Elämä mikä minulla voisi olla

Monesti kuuntelen ystävieni ahdistusta Suomen pitkästä talvesta tai luen median maalaamia kuvia Suomen tilasta. Kun katselen Suomea kaukaa, näen vain ne parhaimmat puolet eikä se viime viikkoinen myrkäkkä ja lokakuuta muistuttava keli haitannut. Tämä on kumminkin Suomi, eikä Etelä-Ranska, niin en odota täällä mitään intiaanikesää. Jos nyt totta puhutaan, niin ei tänne ilmojen takia kannata muuttaa, siis ei todellakaan, mutta muiden asioiden takia kylläkin.

Olen viimeiset kolme vuotta jokseenkin suhteellisen avoimesti kinunut, että me muuttaisimme Ranskasta pois. Suomeen jäisin, vaikka tältä reissulta suoraan, jos se vain olisi mahdollista. Taloudellisista syistä meidän ei kannata vain muuttaa tänne ja sen takia olen ajoittain hyvinkin surullinen, kun olen Ranskassa ns. jumissa.

Kun olen nyt ollut Suomessa reilun viikon, olen ollut niin äärettömän happy. En ole pahemmin sopinut mitään vaan avoimesti olen sanonut ihmisille, että soittakaa, niin nähdään, sillä kerrankin voin olla Suomessa ns. rennosti. Ja se on tuntunut ihanalta.

Eilen esimerkiksi illalla ystäväni pyysi minua aftereille ja vaikka olin herännyt neljältä, jaksoin mennä vielä aftereiden jälkeen toiselle ystävälleni illalliselle. Se tuntui niin ihanalta. Tällaista elämäni olisi jos asuisin täällä. Näkisin minulle tärkeimpiä ihmisiä joka päivä.

Olen usein miettinyt, että millainen elämäni olisi, jos me muuttaisimme Suomeen. Tällä ja viime viikolla olen saanut maistiaisen sitä ja tämä elämä on vain parasta elämää mitä voi viettää.  Loppuviikosta myös toivon mukaan mieheni saa palan Suomen kesää, kun hän taas palaa tänne. Sitten hänkin tietää miltä se paras kesä maistuu ja kesäkaupunki näyttää.

Nämä kuvat ovat viime viikolta, kun grillailimme Töölössä sisäpihalla. Vaikka oli kylmä ja melkein vilustutin itseni, oli tämä grillaushetki niin ihana. Nämä on juuri sellaisia arkisia juttuja, mitä kaipaan Ranskassa. Spontaania yhdessäoloa.

Joku teistä rakkaista lukijoistani joskus sanoi sen hyvin, että kun muuttaa pois kotimaasta, mieleen jää ikuinen kaipuu, ja jonkinlainen surullisuus kun ei voi olla siellä missä rakkaimmat ihmiset ovat. Tiedän hyvin miltä se kaipuu tuntuu ja vaikeina aikoina sitä ei mitään muuta haluaisikaan kuin olla täällä koleassa kesässä itikoiden syötävänä. Ei se kesäkuinen raekuuro haittaa ollenkaan, kun on ystäviä vierellä. Mieluummin täällä ystävien kanssa pitelemässä sadetta kuin Rivieralla yksin rannalla.

You may also like

28 Comments

  1. Kunpa teidän asumiskuvionne joskus mahdollistaisivat asumisen Suomessa. Tunnistan tuon haikeuden ja kaipauksen.

    Itse olen muuttanut vain Suomen sisällä ja perustanut perheen yli 700 kilometrin päähän. Toki Ranskasta on ihan eri asia lentää Suomeen kuin lentää maan sisällä. Uudellakin kotiseudulla minulla on ystäviä ja rakkaita ihmisiä, mutta kaipaan ajoittain kovastikin sitä, että voisin hypätä auton rattiin ja mennä vaikka iltakahville äidin , anopin tai rakkaan kälyn luo. Onneksi kuitenkin voimme kyläillä heidän luonaan perheeni kanssa usein – kouluikäisten lasteni mielestä liiankin usein.

