Olette olleet kiinnostuneita kulttuurieroista maiden välillä ja halusin jakaa teille muutaman ajatuksen hautajaisista.
Me suomalaiset olemme aika synkkää porukkaa ja varsinkin kaikki ns. viralliset tapahtumat liitetään kirkkoon ja ne ovat jo senkin takia kovin hartaita. Hautajaiset ovat aina ikäviä ja raskaita hetkiä ja kirkon läsnäolo, papin puheet kuolemasta ja elämän jälkeisestä matkasta saattavat tuntua monesta hieman kankeilta eikä niitä välttämättä osaa aina yhdistää siihen ihmiseen, joka on nukkunut pois. Minulla ei ole kovinkaan uskovainen lähipiiri ja sen takia kirkon läsnäolo saattaisi tuntua hivenen oudolta tällaisissa tilanteissa.
Ystäväni hautajaiset olivat täysin erilaiset. Ne olivat enemmänkin juhla elämälle, jossa itkujen lisäksi naurettiin, kerrottiin vitsejä ja muisteltiin elämää ja juotiin samppanjaa eikä kahvia. Hautajaiset olivat todella värikkäät eikä synkistelyä näkynyt muualla kuin kasvoissa ja mielessä. Viimeiset kuukaudet ovat olleet todella raskasta aikaa ja yhtä pitkää jäähyväistä, niin hautajaiset oli haluttu järjestää toisella tavalla.
Lasten takia myöskin päivästä haluttiin varmasti kepeä ja enemmänkin juhla kuin mikään muu. Toki purskahdin minäkin puheiden aikana ja monesti muutenkin itkuun, mutta jos tilaisuudessa olisi ollut pappi selittämässä kuolemasta ja välimusiikkina olisi ollut virsiä, olisi päivä ollut todella raskas.
Koska ystäväni ei ollut kertonut sairastumisestaan, halusi hän jättää isot jäähyväiset ja hautajaisissa oli yli 300 ihmistä. Monille hänen poismeno tuli yllätyksenä ja senkin takia tilaisuus oli hyvin informaali ja enemmänkin haluttiin juhlia hänen elämää, eikä surra kuolemaa. Tällaisia hautajaisia haluaisin nähdä lisää. Elämä on lahja ja joka päivästä pitäisi ottaa ilo irti.
Hollannissa on ilmeisesti tapa (en tiedä onko Suomessa), että jos vanhempi kuolee lasten ollessa nuori, piirtävät lapset arkun täyteen. Niinpä kaunista valkoista arkkua koristi värikkäät piirrokset, liimatut valokuvat ja pienet muistot. Tällä tavalla lapsi ehkä paremmin muistaa miten hän jätti jäähyväiset vanhemmalleen ja pääsee suruprosessissa eteenpäin.
Hautajaisissa ei puhunut pappi, vaan ystävät ja perhe. Puheiden aikana heijastettiin kymmenenmetriselle screenille valokuvia ja videoita elämän upeista hetkistä ja muisteltiin ihania hetkiä yhdessä. Kun näin videot ja valokuvat, tuli minulle helpottava olo sillä näin miten upean elämän hän oli 40 vuodessa saanut elää. Vaikka hän itse sanoi minulle toukokuussa, että hän sai puolikkaan elämän vuosissa, elämyksissä hän on elänyt vähän kauemmin. Minulle tuli itselle jollain lailla levollisempi olo, kun näin miten kauniita muistoja ihmiset ympärillä ovat saaneet jakaa hänen kanssaan.
Amsterdamin eteläinen kirkko on todella moderni ja se on sisältä enemmänkin moderni tapahtumakeskus, vaikka seinät ovatkin vuosisatoja vanhan kirkon. Kirkossa oli siis urkujen sijaan musiikintoistolaitteet ja ystäväni saatettiin viimeiselle matkalle tanssimusiikin tahtiin ja seinälle heijastettiin hänestä kuva juomassa samppanjaa suoraan pullosta.
