Erilaisia äityislomia, tapoja elää ja rakentaa uraa

Avec Sofié blog and Claudie Pierlot dress

Jatkan näillä uraan liittyvillä asioilla, sillä women in tech -tapahtumassa puhuimme myös siitä, että millaista on olla nainen Hollannissa, jos haluaa uran sekä perheen. Kun on nähnyt muutaman eri maan tavan elää, ymmärtää, että miksi Hollannissa esimerkiksi on niin paljon naisia kotona tai miksi ranskalaiset naiset saattavat olla vähän väsyneemmän näköisiä.

Puhuin tästä aiheesta myös Instagram-storyssäni, että miten Hollannin, Ranskan ja Suomen välillä on hurja ero äitiyslomassa ja siinä, miten käytännössä arki rakentuu. Suomessa saatetaan vierastaa sitä ajatusta, että lapsi menee tarhaan 9 kuukauden ikäisenä, kun taas täällä vieroksutaan sitä, että nainen tekee viisi päiväistä viikkoa. Tai, että nainen käy edes töissä.

Toisen maailman sodan jälkeen Hollannissa on ajateltu, että on jollain lailla luksusasemassa, jos ei naisen tarvitse käydä töissä, vaan hän on lasten kanssa kotona. Vieroksun ehkä tämän kaltaista ajattelumallia, koska olen suomalainen ja olen tottunut siihen, että nainen käy samassa määrin korkeakoulut ja hänen on mahdollista olla hyvässä työssä, vaikka lapsia onkin.

Avec Sofie blog l joulu

Suomessa elämä on rakennettu niin, että nainen voi saada sekä uran ja perheen. Meillä julkinen lastenhoito pelaa hyvin ja se tukee elämää, jossa nainen ei jää miehen uran varjoon tai riippuvaiseksi miehen tuloista. Kuuntelin hollantilaisten naisten mielipiteitä tästä, ja moni koki, että on käytännössä mahdotonta saada kumpikin, ura ja perhe. Tai ainakin niin, että kumpikin perheenjäsen olisi hyvässä työssä samaan aikaan ja kuulin monta esimerkkiä siitä, miten perheessä oli vuoroteltu vuosien saatossa urapolkujen osalta juurikin lapsien takia.

Lastenhoitokustannukset ovat Hollannissa korkeita ja jos ei taloudellisesti pysty palkkaamaan au pairia tai nannya, on naisen jäätävä usein kotiin tai tehdä osa-aikaisesti töitä. Naisen odotetaan palaavan töihin yleensä kolmen kuukauden jälkeen lapsen syntymästä ja yleensä näin on myös esimerkiksi Ranskassa.

Avec Sofie blog l ekologisia valintoja

Kun kerroin, että Suomessa nainen voi olla kotona 9 kuukautta ja jossain tapauksissa myös mies ottaa vastuun lapsen kanssa kotona olemisesta, monien suut ja silmät aukesivat. Tämän jälkeen ihmeteltiin myös, että nainen saa myös jatkaa työpaikassaan eikä hän saa tuon ajan aikana potkuja? Toki näinkin voi varmasti joskus käydä, mutta yleensä naisen asema on Suomessa turvattu äitiysloman aikana.  Tähän kysymykseen varmasti vaikutti suuresti ala, jolla olemme, sillä tech-ala ei ole aina niin naisystävällinen ja sen takia juuri tällaisia foorumeja on tehty, jotta saisimme jakaa kokemuksia ja keskustella näistä asioista.

Suomen mallia myös kyseenalaistettiin hieman uran kannalta, sillä koettiin, että nainen on liian kauan poissa töistä ja että lastenhoito jää kokonaan tällaisissa tapauksissa naisen työksi. Tähän tosin vastasin, että Hollannissa jos nainen jää kotiin kokonaan, eikö ne lapset silloinkin jää kokonaan naisen harteille.

