Elämä on rakennettava itse, oli tilanne mikä tahansa

Avec Sofie blog l elosta elämään

Kun kesällä saimme tietää, että muutamme Amsterdamiin, lupasin kotona, että otan ihan erilaisen otteen integroitumiseeni mitä Pariisissa. Pariisissa olin aivan liian paljon kotona enkä tehnyt juurikaan mitään töiden ja blogin lisäksi. Viikonloppuisin kävin ulkona, mutta viikolla olin kotosalla. Se oli suurin virhe mitä Pariisissa asumisessa tein.

Avec Sofie blog l elosta elämään

Toki lähtemiseen vaikutti terroriteot, sillä enää sen jälkeen, kun olet juossut ravintolasta kotiin, kun et tiedä missä tapahtuu mitä, et halua laittaa itseäsi alttiiksi enää vapaaehtoisesti samanlaiselle kokemukselle. Monesti olen sanonutkin, että jos voisin kääntää kelloa taaksepäin, jäisin sinä iltana kotiin. En ihan pienestä pelästy, mutta tuo hetki on ollut minulle todella dramaattinen ja jätti ikävän varjon Pariisin ja minun suhteelleni.

Avec Sofie blog l elosta elämään

 

Avec Sofie blog l elosta elämään

Kun elää aika yksin uudessa maassa, on elämä rakennettava kokonaan uusiksi. Vertaan tätä asiaa myös, jos käy läpi eron tai saa lapsia, niin koko elämä muuttuu. Niin se muuttuu myös, kun muuttaa maasta toiseen. Helposti jää kotiin, kun kaiken uuden opettelu ja tutustuminen tuntuu työläältä uuden kielen ja työn ohella. Se fakta kumminkin on niin, että ei eronneena, vauvan kanssa eikä myöskään yksin uudessa maassa kannata jäädä kotiin. Se kostautuu sitten pidemmällä aikavälillä.

Avec Sofie blog l elosta elämään

Olen aina ollut todella aktiivinen tekemän kaikenlaista ja sen takia elämäni Pariisissa oli jollain lailla hyvin erikoista, kun pysyttelin vain kotona tai läheisissä kortteleissa. En harrastanut mitään uutta ja muutenkin elämäni näytti kovin erilaiselta mitä olin sen ajatellut olevan. Tämä on syy siihen, että minun on pitänyt tehdä korjausliike Amsterdamissa. En halunnut samanlaista elämänrytmiä (vai pitäisikö puhua rytmittömyydestä) mitä Pariisilainen elämäni oli. Haluan erilaisia kokemuksia ja uusia harrastuksia elämääni.

Avec Sofie blog l elosta elämään

Tästä syystä olen tehnyt uusia asioita ja myös alkanut elää sellaista elämää mitä elin Suomessa. Käyn ulkona myös viikolla. Kutsun vieraita kylään töiden jälkeen ilman sen suurempaa stressiä ja suunnitelmia. Käyn juoksemassa ja joogassa… Tällä viikolla kävin myös keikalla kuuntelemassa ranskalaista DJ:tä. Tuntui aluksi niin vaikealta lähteä pimeään ja kylmään tarpomaan, mutta oli vaivan arvoista ja nukkumaankin pääsin ennen klo:24:00. Pieni vaiva suuresta elämyksestä. Tämän kun pitää itsekin mielessä ennen kuin käpertyy sohvalle villasukat jalassa. Olin tosin edelleen exit-ovien lähellä koko keikan ajan, mutta sentään menin sisälle ja tämä oli jo suuri askel minulle.

Avec Sofie blog l elosta elämään

Vaikka koti-ihminen loppujen lopuksi olen, ei kotona oleminen ollut minulle hyvä vaihtoehto. En usko, että kenellekään tekee hyvää olla liian pitkiä aikoja ilman mielekästä tekemistä tai toisen seuraa. Sen takia kannustankin kaikki expat-tilanteessa eläviä tai vaikka lasten kanssa kotona olevia menemään vähäksi aikaa ulos ja tekemään asioita, se piristää ja tekee parisuhteellekin hyvää, kun kumpikin voi hyvin.