Toki hautajaisissa koettiin raskaita hetkiä puheiden ja myös kun kuuntelimme ystävämme jättämän viestin. Hän tosin halusi viestittää hautajaisillaan, että elämä on nyt ja siitä pitää nauttia ja sitä pitää myös osata juhlia. Ei ne hyvät hetket katoa muistoista ja niitä nimenomaan meidän pitäisi osata muistella, eikä pelkästään niitä, kun hän on ollut kipeänä.
En ole koskaan kuullut, että Suomessa hautajaisia olisi vietetty näin, mutta tämä on taas osoitus siitä, että on niin monia tapoja ja jokaisen pitää löytää se omanlainen. Ystäväni halusi, että hänen hautajaisissaan juhlitaan sitä hetkeä, kun hän sai olla luonamme ja muistellaan niitä kauniita hetkiä, jotka hän eläessään vietti.
Follow me on:
Facebook, Instagram, Pinterest, Bloglovin, SoundCloud and Twitter
13 Comments
Eletyn elämän kattava muistelu ja siitä iloitseminen on tärkeää hautajaisissa. Uskovalle suuri ilon aihe on myös jälleennäkemisen toivo iankaikkisuudessa ja siksi kristillisyys on itselle tärkeää. Mutta maanläheisyys ja persoonan esille ostaminen saisi Suomessa näkyä enempi hautajaisissa.
Heippa Ulrika,
niin minustakin. Jos näissä hautajaisissa olisi ollut papin puheita ja virsiä sukellusvideoiden ja safarivideoiden sijaan, olisivat ne olleet jonkun toisen hautajaiset. Ei muinun ystäväni.
Kun tuntee ihmisen, odottaa sitä hautajaisilta myös persoonaa. Sama se on häissä :)
Toki se on varmasti uskovalle tärkeää. Näihin hautajaisiin se ei vain sopinut ollenkaan.
Isani puoleinen suku on Harmasta pohjanmaalta.
minulle on kerrottu,etta kun isani isanisa eli ns. Harmanvaarin vaimo kuoli, niin vaari pyysi nuoria tanssimaan.
Kukin tavallaan
Olen todella liberaali monessa mielessä ja minusta on mahtavaa jos ihmiset elävät loppuun asti omanlaista elmää :)
Hienoa, että jotkut jaksavat järjestää ja toivoa, millaiset hautajaiset haluaa. Luin viime viikolla, että lastensuojeluvirasto ei päästänyt Suomesta erästä 6-vuotiasta äitinsä hautajaisiin.Olin kolmissa hautajaisissa Saksassa, missä vainaja kuoli yllättäen. Saksassa hautausseremoniat pidetään erillisessä rakennuksessa hautausmaalla. Kukin saa järjestää seremoniat mielensä mukaan, uskonnolisin tai uskonnottomin seremonioin. Hautausmaat ja seremoniarakennus on kunnan kiinteistöjä. Joissakin kylissä/pikkukaupungeissa saattaa vielä olla kahden suurimman kirkkokunnan hautausmaita seurakuntansa vainajille. Halli vuokrataan ½ tunniksi kerallaan. Kullakin kristillisellä kirkkokunnalla on omat perinteiset seremoniansa ja pappinsa, mutta on myös kirkkokuntiin sitoutumattomia puhujia. Vainajat ja uurnat pitää haudata hautausmaalle, eikä tuhkan säilyttäminen kotona ole sallittua, kuten tietääkseni Hollannissa.
Olemme itseasissa tämän tämän asian takia kertoneet toisillemme, että millaiset hautajaiset haluamme ja haluammeko säilyttää tuhkan.
Voi miten kurja asia. Eihän se ole kenellekään hyväksi, että lapsi ei sa hyvästellä omaa äitiään. Mikä virhearvio ja kuulostaa niin suomalaiselta, että tunteet tukahdutetaan.
En tiedä miten on tuhkan laita täällä. Luulen, että liberaalissa Hollannissa sitä saisi säilyttää kotona. Itse ainakin toivon, että saisin matkustaa miheni perässä edes tuhkan muodossa ja vasta kun hänestä aika jättää, haudattaisiin meidät vierekkäin.