Avec Sofié blog l Thanksgiving

 

Hyvä ystäväni on kahden lapsen äiti ja hän on alun perin libanonilainen, mutta on asunut Pariisissa a Yhdysvalloissa pitkän tovin. Hän on minua hieman vanhempi ja heillä on kaksi tytärtä ja en kerta kaikkiaan ymmärtänyt miten hän Pariisissa selvisi kansainvälisestä urasta ja kahden lapsen äitinä olemisesta. Hän palasi töihin kummankin lapsen kohdalla kolmen kuukauden jälkeen ja jatkoi reissaamista kerran viikossa saman tien. Heillä ei myöskään ollut nannya tai au pairia iltaisin auttamassa, vaan mies oli lasten kanssa kotona, sillä aikaa, kun hän reissasi. Nostan hattua hänen jaksamiselleen varsinkin, kun tiedän, että miten vaikea kaupunki Pariisi on elää ja miten paljon aikaa kuluu nimenomaan paikasta toiseen liikkumiseen.

Koen, että erilaisista tavoista elää on tärkeä puhua, jotta ymmärtäisimme että moni asia on eri tavalla hyvinkin lähellä Suomea. Ei ole yhtä oikeaa tapaa elää, vaan jokaisen pitää elää sellaista elämää, kun henkilökohtainen tilanne antaa myöden. Turha tuputtaa omia elämänohjeita toiselle, jos ne eivät sovi tiettyyn tilanteeseen tai maahan. Vaikka se suomalaisesta voi kuulostaa pahalta, että alle puolivuotias lapsi laitetaan tarhaan, ihan hyvin ystäväni ranskalaiset prinsessat ovat kehittyneet esimerkiksi ja niin kuin moni muukin Hollannissa tai Ranskassa, vaikka äiti ei kotona olisi ollutkaan ensimmäisenä vuotena. Ollaan siis ymmärtäväisiä muiden maiden tavoille ja toisten valinnoille.

You may also like

26 Comments

  1. Ihana kirjoitus. Tuntuu, että täällä Suomessa pitkä äitiysloma ja hoitovapaan mahdollisuus (kunnes lapsi on 3v), aiheuttaa joillekin kuplan josta on vaikea ymmärtää toisenlaisia elämäntapoja ja ratkaisuja. Itse olin kotona 1v9kk, oli jotenkin sopiva vaihe elämässä olla kotona. Nyt on uraväylä auki ja sitä haluan paahtaa eteenpäin. Jos saisin toisen lapsen, tuskin olisin niin pitkään kotona. Ja nostan hattua, noh kaikille äideille mutta erityisesti uraäideille. Ei se helppoa ole todellakaan yhdistää uraa ja perhe-elämää, eikä siihen kaipaa arvostelua tai pätemistä vaikka tutkimuksista joiden mukaan lapsi ei hyödy päivähoidosta alle 3 vuotiaana (tähänkin tullut törmättyä..)

    1. Kiitos paljon kommentistasi <3

      Minun oli pakko avata tämä keskustelu kun tämä aiheutti niin paljon kysymysmerkkejä ja mietteitä kyseisessä tapahtumassa. Suurin osa naisista oli expat-asemassa ja sen takia tilanteet olivat niin erilaisia kun ei ole mummeja ja kummeja lähellä ja Hollannin malli lastenhoidossa ei myös tue naisia tässä asiassa.

      Minusta Suomessa ollaan aika kaukana siitä missä muissa Euroopan maissa ollaan. Jokainen toki tekee niin kui haluaa, mutta ihan normaaleja lapsia tulee myös vaikka päivähoitoon laitettaisiin alle vuoden ikäisiä.

