Kyselitte paljon ranskan intensiivikurssista ja olette nähneet paljon myös snäppejäni koulun tiloista ja tästä kylästä. Minulla on enää ensi viikko aikaa kuluttaa koulun penkkiä ja tankata tämä kieli haltuun, niin ajattelin kirjoittaa omia tunnelmiani.
Lähtötilanteenihan oli lukion ranska ja sitten käytännössä kymmenen vuoden paussi. Yliopistossa kävin muutaman hassun ranskankielen kurssin, mutta koin niiden olleen vähän yhtä tyhjän kanssa ja kertausta. Ranskassa olen toki puhunut ranskaa ja soperrellut konjugaatiot yhtä sekavasti mitä ovat Pariisin metrolinjat. Eli petrausta tosiaan tarvittiin. Hyvin olen ranskallani pärjännyt, mutta ranskalaiset ovat tunnetusti tosi ankaria näissä kielioppijutuissa ja jos kaikki ei mene pilkulleen oikein, vaihtavat he mielellään englantiin.
Koulussani on erikoinen metodi ja tätä samaa metodia on muistaakseni käytetty viimeiset 40 –vuotta. Koulussa on käynyt paljon Hollywood – tähtiä laittamassa kielen nopeasti kuntoon nimenomaan koulun lupauksen takia, ”puhut ranskaa neljässä viikossa.” Pampulalle kävi nimenomaan niin. Hän on täysin fluentti ja korjaa kotona (vähän jopa ärsyttävästi) jokaisen tekemäni virheen.
Oma kokemukseni on nimenomaan se, että kielen voi tosiaan oppia koulussani jos sen haluaa. Jos nyt tekisin toisin, ottaisin töistäni lomaa, jotta voisin paneutua koulun ihan täysillä. Ranska nimittäin jää ikävästi jalkoihin kun kirjoittelen ja ajattelen suomeksi ja kotona puhun suurimmaksi osaksi englanniksi. Jos pystyisin lukemaan iltaisinkin ranskaa tai olisi aikaa vaikka katsoa ranskankielisiä televisio-ohjelmia, olisi taso jo nyt aivan erilainen. Olen tosin mennyt suuria harppauksia eteenpäin, mutta omasta kokemuksestani voin sanoa, että olisi parempi jos ei olisi montaa eri kieltä sohlattavana samanaikaisesti.
Paras ajankohta koululle ei ole ehkä teidän näkökulmasta tämä talviaika, sillä Riviera on aika hiljainen ja kylmä näin joulukuussa. Eli suosittelen tulemaan tänne vaikka elokuussa jolloin voi koulun jälkeen nauttia vielä monta tuntia ilta-auringosta rannalla tai satamaravintoloissa. Samalla kieli harjaantuu oikeissa tilanteissa, eikä vain koulun sisällä.
Viime perjantaina koin pienen tuskastumisen jälkeen onnen hetken kun koulun rehtori tuli kättelemään ja sanoi ”onneksi olkoon, nyt puhut ranskaa ihan oikeaoppisesti.” Minulle ja varmaan monelle muulle on jäänyt omia typeriä maneereita mitä on oikeasti vaikea näin jälkeenpäin korjata. Minulle on varsinkin kysymysten asettelun kanssa kertynyt monia hyvin luovia tapoja kysyä asioita. Kun ne kieliopillisesti oikeat tavat ovat tuntuneet niin vaikeilta, on keksitty omat vähän luovemmat tavat.
Yksi asia mistä olen ollut todella yllättynyt, on väsymykseni. Kaaduin ensimmäisenä viikkona varsinkin jo ennen yhdeksää sänkyyn, sillä olin koulupäivän jälkeen aivan puhki. Sen takia blogikin on ollut hivenen hiljaisempi, sillä en ole oikein voinut keskittyä muuhun kuin vain aivojen lepuuttamiseen.
Koulu on monen yrityksen suosittelulistalla ja näillä samoilla penkeillä on istunut meiltä Suomesta myös Jorma Ollilla ja Kirsti Paakkanen. Moni yritys lähettää myös omat työntekijänsä kouluun opiskelemaan ennen seuraavaa tehtävää ja olen tavannut niin monta mielenkiintoista ihmistä tämän kolmen viikon aikana. Eli koulu antaa niin paljon enemmän kuin pelkän kielen. Olen kuullut työtarinoita Syyriasta, Jemenistä ja vaikka mistä. Moni on nimittäin esimerkiksi Punaisen Ristin tai YK:n palveluksessa. Suosittelut näette muuten täältä.
To sum up, paras päätös ikinä mennä laittamaan kieli kuntoon. Nyt onnistuu kaikkien aikamuotojen puhuminen paljon paremmin mitä koskaan aikaisemmin (jopa passé composéen). Eli oli hyvä päätös investoida kouluun eikä New Yorkin matkaan. Suosittelen lämpimästi uhraamaan neljän viikon kesäloman ranskan opiskeluun Rivieralla.
