Pidän itseäni suhteellisen järkevänä rahan käyttäjänä. Säästän joka kuukausi palkastani tietyn summan enkä tuhlaile turhaan. Ostan vaatteita harkiten ja kulutan vanhat loppuun ennen kuin säntään taas uusia ostamaan. Kenkiä tosin kertyy, mutta muita vaatteita tai asusteita ei juurikaan.
Olen puolihuomaamattomasti ollut elokuun ostolakossa. Kotiin olen luonnollisesti sisustusjuttuja ostanut, mutta vaatteita en. En siis ole ostanut elokuussa yhtään mekkoa, paitaa tai kenkäparia.
Tätä ostamattomuutta on toki helpottanut, että olen yhtä Suomi-viikkoa lukuun ottamatta ollut koko heinä-elokuun viidessä eri mekossa. Jep, viidessä. Kolme sinistä ja kaksi valkoista. Tämä rantaelo kun on vähän tällaista huoletonta menoa. Ei täällä kukaan katsele vaikka sanoissa vaatteissa menisi päivästä toiseen rantakahviloissa.
Monesti tuntuu, että me elämme kulttuurissa missä alituinen ostaminen ja tavaroiden haaliminen on koko ajan läsnä. Myönnän että varsinkin kotiin ostelen paljon kaikenlaista, mutta vaatteiden kanssa olen jollain lailla täysjärkisempi. Teen kotona niin paljon töitä, niin en senkään takia ostele vaatekaappiini ehkä samalla mitalla vaatteita henkariin, mitä ehkäpä normaalisti.
Tämä vaatteiden ostolakko on tuntunut hyvältä, sillä hyvin olen pärjännyt vanhoja mekkoja pesemällä ja kuluttamalla. Muutaman kerran mietin Nizzaan ostoksille menoa, mutta sitten katsoin vaatekaappiini ja näin kaikki käyttämättömät hepeneet ja vedin tutun sinisen mekon taas ylleni.
Blogin takia en yleensä ostele mitään sen kummempaa, vaan yritän olla ostamatta sen suurempia asioita ns. vain kuvien takia. Totta kai kukkia ja muita pitää ostaa kuvien takia, mutta en esimerkiksi joka viikko osta uutta paitaa tai laukkua jotta saisin sisältöä blogiini. Sisältöä kun pitää tulla minusta muustakin kuin uudesta paidasta. Muotiblogit ovat toki tässä kohtaa hivenen eri asemassa kuin omani.
Tämä ostamattomuus ja vähällä pärjääminen olo hyvin virkistävää ja voisin kokeilla pian uudestaan. Ajattelin kokeilla ensi kuussa tipatonta syyskuuta, jotta pääsisi taas normaaleihin mittoihin. Nyt kun kavereita ja ystäviä on kestitty koko kesä, on tullut kippisteltyä joka viikko useammin kuin kerran. Totta kai täällä se on maltillisempaa mitä Suomessa, mutta kuitenkin. Mieluummin sokeria kuin samppanja siis syyskuussa!
Olisipa kiva kuulla myös muiden blogikavereiden ostotottumuksia. Miten on Home Via Laura, Noora & Noora ja Stellar Stories?
18 Comments
Tavaraa riittää joo… mutta sitten toisaalta kun ostaa laatua, niin vaatteita ja muita voi hyvin myydä tai muulla tavoin laittaa eteenpäin. Joka kerta ostaessani uutta pyrin pääsemään jostain jo omistamastani eroon ja se on ainakin omalla kohdallani osoittaunut hyväksi menetelmäksi. Itselleni taas turha shoppailu on vierasta, siis tavaran hankkiminen ihan vaan ostamisen takia “käytiin vähän shoppailemassa”.
Jep, oli itseasiassa ihanaa se kun muutin Suomesta pois ja pääsin eroon kaikesta vanhasta :)
Pariisiin kun tuli vain kaikista tärkein, muut möin pois.
Minäkään en pidä kaupoissa pyörimisestä juurikaan. Alesta ostan lakanoita ja pyyhkeitä, vaatteita tai kenkiä en.
PS. Teidän asunto on niin upea!