  2. Kiitos tästä kirjoituksesta! Itse olen juurikin palailemassa töihin vauvani ollessa vain 8 kk vanha, niin aihe on todella ajankohtainen minulle. Tosi monet äidit kokevat velvollisuudekseen hoitaa lasta kotona mahdollisimman pitkään, vaikka se saattaa tehdä hallaa omalle työuralle. Olen itse saanut jo kokea, miten pelkästään kahden lapsen synnyttäminen ja äitiys-ja vanhempainvapaiden pitäminen ovat selkeästi heikentäneet mahdollisuuksiani työmarkkinoilla. Oma alani on ollut varsinaisessa myllerryksessä viimeiset vuodet, eli jos olisin oikeasti viettänyt monta vuotta kotona, olisi minulla ihan järkyttävä kurominen siinä, että saisin muut työnhakijat kiinni osaamisessa. Tästä syystä ymmärrän myös sen, että Ranskassa töihin halutaan palata nopeasti.

    1. Heippa Maria ja kiitos kommentista.

      Niin, me elämme niin ristiriitaisessa tilanteessa. Toisaalta pitäisi saada lapsia, mutta sitä ei pidetä työmarkkinoilla olleenkaan hyvänä asiana. Näin ainakin koen sen omalla alallani ja moni nainen on joko ilman lapsia tai saa ne yli 40 vuotiaana.

      Huomaan, että tässä on selkeästi ero, että millaisella alalla on töissä. Jos on perinteisellä alalla tai julkisella puolella, ei se ole ehkä niin huono asia jos on äityislomalla. Yksitysellä sektorilla ja varsinkin teknologia-allal olet liian pehmeä jos sinulla on lapsia.

      Hollannissa naiset menevät takaisin töihin, mutta tekevät lyhyempää viikkoa yleensä. Minusta tämä on vähän surullinen asia, että täällä ei ole hoidettu syteemiä niin, että nainen voi palata täsypäiväisesti töihin vaikka 5 kuukauden päästä.

  3. Mua kiinnostaa tietää et miten esim Ranskassa ja Hollannissa suhtaudutaan lapsen kiintymyssuhteen vaalimiseen? Miten jaksavat äidit joiden lapsilla on esimerkiksi koliikkia? Miten tämä systeemi mahdollistaa lasten tarpeisiin vastaamisen esim öisin? Mielenkiinnosta ja vilpittömän uteliaana :) Omalla lapsella oli vaikeasta synnytyksestä johtuvaa kipuilua ja hän itki _todella_ paljon, mä en hänen ollessa 3kk pystynyt edes ajamaan autoa kun olin niin väsynyt. Eli miten tämmöisessä tilanteessa äidin töihin paluu?

    1. Heippa,

      täällä ei ehkä olla tuossa asiassa niin “pehmoisia”. Systeemi on rakennettu näin enkä ole missään maassa kuin Suomessa törmännyt tuohon ajatukseen. Suomessa eletään monesti lapsi edellä, kun taas esimerkiksi Ranskassa se on elämä edellä. Lapsi tulee osaksi elämää ja perhettä eikä sen anneta vaikuttaa arkeen samassa määrin mitä Suomessa. Näkyyhän se jo ihan ravintolakulttuurissa.

      No siinä vaiheessa varmaan riippuu todella paljon työnantajasta, mutta moni ainakin yksityisellä puolella joutuisi lopettamaan työt. Jenkeissä jokainen sairaslomapäivä otetaan lomapäiväkiintiöstä pois. Tämän takia täällä on myös paljon kotiäitejä, sillä ei työnantaja anna armoa vaikka lapsi itkee yöt. Tiedän muutaman tapauksen jossa oltiin palkattu yöksi nanny, joka hoiti lasta yöt jotta äiti pystyi nukkua.

      Jos meillä olisi esimerkiksi lapsia, en ikinä selviäisi ilman au pairia tai nannya, sillä mieheni reissaa niin paljon ja en haluaisi jäädä kotiin. Ensimmäinen vuosi menisi varmasti nannyn kanssa kun ei ole turvaverkkoa lähellä.

      Tosi erilaisia käytäntöjä joka maassa.