………………………………………….
Next week will be my last week at the Institut de Francais in Villefranche. The past three weeks has been very intensive and somewhat tiring. Although, I have made enormous progress with my French and like the title says, now I’m also fluent with passé composé. Before my conjugations were as messy as the Paris metro, and French people didn’t necessarily want to speak with me in French because I was speaking like a baby. So after few frustrated weeks, it has been worth it. I’m glad that instead of a week in New York, I decided to put my money on learning French.
The best timing is clearly not to come here on December. I would try to avoid the touristic high season, and based on my own experience, May and September are nice months to stay in the Riviera. It’s still sunny in November and December, but the days are short and the cities are not so lively. To get a nice French experience, come here to study in a month when you can also experience the French Riviera. And yes, after 4 weeks, your French is at another level.
13 Comments
Teillä ilmeisesti suhtaudutaan töissä myötämieleisesti opiskeluun jos kerran olit töistä poissa neljä viikkoa?
Kurssi kuulostaa kyllä hyvältä, melkein liian hyvältä ollakseen totta.
En tiedä mistä johtuu, mutta koen että viimeiset kommenttisi ovat olleet jollain lailla negatiivissävytteisiä.
Toivon että ymmärrät, että blogini on pelkkää pintaa eikä tänne kuuluu esimekiksi läheisieni kuolemiset, ikävät arjen asiat tai huolet.
Tällä hetkellä tilanteeni on nimenomaan sellainen, että voin käydä koulua neljä viikkoa ja teen työni iltaisin/viikonloppuisin. Ihan samalla tavalla niin kuin muut koulussani olevat. Yritykset tarjoavat koulutusmahdollisuuksia työntekijöilleen ja esimerkiksi poikaystäväni lähetettiin tänne työn puolesta ja hän oli täällä työn ohella neljä viikkoa.
Totta kai kaikki on itsestä kiinni. Töitä on tehtävä, ei sitä kieltä nyt tietenkään pelkästään penkillä istuen tule opittua, vaan kaikki riippuu omasta halusta. Mutta suosittelen tätä koulua oikein lämpimästi.
Kiitos kun jaoit kokemuksia. Olisi kiva kuulla miten tunnit tapahtuvat ja mikä on mielestäsi kaikista haasteellisinta?
Nimim. Opintovapaasta haaveileva
Mielelläni jaoin.
Minulle haasteellisinta ovat laboratiorio-tunnit (toistamme nauhan lauseita). Mielenkiintoisimpia ovat tunnit, joilla vain keskustellaan. Haluaisin ehkä enemmän nimenomaan vapaata keskustelua eri aiheista niin kielitaito kehittyisi enemmän spontaaniin suuntaan.
Emme opiskele kirjojen kanssa, vaan puhumalla. Opettaja kyselee jokaiselta vuorotellen kysymyksiä ja korjaa ankaralla kädellä jokaisen äänteen ja sanan. Eli välillä on tuntunut jopa pilkun viilaamiselta :D
Kiitos että jaat elämästäsi palasia blogissa. Ranskan suurena fanina luen tosi mielelläni kirjoituksisasi. Varmasti pistän korvan taakse myös koulusi. Kielikurssi kinnostaa kovasti. Olen vilkuillut monta vuotta hintoja ja majoitusvaihtoehtoja mm. Nizzassa, Pariisissa ja Montpellierissä.
Tuo sinun koulusi vaikuttaa tehokkaalta..
Aloitin juuri lukion Ranskan kurssit aikuislukiossa. Neljä tuntia viikossa töiden jälkeen.
Aikamoista aivojumppaa minullekin. Edelliskerroista kansalaisopistossa on jo aikaa.
Jatka valitsemallasi tiellä blogin suhteen. Älä anna negatiivisten ihmisten kommenttien vaikuttaa päiviesi fiiliksiin. Sinulla on hyvä ote niin visuaalisesti kuin sanallisesti.
Kiva että teet postaukisa usein kiireistäsi huolimatta.
Nina
Heippa,
minusta niitä on vain välillä hieman tylsä kirjoittaa, sillä koen että olen niin kaukana teistä silloin. Sen takia olen itseasiassa iloinen että en ole nyt Pariisissa, sillä sen haluaisi kirjoittaa pelkästä Pariisista.
Kouluni tarjoaa myös majoituksia ja ruoat, eli mistään ei tarvitse huolehtia. Nizzasta sen verran, että en pidä kaupungista kummemmin. Montpellierissä en ole käynyt, mutta Nizza on minulle kuin mini-Pariisi ja vaikka se on vain 6 min. junamatkan päässä, on silti kivempi asua täällä. Nice isn’t nice. Tai kun täällä on niin paljon kiempiakin paikkoja niin Nizza olisi viimeisenä listallani.
