French lover ja toinen nainen

Ranskaan liittyy paljon tietynlaisia stereotypioita ja jonkin verran myös yleistyksiä; croisantteja syödään joka aamu, samppanjaa sataa taivaalta ja Pariisissa paistaa aina aurinko. Toiset asiat mitkä yhdistetään usein Ranskaan, ovat seksi ja French lover on jo jonkinlainen konsepti. Kuka puhuu norjalaisesta rakastajasta? Ei kukaan.

Ranskassa eletään monessa asiassa nautinnolle ja käytäntö väistyy monesti nautinnon tieltä. Suomessa eletään taas käytännölle ja nautinto ei ole meidän kulttuurissa se ensimmäinen hyve. En tiedä miten Suomessa, mutta synnytyksen jälkeen Ranskassa naiset menevät tietynlaiseen pilatekseen (périnée rééducation), jotta avioelämä olisi myös synnytyksen jälkeen onnellista. Hyvä esimerkki siitä miten tärkeää nautinto on ranskalaisille.

Olen huomannut, että yksi ero suomalaisten ja ranskalaisten välillä ovat keskustelunaiheet. Suomessa on ok puhua rahasta, mutta seksistä ei. Ranskassa se on toisinpäin. Jopa minä saatan joskus punastua ja mennä hiljaiseksi illallispöydässä, kun keskustelu vaihtuu odottamatta seksiin. Pöytäseurue voi hyvin olla työpaikalta tai puolituntematon, mutta nautinnosta puhuminen ei ole tabu täällä.

Syy itseasiassa miksi aloin kirjoittaa tätä tekstiä, oli viime viikkoinen illallisseurueeni. Seurassa oli mies (sormus sormessa) ja hänen rakastajansa. Näin avioeroperheen lapsena minulle nousee karvat pystyyn tällaisista tilanteista, vaikka asia ei sinällään minulle kuuluu. Yleensä kysyn kauniisti, että mitä vaimollesi kuuluu, jos olen kohdannut sopimatonta käytöstä. Viime viikolla ei tosin kysymystä tarvinnut esittää, sillä mies puhui joka toisessa lauseessa vaimostaan ja lapsistaan. Hän puhui siitä, miten hän haluaisi kaksi lasta lisää, mutta vaimo ei halua. Hän puhui myös siitä, miten hän on läheinen vaimonsa perheen kanssa ja ylipäätään perhe-elämästään. Hän oli yksi niistä ihmisitä, jotka ovat puhuneet perheestään kauneimmin, vaikka vieressä oli ystävätär.

Tämän illan jälkeen mietin kumminkin, että mitä hän sai siitä, että hän oli lomalla toisen naisen kanssa, sillä kotona kaikki vaikutti olevan kumminkin hyvin. Jostain syystä hän oli kumminkin kaukaa kotoa jonkun muun kanssa. En ole naiivi näissä asioissa ja tiedän, että tällaista tapahtuu paljon myös Suomessa, mutta Ranskassa se on jollain lailla hyväksyttävämpää tuoda vieras nainen mukana illalliselle ja siltikin puhua perheestä samalla kun pitää jonkun toisen kättä kädessään. Jotenkin olisi vaikea nähdä suomalainen mies toisen kanssa illallisella ja puhuvan samalla kotona lasten kanssa olevasta vaimosta.

Kysyin miehen ystävättäreltä, että miten hän suhtautuu tähän tilanteeseen ja hän oli asian kanssa fine. Hän tiesi olevansa toinen nainen ja hän ei muuta halunnutkaan. Hän etsi sitä oikeaa ja tiesi, että tämä mies ei ole se mies.

