Tämä on ehkä blogihistoriani yksi vaikeimmista postauksista. Olen pantannut tätä kirjoitusta kauan aikaa ja miettinyt, että milloin on hyvä aika kirjoittaa asiasta. En tiedä miksi se on ollut niin vaikeaa. Ehkä sen takia, kun kaikkia vastauksia en tiedä vielä itsekään.
Vuosi sitten heinäkuussa aloimme miettiä, että muuttaisimme Ranskasta pois. Poikaystäväni uran mukaan, kun pääsääntöisesti edetään, niin olen ottanut tämän asian aika rennosti. Aikaa on kulunut ja kaikki on edelleen hivenen epävarmaa, että minne saamme muuttaa. Isot rattaat kun eivät aina pyörähdä yhtä nopeasti mitä Sohvi toivoisi. Tästä syystä Sohvi päättäväisenä naisena ei jäänyt enää odottelemaan ja pyörittelemään peukaloita vaan päätti muuttaa hetkellisesti itse pois Ranskasta.
Olimme keväällä muutaman ystäväni kanssa aika suhteellisen kyllästyneitä tilanteisiimme ja huhtiluussa kirjoitin yhteiseen WhatsApp- ryhmäämme, että lupaan että en ole elokuussa enää tässä tilanteessa. Lupasimme, että meillä kaikilla on syksyllä uudet suunnat ja mielekkäät työt. Nyt meistä kahdella kolmesta on uudet työt ja maat. Se on mieletöntä, kun tekee jonkun tietyn päätöksen ja huomaa että saavuttaa sen mitä halusi. Vertaistuki on tosin todella tärkeää tässäkin asiassa ja olen niin onnellinen ystävistäni myös tämän asian takia.
En toki voi ottaa vakituista työtä poikaystäväni työn takia tällä hetkellä, mutta halusin kansainväliseen firmaan, globaalin position sekä sellaisen työn mistä olisi minulle hyötyä myös tulevaisuudessa. Sen takia aloin katsella keväällä projekteja, joita voisin tehdä samaan aikaan kun odottelisin mitä teemme seuraavaksi.
Tämä etsintä tuotti itseasiassa yllättävän nopeasti tulosta ja olen nyt muuttanut Luxembourgiin ja aloittanut uudessa työssäni. Poikaystäväni on edelleen siis Ranskassa, mutta onneksi Pariisi on ihan tuossa vieressä ja hänellä niin vapaa työ, niin hän voi olla paljon kanssani Luxembourgissa.
Moni varmasti kysyy, että miksi en etsinyt töitä Pariisista. Vastauksia on monia, mutta yksi suurimmista on ehdottomasti, että en olisi pystynyt varmaankaan enää jatkaa blogiani. Pariisissa etäisyydet ovat niin suuret ja jotta blogi pysyy mielekkäänä niin teille kuin minulle, niin blogia pitäisi pystyä päivittämään parikymmentä kertaa kuukaudessa. Pariisin työajat sekä metrossa istumiset tietäen, olisi se ollut käytännössä mahdoton yhtälö. Kun aikoinaan lähdin toimistolle klo:07:30 ja viimeinen palaveri loppui klo:20 ja sen jälkeen hyppäsin metroon, niin olin kotona aikaisintaan klo:21. Totta kai työmatka riippuu ihan toimiston sijainnista, mutta me asumme ihan keskustassa ja moni toimisto on kaupungin ulkopuolella. Blogini oli siis yksi suurimmista syistä miksi halusin muuttaa pienempään paikkaan, jossa saisin ns. Suomalaisen elämäni takaisin.