    1. Heippa, niin minäkin toivon, mutta se tarkoittaisi yhdysvaltojen kansalaisuudesta luopumista. Meidän veroaste ja siihen päälle vielä jenkkeihin verojen maksaminen ei vaan nyt ole millään laskutoimituksella järkevää. Se on todella tylsä fakta :/

      Minäkin joskus toivon niin sitä, että saisimme elämänne joskus niin, että minä vaikka voisin olla enemmän täällä kuin Ranskassa. Se nyt vain olisi minun suurin toiveeni :)

  2. Asuimme ulkomaalaisen mieheni kanssa vuosia Suomessa. Hän ei koskaan kotiutunut täysin ja vihdoin muutimme pois. Olemme asuneet nyt lähes 10 vuotta Suomen ulkopuolella eri maissa. Jossakin vaiheessa tuntui että Suomi olisi vaan se ihana paikka jossa on ystäviä ja menoa mutta kun sitten vähäksi aikaa sinne palasimme niin huomasin ettei se ole enää minua varten. En kaipaa enää ja Suomessa olen viimeksi käynyt nelisen vuotta sitten. Mutta hei, Ranskasta on lyhyt matka Suomeen, lennot halpoja. Tehän voisitte hankkia pienen asunnon Suomesta kakkoskodiksi ja näin kokeilla josko miehesikin innostuisi.

    1. Heippa,

      veikkaan, että oma mieheni ei tänne myöskään kotiutuisi. Hän ei ole niin kotieläjä niin häntä alkaa ahdistaa jos elämä pyörii liikaa kodin ympärillä. Toinen asia on myös tämä kieli. Se vaan on nyt niin hankala oppia.

      Niin on. Onneksi. Meitä on yritetty työntää toisille matereille monesti, mutta minä pistän viimeiseen asti hanttiin :D Minähän en Euroopasta pois muuta :)

      Siis tällä viikolla mieheni itseasiassa ehdotti, että joskus tulevaisuudessa olisi kiva jos meillä olisi pieni koti täällä. Se voisi olla Air bnb:nä muut ajat ja sitten kun tulisimme Suomeen niin meillä olisi oma paikka missä olla :)

  3. Itse olen ollut samassa tilanteessa. Asuimme 4 vuotta suomalaisen mieheni kanssa Jenkeissä, Kalifornian auringon alla. Olen erittäin kiitollinen tuosta ajasta ja uusista ihmisistä joita elämääni sain. Voisin toki listata paljon muitakin positiivisia asioita tuolta ajalta MUTTA aina päällimmäisenä ajatuksena minulla oli Suomi ja halu elää Suomessa. Varsinkin lapsen syntymän jälkeen. Tuo kaipuu alkoi häiritä minua niin paljon , tuntui että elän jonkun toisen elämää, ihan kuin 2 viikon kesäloma olisi vaan jatkunut ja jatkunut. En tuntenut oloani turvalliseksi ja vapaaksi, mitä taas tunnen kun olen Suomessa. Niinpä kaikkien suureksi hämmennykseksi (monikaan ei ymmärtänyt päätöstämme) muutimme takaisin Suomeen. Vaikka elintasomme tippui huomattavasti eikä aurinkoa näy enää niin usein . Olemme olleet nyt puoli vuotta täällä ja päätös tuntuu erittäin oikealta!
    Kun kuuntelee sydäntään ja on rehellinen itselleen… ei kai se voi mennä ihan pieleen. :)
    Ja uskon että voimme lähteä ulkomaille jos siltä joskus alkaa tuntua. Sitten olen ehkä valmiimpi. Voimia Sinulle ❤