Olen jollain lailla hyvin mustavalkoinen mitä tulee rakkauteen, sitä joko on tai ei. Toisen kunnioittaminen on minulle kaiken lähtökohta ja jos esimerkiksi näen tai koen, että ystävääni kohdellaan huonosti, sanon sen heti, sillä en tiedä mitään niin ikävää kuin epäkunnioitus. Sen näkee pienistä asioista ja kuulee sivulauseista. Problemaattisinta viime viikkoisessa tapaamisessa oli se, että en kokenut, että mies olisi epäkunnioittava ketään kohtaan. Hän aidosti rakasti ja kunnioitti vaimonaan, vaikka hän oli lomalla toisen naisen kanssa. En sano, että hän unelmien aviomies, mutta laittoi minut miettimään ainakin näitä eroja siitä millaisia avioliittoja ja parisuhteita voi olla.

 

You may also like

27 Comments

    1. Lähinnä tarkoitin, että hän toi vaimon ja lapset esiin ihan itse . Niin monta kertaa nähnyt miten pikkujouluissa tai työmatkoilla vaimot tai miehet unohdetaan ja niitä ei edes mainita. Ja sitten on parisuhteet joissa toiselle puhutaan rumasti, mutta tämä mies puhui vaimostaan todella kauniisti mikä oli ihana asia tässä tilanteessa.

  1. Avioliittoja ja parisuhteita voi toki olla monenlaisia. Tässä kuviossa itseäni kiinnostaisi, tietääkö vaimo sivusuhteesta ja miten hän siihen suhtautuu. Lisäksi kiinnostaisi tietää mitä mies ajattelisi, jos hänen vaimollaan olisi rakastaja.

    Myös minun olisi vaikea suhtautua tuollaiseen asetelmaan rennosti ja hyväksyvästi. Itselleni en tuollaista polyamorista elämää haluaisi.

    1. Niin on ja sen takia pitää olla avoin myös toisenlaisille järjestelyille, sillä toisilla voi olla ihan erilainen suhde mitä sinulla on. Toiset haluavat avioliitolta vain lapsia ja toinen osapuoli on vain ns. tekoväline niihin. Uskon, että tämän takia moni liitto meneekin sitten väärille raiteille.

      Vaimo ei ilmeisesti tiennyt asiasta mitään.

      Minulla on kaveripariskunta, jotka ovat pettäneet toisiaan ja sen jälkeen löytäneet taas toisensa. Irtosuhteista puhuttiin myös pääsiäispöydässä avoimesti meidän edessä ja siitä miten se loppujen lopuksi lähensi pariskuntaa.

      Niin, tuntuu vähän kurjalta varsinkin lasten kannalta. Ihmisten pitäisi oikeasti mieluummin erota kuin yrittää olla lasten takia yhdessä ja sitten selän takana tehdä tallaista. Loppujen lopuksi kukaan ei ole onnellinen. Tai mistä minä tiedän, voihan näin ollakin.

  2. Veikkaan että Suomessa asia nähtäisiin ensimmäisenä tasa-arvo ongelmana, aika vanhahtavan patriarkaallista mies-vaimo ja miehen rakastajatar asetelma on. Suomessa on nykyään normaalia, tosin en tiedä vielä miten yleistä “avoimet suhteet” toisin sanoen parisuhteen molemmilla osapuolilla on mahdollisuus tapailla/harrastaa seksiä muiden kanssa parisuhteen toisen osapuolen suostumuksella.

    Suomessa naaatiskellaan kyllä samoissa määrin varmasti mitä Ranskassakin, tosin ehkä nautiskelu täällä liittyy muuhunkin kuin ruokaan ja seksiin. Me tykätään sammaltaa täällä metiköissä, saunoa rauhassa, ahertaa kesäisin mökin puutarhassa, ydinperheen seura on myös nautinnollista. Eri maissa on kuitenkin kulttuurissidonnaisia nautinnonaiheita, joista mikään ei ole toistaan parempi :)

    1. Niin ja kumminkin uskon, että ihan yhtä paljon myös naiset pettävät tai pitävät ystäviä kuin miehet.

      Olisi mielenkiintoista lukea jonkinlainen tutkimus, että kuinka monella prosentilla tällainen suhde on. Luulen, että minun sukupolveni on varsin avoin kun jos vertaa vaikka äitini sukupolveen.

