Tiedättekö sen tunteen kun kaikki asiat ovat ihan auki ja ne asiat painavat koko ajan mieltä? Ne pyörivät ympyrää ja tulevat uniin. Minulla on ollut aika monta sellaista asiaa tänä keväänä ja taas kerran huomasin, että sanonta ”asioilla on tapana järjestyä” pitää todellakin paikkansa.
Kerta toisensa jälkeen olen kaikkien niiden unettomien öiden jälkeen huomannut, että aina ne mieltä painavat jutut asettuvat kumminkin omille paikoillensa ja pois häiritsemästä. Niin se vain on. Ihan joka kerta.
Tänä keväänä en ole odottanut ja jännittänyt vain omia juttujani, vaan myös ystävilläni on ollut monia asioita mielessä. Yksi jos toinen on jännittänyt kesätyöpaikasta, kolmas on odottanut auskultointipaikkaa ja neljäs graduate-ohjelmaan pääsyä. Kerta toisensa jälkeen taas huomasin, että kaikki meni niin kuin piti vaikka näitä asioita miten stressailtiin ja yhdessä mietittiin.
Joten, hengittäkää syvään, sillä asioilla on tapana järjestyä.
Kuvat ovat viime sunnuntailta jolloin meillä oli jätskikioski-kierros. Aloitimme sen Töölööseen vähän aikaa sitten avatusta Yobotista. Kierros kulki keskustan kautta Mattolaiturille ja sieltä tietenkin Regattaan korvapuustille ;). Välissä ihailtiin Aalto yliopiston opiskelijoiden töitä nuorten suunnittelijoiden tapahtumassa. Aikas kiva sunnuntai!
______________________________
Do you know the stressful feeling when everything is open and your thoughts comes even into your dreams? Lately I’ve had couple those stressful thoughts in my mind, but eventually everything has worked out nicely. The saying, “everything will fall right into place” have made a point on this spring.
This spring I haven’t just been nervous because of my own things, because many of my dear friends have had their own thoughts also in mind. I care so much about my friends and therefore their worries are mine as well. One has been applying to one great graduate program, another has been applying for new work and some of them are stressed because of the summer work. Eventually everything has gone like it should have and now we can all finally enjoy from the summer.
So, breathe it all in and love it all out, because things tend to work out.
Photos are from last Sunday when we had ice cream tour around Helsinki. Our first stop was one frozen yoghurt bar, then we headed to terrace and our last stop was at my favorite café. In between the ice creams we even enjoyed from young designers market. Nice Sunday I’d say :)
18 Comments
And I LOVE YOU for caring ;)
<3
And I LOVE YOU for caring ;)
Miten hassua. Oon seurannut blogiasi jo pitkään, mutten oo ennen kommentoinut tänne mitään. Nyt oli Pakko, kun tän päiväinen otsikkosi pysäytti minut täysin.
Oon jo pitkään kokenu olevani aivan hukassa useallakin elämäni osa-alueella ja odottanut jotain “merkkiä” oikeasta suunnasta. Tänään tää stressi kulminoitui ja olo on ollut todella kurja.
Jotenkin kirjoituksesi lohdutti; ehkä kaikki kuitenkin lopulta järjestyy ja sitten kaikki on hyvin.
Kiitos ihanasta blogista!
Muista, että aina ne asiat lutviutuvat. Eivät ehkä niin kuin olit ajatellut, mutta kumminkin jotenkin. Minullakin on ollut aika rankka kevät takana, mutta kaikki on kumminkin mennyt ihan hyvin kaikesta stressistä huolimatta. Kaikki järjestyy, usko pois :)
Miten hassua. Oon seurannut blogiasi jo pitkään, mutten oo ennen kommentoinut tänne mitään. Nyt oli Pakko, kun tän päiväinen otsikkosi pysäytti minut täysin.Oon jo pitkään kokenu olevani aivan hukassa useallakin elämäni osa-alueella ja odottanut jotain “merkkiä” oikeasta suunnasta. Tänään tää stressi kulminoitui ja olo on ollut todella kurja.Jotenkin kirjoituksesi lohdutti; ehkä kaikki kuitenkin lopulta järjestyy ja sitten kaikki on hyvin. Kiitos ihanasta blogista!
