Minun on jollain lailla ollut vaikea sitä ihan suoraan kertoa, mutta en viihdy Pariisissa ollenkaan. Ette tiedä kuinka monta kertaa olen saanut Carrie Bradshaw:n tyylisiä raivokohtauksia jolloin mielessäni huudan “Paris, I f’***** hate you”. Elämä ei siis ole aina niin ruusuista mitä blogi ehkä antaa ymmärtää. Pariisi on turistikohteena ihana, elämisen kannalta näin suomalaisista lähtökohdista vankila. Mikään ei toimi ja joka päivä kohtaat jonkun ennalta arvaamattoman epäonnistumisen. Pariisissa pitäisi olla pankkitilillä ainakin 1,5 miljoonaa, että keskustasta voisi edes jonkunlaisen ns. standardien mukaisen asunnon ostaa.
Yksi asia mitä ei tosin rahalla saa, on turvallisuus. Se on ikävä tunne kun joka päivä pitää esimerkiksi miettiä onko metrossa jotain mitä ei pitäisi olla. Terrorismin uhka on jollain lailla liian läsnä joka päivä ja se vaikeuttaa ainakin minun normaalia elämää. En esimerkiksi mene metroihin tai väen tungokseen ruuhka-aikoina.
Näiden ja monien muiden syiden takia olen nyt Amsterdamissa. Tämä on ollut minulle aina jollain lailla kotoisampi kaupunki. Kansainvälinen hubi, jossa asiat toimii ja elämänlaatu on jollain lailla samalla tasolla mitä Suomessa. Töitä tehdään Suomeen verrattuna enemmän, mutta se ei haittaa kun on perusasiat kunnossa.
Vuokrasin täältä asunnon täksi viikoksi, jotta voisin nähdä, että olisiko Amsterdam sittenkin minulle parempi paikka asua. En enää vain kestä Pariisia ja mieluummin muutan vaikka maasta pois kun kaupungin ulkopuolelle. Näin se vain on.
Olen tällä hetkellä odottelemassa avaimiani entisen työkaverini luona ja voi että miten rakastuinkaan heidän keittiöön. Tällaista en voisi ikinä saada Pariisissa. Nämä on niitä asioita mitä pitää punnita kovasti seuraavien kuukausin aikana, keittiö vai katukahvilat.
Olen pitkään halunnut tuollaista Flossin lattiavalaisinta. Meinasin jo investoida sellaiseen etelän kotiimme, mutta sitten aloin empimään, sillä siellä on jo nyt kaikki lempihuonekaluni. Huomasin myös, että työkaverini keittiöstä löytyy 60-luvun klassikot, Easy Chairit. Hän on päällystänyt ne vain uudelleen ja keltaiset väripilkut luovat kivan kiintopisteen muuten niin valkoiseen keittiöön.
Eli katukahvilat vai keittiö?
P.S. En halua kuulostaa liian negatiiviselle, mutta ehkä on ihan hyvä antaa myös muitakin kuin ruusuisia kuvia.
37 Comments
Tervetuloa Amsterdamiin!! Asun täällä nyt hitusen yli kaksi vuotta ja suosittelen!
Ja asumisen kannalta erityisesti! Täältä saa nimittäin aivan ihania, ja isoja, asuntoja huomattavasti Helsingin hintoja edullisemmin. Pariisin hinnoista en tiedä.
Kieli ei ollut vaikea oppia ja pyörällä pääsee kaikkialle. Ja pyörällä mennään kaikkialle.
Expattinä myös veroetuus (30% ruling) on äärimmäisen kannustava (8 vuoden ajan, Googlella lisää tietoa).
Toivottavasti tykkäät Amdterdamin kokeilusta!
Heippa damilainen!
Minulla on paljon töiden kautta tuttuja Amsterdamissa. Entinen työpaikkani sijoitti usein ihmiset tänne, niin sen takia täällä on paljon tuttuja ja kavereita.
Olen niin kateuksissani aina ystävieni luona, sillä he maksavat puolet vähemmän ja saavat puolet enemmän mitä me Pariisissa.
No osaan saksaa ja ruotsia, niin enköhän puhu myös hollantia suhteellisen nopeasti :)
Pyöräilyä ja kävelyä nimenomaan kaipaan. Pariisissa se on mahdotonta.
Tiedän tuosta vero-asiasta, mutta Pampulalla on ranskan sopimus ja hän ei mielellään luovu siitä. En nimittäin ollut aiemmin tullut ajatelleeksim että miten hyvät oltavat työntekijällä on sopimuspuolella Ranskassa. Paljon paremmat mitä esimerkiksi Suomessa. Jänniä nämä jutut.