  4. Mia. Prosentuaalisesti moni ranskalaisaiti ei kuitenkaan taida ihan heti aitiysloman jalkeen menna toihin vaan jatkaa vanhenpainvapaalla. Perheita tuetaan melko hyvin taloudellisesti, joten alhaisen koulutustason/pienipalkkaiset äidit ansaitsevat lähes saman kotona erilaisilla tuilla verrattuna toissakayviin (pienipalkkaisiin). Luulen myoskin etta jokainen perhe tarkistaa tilanteensa vauvan syntyman jalkeen pitaen viela oven raollaan potentiaalista vanhempainvapaata ajatellen. Omat lapseni olivat kokopaivahoidossa juurikin 3kk iasta lahtien, mutta vain koska tykkasin olla working mama ja mika tarkeinta, jo muutaman paivan/viikon jalkeen tiesin etta lapseni tulevat parjaamaan. Jos he olisivat olleet vaikka koliikkivauvoja/huonosti nukkuvia niin olisin jaanytkin kotiin ja ilmoittanut sen tyonantajalle. Vanhempainvapaa olisi ollut mahdollista kolme vuotta plus kuopuksesta kolme vuotta päälle, mutta niin siina vain kavi etta duunissa kaytiin. Mieheni tyoskenteli ulkomailla, ma aamusta klo 6 pe Iltaan klo 20 joten toinen duunini yksin lasten kanssa alkoikin illalla kun paasin kotiin.
    Vuodet kuluivat kunnes lopetin toissakaynnin kun lapset olivat 6 ja kahdeksan. Nyt olen kotiäiti, ansaitsen 0€ kuussa eika minulla ole enaa uraa, mutta en silti lady mitaan.

    1. Heippa hei,

      ja kiitos paljon kommentin jättämisestä.

      Näissä on todella paljon erilaisia käytäntöjä eri alojen ja työnantajien välillä. Esimeriksi ystäväni ei Pariisissa ollessa olisi missään tapauksessa pystynyt jäämään pidemmäksi aikaa kotiin. Tosiasiassa hänetä alettiin syrjimään jo pelkästään sen takia että hänellä oli lapsia ja sen takia hän vaihtoi yritystä. Hänen silloinen työnantajansa katsoi että hän ei pysty handlaamaan kv-uraa ja perhettä joten hän oli ns. “riski”, joten hän joutui lähtemään työpaikastaan.

  5. Se, mikä toimii toisille, ei ehkä toimi toisille. Jokainen tehköön niin kuin haluaa, tai kuten on pakko. Ainahan se ei tosiaan ole edes oma valinta, jos lapsi osoittautuu haastavaksi tai vaikkapa erityislapseksi, niin voi olla että asiat menevät toisella lailla kuin on kuvitellut.

    Mielestäni on vain ja ainoastaan mahtavaa että Suomessa on mahdollisuus jäädä kotiin niille jotka sitä haluavat. Omat lapseni ovat jo isompia, ja väitän että sitä ei monikaan kadu jos on ollut lasten kanssa mahdollisimman paljon kun he ovat pieniä. Se perspektiivi tulee kenties vasta sitten kun tajuaa omakohtaisesti miten älyttömän nopeasti lapset kasvavat. Yksi hujaus, ja vauvasta tuleekin jo teini, ja siitä hujaus niin hän onkin jo nuori aikuinen. Itse olen todella onnekas kun sain olla lasten kanssa 4 vuotta kotona, asia joka ei muuten enää nykyisellä työnantajallani onnistuisi. Sitä en kadu ikinä koskaan, ja ne vuodet pikkulasten äitinä ovat jollakin tapaa elämäni onnellisimpia. Nyt painan pitkää päivää ja olen ikionnellinen että tajusin jäädä kotiin kun lapseni olivat pieniä.