Olisinhan voinut jäädä toki odottelemaan Etelä-Ranskaan ja elää hetken hitaalla, mutta kun se ei ole minua. Joku voi pitää minua täysin kajahtaneena, että miksi en vain panostaisi blogiin ja elelisi auringon alla odottaen seuraavaa kohdetta. Noh, täällä nyt ollaan ja eihän sitä tiedä, vaikka se seuraava kohde olisi vaikka nimenomaan Luxembourg. Nyt seuraavat kuukaudet menevät Sohvilla kuitenkin Luxissa ja olen superinnoissani uudesta kotimaastani <3
Mutta te Luxilaiset hoi, kaikki vinkit tänne nyt vain, että mitä kannattaa muistaa, missä hyvä kampaamo, hammaslääkäri jne. Kiitos jo etukäteen. Tästä tämä uusi aikakausi alkaa :)
47 Comments
Jännittävää! Ja niin samaistuttavaa – täälläkin kun eletään nyt vähän toisen töiden ehdoilla ja silloin ei voi aina niin paljon tai nopeasti vaikuttaa asioihin, kuin että jos olisi oma duuni kyseessä. Ja omaan kokemukseen pohjaten tiedän varsinaisen hyvin, ettei mielellään kerro mitään jos ei voi heti kertoa juurta jaksain, missä mennään. Koska vielä silloinkin tilanne voi muuttua hetkessä totaalisesti silmän rapauksessa! Mutta nyt haluan toivottaa sinulle kaikkea parasta kaikkiin uusiin seikkailuihin, sekä tietysti teille yhdessä :)
Hei sinä <3
Hassua kuinka olin ajatellut varsinkin sinua koko tämän prosessin ajan. Kun julkaisit postauksesi muutama päivä sitten, aloin miettimään että kannattaako minun ollenkaan puhua Luxembourgista. Päätökset kun eivät ole itsellä niin on vaikea puhua mistään kun ei tiedä missä mennään vaikka puolen vuoden päästä. Vuosi sitten piti olla selvää, että muutamme Singaporeen, sitten Italiaan ja nyt taas kaikki seisoo.
Paljon halauksia sinne, toivon että teillekin tulee pian selväksi asiat, niin olla hetken rauhassa ja ns. tietoinen paikastaan :)
Ymmärrän niin hyvin tilanteesi! Me olemme niin moneen kertaan muuttaneet miehen työkuvioiden takia maasta toiseen ja pienellä varoitusajalla, kohteen joskus muuttuessa vielä viime hetkellä ettei minulla ole ollut todellista mahdollisuutta jatkaa omaa uraani haluamallani tavalla, sen sijaan olen tehnyt pienempiä juttuja aina kun niihin on mahdollisuus tullut ja venyttänyt muita elämänalueita sen mukaan:) Sinulla ei ole lapsia niin on mahtavat mahdollisuudet mennä vielä niiden mahdollisuuksien perään sillätavalla että pystyt järjestämään muutkin osa-alueet elämässäsi parhain päin. Olen todella iloinen puolestasi. Onnea uusiin koitoksiin!
Heippa Susanna,
ymmärrän hyvin tilanteesi. Se on joskus todella turhauttavaa kun ei oikein voi asettua minnekään kun pelkää, että koti menee alta koko ajan. Olen toivonut, että saisimme olla Euroopassa, sillä täällä etäisyydet ovat niin lyhyitä, että ei haittaa vaikka kävisi töissä toisessa maassa. Tästä asiasta puhutaan itseasiassa todella vähän, että miten turhauttavaa expat-elämä on tältä kantilta.
Kiitos niin paljon :)))
Sinä upea, rohkea nainen! <3 Onnea uuteen työhön, onnea uuteen kotiin ja kotimaahan!
Minusta on hienoa, että et jäänyt odottelemaan, vaan otit rohkeasti uuden suunnan. Inspiroit suuresti minuakin, joka tällä hetkellä miettii, mitä seuraavaksi. Olen sillä mielellä, että uusi mielekäs työ pitäisi olla löydettynä ennen vuoden loppua, mutta vähän suurempi draivi pitäisi saada päälle tämän asian hoitamiseksi. Mutta toisaalta muistan kyllä aikaisemmista elämäni vaiheista, että kun vain päättää jotakin, niin ennen pitkää asiat tapahtuvat - näinhän kävi sinulle ja ystävillesikin! Eli etiäpäin sanoi mummo lumessa! :)
Ja tiedätkö mitä: en ole koskaan halunnut asumaan ulkomaille, mutta nyt kun elmäntilanne on käytännössä aika mahdoton tämän asian toteuttamiseksi (lapset koulussa, vanhemmat iäkkäitä ja sairaita itsellä ja puolisolla), niin olen alkanut miettiä, että joku pienempikin pätkä ulkomailla asuen olisi ihana. Ehkä tämä toteutuukin jossain vaiheessa, kun ajatus on mieleen päässyt. Blogisi rohkaisee tässäkin asiassa. Ja niin kauan kuin olen täällä pohjolan perukoilla, voin aina hetkellisesti siirtyä muille maille blogisi kautta - kiitos siitä! Kirjoituksesi ovat minulle tärkeitä, vaikka kovin harvoin nykyisin ehdin ja jaksan kommentoida.