      Varmasti kyllä, mutta meiltä puuttuu se samanlainen joie de vivre-ajattelu tai käytäntö meidän kulttuurista. Tai näin olen sen jollain lailla ainakin kokenut. Suomessa suoritetaan niin paljon enemmän ja ollaan aina tiettyn kellon aikaan nukkumassa verratuna ranskiksiin.

      Nämä ovat nimenomaan kulttuurisidonnaisia asioita eikä niitä voi vertailla. Vain havainnoida :)

  3. Olen asunut Ranskassa lähes kymmenen vuotta, mutta itse en ole törmännyt vastaavaan. Omasta mielestäni siis tämä toinen nainen kuvio on klisee. Se kyllä on totta, että tietyissä piireissä ei vieläkään mielellään erota, ja parit saattavatkin puoliavoimesti kumpikin elää omaa elämäänsä tahoillaan, ja näyttäytyvät yhdessä vain ammattiin liittyvässä edustamisessa. Omassa kohtuullisen konservatiivisessa tuttuvapiirissäni toisen naisen tuominen illallispöytään olisi kyllä faux pas…

    Mitä tulee raskaudenjälkeiseen kineen, niin se on ensisijaisesti lääketieteellisten ongelmien kuten laskeumien ja virtsankarkailun varalta. Suomessakin sille olisi ehdoton tarve. Se, että kinen saa synnytyksen jälkeen pyytämättä kuulostaa luksukselta, mutta se tulee lopulta yhteiskunnalle paljon halvemmaksi kuin laskeumien kirurginen hoito, tai masennus joka johtuu siitä että paikkoja ei synnytyksen jälkeen ole hoidettu kuntoon. Paikkojen palautuminen vaikuttaa myös seksiin, niinkuin tuossa jo mainitsitkin :)

    1. Minustakin siitä puhutaan aivan liikaa, mutta olen törmännyt tähän muutaman kerran.

      Minun tuttavapiiri ei ehkä ole niin konservatiivista ranskalaista, vaan ehkäpä enemmänkin sitä kansainvälisempää ranskalaista, joka ei ole niin kaavamainen.

      Onko se siis niin, että Suomessa ei tarjota tämänkaltaista hoitoa synnytyksen jälkeen automaattisesti?

      1. Suomessa hoito kulkee nimellä äityisfysioterapia ja sitä ei käsittääkseni tarjota kaikille. Olen ymmärtänyt, että Suomessa siihen hakeudutaan (ja se korvataan) vain jos ongelmat ovat oikein pahoja. Tämä on harmi, sillä esim. erkaumia ja virtsankarkailua on todella monella, ja paraneminen on tehoikkainta heti pari viikkoa synnytyksen jälkeen. Ranskassa hoito on siis enemmän ennantaehkäisyä ja varmistusta siitä, että pienetkin vaivat korjataan mahdollisimman pian.

        1. Synnytyksen jälkeisen fysioterapiaan liittyvä Sohvin arvio on tosiaan väärä. Kuntoutus on terveyttä hoitava, ehkäisee ja auttaa ehkä jo synnytyksessä saatua kohdun laskeumaa. Leikkaus siihen ei aina auta. Virtsan karkailu myös Suomessa tabu? Suomessa luultavasti lätkäistään opaslehtinen käteen ja todetaan, että hoida kuntoutus itse? Voin sanoa, että elämän laatu nousi huomattavasti kun pääsin lenkkeilemään kuivin housuin. :-)

          1. Hei! Synnytyksen jälkeisen fysioterapian tarkoitus on ensisijaisesti tukea synnyttäneen äidin terveyttä. Esimerkiksi vatsalihasten erkauma on hyvin yleinen vaiva synnyttäneiden naisten keskuudessa (etenkin jos useampi lapsi) ja usein siitä on verrattain vaikea päästä eroon ilman asiantuntevan fysioterapian apua. Suomessa, tai ainakin Helsingissä, synnytyslaitokselta saa mukaan ainoastaan opasvihkosen, jossa ohjeita vauvan hoitoon ja muutama jumppaohje. Suomessakin tulisi ehdottomasti kiinnittää nykyistä enemmän huomiota synnyttäneiden äitien palautumiseen ja terveyteen.