Pidän blogistasi hirveästi mutta minusta tämä blogi on kyllä melko kaupallinen. En niinkään tarkoita yhteistyöprojekteja eri firmojen kanssa vaan pikemminkin …tämän postauksen teksti ja kuvat eivät tavoittaneet toisiaan. Seuraan blogiasi tiuhaan mutta olen kerran jos toisenkin ihmetellyt suuria ostoksiasi. Huomaan ajattelevani usein “taasko se ostaa jotakin..”. En pahalla, en kateudella edes. Mutta kalliit uudet korut, kellot, huonekalut, huivit ovat kyllä viikottain esillä blogissasi. Double standards tule mieleen. Ostan itsekin hyvää jotta se kestää aikaa. Pidän kauniista asioista. En usko hetkeäkään että olet vähemmän fiksu tai enemmän pinnallinen vain koska ostat jotakin. Mutta järkevä rahankäyttäjä? hm.
Heippa!
Harmi jos on tuollainen kuva. Säästän ⅓ tuloistani enkä tuhlaile laukkuihin. Olen vuoden miettinyt esimerkiksi Chanelin ostamista, mutta ostin mieluummin sillä rahalla sohvan. Teen kahta työtä ja olen itseasiassa tehnyt lukiosta asti aina jotakin työtä. Kesät esimerkiksi olen ollut yliopistoaikoina kesätöissä ja viikonloppuisin olen hääkuvannut lisäksi tai tehnyt koruja. Olen aina rakastanut kauniita asioita,mutta koskaan en ole odottanut että joku muu ostaisi minulle mitään.
Minusta saan nauttia ansaitsemastani palkasta, sillä luovun samalla omasta vapaa-ajastani. Kertaakaan en ole varmasti tehnyt 8-16 työpäivää viimeiseen kahteen vuoteen vaan viikonloppuisin kin olen tietokoneen ääressä.
Kyllä minuakin hieman tämä teksti hymyilytti. Pidän kyllä siitä, että tuot osan ostoksistasi blogiin, mutta tämän postauksen teksti ei kuvaa sinua.
Harvalla palkan saajalla on esim varaa ostaa 1400 e valentinon laukku ja kengät päälle häihin. Ja kevään aikana on useampi tonni mennyt Tiffanyn koruun, Chanelin ballerinoihin ym. Ne ovat kaikki tosi kauniita ja sinä ansaitset ne, mutta Majen mekkojen ym tavaroiden kanssa, sinusta saa shoppailijan kuvan.
Heippa,
en tiedä mikä osa tästä kommentista veti enemmän surulliseksi. Taisi olla se, että olet varta vasten käynyt katsomassa paljon laukku maksaa.
Olen miettinyt tätä asiaa tosi usein, että miten suomalaiset eivät osaa nauttia mistään. Ei seksistä, ei siitä että voi itselle joskus ostaa jotain tai vaikka laittaa parisataa hyvään illalliseen.
Sitä paitsi, jos olisin mies ja olisin ostanut kolmen tonnin kameran rungon ja viiden tonnin linssin, niin kukaan ei jaksaisi naputtaa tästä asiasta. Mutta kun olen nainen ja ostan 500 euron kengät niin se on niin kauhean väärin.
Minulla on itseasiassa kaveripiiristäni varmaankin vähiten luksuslaukkuja tai muita.
Toivoisin kumminkin, että saisin nauttia mitä olen työlläni ansainnut. Olen minäkin ollut köyhä opiskelija joka on joutunut venyttämään penniä. Sen takia sinne kououuun mentiin, että voisi loppuelämän olla jotenkin ehkä leveämmin.
Kävin katsomassa laukun hinnan, koska se on kaunis ja koska olen nähnyt Minttu Virtasella olevan samanlainen. Näkökulmani oli kuitenkin siinä, että on turha puhua laukkarahojen menneen sohvaan, jos todellisuudessa on ostanut samalla hinnalla toisen laukun jne. Halusin sanoa,,että sinulle on kyllä ostelu yksi elämän tärkeimmistä asioista – se välittyy blogista ja sitähän me tullaan lukijoina kurkkaamaan.
Käyn viikottain kauppakeskuksissa, mutta harvemmin mitään tarttuu mukaan. Olen ale shoppailija. Ostan yleensä ale rekeistä ja tarpeeseen. Usein kun käy niin tietää että mitkä tulee kohta aleen. Minulla voi olla kaksikin kuukautta etten ole ostanut mitään en edes ruokaa (mies käy ruokakaupassa). Minulle kauppoissa pyöriminen on yksi hengähdystako arkeen ja kodin pyöritykseen. Esim. eilen kun kävin kaupoilla löysin ens talveksi kolmelle lapselleni ja itselleni tuubihuivit ja pipot yhden pipon hinnalla (siis 8kpl yhden täyden hinnalla).