Hei Tarja – kiitos niin paljon :))))
Olin suoraan sanottuna aika lopen kyllästynyt odotteluun ja oman ajan haaskaamiseen. Juuri niin, uusi suunta kannattaa nimenomaan ottaa silloin samantien eikä jäädä epäröimään. Monesti ihmiset jahkailevat liian kauan ja hyviä mahdollisuuksia menee ohi koko ajan.
Suosittelen vakavasti jotain tämänkaltaista projektia mitä minä esimerkiksi teen. Ei sido kun muutamaksi kuukaudeksi, mutta antaa niin paljon enemmän kun peukaloiden pyörittely. Minua on aina vähän jopa puskettu ulkomaille, niin sen takia kai tämä oli itselle jollain lailla helppoa. Ja nyt kun olen Euroopassa reissaillut, niin varsinkin Keski-Eurooppaa on vain yhtä maata missä pääsee junalla helposti liikkumaan paikasta toiseen.
Voi Tarja. Olet yksi vanhimmista lukijoistani ja et arvaa miten ihana fiilis tulee kun näen Simpson aviattaren kommenttiboksissani ja tiedän, että saan sinulta kommentin. Nykyään kun ihmiset lukevat mobiilisti, niin kommentteja tulee jätettyä vähemmän. Myönnän tämän myös itsekin.
Paljon haleja sinne ja lappaa sitä lunta nyt niiden unelmien tieltä ;)
Olen vuoden asunut Luxissa (8 vuotta sitten), ja sen jälkeen olen käynyt siellä vuosittain. Ihana maa ja uskon, että viihdyt varmasti. asuin ensin Rollingegrundilla ja sen jälkeen muutin au pair -perheeni kanssa pohjoiseen Diekirchiin (sinne, mistä se olut tulee).
Heippa Ella,
Joo, uskon myös itsekin. Täällä on kaikki aika sellaista mistä pidän, siistiä ja rauhallista. En ole vielä oikein käynyt muualla kuin töissä ja nukkumassa, mutta pikku hiljaa alkaa kaupunki varmasti tulla tutuksi :)
Aivan mahtavaa, Sohvi! Ihailen kovasti rohkeuttasi ja päättäväisyyttäsi! Ei muuta kuin onnea uuteen työprojektiin ja tsemppiä muuttoon! Toivottavasti saamme kuulla siitä, miten elämä Luxemburgissa alkaa sujua. :-)
Heippa,
kiitos paljon – ihanaa kun otatte tämän niin positiivisesti vastaan! Kiitos paljon, paljon on vielä tehtävää. Totta kai saatte. Minun pitää vain asettua aluksi tänne Luxiin, niin voin jakaa enemmän ajastani täällä.
Kävin viime syksynä Luxissa excuilemassa ja ihastuin niiiiiiiiin tuohon suloiseen kaupunkiin. Juttuja sieltä odotellessa :)
Heippa Erica,
ihana kuulla, että viihdyit täällä. Tämä on nimenomaan suloinen ja jollain lailla niin Disneyland. Kaikki on kaunista ja siistiä :)
On varmasti tulossa!
Onnea uuteen elämäntilanteeseen! <3 Hienoa, että uskalsit ottaa askeleen. Sitä ei koskaan tiedä mitä hienoa ja arvokasta se tuo tullessaan. Olen iloinen puolestasi. Ja mitä blogiin tulee niin se on aivan ja yksin sinun päätettävissä ja me tyydymme siihen. Kaikkea ei tarvitsekkaan kertoa ja silti me pysynme lukijoinasi. Kaikkea hyvää syksyysi!