Itse tosin voisin vaikka kulkea junalla joka viikonloppu Pariisiin ja takaisin jos saisin isomman kodin <3 Ei me muutenkaan nähdä joka päivä, niin sama kai missä sitä asuu.
Tykkään jo nyt. Kävin äsken ostamassa mustikoita ja kookosta Albert Heinista, hih!
Hei Sofié,
Ihan todella hyvin kiteytetty postaus. Olen itsekin Pariisilainen ja olen huomannut kuinka turistien on joskus vaikea ymmärtää kuinka käsittämättömän kallista on asua täällä suomalaisen standardin mukaan. Ja edes se kiva kämppä ei oikein auta kun tulet kotiin siinä puoli yhdeksän maissa illalla. Itse asun Pariisin länslaidalla, isojen puistojen vieressä – mikä on helpottanut ainakin omaa tuskaani. Tohon metron turvattomuuteen ja ruuhkiin kyllä tottuu, mulla taisi mennä parikin vuotta. En tosin vieläkään liiku kympin jälkeen muulla kuin taksilla…
Oletko harkinnut Sveitsiä? siellä on kuulemani mukaan todella hyvä elämänlaatu?
Heippa,
juu on. Meidän asunto olisi myös meille nyt tarjolla, mutta 70 neliön asuntoon saisi upottaa miljoonan luokan lainan ja remontin siihen päälle. Ei oikein nappaa :D
Niin. Välillä naurattaa suomalaisten urputus ruuhkista ja pitkistä päivistä, sillä ne ei ole mitään Pariisiin verrattuna.
Käytän yleensä uberiä niin saan kuvankaappauksen kuskista Pampulalle niin hän tietää kenen kyydissä olen.
On Pariisissa totta kai hyvääkin, nämä perusasiat eivät vain itselleni oikein sovi.
Ollaan me puhuttu siitä, mutta Pampulan uudelleen sijoittaminen sinne olisi vaikeaa verosyistä.
Grüezi!
Totta tuokin.. Elämänlaatu on hyvää, mutta myöskin erittäin kallista. Jollei vielä kalliimpaa kuin Pariisissa tai nykyään Suomessa. Plussaa, että asuntojen neliöt maailman kärjessä eli tilavia – ja valintaa riittää – Zürichistä löytyy paljon 4-tonnin vuokra-asuntoja tyhjillään.
Ja en yhtään ihmettele miksi sveitsiläiset tai tänne muuttaneet käyvät ruoka- ja muilla ostoksilla Saksan tai Ranskan puolella. (Vuoden lopulla uutisoidaan aina useista miljoonista frangeista) Jo senkin takia että alvit voi hakea takaisin eli tulleissa käy kova säpinä. Monet paikalliset käyvät hoidattamassa hampaansa Saksan puolella, kun sitä ei juurikaan korvata sairaskassasta, joka on kaikille pakollinen. Yksin tv-radio-lupa maksaa vuodessa 462 frangia. Että hyvälle palkalle löytyy kyllä maassa tarvetta!
Itse asuisin mielellään jossain muualla, vaikka Tukholmassa, kuin täällä ihanassa Alppimaassa. ;)
Niin, eihän kenenkään elämä ole ruusuilla tanssimista asui sitten missä maassa tai kaupungissa tahansa. Nyt kun Suomessa alkaa tämä ikävin vuodenaika, ja koko ajan on kylmää ja pimeää, sitä haaveilee asuvansa jossain muussa maassa. Käytännön syistä se ei meidän perheelle ole nyt mahdollista, mutta tulevaisuudesta ei tiedä ja kerran oli lähellä, ettemme löytäneet itseämme Espanjasta. Amsterdamissa olen käynyt kerran ja vaikutti kivalta kaupungilta. Olin silloin tosin viimeisilläni raskaana, joten muistot liittyvät suurimmaksi osaksi tukalaan oloon :)
Heippa!
No ei varmasti. Uskon että tämä on vain rikastuttavampi kokemus vaikka päätä hakataankin aina välillä seinään :)
Niin, nohm onneksi on ne tuplaikkunat. Pariisissa ei niitä ole. Muuttaisin Barcelonaan vaikka heti jos siellä olisi hivenen erilainen palkkataso.
Halaus
En yhtään ihmettele, jos et kestä Pariisissa asumista. Suurkaupungit vievät mehut ja jo pelkästään paikasta toiseen liikkumiseen menee hirvästi aikaa. Työpäivät venyvät pitkiksi, eikä elämään tahdo mahtua muuta kuin työtä ja työhön matkustamista. Viikonloppuisin on sitten niin loppu, että ei jaksa oikein mitään. Eli mitä se sellainen elämä on?
Pariisi on vielä niin kauhean kalliskin. Jos kerran on mahdollisuus muuttaa, niin tee se.