    1. Hei,

      ymmärrän niin mistä puhut. Meitä aina välillä kutsutaan Jenkkeihin, mutta asuinkaupunki olisi Seattle ja sinne en kyllä nyt muuttaisi ellei olisi pakko. En vain pidä siitä autokulttuurista ja Jenkkien eriarvoisuudesta. Siellä on ihana käydä, mutta saan välillä niin pakokauhunomaisia fiiliksiä kun näen miten ihmisiten perusasioihin ei kuulu edes lääkärillä käynti. En vaan kestä sitä kun ihmisiä kohdellaan niin eriarvoisesti siellä :´(

      Olen mieluummin pienemmin Euroopassa ja elämän niin sanotusti paremmin muuten vaikka se palkkapussi olisi täällä pienempi. Arvostan vain tätä vapautta ja meidän elämäntapaa enemmän kuin rahaa.

      Olemme menossa itseasiassa Californiaan kesällä, eli kaikkia vinkkejä voi antaa. Meillä on tarkoitus tehdä road trip Vegas – Los Angeles – San Francisco :)

      Ihanaa päivää!

      1. Heippa Alppimaasta!

        Oletko kuullut että suositulla road trip välillä L.A. – San Francisco on tapahtunut aika paha maansortuma. Kiertotie paikan ohittamiseen voi olla aika pitkä tai onko edes mahdollista?
        Teimme reissun viime vuonna ja tiet oli onneksemme vielä kunnossa. Siellä on niin paljon näkemista matkan varrella eli kannattaa varata useampi päivä ajamiseen.

        -Olemme varmaan omituisia, mutta paljon ei olla haikailtu takaisin enää Suomeen asumaan. Kävimme pyörähtämässä 2005 ja alle vuoden viihdyimme. . Sekin tuntui heti oudolta ettei suomessa tervehditä edes hississä olevia tai sinne meneviä Muutimme Suomesta Müncheniin ja sieltä miehen projektin myötä Sveitsiin. Ja asuttu täällä nyt 10 vuotta. Kaikelta osalta byrokratia toimii ihan yhtä hyvin kuin suomessakin. Tilin avaus pankissa tai sairaskassa-asiat. Verotusongelmat käsitellään heti, eikä vasta vuoden kuluttua. Jos tuntuu että saat liian ison verolapun kävelet toimistoon, ja seuraavalla viikolla uudet laput tulee postista. Ei liene ihme että ollaan hyvin kotiuduttu kuten USA:n tai Saksaankin. Nyt ollaan jämähdetty tänne? ;)
        Tuntui että olimme Suomessa kumpikin jotenkin rauhattomia vaikka kivat työpaikat oli molemmilla. Johtuneeko raikkaasta alppi-ilmasta että olo tuntuu rennommalta.
        Kàvi hauskasti kun olimme vasta lomailemassa Mallorcalla.. törmäsimme iltauinnilla sveitsiläispariskuntaan ja saimme heistä uudet ystävät.. Nyt täytyy keksiä tapa jolla houkutella heidät Suomeen metsänkorvessa olevalle huvilalle joka omistaja ei sinne enää valitettavasti pääse.
        Toisaalta itsekin mietitty että kannataisko pitää asuntoa tyhjillään Hgissä. Ehkä tulisi käytyä suomessa useimmin kun siellä olisi oma kotipesä odottamassa. Sekin olisi hyvä ajatus kaikkien osalta.

  4. Ihana postaus ja todella upea näkökulma.
    Tosiaankin tämö on hieno maa ja hyvähän täällä on asua!

    Me täällä asuvat jaksamme kommentoida ja valittaa säistä. Se on todella naurettavaa, kun laittaa tilanteen oikeaan perspektiiviin: saamme elää suht’ turvallisessa ja siistissä maassa, jossa on monia mahtavia asioita ja etuuksia. Puhdas luonto ja niin kaunista katsoipa minnepäin tahansa.