    Mutta kuten sanottu, olemme kaikki erilaisia. Yksi ystäväni ei ole ollenkaan ns. äiti-matskua (mitä se ikinä sitten onkaan), ja hänelle paras ratkaisu varmasti oli viedä lapsi päivähoitoon heti kun pystyi ja palata työelämään.

    Ihaninta olisi, jos jokainen voisi aidosti tehdä juuri niin kuin haluaa, ilman pelkoa mm. työpaikan menetyksestä.

    1. Hei Lilja,

      ja kiitos kommentista.

      Niin, ikinä ei tiedä miten lapsen kanssa mikäkin menee. Tilanne voi muuttua niin paljon jos nimenomaan vauvalla onkin erityistarpeita.

      Juuri näin. Toivon, että jokainen saisi päättä itse miten nämä asiat hoidetaan ja olla lasten kanssa kotona sen verran kuin haluaa. Tai edes uskaltaa saada lapsia ilman että menettää työnsä.

  6. Virossa äitiysloma kestää jopa 1,5vuotta ja hoitovapaa mahdollista kunnes lapsi täyttää 3v. Eli hyvinkin vaihtelevia käytäntöjä.

  7. Hei,
    Tässä saattaa olla käsitteet hieman sekaisin. Suomessakin äitiysvapaa kestää vain 105 arkipäivää eli noin 4kk. Sen jälkeen alkaa 158arkipäivän vanhempainvapaa, jonka voi yhtälailla käyttää myös isä. Ja hoitovapaata vanhemmat voivat pitää kunnes lapsi täyttää 3vuotta. Yhtäaikaa molemmat vanhemmat ei voi olla hoitovapaalla, mutta vuorotellen on täysin mahdollista.

    1. Affelta hyvä huomio ja vielä se, että jos perheeseen syntyy monikkolapset (kaksoset, kolmoset tai neloset) saavat vanhemmat halutessaan olla samaan aikaan tietyn ajan vanhempainvapaalla tai äiti/isä voi käyttää nämä pidänten omaansa. Ja ennen kuin joku tästä pillastuu ja kokee epätasa-arvoiseksi niin voi itse kokeilla kahden tai usemamman yöheräilyt ja imetykset :) Suomessa on ihan mahtavasti huomioitu vanhempien kotona olemisen mahdollisuus. Tunnen monia eri puolilla eurooppaa olevia vanhempia ja kyllä näitä tukia kaivataan siellä ihan todella. Jokaisella perheellä tulisi olla mahdollisuus valita itselleen sopiva muoto, unohtamatta sitä, että joillekin se on alle vuoden ikäisen vieminen hoitoon.

      Suomessa on aika tuomitseva äiti-kulttuuri eikä se liity vain päiväkoti vs. kotihoito -keskusteluun vaan aivan kaikkeen. Eri ihmisille se näyttäytyy eri kulmista (hoitomuoto, imetys vs. korvike, ulkoiletko päivityäin tai nukkuminen perhepedissä vs. unikoulut. Itse olen todella tyytyväinen Suomen mahdollisuuksiin, en niinkään tähän ”lyttää ennen kuin tulet lytätyksi äitinä” -kulttuuriin. Helena Liikanen-Regner sanoi hyvin jotenkin siihen suuntaan, että kaikkien suomalaisten äitien olisi hyvä asua hetki ulkomailla ymmrätääkseen asioita hieman avatakatseisemmin. Eli hyvä Suomi ja tasa-arvoisempi yhteiskunta! Toki tässäkin on aina kehitettävää, mutta missäpä ei olisi ;)

    2. Heippa,

      on varmasti enkä myöskään tarkkoja päiviä tiedä Suomessa :)

      Olisi kiva tietää, että miten usein myös mies on kotona kauemmin kuin kuukauden?

      1. Heippa Saara,

        ja kiitos paljon kommentista :)

        Niin, jopa Hollannissa ollaan tässä asiassa minusta takamatkalla. Naisen odotetaan tekevän lyhyempää päivää, jotta lapsiarki toimisi. Täällä on myös nannyja paljon auttamassa expat-perheitä joilla ei ole mummeja ja ystäviä auttamassa.