Ps. Ja on ihan ok olla rehellinen. Pariisissa asuminen kuulostaa hienolta, mutta on ihan jotain muuta. Itse asuin siellä kuusi kuukautta ja itkin onneksta, kun muutimme takaisin Englantiin. Ei ole ollut ikävä, ei.
Kiva kun ymmärrätte. Kaksi vuotta sitten olin siinä tilanteessa, että olin Skype-puheluissa joka ilta parhaan ystäväni kanssa (ranskis) ja hän vain itki ja huusi minulle miten paljon hän inhoaa Pariisia. Meni kahdeksan kuukautta ja hän muutti Tukholmaan.
Joo, ei siinä ole mitään järkeä. Ja metrossa kun näkee puolikuolleen näköisiä ihmisiä kun kaikki on niin uuvuksissa niin pistää miettimään, että haluanko olla vuoden päästä tuollaisessa kunnossa.
Joo, joku ratkaisu on meidän tehtävä.
Hihi, ymmärrän hyvin. Pariisista on ihmisillä ihan naurettavia mielikuvia. Kukaan joka ei ole ollut kaupungissa viikkoa pitempään ei ymmärrä kaupungin realiteetteja.
Halaus, lucky you!
Oli kiva kun kirjoitit näin rehellisen postauksen ja kerroit miltä tuntuu asua Pariisissa. Voisit kirjoittaa enemmänkin hieman tällaisia henkilökohtaisia postauksia tai siitä miltä sinusta tuntuu. Kertoa myös niistä asioiden toisista puolista. ☺
Aina olen itse unelmoinut muuttavani Pariisiin, mutta ehkä nyt olen jotenkin ymmärtänyt, että ei se Pariisi olekkaan niin ihana paikka mitä omassa mielessä. Kun matkustaa joka päivä junalla kouluun ja näkee Suomen maaseudun, niin tuntuu ettei ole mitään kauniimpaa maisemaa kuin laajat pellot ja metsät sekä auringon nousu. Välillä tulee ihan epätodellinen olo kun katsoo sitä maisemaa. On niin vaikea päättää mihin sitä elämässä haluaisi mennä, jäädä vai ei jäädä.
Kiinnostaisi tietää mitä mieltä olet Iso-Britanniasta? Pidätkö heidän kulttuurista ja tavoista. Voisitko asua siellä?
Kiva kun tykkäsitte. Näissä on vain se puoli, että ei mielikuva minusta jää negatiiviseksi. Tai kun en halua kuullostaa nirppikseltä.
Totta kai Pariisi on ihana ja jos saa mahdollisuuden asua täällä vaikka 6kk, niin go for it. Mutta pidemmällä aikavälillä tämä ei ainakaan minulle sovi. Nämä ovat tosi henkilökohtaisia juttuja ja jotkut rakastavat bistro-kulttuuria. Minä taas tekisin ruokaa kotonam mutta kun sinne lähimpään kunnolliseen Carrefouriinkin on automatka eikä sinne pääse metrolla.
Ymmärrän hyvin. Itse asuisun Turussa jos voisin, se on ihana kaupunki. Paras paikka <3
Antaisin sen neuvon, että lähde ainakin vähäksi aikaa. Avaa silmiä ja auttaa arvostamaan asioita niin lähellä kuin kaukaa.
Lontoo olisi varmaan töiden takia todella hyvä paikka olla, se vain on myös aika iso paikka. Olemme miettineet sitäkin ihan vain työnäkökulmasta ja se on Pampulan työlistalla. Itse en nyt siitä niin hihku, mutta miksipä ei.
Ihanan rehellinen postaus! Olen kuullut samanlaisia kokemuksia Pariisista muiltakin, joten uskon joka sanan. Toivottavasti löydät mieluisan ratkaisun tilanteeseesi – Amsterdam on ainakin mun silmissäni huomattavasti kivempi paikka. Tsemppiä hurjan paljon!
Kiva kun tykkäätte. Aina vähän pelottaa kirjoittaa näistä omista tuntemuksista näin julkisesti, sillä en halua että teille jää negatiivinen kuva minusta. Mutta kai tännekin saa joskus itkeä, eikä vain puhelimeen, heh.
Amsterdam on ihana. Tykkään kaupungista niin paljon. Ruoka on tuoreempaa ja parempilaatuisempaa jopa mitä Pariisin kaupoissa.
Kiitos <3
Pariisissa on tullut muutaman kerran käytyä ja vaikka turistina on kiva kävellä ympäri kaupunkia ja istua ihanissa kahviloissa en näkisi itseäni asumassa kyseisessä kaupungissa, joten voin hyvin ymmärtää että asuminen siellä vähän tökkii. Onneksi teillä tuntuu olevan vaihtoehtoja asuinpaikan suhteen täällä Euroopassa ;)
Amsterdam näyttää kutsuvalta kaupungilta. Itse asiassa nuorempi siskoni lähtee Hollantiin vaihtoon tammikuussa, joten Damiin on tarkoitus mennä keväämmällä. Treffataan siskon kanssa ja vietetään pitkä viikonloppu siellä.