    Itse olen paluumuuttaja monen ulkomailla asutun vuoden jälkeen. Kaipasin juurikin puhdasta ilmaa ja hiljaisuutta ja kaunista luontoa kun olin poissa. Jännitin sitä, miten sopeutuisin uudestaan pitkään pimeään kaamokseen. Ja kyllähän siihen sopeutuu kun ajattelee vain, että tämä on tässä, eikä se muuksi muutu vain siksi että itse en tykkää… Kaamokseenkin pääsee kivasti sisälle kun on kirjoja, leffoja, musiikkia, pehmeitä peitteitä, kaakaota ja kynttilöitä. Ja ystäviä.

    Kylmä ilma kesällä on raikas ja kesäinen sade on hurmaava. Rakeista nyt puhumattakaan!
    Olen tyytyväinen, että palasin. Ensimmäinen kaamos/talvi oli ehkä vaikea, mutta nyt taas rakastan talveakin!

    Ymmärrän, että monelle alunperin ulkomaalaiselle täällä asuminen on haastavaa. Jos kuitenkin täällä pääsee sisälle asioihin ja saa vain muutamankin ystävän, elämä voi olla rikasta ja upeaa.

    Kiva postaus, kiitos!
    Arvostakaamme tätä mitä meillä on!

    1. Hei, niinpä. Välillä tekisi mieli lähettää suomalaiset Ranskaan paeriksi viikoksi herätyslomille niin jo valitus varmasti loppuu :D

      Mieheni aina sanoo, että olen vain tottunut Suomessa kaikkeen hyvään ja tehokkaaseen toimintaan, niin sen takia Ranska on minulle välillä niin ankea paikka. Jo pelkän pankkitilin avaaminen on siellä niin vaikeaa.

      Meillä on ihan äärettömän puhdasta ja turvallista. Tiet on hyvin hoidettu, palvelut pelaa ja melkein kaikki on niin läpinäkyvää. Täällä voi luottaa siihen että asiat hoidetaan ja kaikkien edusta pidetään kiinni.

      Nimenomaan, pitää katsoa niitä asioita mitä meillä on eikä valittaa siitä mitä meillä ei ole ja säähän nyt on aika vaikea vaikuttaa :)

      Meillä on sentään kesälomat jolloin voimme lähteä ulkomaille aurinkoon. Jenkeissä ei ole niitäkään.

  5. Heissan,

    Täytyy laittaa toisensuuntainen näkökulma :-)

    Sinkkuihmisenä asustelin Suomessa Helsingissä ja ystävien kanssa nähtiin, jos “ajan varasi” viikkoja aiemmin. Kaikki niin kiireisiä ettei koskaan ollut mahdollisuuksia ex-tempore näkemisiin. Muutin Espanjaan, ensin hyvin pitkälti ensin ilmaston takia, sen jälkeen syitä löytynyt lisää. Esimerkiksi juuri se, miten ystävien kanssa nähdään spontaanisti ja itseasiassa, olen jopa Suomeenkin ystävien kanssa enemmän yhteydessä.

    Olen juuri käymässä Suomessa. Onhan täällä ihan kivaa ja onhan täällä ihan kivaa nähdä ystäviä. Itä-Suomessa luonto on kaunista, mutta niin se on etelässäkin. Erilaista.

    En koskaan ole voinut Suomessa sanoa, mistä olen kotoisin. En ole juurtunut millekään paikkakunnalle. Ensimmäistä kertaa tunnen olevani kotona Espanjassa, kun näen vuoret kotimatkalla <3

    1. Heippa,

      kiitos näkökulmasta :)

      Niin, onhan se perheellisille vähän vaikeaa nähdä ex-tempore, mutta olen sitä mieltä että ne ketkä haluavat, pystyvät tekemään tilaa. Ihan vaikka aamiaistreffeille. Make time to have time on minusta niin hyvä sanonta ja sen olen huomannut esimerkiksi ulkomailla asuessani, että se pitää niin paikkansa.