Voin kuvitella. On hassua miten sitä tulee tehtyäkin aivan eri lailla töitä kun opiskelee kieliä.
En anna, ihmettelen vain tätä viime aikojen negailua, sillä ensimmäiseen blogihistoriani neljään vuoteen en ole saanut mitään negailua, mutta nyt tuntuu että kaikki on pielessä.
Jep, MeNaisten aikoihin ei oikein tullut kirjoiteltua, mutta nyt on taas normaalirytmi. Ettehän tekään jaksaisi täällä käydä jos en tekisi about 20 postausta kuukaudessa.
Kivaa sunnuntai-iltaa!
Peukut kieliopinnoille :) ehdottomasti kannattaa ottaa Ranskassa olemisesta kaikki irti ja neljässä viikossa oppii varmasti enemmän mitä Suomessa voisi koskaan edes vuodessa saavuttaa (ja hei en voisi kuvitella parempaa paikkaa opiskella kieltä kuin etelä-Ranska!). Mun ranskan kieli on about samalla tasolla kuin mitä kuvailit tilannettasi ennen kouluun menoa, ihan ok tulen reissuilla auttavalla ranskallani toimeen, mutta käännyn liian helposti poikaystävän suuntaan kun hankala tilanne tulee eteen (hän puhuu sujuvasti ranskaa). Aikoinaan taas Hollanniss asuessa en koskaan oikeastaan asettanut tavoitteeksi puhua sujuvaa hollantia, ajattelin lähinnä että kunhan perussanaston opin, niin se riittää. Mukaan astui kuitenkin aika nopeasti hollantilainen poikaystävä ja vuoden kuluttua huomasin hänen isovanhempien luona, että herranjestas, puhuin juuri neljä päivää putkeen pelkkää hollantia, koska he eivät osanneet sanaakaan englantia :D :D menin sen jälkeen vielä hollannin kielen jatkokursille hiomaan kielioppia ja siitä lähtien puhuin täysin sujuvasti hollantia. En käytä kieltä enään aktiivisesti mutta onhan se ihan hauska yllättää hollantilaisia turisteja tai työn kautta uusia tuttavia heidän äidinkielellään :)
Kiitos! Sinulla on muuten niin kaunis blogimaailma. Minulle tärkeintä on kuvat ja yhtenäinen ilme ja sinulla on blogi minun makuuni. Instafeedisi on myös niin harmoninen – love it!
Siis olen oppinut kolmessa viikossa enemmän mitä koko lukioaikana. Jotkut ovat koulussa 3kk putkeen – itse en pystyisi ;) Siis tuntuu että ainakin tarvitsisin pienen tauon, mutta ymmärrän jos joku kirjoittaa vaikka työkseen paljon niin totta kai.
Hollannissa ymmärrän tuon ettei kieltä “tarvitse” opetella. Siellä kun kaikki osaa englantia ja ovat muutenkin niin kansainvälisiä, mutta Ranskassa… Tämä on toinen maa tosiaan. En tiedä miksi ranskikset ovat niin niuhoja :D
Mahtavaa, että puhut Hollantia, se ei ole helpoin kieli varsinkaan puhua. Ymmärrän saksan takia sitä ihan ok, mutta jos minun pitää jotain sanoa, niin se kuulostaa niin hämmentävälle kun yritän saada niitä kaikkia äänteitä ulos.
Kielet ovat rikkaus kun niiden kautta ymmärtää kulttuuria myös niin paljon paremmin. Tai vaikka asuisit Ranskassa 5-vuotta etkä puhuisi sanaakaan ranskaa, ei maan tavat ja ihme mutkat tulisi ihan selväksi ilman kielellistä osaamista. Samahan se on ihan suomenkin kanssa. Moni pitää meitä niin omituisena kansana vaikka moni asia jollain lailla aukeaa kun ymmärtää meidän kielen missä ei hirveästi kaunistella tai kaarrella.
Ihan ensin kiitos ihanasta blogista! Olen mielenkiinnolla lukenut opiskelustasi, koska aihe on itselleni juuri ajankohtainen. Olen toteuttamassa pitkäaikaisen haaveeni ja käytän ensi kesän lomani töistä juurikin kielen opiskeluun. Itse haluan laittaa kuntoon englanninkieleni ja se tulee tapahtumaan ensi vuoden heinäkuussa New Yorkin Manhattanilla. Kaikki mitä olet kirjoittanut tukee omia ajatuksiani: aikuinen voi lähteä kielikurssille, kannattaa lähteä yksin, että kaikki puhe ympärillä on samaa opiskeltavaa kieltä, myös tuota väsymystä olen miettinyt ;) Ihanaa joulunaikaa sinulle!
Oi mahtava kuulla – et varmasti kadu!