Olen ollut viimeaikaisiin tekemisiini tyytyväinen ja olen koko ajan planaamassa myös uusia aktiviteetteja, jotta koen Amsterdamin kodikseni. Amsterdamin kompaktius tekee elämisestä helppoa, joten elämyksiä ja ihmisiä on helppo kerätä ympärille ilman sen suurempia ponnisteluja. Kun on uudessa paikassa tai elämäntilanteessa, on pakko rakentaa elämä itselleen uudelleen, sillä kukaan muu ei sitä sinulle rakenna.

You may also like

9 Comments

  1. Tähän voin samaistua myös tämänhetkisessä tilanteessani Suomessa. Muutettiin syksyllä uuteen kaupunkiin, minä sopivasti gradu-vaiheessa. Melko lailla koko tämä aika on mennyt käytännössä neljän seinän sisällä itsekseni naputellen ja kotia laitellen. Vaikka kotihiiri olenkin, olen nyt niin niin iloisena työnhaussa ja odotan kovasti sitä uutta rytmiä!

    Sitten voin taas katsella tätä mennyttä ajanjaksoa kiitollisena ;)

    1. Heippa, kiva että voit samaistua :)

      Minulta pyydettiin itseasiassa tällaista postausta IG:ssa ja ajattelin sen toteuttaa nopealla aikataululla.

      Niin, sama se on mitä tekee, jos elämä muuttuu on muutoksen edessä tehtävä töitä.

      Paljon onnea naputteluun ja uuteen elämänvaiheeseen :)

    1. Kiitos paljon :))))

      Näin olen sen ainakin itse huomannut omassa elämässäni ja niin myös ystävieni joilla on lapsia tai ovat eronneet :)

  2. Muutin vajaa vuosi sitten täällä Suomessa yksin aivan toiselle paikkakunnalle puhtaasti työn perässä. On vaatinut kovaa asennoitumista tehdä asioita vaapaa-ajalla, eikä vain jumiutua työpaikan ja kodin välille.

    Harmittavaksi ongelmaksi olen kokenut seuran ja kavereiden puutteen. Vanhalta kotipaikkakunnalta käy silloin tällöin tuttuja kylässä, mutta uudella paikkakunnalla on näin aikuisiällä hirveän vaikea solmia uusia tuttavuuksia. Ja ihan kaikkea kivaa ei huvittaisi yksinkään tehdä. Työkaveritkin ovat pääosin keski-ikäisiä äijiä, minun ollessa alle kolmekymppinen nainen – sieltäkään ei oikein kaveri vapaa-ajalle saa. Onneksi muutaman mukavan ihmisen olen ympärilleni löytänyt.

    Olisi kiva kuulla, miten olet löytänyt uusia tuttavuuksia maailmalta? :)

    1. Heippa,

      Niin, vaikka sitä muuttaa ihan Suomen sisällä, vaivaa pitää nähdä. Sama se on jos saa lapsia, moni asia menee uusiksi ja elämä pitää rakentaa uudelleen :)

      Vaikka toki kaikki ihmiset ovat yleisestiottaen mukavia, omanlaisia ihmisiä on kumminkin aika vähän. Tai sellaisia kenen kanssa on samalla aaltopituudella monesta asiasta.

      Olen ollut onnekas, että olen esimerkiksi blogini kautta löytänyt Damista heti omanlaiseni ihmisen. Ihan kun oltaisiin tunnettu aina. Työkavereidenkin kanssa onnisti ja senkin takia olen tällä hetkellä todella onnellinen. Amsterdamiin kotoutumisessa auttoi, että tunsin täältä jo entuudestaan ihmisiä, mutta kyllä ponnisteluja on vielä tehtävä, että oppii kielen ja muita asioita :)