      Voi miten ihana kuulla. Se on ihanaa kun löytää sen oman happy placen. Etelä-Ranska on minulle sellainen, mutta suurin syy siihen on kotimme siellä. Eli ei se varsinaisesti ole se Etelä-Ranska, vaan se että minulla on sellainen koti josta pidän.

      Nauti Suomesta sateesta huolimatta, kohta olet taas auringossa :)

  6. Jos rahapussi sallii, niin kahden kodin pito sitten voi osalle haikailijoista olla hyvä vaihtoehto. Meillä on pieni koti Espanjassa ja varsinainen Suomessa ja kummassakin tunnen oloni hyväksi. Ja ihanaa kun voi suht helposti vaihtaa maisemaa :) Suomesta tuskin koskaan tulisin muuttamaan kokonaan pois.

    1. Heippa, niin. Sitä me olemme miettineet kun varsinkin Helsingissä on kova tarve air bnb-asunnoille.

      Me oltaisiin tänne varmasti muuten muutettu jo aikoja sitten jos ei tulisi kauheita tuplaverotuksia :/

      Ymmärrän hyvi ja varsinkin kun on Espanjassa pakopaikka, niin ei täältä kannata minnekään muuttaa :)

  7. Ihailen kyllä yhä vain tuota sinun rohkeutta tai mitä se nyt ikinä onkaan, sillä minun olisi vaikeaa muuttaa pois edes tutusta kaupungista tai läänistä saati sitten kokonaan toiseen maahan. Vaikka ei sillä kaupungilla tai maalla olisi väliä, mutta jJuuri nyt kaikki lähimmät ystäväni ovat oikeasti lähellä ja tiedän, että voin nähdä heitä milloin vain.

    1. Heh, no se on helpompaa kun sen kerran tekee. Tällä hetkellä minua ei pelota mikään muutto minnekään. Kun kerran on sen tehnyt, niin Eurooppa varsinkin tuntuu niin pieneltä niin sen sisällä muuttaminen ei ole juttu eikä mikään :)

      Olen ehkä muutenkin aina ollut ulospäinsuuntautunut, niin muutto ei ole sinällään tuntunut niin pahalta :)

  8. Ihan oikeassa olet, Suomessa on äärimmäisen hyvä asua mm puhtauden ja asioiden toimivuuden vuoksi.
    Itse asuin aikaisemmin neljä vuotta Kreikassa ja yhä voisin muuttaa sinne takaisin. Pidän monista asioista Suomessa, mutta kovalle ottaa lyhyt kesä ja talven pimeys ja lumi. Hankimme nyt talon Kreetalta, joten katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan :)

    1. Heippa,

      niin on. En ollut siemmin kiinnittänyt niihin niin paljoa huomiota kun ne olivat jokseenkin vähän niin kuin itsestäänselvyyksiä. Valitettavasti.

      Oh, Kreikka! Siinä on varmasti ollut kontrastia? Minusta on ihanaa kun ihmiset liikkuvat enemmän ja näkevät vähän muutakin kuin pelkän Suomen. Itse ainakin olen alkanut arvostamaan Suomea niin paljon enemmän ja näkemään ne hyvät puolet niin paljon selkeämmin.

  9. Pakko kommentoida, koska olen jakanut tunteesi!
    Me muutimme vuosi sitten takaisin Suomeen useamman ulkomailla asutun vuoden jälkeen. Pakko todeta, että arki on sitten arkea sika pian , eikä kesäloman tapaista grillibileistä toiseen suhailua. Vaikka arki on hyvää ja kivaa täälläkin, niin useamman vuoden ulkomailla oli ja ainoastaan kesävisiitit Suomeen olivat kyllä saaneet Suomi-kuvan romantisoitumaan. Mutta täällä on perhe ja ystävät ja hyvä nyt, vaikka talvi tuntuikin kestävän ikuisuuden ja elämäntyyli välillä hyvinkin erilaista.