        2. Heippa,

          niin, ennaltaehkäisevä hoito olisi monesti parempi ja hyvänä esimerkkinä tässä asiassa. En ole tämän asia ekspertti, kun en ole ikinä synnyttänyt, mutta näiden kommettien perusteellaa ilmeisesti tämä on yleinen vaiva?

          1. Joo Suomessakin tosi yleinen, ja hyvä kun otit asian esiin ! :) Monesti tuntuu siltä, että Suomessa äidit jätetään oman onnensa nojaan tässä asiassa. Kun tälläiset vaivat on niin arkoja paikkoja, moni sinnittelee kotona liian pitkään hakematta apua.

            Uskon, että Ranskassa toi seksin lisääminen kuvioon on vähän sitä tabun kiertämistä ja markkinointikikka . Jos synnyttäneille äideille alkaisi paasata laskeumista ja erkaumista ja virstankarkailusta (tai niiden mahdollisuudesta), se vain lisää pelkoa ja tuskaa. Tuolla pehmeämmällä ja kokonaisvaltaisemmalla “markkinoinnilla” saadaan mammat kinen ovesta sisään helpommin :)

            Mutta tässä asiassa on Ranska vetänyt pidemmän korren kun palvelu tarjotaan täysin ilmaiseksi ja pyytämättä. Tästä on ollut Suomessakin kritiikkiä, että asiaan pitäisi mielummin panostaa ennen kuin jälkeen, tulee halvemmaksi ja sen lisäksi hoitotulokset ovat parempia.

            Mutta imettäminen on taas Ranskassa toinen juttu, moni ei imetä sen takia ettei rinnat lössähdä! Vaikka tiedetään, että imettäminen on vauvalle hyvä, moni ranskis kasvattaa beben korvikkeella ja “säästää” omat rinnat.

  4. Oliko tällä parilla sitten pelkkä seksi/nautinto se yhdistävä tekijä? Jos puhuu pelkästään vaimostaan ja perheestään seuralaisen ollessa läsnä, niin sehän on hirveän epäkunnioittavaa häntä/ seuralaista kohtaan. Eikä se vaimo niitä kehuja ole kuulemassa. Entisenä toisena naisena tiedän ja myös halusin, ettei perheestä puhuta, vaikka se oli olemassa. Sitä myös kunnioitettiin.

    1. Heippa,

      no käytännössä joo, vaikka heillä oli myös paljon yhteistä.

      Näin ulkopuolisena olevasta se oli minusta jollain lailla helpottavaa kun asioista puhuttiin ääneen. Kumpikin puhui. Kun kumminkin oli selvää mikä tilanne oli, turha sitä elefantti illallispöydässä -tilannetta on luoda.

      Ymmärrän tosi, että toisena naisena asioiden kuulemin on vaikeaa, jos on tunteita toista kohtaan. Tämä suhde ainakin näin ulkopuolisen osalta oli tasapainoinen siinä suhteessa, että kumpikin oli samalla aaltopituudella missä ollaan ja minne ollaan menossa.

  5. On kyllä aika mitterandin aikaista ajattelua tämä “kaikilla ranskalaisilla miehillä on rakastajatar”…. 20 vuotta täällä asuneena en koskaan ole osunut illallisille joille rakastajatar tuotaisiin. Ja todellakin suomalaiset pikkujoulut taitavat olla se pahempi klisee… Ja lantionpohjan lihasten kuntoutus on todellakin kohdun ja emättimen laskeuman ja virtsankarkailun ehkäisyyn, ei suinkaan nautinnon lisäämiseen synnytyksen jälkeen!

    1. No niin on. Tämä oli ensimmäinen kerta ja kyllä minulla on myös Suomessa kavereita, jotka ovat olleet toisia naisia, eli ei tämä mitenkään pelkästään Ranskaan liity. Pointtini oli tässä, että miten mies puhui vaimostaan ja lapsistaan niin paljon.