Heippa Helmi,
kiitos. Niin, itselläni alkoi seinät kaatua sen verran päälle, että niitä piti lähteä karkuun. Pariisi on kumminkin ihan tuossa vieressä, niin sinne pääsee kahdessa tunnissa jos niin haluaa.
Niin kai se on, mutta jollain lailla se olisi minusta outoa jos en kertoisi tällaista asiaa. Ei kumminkaan ole ihmeellisemmästä kyse ja olisi se vähän outoa jos yhtäkkiä olisinkin Luxembourgissa enkä Pariisissa. Kiitos kumminkin ymmärryksestäsi. Kiitos samoin :)
Onnea uuteen työhön ja maahan. Välimatkat ovat siellä niin lyhyet, että ei haittaa vaikka eletään arkea eri maissa. Mielenkiinnolla jään odottamaan kokemuksiasi Luxembourkista. Mielläkin on välillä olleet nämä työasiat niin monimutkaisia ja asumiset, että olen miettinyt monta kertaa, että kannattaako edes asiasta mainita. Kun ei jaksaisi käydä läpi koko pitkää tarinaa…
Heippa,
Kiitos. Niin ovat. Suurin osa työkavereistani käyvät Saksasta ja Ranskata töissä Luxin puolella. Itse kumminkin haluan asua Luxissa arkena ainakin ja saada jonkinlaisen rytmin.
Ymmärrän oikein hyvin ja kun ne työkuvoit saattavat muuttua aivan totaalisesti ihan pienessä ajassa. En olisi muuten maininnut, mutta kun oma maani vaihtui, niin oli ehkä pakko.
Tsemppiä sinne!
Hienoa! Rohkea ja varmasti juuri sinulle oikea päätös tässä elämäntilanteessa. Tsemppiä! Saako kysyä kuinka pitkä työprojektisi on, eli kuinka kauan viivyt uudessa kotimaassa?
Heippa,
Joo, nimenomaan tässä elämäntilanteessa kyllä. Olen muutenkin koko ajan yksin kun toinen reissaa, niin en jaksanut olla vaan kotona odottamassa.
Ihan tarkkaan en osaa vielä sanoa, mutta maksimissaan nyt 6kk. Voi toki olla että kauemminkin. Se riippuu nyt ihan poikaystävästäni.
Onnea uudelle kotimaalle!! Joskus on hyvä heittäytyä uuteen ja vähän tuntemattomaankin, oppii maailmasta ja itsestä ihan mielettömiä juttuja :) Innostavaa syksyn jatkoa!
Heippa,
kiitos niin paljon! Niin on. Minusta pitää nuorempana nähdä ja kokeilla kaikkea. Tämä ei nyt minulle ollut mikään iso muutto, sillä Ranska on aivan vieressä, mutta on kiva nähdä uusia maita ja kulttuureita.
Kiitos paljon!
Oiii miten jänniä uutisia!! Go Sofié!! :) <3 <3
Hiiih <3 <3 <3
Toihan on ihan mahtava juttu! Upeaa että löytyy rohkeutta yksin lähteä pienempään kaupunkiin ja jahdata omia unelmia vaikka poikakaveri jääkin hetkeksi toiseen kaupunkiin. Joskus on tehtävä niitä itselle välttämättömiä muutoksia ja tiedän mitä tarkoitat kun ei jaksa istua paikoillaan ja panostaa ainoastaan blogiin. Itselläkin vaihtuu päivätyö opiskeluun tämän kuun lopussa ja muutetaan poikaystävän kanssa samoihin aikoihin uuteen asuntoon, olen aika innoissani ja nyt kun tietää muuton olevan nurkan takana jaksaa taas innostua hiukan omasta arjestakin :)
hanna
http://www.hannamariav.com
Niin, Luxembourg on ihan kuin asuisi Ranskassa vaikka maa vaihtuu. Tämä kun oli tällainen väliaikainen muutos, mutta minulle henkilökohtaisesti välttämätön.