    1. Hei ja kiitos kommentistasi,

      No mutta kun juuri sitä arkea kaipaan. Stockan herkkua, juoksua kaivarissa ja ihan vain kotona oleilua. Elämä on täällä niin paljon rauhallisempaa ja seesteisempää :)

      Totta kai on varmasti asioita mitä tulen jskus vielä kaipaamaan Ranskasta, mutta kyllä minä täällä asuisin niin paljon mieluummin vaikka meidän talvi nyt on mikä on.

      Elämäntyyli on täällä niin erilainen. Välillä ihan mietin, että ymmärtävätkö suomalaiset miten hyvä maa heillä on oikeasti asua? :)

  10. En ihan ymmärrä, miksi miehesi tuloja verotettaisiin molemmissa maissa?

    Olen asunut sinkkuna ja myöhemmin perheellisenä Keski-Euroopassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. Turvallisuus Suomessa on noussut kyllä kaikkein päällimmäiseksi syyksi sille, miksi toivoisin muutaman vuoden kuluttua muuttavamme takaisin Suomeen. Koulutus toki hyvänä kakkosena. Varsinkin perheellisenä näistä on tullut todella tärkeitä.

    Euroopassa asuessa oli ihanaa, kun tiesi, että samana päivänä voisi olla Suomessa jos jokin pakottava tilanne niin vaatisi. Nykyisestä asuinpaikasta Suomeen lentää nopeimmillaankin melkein 30 tuntia ja tavallisesti kauemmin.

    1. Heippa,

      Siis jenkkien kansalaisena maksat aina ns. Kansalaisuusveron. Ranskassa verotus on kevyempi niin se ei sinällään haittaa ja veroja menee 40-50% mutta jos tultaisiin Suomeen menisi veroja varmaan yhteensä 50-70% niin täällä asumisessa ei olisi mitään järkeä. Ei mieheni työnantaja itseasiassa edes antaisi muuttaa tänne :/

      Niin, Suomen turvallisuus on kyllä niin ihana. Täällä ei tule mietittyä pommmeja samalla tavalla joka päivä mitä Pariisissa. En vaan kertakaikkiaan pysty olla siellä vapautuneesti väenpaljoudessa tällä hetkellä.

  11. Liki 20 vuotta Ranskassa asuneena minulla on vähintään yhtä romanttinen Suomi-kuva kuin sinulla, mutta olen VARMA ettei se arki lopulta ole samaa kun uusilta perunoilta ja tilliltä tuoksuvat lomat.. Minäkin tein ruokaostokseni ennen vanhaan Stockalla, asuin kantakaupungilla Jugend-talossa jne mutta olen rakentanut nyt vastaavan elämän tänne. Ja kyllä laadukkaan kauppahallin tarjonta aina nyky-Stockan tason peittoaa!! Nauttikaamme Suomi -lomista ja haaveilkaamme kakkosasunnoista Helsingissä, sillä jaksaa jo pitkään. Minusta tuntuu ettet ole koskaan kotiutunut Ranskaan, mutta lieneekö kyse kielimuurista? Täällä jos missä on helppo lähteä ex temporé aperolle tai terassille syömään, saatika järjestää nopealla varoitusajalla illallisia, Suomessa ihmisten noudattaessa orjallisesti aikatauluja ja nukkumaanmenoaikoja ei monikaan lähtisi todellisuudessa moiseen mukaan lokakuun loskasäässä.. Toivon että ystävystyt enemmän ranskalaisten kanssa ja pääset mukaan elämän rytmiin!