      No kyllä ainakin ystävälläni nimenomaan painotettiin, että se myös edesauttaa myös siihen. Huomaa lauseessani “myös” -sana.

  6. Mielenkiintoisia eroja todellakin. Kyllä tuo itseänikin ihmetyttäisi, vaikka yritän ajatella avoimesti mahdollisimman monest asiasta. Kuitenkin minulla on niin perinteinen kasvatus, että miellän parisuhteen kahden ihmisen väliksi, pyhäksi asiaksi, enkä usko kolmansiin osapuoliin. Mutta kuka minä olen toisten elämäntapoja tuomitsemaan.

    1. Niin, sen kun muistaa että ei tuomitse. Itse kun näkee asiat vain omalta kantilta ja harvemmin kukaan näkee neljän seinän sisään tai varsinkaan toisen pään sisään. Ikinä ei kannata tuomita kenenkään tekemisiä, pitää vain itse elää niin kuin haluaa :)

  7. Tuo “seduir” on kyllä läsnä kaikkialla. Jouduin eka kerran katsomaan sanakirjasta mitä tarkoitti “vous etes seduisante”.
    Uskoakseni tuo rakastajatar-kuvio on olemassa, mutta ei niin vahvana kuin Mitterandin maailmassa. Perhe on tärkeä, lapset ja heidän menestyksensä on vanhemmille kaikki. Yhtäkaikki erilaisille parisuhteille ollaan ehkä avoimempia ja kaikenlainen flirtti on ok.

    Asuin muuten Pariisissa asuntolassa ja seurasimme vierestä kun pari itäeurooppalaista tyttöä työskenteli escort-bisneksessä. He tekivät ns.keikkaa lomakohteisiin ja nauttivat luksuksesta.
    Ranskalainen poikaystäväni oli muuten insinööri ja maailman käytännöllisin sellainen, kaukana ideaali rakastajasta. Kiva kuulla kyllä muitakin huomioita..

    1. Niin on. Olin aluksi vähän hämiläni kaikesta flirtistä ja sanaleikeistä mitä täällä saa vaikka mies tai nainen olisi vieressä. Nämä pitävät vain enemmän kaikesta leikittelystä :)
      Minusta siitä on tehty joskus tutkimuksia, että se ei ole mitenkään korkeampaa täällä kuin muualla. Täällä se vain ehkä nimenomaisten escorttien takia näkyy varsinkin etelässä räikeästi. Ahdistun kun menen täällä ulos esimerkiksi Monacossa ja en muuta näe kuin Itä-Eurooppalaisia neitejä. Vappuna istutin yhden viereenei ja yritin aloittaa keskustelua, että mitä hän siitä saa. En saanut yllättäen vastausta :D

      Oma lähirantani on ehkä parasta viihdettä surullisella tavalla mitä voi olla. Nyt muutaman kesän siellä viettäneenä tunnistaa jo samat ihmiset ja heidän tekemisensä. Oma Clooneymme tuo rannalle usein juurikin näitä itäeurooppalaisia neitejä tai sitten tarjoilee roséeta rantamimmeille, jos hän sattuu olemaan yksin. Ja tämä kuvio on ollut jo kolme kesää :D

      On Ranskassa tosin käytännöllisyyttä, mutta vähemmässä määrin mitä Suomessa olen tottunut. Täällä huomioidaan eri tavalla mitä Suomessa, mutta joskus kaipaisin ihan sitä suoraa puhettakin :)

    2. Joo niin on, mutta seduire tarkoittaa voi eri ihan asiaa kun englannin seduce tai suomen vietteleminen jotka molemmat viittaavat seksiin.

      Ranskan seduire voi olla myös täysin seksuaaliton, esimerkiksi englannin entice tai please olisi tätä lähempänä. Jopa tietynlainen “buy in” voi olla seduire. Seduire on tosi monitulkintainen.