Sinulla on aika upea paikka kielikurssille. Yksi parhaimmista ystävistäni teki saman mitä sinä. Asutko perheen luona vai asuntolassa? Ystäväni asui perheen luona. Itse olen katsonut valokuvauskouluja nimenomaan New Yorkista – se olisi unelmani.
Totta kai ja kannattaa. Minua ainakin häiritsee etten osaa ranskaa kunnolla tai saksaa. Ja kun Ranskassa ollaan, kaikki pitää aina olla just eikä melkein.
Väsymystä tosiaan riittää, mutta se voi myös olla tämä pimeys.
Kiitos samoin!
Mietin majoitusvaihtoehtoja ja päädyin hotelli New Yorkerissa olevaan pitkäaikaismajoittujille tarkoitettuun majoitukseen, yhden hengen huoneeseen. Uskon, että tarvitsen hetken aikaa yksin edes iltaisin kun olen kaikki päivät eri kulttuureista tulevien vieraiden ihmisten seurassa ;) Olen hyvin sosiaalinen ja yksi iso plussa tässä on juuri nämä uudet ihmiset, mutta silti tekee varmasti mieli vetää henkeä välillä. SoHo on lempialueitani Manhattanilla ja siksi valitsin koulun joka sijaitsee siellä. Kulkuyhteydet toki majoituksen ja koulun välillä ovat tärkeät.
Nauti sinä viimeisistä päivistä koulussa, minä jään odottamaan oman kouluni alkua. Voi kun talvi vaan olisi jo ohi!
Hei wau, tämä kielikurssi kuulostaa hyvältä! Minulla on tullut juuri niitä ärsyttäviä maanereita, eli en millään tahdo oppia että joku sana on maskuliini tai feminiini, ja sitten vaikka mailissa menee monta riviä ihan pieleen kun sanan suku ei ollut oikein ja virhe kertautuu. Puhun työssä ja kotona siis vain ranskaa, eli suomalaisittain ranksani olisi varmaan “täydellistä” mutta kun vertaa natiiveihin niin todellisuus on kaukana siitä. ;)
Oman immersiokurssin jälkeen meille suositeltiin lukemista (ihana tekosyy ostaa kaikki naistenlehdet). Minulle nimittäin kävi aluksi niin, että vaikka puhuinkin, sanojen kirjoitusasu oli jäänyt hämärän peittoon ja kirjoittaminen oli tuskastuttavan hidasta. Vielä nytkin tulee lukiessa sellaisia ahaa-elämyksiä että oikein yllättyy siitä miten joku sana kirjoitetaan, vaikka olisi käyttänyt tätä sanaa arkikielessä jo tosi monta vuotta.
Tosin ranskan kielen hallinta on elinikäinen prosessi, ja tuntuu että ei ikinä pääse maaliin. Kun kieltä alkaa osata paremmin, alkaa sitten vasta hahmottua kaikki nyassit ja sanojen syvyys- ja merkityserot. Mutta kuten sanoit, kieli on kyllä avain kulttuuriin. Erityisesti ranskalaisen kommunikaation epäsuoruus tulee kielessä väistämättä esille.
Mielestäni tosi hyvä valita mennä tuolle kurssille. Pariisissa kun on niin paljon expatteja jotka ovat vuosia asuneet kaupungissa, mutta jotenkin handicappé kun eivät pääse kulttuuriin sisälle kielitaidon puuttuessa.
Heippa!
Ymmärrän paremmin kuin hyvin. Minulle on lisäksi tullut näitä omia epämääräisiä lauserakenteita juurikin sen takia kun en ole varma mikä on oikein. Olen esimerkiksi asetellut kysymykset “c´est possible” enkä est ce que tai vai “ou est..” enkä “ou est ce que.” Mutta siis se nyt on ihan varmaa, että ranskaa ei täydelliseksi saa muuten kuin puhumalla. Pääasia on kuminkin että olen nyt korjannut nuo pahimmat mokani täällä ollessa. Jep se todellisuus on kaukana.
Niinhän se on. Iltaisin googlailen oikeaa kieliasua kun en ole varma miten se kirjoitetaan. Me emme nimenomaan kirjoita juuri ollenkaan, vaan puhumme ja kuuntelemme sanat ja lauseet oikein.
Tuo on nimenomaan totta. ranska on niin kulttuuria kuvaava. Samoin ehkä suomi, mitään ei koristella ja kaikki tapahtuu lyhyesti ja ytimekkäästi.
Olen tavannut Pariisissa niin paljon ihmisiä ketkä eivät puhu ranskaa ollenkaan. Ja jos en olisi nyt mennyt tälle kurssille, olisin yksi heistä. Pariisissa nimittäin ei välttämättä tarvitse ranskaa. Totta kai sitä on hyvä puhua, mutta ei välttämättä pakollista.