  12. Ymmärrän kaipuusi Suomeen. Monta kertaa Suomesta lähteneenä ja palanneena tiedän kuinka hieno maa Suomi on parhaimmillaan asua. Onhan täällä toki hiljaista hississä ja ihmiset tönivät takaa. Hississä voi itse aloittaa niitä-näitä keskustelun ja tervehtiä alkuun. Aika harvassa on Helsingissä olleet ne hissikaverit, jotka vain hiljaa tuijottavat takaisin :) Pariisissa ihmiset eivät töni takaa, vaan kävelevät ihan suoraan päälle. Viime kuussa manailin useamman kerran kaupungilla takaa päälle käveleviä kiireisiä (Ranskaksi tietenkin ja sitten pysähtyivät pyytelemään anteeksi…).

    Olen huokaillut monta kertaa kotona Helsingissä sitä minkälaisessa paratiisissa elän. Toimiva koti, kunnollinen vedenpaine suihkussa, mitkään putket tai naapurit eivät ulvo, ja jos ulvoisivat asia korjautuisi hetkessä. Ikkunasta näkee luontoa ja keskusrautatieasema kuitenkin lähellä , lenkille voi mennä metsään ja työmatkaan menee maksimissaan vartti. Kaikki toimii ja viranomaiset ovat luotettavia ja ystävällisiä. Verotus on kova, mutta senkin kanssa tulee toimeen. Toki kaipaan keskisemmän Euroopan kaupunkien tunnelmaa ja Jenkeistä kaipaan niitä ison porukan puisto-picnic -retkiä ja kaikenlaisten pikkukemujen järkkäilyä ja täysin erilaisia sukukemuja. Euroopan kaupunkitunnelmaan pääsee helposti ja tämän hetken Jenkkeihin en edes halua (en edes niihin sukujuhliin). Mulle tasapaino “Suomi ja kaipuu ulkomaille” -kokonaisuudessa pysyy, kun pääsen säännöllisesti piipahtamaan minulle tärkeissä paikoissa; tammikuussa Latviassa, helmikuussa Tallinnassa, maaliskuussa Tukholmassa, huhtikuussa Hollannissa (olimme muuten Zokussa samaan aikaan), toukokuussa ja kesäkuussa Pariisissa ja heinäkuun helteillä taas Hollantiin.

    Hyvää viikonloppua!

    1. Sorry Titta, neuvosi ei uponnut. Katsos kun mieheni kanssa ole niitä tyypillisiä tuppisuu-suomalaisia, jotka eivät alkaisi ekaksi juttelemaan vieraille ihmisille missä tahansa. Tämän varmasti vahvistaisivat kaikki ystävät ja sukulaiset ihan suvereenisti.. Näin se vain oli Espoossa 22. kerroksisessa upeassa kerrostalossa merenrannalla, ettei hississä olevat vastanneet edes hei-tervehdykseen tai vain murahtaen jotain. Hyvin oli talossa asuvat ulkomaalaisetkin homman omineet. Ala siinä sitten vääntämään juttua.. Oli se aika ankea tunne 8 vuoden ulkomailla asumisen jälkeen tottua että halutaan olla niin omissa oloissamme. Melkein pelätään muita ihmisiä.. No me emme tottuneet ja nautimme enemmän elämästä ulkomailla. Siksi kai ollutkaan ikinä vaikeata sopeutua mihinkään asuinmaista.

      – Tänää näimme ekan kerran alakertaan muuttaneet naapurit autotallissa. Ja hups, olikin suomalainen joka heitti ensin Grüzit, ja alkoi juttelemaan painavien kauppakassien kanssa, toivottaen naapurit tervetulleeksi. Pikku vinkkinä; Sveitsissä muuten sanotaan kaupassa hyvät päivänjatkot kassalle, samoin hissiin jääneille jos poistut aikaisemmin. Lääkäriasemalla tervehditään kaikkia odotushuoneessa olevia, ja näin kivasti tekevät myöskin ohikävelevät lääkärit.

      Kivaa kesänjatkoa Suomen suveen!

