It’s in the font design

Puhutaanpa pieni hetki fonteista. Niin kuin käsi koskettaa, silmä näkee. Olen aina ollut kiinnostunut erilaisista pakkauksista ja purnukoista ja vähän vanhemmalla iällä myös fonteista. En niinkään piirtele kirjaimia paperille (muuta kuin tuon kuvissa nähdyn), vaan silmilläni koko ajan haen erilaisia ideoita ja tunnelmia fonteista. Monelle tämä on varmasti jokseenkin turhanpäiväistä, mutta fontista ihminen näkee aika paljon jo tuotteesta ja sen laadusta. Eli monella tapaa fontti on jo itsessään kiehtova tai luotaan poistyöntävä ihan samalla tavalla mitä värit.

It's the font that creates the brand

Jokainen kokee fontit omalla tavallaan ja toinen saattaa jättää vaikkapa sähköpostin lukematta jos teksti on vaikka sekavassa muodossa, liian värikästä tai lyhentämätöntä tai yksinkertaisesti huonolla fontilla kirjoitettua. Opintomateriaaleissa itse jopa olen pitänyt jotakin artikkelia ns. vähempiarvoisena pelkästään fontin takia. Se miltä jokin näyttää jo pelkän fontin takia on todella tärkeää mielikuvan luojana, niin vaikkapa käyntikortissa, blogibannerissa tai ihan vain sähköpostissa, kulutustuotteita unohtamatta.

Uskon, että historialla on todella paljon merkitystä ihan pakkausmateriaaleista fontteihin. Ruotsissa uskalletaan käyttää kuninkaallisia kruunuja ranskalaisten tavoin, mutta suomalaisessa brändissä se voisi olla jollain lailla vähän outo lisä. Olemme jollain lailla niin vaatimattomia ja eihän meillä ole kuninkaallisiakaan, niin miksi kruunu tai muuten koristeellinen muotokieli?

Olen Ranskassa ihan huomaamattani alkanut kiinnittää näihin asioihin vielä enemmän huomiota, sillä täällä kun on niin paljon erilaisia merkkejä, isoja ja pieniä. Vaikka värimaailmoja ei ranskalaiset omasta mielestäni hallitse, mutta brändäyksen ja fonttimaailman nimenomaan kyllä. Sirot kirjaimet kertovat laadusta, paksummat käyttötavarasta tai niin sanotusti arkipäiväisistä asioista. Näin ainakin minulle.

Riippuu tietenkin minkälainen ihminen on, mutta jos on yhtään visuaalinen, on jo pelkkä fonttimaailma osa koko kokemusta, niin ravintolan menua lukiessa kuin ostettaessa uutta päivävoidetta. Fontti ei kerro pelkästään mitä pystymme lukemaan, se kertoo kuluttajille erilaisia mielikuvia ja ymmärrystä siitä mitä kyseinen tuote edustaa. Kun silmä näkee, suun ei tarvitse selittää.

……………………………………………………..

Let’s talk a little bit about typography and font design. Like the hand touches, the eye sees. Fonts tell a lot to consumers about the brand. Typography is a tool, like colors, and it awakens different kind of feelings and mental images for people.

I’ve always been interested in package design, and lately I’ve been putting a lot of effort to understand what different fonts actually tell people. In university, I have thought that some business case articles were irrelevant because of the typography. Some people do not read the email if there are too many colors, a wrong font or there is a layout that is not tempting. Some people may not give you a call if they see an old business card, not because you wouldn’t be interesting, just because the design language and font is outdated. Fonts matter.

You might disagree with me, though I think the Italians master colors, and the French master branding and packaging. I believe history has a great influence also in typography and how we do perceive things. French are known to use much richer logos or say more in their packaging than in the Nordics, yet they still have the ability to keep it clean and sophisticated. Of course, sophistication means different things to people, but Ueber-brands have set some standards for high quality. It doesn’t necessarily need to sell or explain itself; it seduces the consumer to buy. It is not only a product that a consumer buys, it’s the whole experience from the seduction to opening the package, and a font can be a big part of this flirting game. When the eye sees, the mouth doesn’t need to explain.

You may also like

10 Comments

  1. Viva Comic Sans! Jätin kerran menemättä erääseen tilaisuuteen koska tapahtumakuvauksessa oli niin monta eri fonttia eri väreillä voi kuulostaa hölmöltä, mutta päättelin, että tilaisuuden anti ei varmaan ole kutsua selkeämpi…
    Analyysisi fonttien käytöstä eri kulttuureissa kuulostaa paikkaansa pitävältä. Suomalaisia luksusmerkkejä on myös melko vähän, joten ehkä siksikin fonttimaailma on niin virtaviivaista ja yksinkertaista. Mutta sitten jos joku menee naimisiin niin koukerot otetaan esiin kutsusta ohjelmaan ja aina menuun saakka, eikä luettavuutta juurikaan pohdita… Tämä on hiukan pistänyt silmään, kun kerran elämässä leikitään prinsessaa saattaa mennä hiukan överiksi…

    1. Hih, jos jonkun fontin saisin deletoida Wordistä,olisi se nimenomaan tuo. Toivottavasti se on vähiten käytetty,sillä jos jotakin tieteellistä artikkelia pitäisi noilla kirjaimilla lukea,niin en voisi ottaa sitä vakavasti.