Kuinka ihanaa! Itku tuli tätä lukiessa <3
Pelkäsin hautajaispäivää jo kuukausia ennen. Olin ajatellut sen olevan ihan kamala ja toki se sitä oli ja painajaisia näen edelleen. Mutta se arvokas kepeys mikä oli tuotu surun keskelle, oli jotain minkä toivon jättäväni omissa hautajaisissani <3
Olen todella onnellinen ystäväsi ja kaikkien teidän läheisten puolesta, että koitte tuon kauniin päivän. Ja osanottoni ystäväsi menetyksen puolesta, vaikkemme tunnekaan.
Voin yhtyä sanoihisi aivan täysin, sillä järjestin itse isäni hautajaiset tänä kesänä täällä Suomessa ja ne olivat hyvin paljon tuon kaltaiset kuin mitä kuvasit. Muistotilaisuudessa pidin kaikkia jatkuvasti naurattavan puheen jota oli höystetty hauskoin valokuvin ja vitsein, ja samoin isäni useat ystävät muistelivat mitä hulvattomampia muistoja. Screeniltä tuli koko illan hauskoja kuvia jatkuvalla syötöllä ja koko muistotilaisuus oli muutenkin suuri kesäjuhla isälleni äärimmäisen rakkaan golfkentän laidalla olevassa metsästysmajassa, koska kesäjuhlia, golfia ja mökkeilyä järvimaisemissa hän rakasti. Hänen lempikokkinsa teki ruoat ja jälkiruoan jälkeen oli vuorossa konjakkibuffet, jonne toin kaikki isäni arvokkaimmat konjakit ympäri maailmaa, sillä hän aina sanoi, että niitä nautitaan vain parhaiden ystävien seurassa. En mitenkään suunnitellut ja miettinyt tilaisuuden järjestelyitä, tai että ne olisivat jotenkin poikkeukselliset, en vain yksinkertaisesti voinut kuvitellakaan hänelle muunlaista tilaisuutta ja näin kaikki sitten järjestyi kuin itsestään. Ja kaikki yli 50 vierasta kehuivat vielä viikkoja jälkikäteen tätä elämänjuhlaa, vaikka olivatkin hämmästyksissään aluksi, että voiko näinkin hautajaisia viettää. Mutta jokainen oli myös sitä mieltä, ettei ole koskaan ollut hautajaisissa, jotka ovat niin vainajan oloiset, että todella tuntuu kuin hän isäni olisi ollut läsnä koko tilaisuuden. Se oli minulle paras palaute, mitä elämän raskaimmasta päivästä voin saada, ja samalla lämmin muisto viimeisistä hyvästeistä. On ihanaa, kun voi muistella niin vaikeaa asiaa nyt jotenkin myös ilon ja lohdutuksen kautta. Toivottavasti näin on myös kohdallasi, kun alkujärkytys menetyksestä alkaa pikkuhiljaa muuttumaan kaipaukseksi ja kauniiksi muistoiksi.
Heippa Jenna,
Otan osaa.
Voi miten kauniin päivän olet isällesi järjestänyt – niin ihanaa, että isäsi sai näköisensä hautajaiset. Viime keskiviikko oli ainakin itselle hyvä esimerkki siitä miten hautajaiset voidaan järjestää toisella tavalla. Totta kai kaikkia surettaa tilanne, mutta eikö olisi kaikille paras tapa päästä nimenomaan eteenpäin jos niitä muistoja elämän varrelta muisteltaisiin kaikkien läsnäollessa. Näin ainakin minä sen koin. Itselleni tuli niin paljon parempi mieli kun näin lapsuuskuvia, kosintavideon meren pinnan alta, videoita safarireissuilta, aamutreeneistä ja ihan normaaleista askareista. Noista valokuvista ja ja videoista jäi mieleen kaunis ja iloinen muistojälki jonka mielelläni pidän mielessäni. Koko vuosi on ollut niin raskas tämän asian takia, joten yhtään raskaammaksi en tätä tilannetta enää lapsienkaan takia olisi halunnut.