  3. Todella hyvä postaus jälleen kerran, nämä expat-jutut kiinnostaa aina omasta elämäntilanteesta johtuen. Tämä on Suomen lisäksi kolmas maa, missä asun ja todellakin alkaa väsyttää ihmissuhteiden luominen nollasta. Se on niin energiaa vaativaa puuhaa, aktiivisesti kysellä ihmisiä ties mihinkä, vaikka tiedän että kyllä se myös palkitsee. Minuakin kiinnostaisi tietää, mitä kautta olet Pariisissa ja Amsterdamissa onnistunut löytämään samanhenkisiä ihmisiä? Olen nyt Zurichissä kokenut vaikeaksi sellaisten ihmisten löytämisen, joiden kanssa ihan oikeasti klikkaisi. On minulla kavereita, mutta ei ketään kenen kanssa olisimme sillä tavalla samalla aaltopituudella. Tokihan se on paljon tuuristakin kiinni, millaisiin ihmisiin törmää, vai onko? Kuulostaa ehkä creepyltä, mutta oikeasti toivoin että olisitte päätyneet Zurichiin! Silloin olisin saanut sun blogin kautta myös vinkkejä, minne mennä ja mitä tehdä. Mukavaa kevättä, ja paljon kivoja kohtaamisia Damiin.

    1. Heippa Tuuli,

      ja kiitos paljon :)

      Niin, onhan se välillä aika työlästä, mutta palkitsee loppujen lopuksi. Ei kukaan halua olla yksin :) Ja varsinkin jos on sosiaalinen ihminen, ei sitä vaan kertakaikkiaan halua olla yksin.

      Minua on itseasiassa auttanut, että minulla on blogi jaInstagram. Otin suoraan muutamaan seuraajaani yhteyttä ja pyysin kahville. Olen myös pari kertaaa eksynyt keskusteluun kahvilassa tutustunut ihmisiin sitä kautta. Pitää vain käydä paikoissa, että tutustuisi ihmisiin.

      Moni asia on omasta asenteesta kiinni, mutta pitää olla tuuriakin mukana, että löytää omanlaisia ihmisiä. Vaikka kaikenlaiset ihmiset ovat rikkaus ja minulla on paljon hyvin erilaisia ystäviä, ei sitä silti vain kaikkien kanssa löydy samanlaista sidettä. Eli tuuria pitää myös olla.

      Ei kuulosta creepyltä :D Hah! Noh, nyt me olemme täällä mutta Zürich olisi aivan varmasti seuraava vaihtoehto. Minulla on vahvat vetot aika moneen maahan, mutta Sveitsiin on vain vihreää valoa. Nyt tosin ollaan täällä ja hyvin onnellisesti :)

  4. Tosi kiva postaus :-) Itsellä muutosta Espanjaan on nyt 3,5 vuotta. Mulla kävi hyvä tuuri, että talo johon muutin, koostuu lähinnä expateista. Eri-ikäisiä Ranskasta, Hollannista, Unkarista ja Englannista. Kaikki olivat muuttaneet hyvin samaan aikaan. Siitä alkoi hyvä integroituminen. Täällä myös asuu paras ystäväni, joten se toki auttoi paljon.

    Yksi iso asia on koirat. Tai silloin koira. Koira pakottaa lähtemään ulos eikä samoja reittejä jaksa aina kulkea, joten uusiin paikkoihin ja sitä kautta uusiin ihmisiin tulee tutustuttua. Suosittelen siis ;-)

    Nyt kolmen vuoden jälkeen on ystäväpiiri tosi monipuolinen: talleilla tutustuttu, koirapiireistä tuttuja ja naapureita. Muutama, heh, tinderin kautta ystäväksi jäänyt.

    Se mikä puuttuu, on oikeastaan paikalliset. Hankalinta täällä on tutustua paikallisiin paremmin. He ovat todella ystävällisiä ja avuliaita yms. mutta ystävystyminen espanjalaisten naisten kanssa on hankalaa. Luulen, että se osaksi on sitä, että suomalainen ja espanjalainen nainen poikkeavat paljon toisistaan. Tosi iso yleistys, mutta tästä ollaan täällä paljon puhuttu. Harvalla suomalaisella on espanjalaisia ystäviä. Kielitaito on yksi iso asia, mutta ei ainoa, sama toteutuu myös espanjalaisten kohdalla. Tätä pitääkin pohtia omassa blogissani lisää :-)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*