      Jep, ja varsinkin jos värejä on paljon. Tiedän,että suomalainen pelkää punaista,mitta kiinalainen voi siitä tykätäkin aika paljon. Mutta jos kutsu on My Little Pony, niin jättäisin ehkä itsekin menemättä :D.

      En tosin tarkoita tällä vain luksusmerkkejä, vain ihan normaaleja kulutustuotteita ja -kauppoja. Siis ihan päivittäistavaraliikkeitä myös olen miettinyt. Fontit ovat mielestäni taitolaji ja juuri tässä aamukahvilla ihmettelen L’occitanen hajuvettä ja että miten pakkauksesta on silti saatu niin kaunis vaikka fontteja on todella monta erilaista samassa purkissa. (Harmi kun kommenttiin ei voi liittää kuvaa.).

  2. Tuo on kyllä totta. Itselläni on sama juttu, fontteja tulee tuijoteltua monesti. Kauniit etiketit ja paketit ja niiden design vaikuttavat hyvinkin paljon omaan ostopäätökseen. Viini – tai skumppapullojakin kun tutkii niin kaunis etiketti on se joka kiinnittää monesti ensimmäisen huomioni ;)

    Itseäni kiinnostaisi kovasti osallistua kalligrafia-kurssille mutta vielä ei ole tullut mitään vastaan. Vaikken mikä taiteilija ole niin fontit ja pakkausmuotoilu kiehtovat itseäni.

    Näitä blogipostauksia lukee mielellään joten lisää vaan jos haluat jakaa ajatuksiasi. Aiempi Pinterest rich pins -postaus oli myös mielenkiintoista luettavaa ;)

    Rentoa viikonloppua!

    1. Jep, ja värit myös. Samoin täällä. Jos pakkaus ei ole kunnossa, niin harvemmin tulee edes kokeiltua mitään uutta juttua. Nimenomaan, jos ei etikettiin ole panostettu niin onko sisältöönkään panostettu. Ei tosin päde kaikkiin tuotteisiin ja makuja kun on minua. Ymmärrän, että en ole esimerkiksi HK:n Kabanossin (ne karseet liekit pakkauksessa) targetissa, mutta miksi aina liekit’?

      Olen ollut pienenä kalligrafiakurssilla (taiteellinen lapsi kun olin), ja se oli ihan superkiva. Rakensin myös ensimmäisen kamerani kenkälaatikosta ja pimiön lapsuudenystäväni kylppäriin. Kuvat ovat tallella edelleen.

      Kiva kun tykkäät Lora <3

      Ihanaa viikonloppua myös sinne

  3. Olipa kiva juttu. Täällä ilmoittautuu myös yksi fonttifani. Usein ihailen jos paria erityylistä fonttia on yhdistetty esim pakkaukseen tai julkaisuun niin että ne sopivatkin tosi hyvin yhteen, ja muodostavat kokonaisuutena ihan erilaisen mielikuvan mitä kumpikaan fonteista yksinään ei olisi ollut.

    1. Kiva, että tykkäsit! Ranskassa varsinkin nimenomaan on tapana sekoittaa vähintään kahta, yleensä kolmea eri fonttia. Näin juuri! Typografia on taiteenlaji ja on inspiroivaa nähdä miten juurikin kirjaimet luovat mielikuvia ja tunteita.

  4. Kaikkeean turhaan sullakin on aikaa.. Taitaa loppua tämän blogin seuraaminen ku viimeaikoina ollut kerta toiseensa jälkeen tylsempiä postauksia. Siis ketä kiinnostaa jotku fontit?!

    1. Harmi ettet tykännyt,mutta kun tiedän että lukijakunntaani kuuluu “brändinvartioita” ja tällaiset asiat ovat arkipäivää, niin ajattelin että tämä voisi olla kiva postaus.

  5. Ranskassa kaikella tuollaisella on juuri merkitysta. Samaten habituksesta luetaan ne pienet jutut. Oletko katsonut ranskalaisten kasialaa? Sekin on samankaltainen. Ajattele jotain Lindtin suklaata. Ihan markettikamaa Ranskassa, vaikka voisi kuvitella jotain muuta.. Luksussuklaa on sitten jotain muuta. Terkkuja Sveitsista!

    1. Heippa,

      niin on. Ihan eri lailla mitä Suomessa. Olen muutamat nähnyt ja ne ovat kertakaikkisen kauniita. Mietin kerran, että mikä on tekniikka millä he opettavat kirjoittamaan että kaikilla on koukerot ja muut niin kauniisti balansissa?

      Tuo on muuten totta. Lindt on nimenomaan markettikamaa ja se ei yllä täällä millään lailla näiden suklaiden tasolle. En tiedä suklaasta, mutta se tapa millä se on tarjoiltu pakkausta myöten ei vain sovi ranskalaisille. Nämä suklaiden Chanelit ovat kyllä onnistuneet loistavasti nostamaan itsensä pienillä asioille exclusiiviksiksi suklaiksi vaikka sisällön eroja en välttämättä edes huomaisi.

      Terkkuja sinne! Minun piti tulla sinne muutaman viikon päästä, mutta kunhan uusi aikataulu selviää, niin olisi kiva mennä kaakaolle ja nähdä muuallakin kuin kommenttien kautta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*