<3
Muista, että aina ne asiat lutviutuvat. Eivät ehkä niin kuin olit ajatellut, mutta kumminkin jotenkin. Minullakin on ollut aika rankka kevät takana, mutta kaikki on kumminkin mennyt ihan hyvin kaikesta stressistä huolimatta. Kaikki järjestyy, usko pois :)
Näin olen koettanut itsekin uskoa ja silti huomaan monesti herääväni aamuyöstä ja murehtivani. Vaikka ne asiat aina järjestyvät, jotenkin. Ja kuitenkin pitäisi muistaa, että jos on kyse asioista, niitä voi myös järjestellä, muuttaa suuntaa, tehdä uusia ratkaisuja ja ehkä huomata, että ensimmäinen pettymys avasikin oven johonkin sopivampaan, parempaan. Isompi asia on, että itsellä ja lähipiirillä riittäisi terveyttä ja onnea, ettei mitään pahaa tapahtuisi. Joskus myös liika ajatteleminen (jota itse harrastan) on pahasta. Pitäisi vain antaa olla ja syödä vaikka jäätelöä – kyllä se siitä :)
Odotan muuten kovasti macarons-postausta, josta erehdyit kertomaan tuolle edempänä :) On tehnyt mieli jo pitkään kokeilla niiden tekoa, mutta ei ole ollut aikaa. Nyt olisi lapsen synttärit tulossa viikonloppuna, mutta näyttää juuri nyt siltä, että se normaalin täytekakun ja muffinssipellillisen vääntäminenkin taitaa olla haaste… Elämässä sattuu ja tapahtuu ja kun näin äitinä koko ajan huolehtii lapsista ja vähän muistakin, niin jättää laskuista kokonaan sen, että itsestäkin pitäisi pitää huolta: taisin kylmettää itseni eilen liian vähissä vaatteissa ja ilman sukkia ja nyt on kaktus kurkussa ja kurja olo… Huoh. Että sitä on tyhmä, kun tekee tämän lähes joka kevät ja naurettavinta on, että tuputin lapsille paksut ulkoilupuvut ja pipot päähän… Taas tuli todettua, että ei sitä ihan superainesta ole itsekään.
Aurinkoista viikonloppua ja paljon hyvää mieltä sinulle! Ja kiitos tästä blogistasi, joka tuo ainakin minulle niin hyvän mielen! Ihanaa, kun olet olemassa <3
Niinhän se menee, toiset ovet sulkeutuvat ja toiset avautuvat. Ja siis en ymmärrä miten en vaan pysty olla ajattelematta sellaisia asioita joihin en vain voi itse vaikuttaa. Tähän sopii myös hyvin se ajatus, että onni on matkassa eikä päämäärässä :)
Niin, terveys ennen kaikkea. Millään muulla ei oikeasti ole loppujen lopuksi suurtakaan merkitystä.
Ou ja nou! Sillä olin ajatellut, että leipoisin sunnuntaina, sillä en millään kerkeä sitä lauantaina tekemään. Minulla alkaa juhlien kierto kahdeksalta lauantaina ja päättyy iltamyöhällä. Hassua, että koulun päättäjäiset järjestetään kahdeksalta aamulla?
Minäkin olen ollut kuumeessa koko viime viikon ja tällä hetkellä kuulostan Darth Vaderilta tällä äänelläni. Parane pian!
Voi kiitos sinulle Tarja! Sinä saat minut aina niin hyvälle tuulelle näillä kommenteillasi. Ihanaa kun sinä olet olemassa <3
Näin olen koettanut itsekin uskoa ja silti huomaan monesti herääväni aamuyöstä ja murehtivani. Vaikka ne asiat aina järjestyvät, jotenkin. Ja kuitenkin pitäisi muistaa, että jos on kyse asioista, niitä voi myös järjestellä, muuttaa suuntaa, tehdä uusia ratkaisuja ja ehkä huomata, että ensimmäinen pettymys avasikin oven johonkin sopivampaan, parempaan. Isompi asia on, että itsellä ja lähipiirillä riittäisi terveyttä ja onnea, ettei mitään pahaa tapahtuisi. Joskus myös liika ajatteleminen (jota itse harrastan) on pahasta. Pitäisi vain antaa olla ja syödä vaikka jäätelöä – kyllä se siitä :)Odotan muuten kovasti macarons-postausta, josta erehdyit kertomaan tuolle edempänä :) On tehnyt mieli jo pitkään kokeilla niiden tekoa, mutta ei ole ollut aikaa. Nyt olisi lapsen synttärit tulossa viikonloppuna, mutta näyttää juuri nyt siltä, että se normaalin