Nautihan Dami-viikostasi! Kukkamarkkinat ovat varmaan to die for! ;D
Heippa,
jeps, ne kahvilat ei paljoa lämmitä jos koti ei ole sellainen missä haluaa asua. Koti on meille suomalaisille tärkeä paikka, jenkeille tai ranskiksille ei niinkään.
Itse olen aina ollut koti-eläjä ja sen takia ne pariisilaiskodit eivät vain oikein innosta. Niissä on oma viehätyksesnä, mutta pitkällä tähtäimellä ne eivät vain toimi. Siis minulle, ehkä muille.
Hih, kuulostaa ihanalta. Täällä on tuoksuteltu kuukkasia heti aamutuimaan <3
I will!
Minulla hieman samantapainen tarina. Poikaystäväni muutti sinne töihin joksikin aikaa. Itse vierailin Pariisissa yhteensä 4 viikon ajan sydänlasit silmillä enkä voinut tajuta, että miksi poikaystävä ei tahdo enää palata kaupunkiin. Nyt kun lukee näitä tarinoita lisää niin pakko kai se on uskoa. Poikaystävälläni hermo meni ruuhkiin, pankkitoimintaan, työpaikalla vallitsevaan hierarkiaan sekä yleiseen turvattomuuteen. Hyvä, että rohkeasti kerrot ettet viihdy! Pariisi näyttäytyy turistille aivan eri tavalla kuin siellä asujaan. Ehkä nyt minäkin lopetan haaveilun sinne muuttamisesta!
Heippa,
siis jos on pariisissa alle kuukauden niin ei ymmärrä siellä olosta vielä oikein kunnolla mitään.
Moni ystäväni aina ihmettelee, että miksi valitanm mutta kun kierrätän heitä viikonlopun metrossa, alkaa menolippu Suomeen taas kiinnostaa. Ymmärrän, että Pariisissa on kaikkea kaunista ja kulttuuria. Varmaankin sellainen 6kk on kaikkien hyvä täällä joskus kokea, että näkee “kaiken”.
Ulkomailla asuminen on minusta aina plussaa joka tapauksessa. Mikään ei tee sinua niin rikkaaksi kuin matkustaminen ja muut kulttuurit.
Täällä sitä toivoisi että asunnot olisivat Pariisin hinnoissa. Meidän naapurustosta myytiin omakotitalo juuri 30 miljoonalla dollarilla. Asumme tällä hetkellä Amerikan kalleimmassa kaupungissa, hinnat ovat nousseet kymmenen vuoden aikana niin että nolla vaan pistetään edellisen myyntihinnan perään ja asunnot menevät ekalla näytöllä…Täältä voi katsoa: http://www.sfgate.com/realestate/article/Palo-Alto-house-sells-to-Google-exec-Ruth-Porat-6524509.php. Onneksi kaikki asunnot eivät toki ole ihan kymmenissä miljoonissa…Pariisi on varmaan aika kimurantti kaupunki asua, toki jokaisessa kaupungissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Mun mielestä on kiva lukea rehellisiä postauksia ja mielenkiinnolla odottelen mikä teidän seuraava asemapaikkanne ehkä sitten tulee olemaan!
Heippa,
jep, ei ehkä helpoin, mutta pikkukaupungissa et voi saada näitä ihanuuksia mitä Pariisi tarjoaa.
Meidän ystävä oli juuri maanantaina meillä SF:sta kylässä ja on hullua että pelkät sign in bonukset ovat 200k. Asunnot ovat totta kai kalliimpia, mutta palkkataso on myös erilainen. Meidän piti tulla sinne marraskuussa, mutta emme nyt pääsekään lähtemään.
Kiva että tykkäät. On kiva antaa vähän myös sitä realismia sinne ruudun toiselle puolelle, sillä elämä ei ole aina sitä samppanjaa ja vaahtokarkkeja.