Niin, blogi on monella kantilla kiva työ, mutta kun asuu ulkomailla, se on aika yksinäistä vaikka totta kai päivittäin lähettelen maileja, mutta kun ei voi olla ihmisten kanssa kasvokkain.
Kaunista syksyä ja iloisia muutoksen tuulia :)
Rakastan blogiasi <3 Olen itse ihan hullaantunut laittamaan huivin päähineeksi, joten tykkäilen lookkiasi!!
http://lauraheinikki.fi
Heippa Laura, voi kiitos :)))))
Ihana kuulla! Huivit päässä suojaavat kesällä auringolta sekä tuovat väriä lookkiin :)
Muista sateenvarjosi, täällä sataa ja on kovin pilvistä ja harmaata, vaikkakin kaunista. :=) Lääkäreitä (useita hyviä lääkärikeskuksia) ja hammaslääkäreitä (suomalainenkin) on paljon ja helppojen matkojen päässä, onhan pääkaupunki sopivan pieni. Laitan sinulle lääkärien tietoja viestillä. Työpäivät riippuu työstäsi, mutta useissa työpaikoissa on pitkät lounastauot ja työpäivät, niin illat viikolla voi venyä. Viikonloppusin sitten nautiskellaan (tai kuka pitkästyy tai matkustelee muualle). Tervetuloa!
Heippa Jaana,
hih, no Pariisin kaltainen ilmasto ilmeisesti, mutta nyt on ainakin ollut todella kaunista ja lämmintä.
Niin, täällä on kaikki lähellä. Yksi asia tosin ihmetyttää. Kaikki paikat menevät kiinni jo 18:30. Olen nyt yrittänyt ostaa sukkahousuja monena päivänä mutta en pääse lähtemään töistä ennen klo:18 ja kun ehdin keskustaan, ovat kaikki paikat jo kiinni
Tämän työaikameiningin olen huomannut. Syön itse 20 minuutissa, mutta silti lähden kotiin vasta klo:18 maissa.
Kiitos paljon :))
Upeaa kun uskallat toteuttaa itsellesi tärkeän unelman. Odotan mielenkiinnolla postauksiasi uudesta kotimaastasi. Pidän kovasti tyylistäsi ja aiheesi ovat kiinnostavia. Hyvää syksyä sinulle!
Kiitos, itseä varten kun täällä elellään. Hih, saat varmasti postauksiani täältä, odota vain :)
Kiitos paljon ja ihanaa syksyä myös sinne!
Ihanaa, onnea! :) Muutos on aina hyväksi. Itse asuin viime vuoden Portugalissa ja vuosi oli tarpeeksi siellä. Työt kyllästytti ja maa ei itselle soveltunut. Päätin huhtikuussa, että nyt riittää ja irtisanouduin seuraavana päivänä. Kesä meni kotona Suomessa ja Elokuun ensimmäinen päivä kannoin muutamat matkalaukkuni kaksioon poikaystävän kanssa Tanskassa. Kaksi viikkoa muutosta sain ihan mahtavan työn, jonka alotin kaksi päivää sitten ja oon nauttinu joka sekunnista! Eli kannattaa heittäytyä ja välistä mennä tuulen mukana. Mulla se on kannattanut ihan ehdottomasti!
Vau! Hurjasti tsemppiä Sohvi, rohkea teko! :)
Kiitos paljon Noora :))))
Tervetuloa Luxiin! Voisin jakaa vinkkejä vaikka illallisen äärellä ja samalla pääsisit tutustumaan jo paikalliseen ravintolaan! ;)
Heippa Sirkka,
voi kiitos kutsusta, se olisi mukavaa :)
Blogimailini on nyt alhaalla kun en saa sitä jostain syystä auki ennää. Joten odottele hetki ennen kun laitat mailia.
Ihanaa kun voitte molemmat pysyä Keski-Euroopassa niin välimatkaa ei tule liikaa. Itselläni on kokemusta asumisesta puolison kanssa eri mantereilla (lennot nopeimmillaan reilusti yli 20 h), ja kun meillä vielä on lapsia niin kuvio oli aika raskas.
Heippa,
no niinpä. Asuimme ensimmäisen vuoden etäsuhteessa ja ki periaatteessa koko ajan nytkin kun raksu reissaa koko ajan niin tavallaan tämä ei tuo muutosta meidän arkeen juuri ollenkaan.