        Jep, minusta se on aikalailla kaikkeen liittyvä mustavalkoisuus. Tämän asian takia juuri halusin kirjoittaa tästä aiheesta, jotta ymmärrettäisiin, että muualla tehdään eri tavalla ja ihn hyviä kansalaisia lapsista tulee vaikka heidät laitettaisiin hoitoon 3kk ikäisinä.

  8. Heippa, tosi mielenkiintoinen postaus! Erot ovat kyllä todella suuret eri maiden välillä. Asun itse Ruotsissa tällä hetkellä , mutta olen muuttamassa Alankomaihin ensi vuonna hollantilaisen poikaystäväni kanssa. Poikaystäväni on kertonut, että Alankomaissa on tavallista, että isovanhemmat osallistuvat lasten hoitoon, jos mahdollista. Esimerkiksi äiti työskentelee 3 pv viikossa, joista isovanhemmat voivat olla apuna 1-2 päivää. Loput päivät lapsi on hoidossa. Täällä Ruotsissa on muuten tosi pitkät vanhempainlomat, jopa 480 päivää, joista 80% palkkaa saa 390 päivältä.

    1. Heippa Jonna,

      juuri näin olen sen täällä huomannut olevan. Tämän takia juuri moni expat-nainen haluaisi tähän asiaan muutoksen että olisi normaalia töskennellä 5 pv viikossa ja että lastenhoito onnistuisi jokaiselle päivälle, sillä harvalla on täällä tukiverkkoa. Tämän asian takia koen, että Hollannissa ollaan tässä asiassa aika takamatkalla.

  9. Jollakin tapaa en ymmärrä, miten se , että on esim. 9 kk kotona määrittäisi niin ratkaisevasti urakehitystä. Työelämä kuitenkin kestää n. 40 vuotta, jos pysyy terveenä. Itse ainakin suhtaudun luottavaisesti urakehitykseen, vaikka joskus saisin lapsia ja olisin kotona jonkin aikaa.

    1. Heippa Marja,

      riippuu paljon siitä onko kunnallisella vai yksityisellä puolella tai että millaisella alalla työskentelee. Minun alani on sellainen, että mennään käytännössä vuosittain ja olen nähnyt monesti miten naiselle ei ole paikkaa enää organisaatiossa äityisloman jälkeen. Se on surullista miten naisia teknologia-alalla varsinkin syrjitään eikä tueta näin normaalissa asiassa. Voit lukea kaksi kommenttia esimerkiksi tämän postauksen FB-jaosta kahdelta eri naiselta IT-alalta.

      Tämän takia tässäkin women in tech -tapahtumassa oli ihan erillinen track tänän asiaan liittyen, että meiltä löytyisi ymmärrystä naisille tässä asiassa.

  10. Hyvä kirjoitus! Olisikin kiva kuulla vinkkejä kuinka erilaisissa ympäristöissä naiset ovat tiukissa tilanteissa saaneet neuvoteltua työnantajan kanssa hyviä diilejä, jotka auttavat yhdistämään uran ja perheen. Itse uskon siihen, että kannattaa miettiä kuinka voi olla hyvä roolimalli työympäristössä ja tuoda omaa sitoutumistaan yritykseen esille. Tämä kantaa hedelmää, on mies tai nainen. Lopulta HRllä on paljon erilaisia haasteita ja äitiyslomien sovittaminen on vain yksi niistä. Vaikeinta on löytää työntekijöitä, joissa on todellista potentiaalia ja ovat sitoutuneet rakentamaan yrityksen tulevaisuutta.
    Loppuun haluaisin antaa kannustavan esimerkin, sillä poikkeuksia löytyy. Ystävättäreni on Jenkeissä myyntijohtajana yrityksessä, jolla ei ole kovinkaan hyvä maine perheen ja työn yhdistämisen suhteen. Tullessaan raskaaksi hänelle tarjottiin ensin ”very generous” 4kk. Ystäväni neuvotteli itselleen 6kk vapaata. Töihin paluun lähestyessä vauvalla havaittiin ongelmia, ja ystävättäreni halusi jatkaa vapaata. Avoin keskustelu esimiehen kanssa nosti vapaata 3kk lisää. Lopulta hän oli poissa 9kk ja palasi omaan rooliinsa johtajana, mikä Jenkeissä on aika ennenkuulumatonta.
    Suurin valhe työelämästä on että menestyksekäs ura on nousujohteinen. Matka huipulle on täynnä aaltoliikkeitä ja kipeitä kuoppia, työttömyydestä työpaikkakiusaamiseen tai sairastumiseen, se valitettavasti kuuluu elämään. Äitiys on tämän aaltoliikkeen positiivisimpia haasteita ja sieltä vauvavuoteesta nouseminen töihin on mahdollista, silloinkin kun se tuntuu haasteelliselta.

