En ole koskaan osannut hymyillä hampaat näkyvissä. Olette ehkä sen huomanneet, että täällä blogissani harvemmin väläytellään leveitä jenkkihymyjä. Ne jenkkihymyt,kun minun kasvoillani muistuttavat lähinnä Frendien Chandlerin kasvojenvääntelyitä.
Ihailen täydellistä jenkkihymyä muiden kasvoilla, mutta jos joku pyytää minua väläyttämään hampaani valokuvissa, näytän auttamattomasti siltä, että olen mukavuusaleeni ulkopuolella. Hymy kutsuu totta kai luokseen ja näin bloggaajan näkökulmasta, kun itseäni mietin, niin saatan jäädä helposti etäiseksi ja jollain lailla persoonana pidättyväiseksi, kun isoja rempseitä hymyjä ei kasvoillani kuvissa näy. En tiedä onko näin, mutta ainakin itse kun mietin tätä blogiminää, jota teille esittelen, niin on se aika erilainen mitä oikea minä.
Minusta saa välillä blogin kautta ehkä vähän liian seesteisenkin kuvan ja sen takia olen mielelläni käyttänyt Snapchatiä ja näyttänyt millainen se Sohvi oikeasti on. Se oikea Sohvi ei nimittäin ole ehkä näin rauhallinen mitä blogi antaa ymmärtää. Monesti olen saanut kuulla palautetta blogini lukijoilta, että olenpas rempseä ja rento kun tapaan heitä kasvotusten.
Muistan kerran, kun yritin parhaani hymyillä kuvassa ja palaute oli ”that doesent’ look very sophisticated or elegant.” Palautteen jälkeen palasin taas juurilleni ja hymyilemään suu kiinni. Hymyileminen kun on myös vähän kulttuurista kiinni. Jenkeissä hymyillään niin että ikenetkin näkyy, kun taas Ranskassa jonkinlaisena sääntönä on, että ne ikenet eivät oikein saisi näkyä hymyillessä. Suomessa emme myöskään ole ehkä tottuneet hymyilemään isosti, vaan luonnollisesti ja jollain lailla hallitusti.
Se on toki totta, että missään lehtikuvissa harvemmin mallit tai muut hymyilevät kovinkaan iloisesti, vaan nimenomaan elegantin hallitusti. Tätä en tosin haluaisi ihan hirmuisesti omassa blogissa viljellä, sillä olen kumminkin ihan normaali ihminen blogin takana, jonka ei kuulukaan näyttää aina niin seesteiseltä tai huolitellulta, vaan normaalilta ihmiseltä. Nykyään blogit tosin ovat menneet enemmän ehkä editorialmaiseen sisältöön (johon itsekin kyllä sorrun) ja postaukset stailataan ja kuvat editoidaan.
Olen miettinyt tätä asiaa paljon viime aikoina, että miten voisin olla jollain lailla lähempänä teitä muuttamalla blogin luonnetta kumminkaan liikaa. Ehkä se pieni muutos voisi olla nimenomaan hymyissä eikä liian stailatuissa postauksissa. Vaikka blogini ei koskaan tule olemaan realitya, toivon itseltäni ehkä hivenen enemmän arkipäiväisempiä postauksia enkä aina niin huoliteltuja valokuvia. Niitä varten ovat lehdet, blogissa saa näkyä ihminen ja jopa vähän vino hymy :)
Kuvat: Linda Juhola
14 Comments
Aivan ihanat kuvat, muru <3 Täydellinen asu - ja Chandler-hymy ;)
Hih, kiitos! Kohta näet Bingin hymyn ihan livenä ;)
Mun mielestä räväkkyyttä ja omaa persoonaa saisi tuoda blogissa vielä enemmän esille. Kyllä hymyn saa antaa näkyä :) Liian stailatut kuvat on itselle sellaisia, mistä en niin pidä. Tai siis saahan sitä stailausta olla, mutta sitten myös sellasia todellisempia kuvia.. Mielestäni sinulla on näitä molempia esillä blogissa, mikä on hyvä.
Heippa,
niin, ymmärrän. Jollain lailla ennen sitä ehkä uskalsin enemmän tuodakin, mutta viimeiset kaksi vuotta ovat menneet aika pintapuolisesti täällä. En tiedä miksi, mutta jollain lailla kai se on aika yleinen trendi muutenkin blogeissa / Instagramissa.
Ymmärrän. En itsekään halua lukea aina sellaista ihanaa sunnuntaita ja vaaleanpunaisia kukkaisia -postauksia. Totta kai blogin visuaalisuus on minulle edelleen tärkeää, mutta jollain lailla tämä oma blogi on jämähtänyt nyt vähän liian pinnalliseksi jopa omasta mielestäni :D
Voi Sofie,
kyllä tuo saamasi kommentti kertoi niin paljon enemmän sanojastaan kuin hymystäsi. Takerrun erityisesti tuohon hymynäkökulmaan kirjoituksestasi, koska on niin ikävää että juuri tuonkaltaiset kommentit ja kommentoijat voivat saada niin paljon tuhoa aikaan. Ethän piilota hymyäsi tai varo sen varjopuolia liikaa; hymy – ja etenkin se joka lähtee suoraan sydämestä – on kaunein tapa tulla lähelle toisia ihmisiä. Tai blogin lukijoita. Ja vaikkei aina hymyilytä, on sekin ihan ok. Sinulla on kaunis hymy, käytä sitä rajoituksetta. Kesäterveisiä Oslovuonon rannalta :)
Hei sinä onnekas Oslonvuonolainen :))))
Ollaan varmaankin tulossa sinne kesälomalla. Norja on Pampulan lempipaikka lomailla :)
Niin, toki sen ymmärrän, että blogissa pitää säilyttää joku taso / raja, mutta se että en edes hymyile kuvissa on minusta itsekin jotenkin outoa. Ja jos blogi on muutenkin niin pintapuolinen, ei se tee helpostilähestyttäväksi jos kirjoittakin vain pönöttää.
Hymyä ja ehkä vähän jotain muutakin siis tulossa aina silloin tällöin.
Hei, voiko sinua seurata Snapissa?
Heippa, voi kyllä :)
Mun handle on: avecsofie :)
Itse kun sinut kohtasin, muistan ajatelleeni juuri tuota: miten yllättävän rento ja mukava olit :) Ehkä Snapchat -videoita voisi joskus saada blogin puolelle? Näin, koska en itse käytä snappiä. Mielestäni jenkkihymyä et tarvitse, hymysi on täydellinen juuri sellaisena kun se on! Liikkuva kuva vain tuo enemmän syvyyttä kuvaa ja valoittaa personaa.
xxx
E
http://helsinkidragonfly.blogspot.fi/
Hahah, kuulen tuota niin usein :D
Se on hassua kun kirjoittaa nimenomaan ruoasta ja se oma persoona jää helposti ruokakuvien ja seesteisten sisustuskuvien taakse.
Hmm. no kun en millään haluaisi luopua blogin seesteisyydestä, sillä Snapit ovat kumminkin niin sekavia ja huonolaatuisia. Ehkä siis videoita tulossa kameralla kuvattuna? :)
aivan ihania kuvia : ))
http://www.terhisuanto.blogspot.com
Kiitos paljon :))))
Hei! Aivan ihana valkoinen mekko-farkkutakkiyhdistelmä! Saako udella mistä mekko on kotoisin?:)
Heippa,
mekko on Zarasta :)