Huh, teidän kuvio kuulostaa kyllä aika raskaalta. Miten kauan elämäntilanteenne kesti tuollaisena?
Syksy tuo monesti uusia, jänniäkin mutta varmasti antoisia tuulia mukanaan. Mahtavaa kun löysit töitä muualta ja välimatka Pariisiin on lyhyt niin pääsette puolin ja toisin reissaamaan toistenne luokse. Muutenkin Luxembourg on sijainniltaan aika keskeinen joten matkaaminen muihin lähimaihin on näppärää.
Mukavaa ja innostavaa syksyä sinne Luxembourgiin!
Heippa,
niinpä. Syksyllä on aina jollain lailla aloittaa kaikki alusta. Mietin keväällä, että en enää syksyllä halua asua Etelä-Ranskassa vaikka se miten ihana alue onkin.
Lux on todella keskellä kaikkea. Niin helppo mennä kaikkialle. Täältä menee junalla Pariisiin kahdessa tunnissa, joten kaikki on niin lähellä. Poikaystävän on onneksi niin joustava, että voi olla paljon myös täällä niinä aikoina kun hän ei matkustele.
Kiitos samoin Lora <3
jos ei ole jo tuttu, niin kannattaa tsekata blogi Globe Called Home, siellä on paljon juttua Luxemburista. Ja hei, tsemppiä ja onnittelut! Hienosti tehty!
Heippa Helena, kiitos paljon tsempeistä ja infosta!
Paljon onnea uusiin kuvioihin ja uuteen elämäntilanteeseen! Uskon että tuut varmasti viihtymään Luxissa, sen verran ihana maa. Menetin sydämeni Luxille viime vuonna, kun olin siellä au pairina 6kk. Tän kuun alussa kävin itseasiassa viikon mittaisella reissulla takasin ja joskus haluaisin muuttaa takaisin töihin sinne. En käynyt itse kampaajalla siellä tai hammaslääkärissä, mut Puskaradio Luxemburg -ryhmä Facebookissa on hyvä paikka kysyä mitä vaan mieleen tulee. :)
Heippa,
joo Lux on ihana ja niin kansainvälinen! En ole ketään alkuperäistä edes vielä tavannut kun kaikki on muualta:)
No siellä on paljon erilaisia töitä tarjolla koko ajan. Ja ainahan sinne voi mennä vaikka kesäksi duuniin :)
Kiitos paljon!
Wow, mahtavaa, olet kyllä toiminnan nainen! Odotan innolla postauksia Luxista.
Ja olen suorastaan ylpeä, ettet ryhtynyt joksikin “pikkurouvaksi”, se olisi ollut resurssien hukkaamista ja muutenkin; kuka nyt haluaa elää vaan toisen varjossa. Äh, kuulosti pahalta kirjoitettuna, mutta tiedät, mitä tarkoitan.
Tsemppiä!
Hei sinä ihana!
No sinun Amsterdam olisi ollut myös kiva, mutta välimatka Luxin kanssa on niin pieni, että tämä reissaaminen on todella helppoa Pariisin ja Luxin välillä.
En henkilökohtaisesti ymmärrä kuka (varsinkaan suomalainen) pystyy sellaiseen. Tai kun meille on kumminkin iskostettu että itse pitää pärjätä. Ymmärrän mitä tarkoitat :)
Kiitos :*
Tervetuloa Luxiin!
Mun ystävä vinkkasi, että olet muuttamassa tänne ja tulin heti selailemaan blogiasi.
Muutin tänne itse vuosi sitten ja erinomaisesti on kyllä viihdytty, ja olen varma, että säkin viihdyt. Jaan mielelläni mitä tahansa vinkkejä. :)
Tervetuloa ja laita vaikka mailia, jos kaipaat vaikka kaffeseuraa tai vinkkejä :)
Juuli
Peukut pystyyn ja onnea tämän muutoksesi kanssa. Iso päätös, joka vaatii melkoisesti rohkeutta, mutta uskon, että saatte homman varmasti toimimaan.