    1. Hei sinä ihana ja kiitos niin paljon kommentista <3

      Juuri näin. Tässä kohtaa uskon, että moni asia riippuu nimenomaan työnantajasta, työsuhteesta ja alasta. Käytäntöjä on varmasti hyvin monenlaisia esilaisia. Yhtä monia kun on yrityksiäkin. Itse olen vain omalla alallani nähnyt miten naisia syrjitään äityisloman jälkeen ja pahimmissa tauksissa heille ei ole enää roolia organisaatiossa äityisloman jälkeen.

      Niin juuri, elämä on aaltoliikkeitä täynnä ja pitää vain yrittää purjehtia niissä aalloissa optimistisena eteenpäin.

      Kiitos niin paljon hyvästä kommentista sekä ihanasta esimerkistä <3

  11. Samaa aihepiiriä on tässä pohdittu itsekin. Vaikka Suomessa asunkin, olen yksinyrittäjänä täysin eri asemassa verrattuna palkansaajaan, pitkät vanheimpainvapaat ovat utopiaa. Kun sijaisen palkkaaminen ei ole realismia, on töihin pakko palata mahd. pian, jos yritystoimintaa aikoo jatkaa. Tätä ei palkkatyöläiset aina tajua. Jos meille tulisi lapsia, jäisi mies kotiin, koska hänelle se palkkatyössä on mahdollista.

  12. Hei!
    Hyvä kirjoitus, johon mielelläni kommentoin näin pikkaisen myöhässäkin ja tuon asiaan omaa hieman erilaista perspektiiviäni.
    Asumme ulkomailla kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa. Olen ollut omasta tahdostani kotona viimeiset pari vuotta. Uran ja perheen yhdistäminen on tosiaan täällä vaativaa ja kallista. Hyvää nannyä on vaikea löytää ja se on superkallista. Au pair ajatuksesta taas en pidä, sillä en usko että jaksaisin että luonamme asuu vieras ihminen. Kotona olen viihtynyt hyvin ja yhteiskunta on täällä rakennettu niin, että on todella paljon erilaista tekemistä ja aktiviteettia kotonaoleville lapsille ja vanhemmille.