On täällä onneksi halvempiakin kaupunkeja eli tämä Palo Alto vain on muodostunut tälläiseksi kalliimmaksi saarekkeeksi jostain syystä ja asukkaiden tulotaso on sitten myös sitä luokkaa että pystyy täällä asumaan, lähikaupungeissa talot ovat samaa hintaluokkaa kuin Helsingissä eli sadoissa tuhansissa joten ihan kivasti niillä palkoilla täälläkin elellee.. Ehkä noita täkäläisiä palkkoja myös hieman liioitellaan eli ei ihan kaikilla IT-alalla palkka nouse yli 100 000 dollarin ja vähän kokeneemmallekin sankarille reippaasti alle 200 000. Kilpailu on todella kovaa eli suurin osa on täällä töissä 3-12 kk jonka jälkeen matka jatkuu. Monelle Euroopasta tulleelle se on ollut tietynlainen yllätys kuinka nopeasti työsuhde voidaan lopettaa ja samalla maassaololupa raukeaa. Samalla kun työpaikkoja on runsaasti tarjolla niin samalla alalla on myös työttömyyttä täällä eli ei se sen helpompaa ole se toimeentuleminen täällä kuin muuallakaan. Halusin vain selventää siksi että jos joku tänne haluaa töihin tulla ettei nyt ihan utopistisia palkkoja toivo, Suomessakin palkat on todella hyvät, ei niitä kannata väheksyä, jos siis vaan töitä on.
Tervetuloa Amsterdamiin!Viimeiset 8 vuotta täällä olen asunut (sitä enne pari vuotta Rotterdamissa myös),ja pois en helpolla lähtisi. Elämä on ihanan rentoa ja helppoa., ja ainakin minun mielestä turvallista. Työmatkat menee pyörällä,ja vieläpä kauniissa kaupunkimaisemissa. Kaupunki on myös todella kansainvälinen,mikä on helpottanut tänne sopeutumista.
Hollantilaisten suoruus ja sääntöjen omalla tavalla ymmärtäminenkin on jotain mihin vain lopulta tottuu:)
Vielä vinkkinä loppuun, että täällä on Skins kosmetiikkaliikkeen garage sale lauantaina,kannattaa katsoa heidän Facebook sivu.Merkeissä mm Patyka ja Byredo.Taitaa kyllä puolet Amsterdamia olla menossa.
Nauti tästä viikosta ja toivottavasti kaupunki näyttää sinulle parhaat puolensa!
Heippa,
ymmärrän hyvin. Ymmärrän tuon kansainvälisyyden hyvin. Kaikki kun ovat muualta ja puhuvat mitä kieliä tahansa, niin on helppo sulattautua joukkoon. Siitä aspektista pidän myös Pariisissa.
Minä taas pidän vähän sellaisesta bluntista suoruudesta. Jos joku on päin puuta, toivon että se myös kerrotaan. Olen siinä mielessä hyvin juutalainen, sillä asiat pitää saada tehtyä nopeasti ja kerralla kuntoon ja politikoinnille ei siinä ole kauheasti aikaa.
Kiitos paljon vinkistä, menen ehdottomasti kurkkaamaan!!
Kiitos rehellisestä postauksesta! Arvostan sitä, että uskallat välillä kertoa pintaa syvemmältä ja tässä tapauksessa kauniiden kuvien välissä, kuinka oikeasti koet asiat. Ikävä tietysti kuulla, ettet viihdy Pariisissa. Toivottavasti asiaan löytyy jokin ratkaisu!
Niin, nämä on niitä asioita mitä ei kaikki aina arvosta. Mietin kovasti kannattaa ko kirjoittaa tietyistä asioista vai ei.
Niin, se on tosi surullista etten siellä viihdy. Pakkohan se on. Ei asiat vaan voi jäädä ilmaan leijumaan :)
Moi Sofie! Olen löytänyt blogisi vasta vähän aikaa sitten ja koukutuin samantien :) Mun mielestä on ihanaa lukea rehellisiä postauksia – juuri tälläisiä. Te bloggaajatkin olette vain ihmisiä ja tälläisten postauksien myötä ainakin itse pääsee vähän lähemmäs itse bloggaajaa. Näitä ehdottomasti enemmän :)
Olen niin iloinen että tykkäsitte tästä, vaikka aihe on minulle henkilökohtaisesti todella rankka. Samalla sitä miettii, että mikä on minulle se oikea paikka elää?
Ei todellakaan huolta, että postauksesta jäisi jotenkin negatiivinen kuva – päinvastoin! Ihanan rehellinen kirjoitus ja täällä toinen ulkosuomalainen ei voi kuin nyökytellä.. Muutamat Euroopan isoimmat kaupungit kierrettyäni olen asettunut taas seuraavaan eli Berliiniin, lähinnä miehen työn perässä. En puhu vielä Saksaa enkä näe itseäni tässä kaupungissa. Olo on turvaton ja saksalainen byrokratia väsyttää. Samalla kuitenkin kuuntelen jatkuvalla syötöllä viestejä kaikilta perheestä puolituttuihin siitä, miten IHANAA ja UNELMAA on varmasti asua Berliinissä, heidän lemppareimmassa viikonloppukohteessaan. Huomaan myös, etten helposti halua tai jaksa kertoa negtiivisia filiksiä kaupungista, koska joudun aina tilanteeseen, jossa minun on jostain syystä argumentoitava ja perusteltava hanakasti, miksi en muka rakasta Berliiniä kuten minun kuulema pitäisi.