Viime viikko meni vielä sumussa ja heräsin keskellä yötä painajaiseen monta kertaa että ystävälläni on kylmä koska arkussa ei ole peittoa. Ahdisti aluksi enkä millään halunnut olla yksin. Tämä viikko on mennyt paremmin kun on nähnyt miten myös muu perhe menee eteenpäin. Enää ei niinkään itketä joka päivä, muttta en myöskään pysty menemään meidän normaaleihin paikkoihin vielä. Tai jos näen jotain mikä muistuttaa Izzystä, tulee raskas olo. Hetki menee hyväksyessä.
Osanottoni ystäväsi menetyksestä. Suru on pyyhkäissyt yli ja koskettanut monia tänäkin vuonna, niin läheisten kuin uutisten kertomana..
Äitini veli, sisarusparven viimeinen, kuoli vasta 93 vuotiaana. Hän sai elää pitkän elämän, mutta sai kokeakseen myös omasta kodista lähdön Karjalasta sodan aikana.
Noin vuosi sitten mieheni täti kuoli syövän uuvuttamana. Ja vasta kesällä veimme miehensä kanssa uurnan Suomeen kesähuvilansa tuttuihin, lapsuutensa maisemiin. Se oli herkkä tilaisuus mihin hän oli itse valinnut musiikin. Hetken aikaa tilaisuuden jälkeen yksi valkoinen lokki lensi paikan yli äänekkäästi.. (Tähän viimeiseen toiveeseen oli kysytty lupa) Hän asui elämänsä Saksassa. Sukulainen säilytti uurnan kotona, josta sen haimme. (En tiedä saiko uurnan säilyttää kotona sen takia, että se oli matkalla toiseen maahan?)
Kesäloma oli sitten enemmän luopumista tyhjensimme paikkoja ja pakkailimme muuttolaatikoita. Miehelle monen asian luopumista ja viimeisen kerran ovien sulkemista.
Usko pois. Ystäväsi oli paikalla ja mukana viimeisessä juhlassa. Hän näki kaikki rakkaat ystävänsä, siten kuten oli toivonutkin. <3
Perinteet ovat vahvoja maassa kuin maassa ja kulttuurissa. Usein tehdään niinkuin on aina ollut tapana. Minusta hautajaisten tulisi kunnioittaa vainajan toiveita, mutta myös antaa omaisille mahdollisuus surra ja muistella edesmennyttä.
Harvoin vain perheissä on keskusteltu, millaiset hautajaiset kukakin haluaisi. Se pelottaa, vaikka kaikki me täältä joskus lähdetään.
Hautaustoimistoista saa vihkosia, jonne voi omat toiveensa kirjata. https://www.memoriahautaus.com/naein-minae-haluan/
Esim. mitä musiikkia toivot, ketä kutsutaan ja mitä tarjotaan? Tärkeää on myös kertoa läheisille, mistä nuo tiedot löytyvät. On nimittäin käynyt niinkin, että vihko löytyi kaapin perukoilta vasta hautajaisten jälkeen eikä valitettavasti tilaisuus ollut ihan edesmenneen toiveiden mukainen.
Omaisille vihko tuo helpotusta, kun suru muutenkin on läsnä ja ajatus ei ihan terävimmillään kulje.
Yksi lempielokuvistani on PS. I love you, jossa myös hautajaiset ovat vainajan näköiset.
Ja kyllä, tämä ala on minulle hyvin tuttu.
Todella mielenkiintoista lukea muiden maiden tavoista muistaa vainajaa. Samaan aikaan todella surullinen ja hellyttävä ajatus, että lapset piirtäisivät kuolleen vanhemman arkun värikkäitä piirroksia täyteen. Itse olen vasta oppinut, että Suomessa vainajan toiveiden kuunteleminen on kirjattu lakiin, joten ilmeisesti esimerkiksi hautakivi tulisi valita toiveiden mukaan.