täytekakun ja muffinssipellillisen vääntäminenkin taitaa olla haaste… Elämässä sattuu ja tapahtuu ja kun näin äitinä koko ajan huolehtii lapsista ja vähän muistakin, niin jättää laskuista kokonaan sen, että itsestäkin pitäisi pitää huolta: taisin kylmettää itseni eilen liian vähissä vaatteissa ja ilman sukkia ja nyt on kaktus kurkussa ja kurja olo… Huoh. Että sitä on tyhmä, kun tekee tämän lähes joka kevät ja naurettavinta on, että tuputin lapsille paksut ulkoilupuvut ja pipot päähän… Taas tuli todettua, että ei sitä ihan superainesta ole itsekään. Aurinkoista viikonloppua ja paljon hyvää mieltä sinulle! Ja kiitos tästä blogistasi, joka tuo ainakin minulle niin hyvän mielen! Ihanaa, kun olet olemassa <3
Voi ei, kenen tuo ihana Furlan laukku on! Mulla oli viime kesänä hirveä pakkomielle tuohon mutta totesin ettei se oo ehkä nyt ihan järkevin hankinta (tarkoitan että lyhyt käyttöaika kesällä, mitenhän pärjää pakkasessa) :(
Ymmärrän tuon jutun jännityksestä, juurikin ne viime vkl:n häät. Jännitin niitä siitä lähtien kun puolivuotta sitten kuulin sellaisten tulevan, siitä se kirkkoitkukin varmaan johtui osakseen kun jännitys laukesi :)
Voi ei, kenen tuo ihana Furlan laukku on! Mulla oli viime kesänä hirveä pakkomielle tuohon mutta totesin ettei se oo ehkä nyt ihan järkevin hankinta (tarkoitan että lyhyt käyttöaika kesällä, mitenhän pärjää pakkasessa) :(Ymmärrän tuon jutun jännityksestä, juurikin ne viime vkl:n häät. Jännitin niitä siitä lähtien kun puolivuotta sitten kuulin sellaisten tulevan, siitä se kirkkoitkukin varmaan johtui osakseen kun jännitys laukesi :)
Niinhän se menee, toiset ovet sulkeutuvat ja toiset avautuvat. Ja siis en ymmärrä miten en vaan pysty olla ajattelematta sellaisia asioita joihin en vain voi itse vaikuttaa. Tähän sopii myös hyvin se ajatus, että onni on matkassa eikä päämäärässä :)Niin, terveys ennen kaikkea. Millään muulla ei oikeasti ole loppujen lopuksi suurtakaan merkitystä. Ou ja nou! Sillä olin ajatellut, että leipoisin sunnuntaina, sillä en millään kerkeä sitä lauantaina tekemään. Minulla alkaa juhlien kierto kahdeksalta lauantaina ja päättyy iltamyöhällä. Hassua, että koulun päättäjäiset järjestetään kahdeksalta aamulla?Minäkin olen ollut kuumeessa koko viime viikon ja tällä hetkellä kuulostan Darth Vaderilta tällä äänelläni. Parane pian!Voi kiitos sinulle Tarja! Sinä saat minut aina niin hyvälle tuulelle näillä kommenteillasi. Ihanaa kun sinä olet olemassa <3
Se on ystäväni. Hän katseli sitä koko viime kesän ja hänen poikaystävänsä osti sen hänelle synttärilahjaksi tässä keväällä :))
Barcelonassa Furlan liikkeessä oli jos jonkin värisiä tuollaisia laukkuja! Sanon sitä candy bagiksi, koska minusta nuo laukut ovat ihan kuin karkkeja. En usko, että ne ihan hirveästi pakkasta kestää ja ymmärrän mitä tarkoitat :)
Niin, minä mietin myös kaikkien kavereiden tapahtumia ihan kuin omiani. Olen aikamoinen myötäeläjä. Joskus itketään yhdessä, mutta joskus myös nauretaan.
Se on ystäväni. Hän katseli sitä koko viime kesän ja hänen poikaystävänsä osti sen hänelle synttärilahjaksi tässä keväällä :))Barcelonassa Furlan liikkeessä oli jos jonkin värisiä tuollaisia laukkuja! Sanon sitä candy bagiksi, koska minusta nuo laukut ovat ihan kuin karkkeja. En usko, että ne ihan hirveästi pakkasta kestää ja ymmärrän mitä tarkoitat :)Niin, minä mietin myös kaikkien kavereiden tapahtumia ihan kuin omiani. Olen aikamoinen myötäeläjä. Joskus itketään yhdessä, mutta joskus myös nauretaan.
Millä kameralla kuvaat blogisi kuvat? :)
Millä kameralla kuvaat blogisi kuvat? :)