Tunnelmasi ovat siis tuttuja täälläkin! Pidän kaupungista ja rakastan näitä ravintoloita, kahviloita ja yleistä menoa, mutta se ei sulje pois sitä fiilistä, etten näe itseäni asumassa täällä kovin pitkään. Mullakin haaveissa Barcelona, jonne muuttaisin samoin tein, jos vain töitä olisi enemmän ja palkkataso korkeampi. Kaupunki sopisi parhaiten meille molemmille, poikaystävä kun on Espanjasta ja minäkin olen asunut siellä ja pystyn jo työskentelemään espanjaksi. Josko parin vuoden sisällä Kataloniassa tilanne kehittyy ja kohtuupalkkaisia töitäkin löytyy.
Tsemppiä Pariisiin ja uuden kaupungin pähkäilyyn, toivottavasti löydätte molemmille sopivan ja kotoisan paikan!
Asuimme Saksassa viitisen vuotta kahteen eri otteeseen: Düsselforfissa, Hampurissa ja toisen kerran Suomesta lähdettäessä Münchenissä. Mutta ei meitä Saksan byrokratia ole haitannut ollenkaan. Sehän on hyvinkin selvää ja järjestelmällistä, ei poukkoilevaa eikä yhtään epämääräistä ja ettei sitä ymmärtäisi. Saksa antoi muuttajalle upeita etuja verotuksessa, mennen-tullen, nykyisestä en tiedä.
Melkein samanlaista se on täällä Sveitsissä ja hyvin siihen sopeuduttu koska se on kaikinpuolin myös joustava. Vaikka vuoden välein sain ensin hakea oleskelulupaa maahan. Just saatiin ilmoitus että olemme maksaneet liikaa veroa ja se tuli palautuksena, samoin teki vakuutysyhtiö, kun ei ole sattunut mitään vahinkoa. Ei tässä puolessa valittamista? ;) Berliiniä on sanottu Saksan edullisemmaksi asua, mutta kuullut senkin, että kun on liikaa väkeä, se näkyy myöskin palkoissa. Tämän kertoi suomalainen Berliinissä asuva kuvataiteilija. Mutta kai se on alastakin kiinni? Saksassa pitää ottaa rennosti ja mennä massan mukana, turha jännitys pois niin kyllä se on hyvä maa asua. Voisin muuttaa takaisin. :) Toivon sinulle jaksamista ja sopeutumista Berliiniin! Heti ei kannata antaa periksi jollei maahan tunne heti juurtuvansa. Pari vuotta siihen hyvinkin menee.
Jäi aiemmasta kommentista koskien Sveitsiä. Eli pankit eivät anna autolainaa, ja se tehdään selväksi kun ollaan tiliä avaamassa. (Jos tuo oman auton, kannatta olla tarkkana ettei joudu maksamaan siitä veroa. Tähän riittää tullihlön soitto työpaikalle.) Mutta mielellään pankki antaa vaimolle kaikki mahdolliset pankkikortit käytettäväksi. :)
Voi kun tiedän mitä tarkoitat. Olen yrittänyt niin varovasti sitä tuoda aluksi esiin perheelleni ja ystävilleni, myös Pampulalle. Hän kun rakastaa kaupunkia. Nyt näin kahden vuoden itkukurkussa vietetyn vuoden jälkeen en enää vain kertakaikkisesti jaksa.
Niin, miksi sen Barcelonan pitää olla niin köyhä? Muuttaisin sinne heti jos saisin about edes samaa palkkatasoa mitä muualla Euroopassa.
Kiitos paljon. Kyllä minä uskonm että joku ratkaisu tähän kaikkeen löytyy. Se on vain pakko löytyä <3
Moi,
Olipas rehellinen kirjoitus, kiitos siitä. Jotenkin sun kirjoitus tuntui niin tutulta, vaikken itse pariisissa olekkaan asunut. Asuin Pietarissa 4 vuotta, ja voi kuinka tämä suomi tuntuukaan aivan luxukselta sen jälkeen. Pietarissa mikään ei toiminut, niinkuin esim suomessa oli tottunut. Vaikka Pietarissa sekä Pariisissa on paljon kivaa tekemistä, kulttuuria jne. Niin se koko hohto katosi kyllä nopeasti kun pääsi töistä kotiin. Eipä ollut energiaa käydä kauheasti katukahviloissa saatika muualla. Pariisi on kyllä kaunis kaupunki, olen itsekkin käynyt siellä muutamia kertoja. Tsemppiä sulle ja toivottavasti löydät itsellesi sopivan kaupungin <3 Itse ainakin nautin isosta ja uudesta keittiöstäni.