    Nyt suunnittelemme paluuta Suomeen ja mietityttää, miten asiat siellä järjestämme. Isovanhemmat ovat eläköityneet ulkomaille eikä perinteisiä turvaverkkoja ole Suomessa hirveän paljon enempää kuin ulkomaillakaan. Miehen työ vie häntä paljon ulkomaille. Itselläni ei enää ole samanlaisia urahaaveita kuin joskus nuorempana ja mietinkin, josko jäisin Suomessakin kotiin. Suomessa koen kuitenkin, ettei yhteiskunta arvosta kotiäitiyttä sen kolmen vuoden hoitovapaan jälkeen. Koen sosiaalista painetta siitä, että töihin olisi palattava. Ulkomailla kotiäitejä ja erilaisia järjestelyjä näkee paljon enemmän ja koen vahvemmin, että erilaisia päätöksiä arvostetaan. Jokaisen pitää kuitenkin toimia tavalla, joka sopii parhaiten omaan elämään ja omalle perheelle. Kaipaisin Suomeen enemmän ymmärrystä ja myös pehmeiden arvojen arvostusta.
    Mielenkiintoista on myös se, että huolimatta Suomen maailmanluokan vanhemmuuteen liittyvistä eduista (äitiyslomat, vanhempainvapaat, lapsilisät, lähes ilmainen lastenhoito…) on syntyvyys Suomessa silti kovassa laskussa ja aivan Euroopan matalimpia. Mistä tämä johtuu? Onko Suomessa siis kuitenkaan niin, että naiset valitsevat uran ja perheen? Tuntuu, että ei välttämättä.

    Äitiys ja lapset ovat monelle elämänmullistava asia ja olenkin nähnyt, miten monella perheellä prioriteetit ja ajatukset ovat perheen perustamisen jälkeen menneet aivan uusiksi. Monelle tulee yllätyksenä, miten vaativia lapset ovat, varsinkin jos heitä on useampia. Todella moni äitiystäväni on lasten jälkeen miettinyt uusiksi uravalintojaan ja usea vaihtanut täysin alaakin. On myös rohkeaa tehdä näitä erilaisia valintoja ja nähdä, ettei sen uran välttämättä tarvitse olla sellainen perinteinen ylöspäin eteneminen yhdellä alalla. Se voi myös rönsyillä ja ennen kaikkea toivottavasti tuoda iloa ja sopia elämäntilanteeseen.

  13. Heippa, pitääpä minunkin kommentoida kirjoitustasi. Olen kahden pienen lapsen äiti, esikoisen synnyttyä ennätin olla hetken työelämässä, kunnes toinen ilmoitti tulostaan. Jo raskausaikana suunnittelimme, että tämän seuraavan vauvan synnyttyä palaisin työelämään aikaisemmin ja kuopus menisi päiväkotiin vuoden ikäisenä. Meille syntyi kuitenkin yllättäen erityistä tukea vaativa vauva ja ainakin tällä hetkellä en mitenkään näe mahdollisuutena, että hän aloittaisi päivähoidossa niin aikaisin.

    Ehkäpä kommenttini tarkoitus on vain herätellä ajattelemaan, että vaikka vauvan ei haluaisikaan antaa muuttavan elämää tai omia suunnitelmia liiaksi, niin voi silti käydä. Itseäni surettaa ajatus, kuinka oma ja lasten elämä suunnitellaan jo raskausaikana jotenkin valmiiksi, lapset ovat kuitenkin kaikki yksilöitä ja moni asia ei ole käsissämme, kun on kyse pienestä uudesta elämästä.

    Kiitos blogistasi, vaikka olemme eri elämäntilanteissa, saan kirjoituksistasi voimaa ja inspiraatiota vauva-arkeni keskelle 😊

  14. Pakko vielä kommentoida näin jälkijunassa. Luulen, että Suomessa on vähän eri meininki tec puolella. Mieheni työpaikalla ohjelmisto/konsultointi on mm äitiyslomalle jääville mahdollista saada ”kummi” jonka avulla voi pysyä kärryillä työpaikan asioista. Työpaikka järjestää (kuten järjesti edellinenkin) mm teemapäiviä lapsille. Lisäksi saada ilmainen hoitaja kotiin lapsen sairastuessa. Mieheni oli myös lapsemme kanssa kotona noin kolme kk, työnantajalle tämä oli erittäin Ok. Ohjelmisto alalla on pulaa osaavista tekijöistä, niin monissa paikoissa kyllä pyritään huomioimaan työntekijän tyytyväisyys myös perhekuvioiden kannalta.

Leave a Reply to Mel Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*