      1. Niin on ja olen todella huono tässä jokapäiväisessä sedeuiressa, mitä täällä pitäisi koko ajan tehdä. Minulla ei vain ole kärsivällisyyttä siihen ja hyvänä esimerkkinä oli tänä aamuna kun meidän telkkariboksi on ollut 1,5 kk rikki. Suomessa olisin hoitanut tämän heti, mutta täällä en vain pysty tekemään mitään tällaista kun minulla ei vain ole kärsivällisyyttä tai aikaa flirttailla puhelimessa asiakaspalvelun kanssa :D

        En tiedä miten olet itse oppinut tämän suomalaisena? Minulle näin myös juutalaistaustan omaavana CTA-käyttäytyminen on aika korkealla enkä ole edelleenkään oppinut käyttäytymään niin kuin ranskalaiset. Mieheni aina nauraa minulle, että minä ja ranskalaiset ovat kuin öljy ja vesi, me emme vain blendaudu keskenään. Haluan kaikki heti nyt valmiiksi eikä minulla ole aikaa jaaritteluun tai tähän seduireen.

        1. Siis mulla meni tässä kyllä hetki. Lopulta ymmärsin, että tämä seduire kuuluu vaan mun “työkalupakkiin” ja se on myös todella paljon läsnä kielen rakenteessa. Voin uskoa, että tässä on opettelemista koska ymmärtääkseni Israelilainen kulttuuri on myös todella suorasukaista, ja sulla siis suoruus tulee kummaltakin puolelta, :) Hommat menevät tosi paljon nopeammin, varsinkin seuraavalla kerralla. Eli kannattaa panostaa siihen alkuun ja luoda kontakti.

          1. Hei, no mulla se ei todellakaan kuulu. Olen niin kärsimätön ja heti kun menen esimerkiksi Tel Aviviin tai New Yorkiin niin olen kuin kotonani. New York on niin juutalainen kuin olla ja voi ja sen takia rakastan sitä kun kaikki tapahtuu heti. Mieheni taas ei pidä juuri sen takia itä-rannikosta tai pohjoismaista kun ihmiset ovat niin kamalan suoria. Oma suosikkini Boston on hänen inhokkinsa :D. En tiedä mitä hän on nähnyt minussa kun edustan niin kahta ääripää kulttuuria joista hän ei yleensä pidä.

            Olen oppinut, että täällä pitää kyllä tehdä kaikki temput ennen kuin mitään tapahtuu. Hyvää harjoitusta minulle asua täällä hetkinen : D

          2. Onneksi tuo helpottuu kun kielitaito paranee. Se ei riitä, että osaa selittää asiansa, vaan suorapuheisena joutuu kompensoimaan ystävällisyydellä yms. ja tähän menee se aika….

            Oletko kokeillut suunnitella etukäteen sellaisia alkufraaseja. esim Bonjour, j’ai un probleme -> Bonjour Madame, je me permet de vous demander si vous pourrez m’aider/ m’informer etc…

            Nämä eivät tule niin helposti spontaanisti kun suomalaisilla on tosi suora kielen logiikka, mutta kun kerran opettelee kunnon superkohteliaat alku/loppu/avunpyyntö-fraasit menee loppu seduire tehokkaammin :)

  8. Ranskalaiset osaa arvostaa kaikkea nautintoa, ruokaa, juomaa ja ihmisten seuraa. Paljon vähemmän tuomitaan erilaisuutta kuin mitä Suomessa, kaikki kukat saa kukkia ja erilaisuutensa korostaminen on hienoa. Eikö kuitenkin ole ihanaa, että voi tulla rakastetuksi vikoineen päivineen? Että kauneutta nähdään, etsitään ja arvostetaan niin kuin myös rakkautta. Se on keidas, pelastava rengas arjen vaikeuksissa. Miten voimme tietää, millaista se arki voi toiselle olla? Ranskan kulttuurin parhaita puolia on juuri tämä, hetkeen tarttuminen ja siitä nauttiminen. Huomenna voi asiat olla toisin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*