      1. On niin tuttu tunne tuo puhumattomat naapurit Suomessa :) Meillä on puhumattomien naapureiden kanssa auttanut vain ja ainoastaan sinnikkyys. Aika monta vuotta olemme sitkeästi joka ikinen kerta ketä tahansa naapuria tavatessa tervehtineet ja aloittaneet sopivassa tilanteessa small talkia. Vielä on yhdet naapurit, jotka eivät reagoi yhtään mitenkään (eivät kuitenkaan ole kuurosokeita). Olemme kääntäneet asian niin päin, että ongelma on naapurin jos he jäävät aivan tuppisuiksi eivätkä osaa vastata mitään tervehtiessä tai yleistä kysyttäessä (näiden vaikeimpien tapausten kanssa käännän tahallani keskustelunavauksen kysymykseksi). En siis koe itseäni mitenkään “hölmöksi” jos vastapuoli ei sano mitään, annan mennä ohi vaan. Useimmat naapurit ovat varmaan vaan todenneet, että helpommalla pääsee, kun vastaa tervehdykseen ja vaihtaa sen kaksi sanaa jostain ei kovin ihmeellisestä. Naapurustokin tuntuu paljon mukavammalta asuinympäristöltä, kun vastaan tulee hymyileviä ja tervehtiviä naapureita. Paras oli yksi kaksivuotias naapuri tällä viikolla; on niin tottunut minun morjesteluun, että nosti aamulla käpälää ylös jo kaukaa ja huusi hei täti. Ihana!

        Enkä toki ihan kaikkialla avaa keskustelua jos ei siltä tunnu, Avec Sofielle taisin vaan sanoa hellou Zokun hississä :)

  13. ikävää että näissä keskusteluissa aina pitää tapella siitä mikä on paras maa koska se hyvin paljon riippuu olosuhteista ja myös sattumista sekä yhtä hyvin jokaisen omasta persoonallisuudesta. Minä esimerkiksi asun Kaliforniassa ja tunnemme koko perhe olomme turvallisemmaksi täällä kuin Suomessa. Eriarvoisuutta olen oppinut katsomaan eri kantilta ja mielipiteeni ovat radikaalisti muuttuneet kansainvälisessä ilmapiirissä. Olen asunut useassa maassa. En ajattele sosiaalista elämää samalla tavalla enää kuin suomalaiset sen usein näkevät eli juhlimisena tavalla tai toisella. Ensimmäiset vuoteni ulkomailla maasta riippumatta olivat yksinäisiä koska en enää ollut opiskeluiässä ja Suomen ulkopuolella naiset eivät yleisesti ottaen ole innokkaita ottamaan uusia ihmisiä sosiaaliseen piiriinsä joka muotoutuu usein oman lapsuudenperheen jäsenistä ja ihmisistä jotka he tuntevat jo nuoruudesta lähtien. Tietysti uusiin ihmisiin tutustutaan mielellään ja otetaan hauskoja yhteiskuvia sosiaaliseen mediaan mutta siihen se sitten jää. Suomalaiset ovat paljon avoimempia solmimaan ystävyyssuhteita yli kolmekymppisinä niin hassulta kuin se kuulostaa. Minulle kävi onnekas sattuma ja asun erittäin kansainvälisessä naapurustossa jossa suurimmalla osalla on sama tilanne kuin minulla ja ystävyyssuhteita on ollut mahdollisuus luoda. Ymmärrän hyvin että esim. Ranskan kaltaisessa maassa todellisen sosiaalisen elämän perustan luominen naiselle on hankalaa. Siinä ei ole kysymys suomalaisuudesta tai luonteenlaadusta. Kaikkeen ei ikävästi voi vaikuttaa itse vaikka olisi kuinka ihana luonteeltaan. Ei niistä moikkaavista naapureista tai kahvilan tädeistä just ole onnensiemeniksi jos jäävät ainoaksi sosiaaliseksi tapahtumaksi:)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*