Hih,
niin. Enpä ole paljoa Louvressa tai Orsayssä pyörinyt vaikka ne kahden kilometrin päässä ovatkin. Ei ne ole arkipäiväisiä juttuja mitä haluaa tehdä. Ne ovat asioita joita tehdään turisteina. Minä haluan käydä arkisin kunnolisessa ruokakaupassa ja tehdä kotona ruokaa ilman erikoisempia kolmen tunnin kauppareissuja.
Kiitos paljon <3 Sitä tarvitsen <3
Heippa, kiitos tästä tekstistä. Tästä tulee paljon muistoja ajoilta, jolloin olin juuri muuttanut Pariisiin.
Olen itse asunut yli kuusi vuotta Pariisissa, ja minua on auttanut paljon tuohon “metropoliahdistukseen” se, että aloin yrittäjäksi eli aloin työskennellä kotoa käsin, jolloin ne stressaavat, päivittäiset metromatkat ruuhkissa jäivät kokonaan pois. Miksei Pariisissa voi kävellä tai pyöräillä? Itse ainakin pyöräilen joka paikkaan! Asun Pariisin länsilaidalla, rauhallisella asuinalueella, ja minusta täällä on aivan ihanaa kävellä ja pyöräillä. Minusta on tärkeää asua nimenomaan joko Bois de Boulognen tai Vincennen lähellä, jolloin pääsee helposti reippailemaan edes siihen pikku metsikköön.
Tuon asuntojen huonon tason kyllä allekirjoitan, ja siihen ei oikein ole muuta ratkaisua kuin oman asunnon osto ja sen remontointi oman näköiseksi. Onneksi esim. kaupungin itäpuolella on vielä niitä suhteellisen “edullisia” asuntoja vielä tarjolla. Ostamalla oman asunnon mekin saimme juuri sen oman unelmakeittiömme tai ainakin lähes sellaisen. Oletko muuten käyttänyt esim. Auchanin kotiinkuljetuspalvelua? Kiireisinä aikoina on ihanaa vain klikkailla ostokset netissä ja saada ne suoraan kotiovelle. Säästää aikaa todella paljon. Itsekin tykkään juuri tuollaisesta kuvailemastasi pikkukaupunkielämästä ja Amsterdamista erityisesti, mutta jos voi tehdä tiettyjä valintoja elämäntyyliinsä täällä Pariisissa, niin tästäkin kaupungista voi saada aivan uudenlaisen kokemuksen. Toivottavasti löydât sen omanlaisen kaupunkisi, oli se sitten Dami tai Pariisi!
Heippa,
hehm tarinasi on niin tuttu. En oikeasti tiedä kovinkaan monta ihmistä jotka ovat muuttaneet Pariisiin mualta ja eivät olisi yrittäjiä. Harva nimittäin sopeutuu työoloihin, palkkatasoon ja elämänlaatuun muuten. Itsekin olen kovasti miettinyt mitä kaikkea voisin tehdä jos Pariisiin jäämme. Siihen metrovankilaan kun en halua.
Siis totta kai voi. Jos esimerkiksi olisin töissä keskustassa niin kävelisin. Pyörällä en uskalla siellä ilman pyöräteitä pyöräillä.
Itse tykkään esimerkiksi Puteauxin alueesta, mutta Pampula haluaa asua ihan ytimessä. Häntä ei saa muuttamaan minnekään laidalle. Sen takia menen vaikka muualla töihin ja palaan aina viikonlopuksi takaisin, niin kuin hänkin periaatteessa tekee.
En ole kuullut. Pitää ehdottomasti kokeilla. Itse tosin tykkäisin ostaa ruokaostoksia isommista marketeista, mutta kun sitä Carrefouria ei ole lähellä niin sekin on jollain lailla hankalaa.
Kiitos paljon. En halua mollata Pariisia, sillä tiedän että se on teille monelle koti ja rakkaus, minulle se ei vain ole sitä.
Ja Sofiélle! ;D
Jos vähänkin on seurannut sun mukavaa blogia, niin tunnistaa, ettet ole negatiivinen luonteeltasi. Tässä kerrot rehellisesti oman näkemyksesi Pariisista, ja kiitos siitä! Ja oikeastaan ihan hyvä juttu niin omat haaveet Parisissa asumisesta voi nakata syrjään.
Kun jossain vaiheessa asuimme Luzernissa tunsimme itsemme siellä aika lailla turisteiksi turistien jokossa, eikä se tuntunut yhtään hyvältä. No muutimme vuoden asumisen jälkeen pois. Sveitsissä ja Ranskassa on yhtäläistä pitkät työpaivät, ja sekin johtuu kamalista ruuhkista jota suomessa ei edes tunneta. Siksi olen vähän pakon edessä laittanut miehen kulkemaan junalla töihin, ettei tarvitse työpäivän jälkeen enää stressata baanalla, ja koska täällä ei ajeta vain sitä 120km/t..
Nostan myös peukut Amsterdamille. Kävimme siellä Düsselistä aika usein ja pidimme kovasti, mutta niin myöskin Luxenburgista. Tukholmasta nyt puhumattakaan, jonne olen haikaillut jo useamman vuoden.
Mutta hei, katselkaa, katselkaa rauhassa, kyllä se oikea kaupunki nousee vielä sieltä toisten joukosta. Tsemppiä uusiin ratkaisuihin! :)
PS. Sun kavereiden keittiö on todella avara ja tosi makee! :) Ovat laittaneet samalla tavalla kaarevan valaisimen pöydän päälle miten meilläkin. Ja kun sille ei löytynyt parempaa paikaa.
Hei Sofie!
Ymmärrän tunteesi hyvin sillä itse olen asustellut muutamissa isoissa metropoleissa (Madrid, Milano, Meksiko city) ja syyni jättää nämä kaupungit olivat melko samat kuin mitä sinulla Pariisin kanssa. Sitä vain alkaa arvostamaan elämän helppoutta ja pieniä arkisia asioita ihan eri tavalla jotka puuttuvat siitä omasta arjesta, esim. Liikkuminen naisena yksin, kunnon ruokakaupat, asunnot jne.
Viimeisimpänä asuin hetken pienessä alppikylässä Ranskassa josta muutin Rivieralle, Nizzaan. Alkuun tykkäsin todella paljon mutta voin sanoa että on sekin alue loma-alueena hieman mukavampaa kuin asua vakituisesti, Nizza ei ole valitettavasti kauhean turvallinen kaupunki monelta osin ja iltaisin liikkuminen yksin klo 23 jälkeen on jopa pelottavaa monesti. Aina sai kuulla tarinoita että jonkun kimppuun oli käyty/ asuntoon murtauduttu etc ja näitä aseellisia ryöstöjä kauppoihin tapahtuu liian usein keskellä päivää. Vaikka aluetta rakastankin kovasti kun saimme tietää että meille on perheenlisäystä tulossa olimme melko yksimielisiä miehemme kanssa siitä että on aika palata Suomeen ja voi että kun elämä tuntuu helpolta ja ihanalta täällä nyt!:) tämä on koti nyt, katsotaan jos jossain vaiheessa jonnekin muualle. Tsemppiä sinulle isoihin pohdintoihin!
Hoi hoi!
Tervetuloa Hollantiin! Tunnen tunteen, itse lähdin “pakoon” Lontoosta 10 vuotta sitten, ihan samoja mietteitä ja syitä muuton takana. Hollannista on tullut toinen kotimaani, toki niitä ns ärsyttäviä juttuja löytyy (kuten jokaisesta maasta), mutta kokonaisuudessaan elämänlaatu on täällä hyvä ja work/life balaance kohdallaan. Kansainvälinen maa, joten englannillakin pärjää, mutta kuten sanoitkin, saksan ja ruotsin kielen omaavana opit kielen nopeasti. Välimatkat lyhyitä, pyörällä pääsee tosiaan jokapaikkaan, ja Euroopan kaupungit lähellä. Toivottavasti löydät etsimäsi tukikohdan, ehkä ihastut Hollantiin kuten minäkin vuosia sitten!:-)
Hei Sofie,
kyllä ajatuksistasi voi mielestäni saada kiinni vaikka Pariisissa ei olisi asunutkaan – itselle ainakin ihan viikonlopun mittaisilla Pariisin vierailuilla on tullut tunne siitä, että päivittäinen liikkuminen siellä on varmaan aika rasittavaa (jos ei satu asumaan työpaikkansa lähistöllä). Asun Kölnissä, ja näin suomalaiselle tämä on ihan ihanteellinen kaupunki, tarpeeksi suuri 1,1 miljoonalla asukkaallaan mutta kuitenkin helppo liikkua eikä ihmisiä ole liikaa. Lisäksi junalla pääsee vaikka Amsterdamiin ja Brysseliin kahdessa tunnissa, Pariisiinkin kolmessa. Amsterdamiin useita päiväreissujakin tehneenä voi vain yhtyä mielipiteeseen siitä, miten symppis kaupunki se on. Siellä on ihana kävellä iltaisin kanaalien viereisiä katuja ja kurkkia kauniisti sisustettuihin asuntoihin. Sisustustirkistelijän paratiisi ;D Toivottavasti oikea ratkaisu löytyy!