Hassua, sillä en ole ollenkaan aleshoppalija. Totta kai joskus, mutta yleensä en löydä aleista mitään.
Minä ostan meillä yleensä ruoat, sillä Pampula ei ehdi. Minä muutenkin nautin maustehyllyjen välissä ja muualla olemisesta ja ruokakaupassakäynti on osa ruoanlaittoa minulle. Pariisissa sitä tosin toivoisi, että olisi joku kantamassa ne laukut, sillä muutaman kerran on itku meinannut tulla kun on kantanut selkä vääränä ruokia ja takkaan halkoja. Kyllä, halkoja :D
En koe sitä hassuksi, niin monelle täytyy ostaa ja lapsille varsinkin pienellä aikavälillä useammat vaatteet ja kengät. Aleista saa mielestäni vielä hyvää tavaraa. Ruokakaupoista en hirveesti edes tykkää. Ruoanlaitto on minulle pakkopullaa.
Blogisi on todella ihana. Minua ei ollenkaan haittaa hienot ostoksesi. Mielestäni se on sen ihanan illuusion ehkä jopa suurin osa-alue. Me nautimme myös välillä kalliista ravintola annoksista ja se on ihan oikeutettua. Elämästä pitää nauttia niin paljon kuin vaan pystyy. Kerro tulevaisuudessakin mihin olet satsannut.
Tavaraa on laitettu kiertämään ja paljon.. ihanaa, että on tilaa nyt hengitellä. Luin uteliaisuudesta Marie Kondon ‘siivouksen elämänmullistava taika’, ja eikun vain enemmän hymyilytti.. Nyt on melkein jokaiselle tavaralle oma paikkansa ja ettei ne huitele huoneesta toiseen. Ja ainakin minun tavoitteeni on saada asunnoksi tämän 4 ja puolen huoneen tilalle se 3 1/2. Siinäkin jäisi yksi huone työ-ja vieraita varten. Pyrin vähentämään vaatteiden- ja laukkujen hankintaa, vaikka yhden menin kun oli niin hyvässä alessa. No seuraavaan vuoteen en tarvitse uutta – ajatuksella mennään, ettei huono omatunto ole painolastina.
Se jurppii, että Sofié tekee kahta työtä, eikä hän saisi nauttia rahankäytöstä, vaan sitäkin arvostellaan. Eihän tästä blogista ole siten mitään iloa jos emme saa nähdä koskaan uusia ihania löytöjä tai hankintoja kotiin. Sanoisin, että Sofié on järkevä rahankäyttäjä, koska sijoittivat juuri etelä-Ranskan kesäkotiin. Jos se ei siltä näytä, olen kyllä aika ihmeissäni.
Oh, minun pitäisi niin lukea tuo kirja! Itseasiassa laitoin 70% omaisuudestani pois tänne muuttaessani. Se tuntui puhdistavalta uudelta alulta.
Niin, moni unohtaa, että meillä ei myöskään ole lapsia eikä autoa, eli kulut ovat ihan erilaiset. Moni laittaa 30k autoon esimerkiksi. Minulle auto on ollut aina se viimeisin hankinta. Ja niin kauan kuin me asutaan Pariisissa, käytämme julkisia tai kaupungilta lainattavia sähköautoja.
Olen itseasiassa ollut Pariisissa tosi säästeliäs. Ostanut sitten kerralla mitä olen tarvinnut. Esimerkiksi ne ballerinat. Muuten en ole ostanut itselleni samalla tavalla tavaroita ja juttuja mitä Suomessa. Olen ollut tästä itsekin ihmeissäni, sillä täällä jos jossain voisi mennä pää sekaisin kaikesta kauniista.
Tämä on varmasti kultturinen juttu. Suomi on nuori maa ja meille ei ole kehittynyt samanlaista kuluttamisen kultturia mitä esimerkiksi Ranskaan tai jenkkeihin. Suvun hopeoita varjellaan ja puhutaan uusrikkaista jos naapurilla on uusi auto.
Meille ominaista on nimenomaan se keittiöremppa , eikä korut. Seksiä ei saa harrastaa kun pimeässä eikä rakkautta saa osoittaa kuin kotona. Ranskassa esimerkiksi seksistä puhutaan todella avoimesti, mutta rahasta ei niinkään. Jenkeissä taas ei muuta puhutakaan kuin rahasta ja omistamisesta, mutta auta armias jos alat puhumaan seksistä.Kävi nimittäin tälläkin viikolla illallispöydässä minulle vähän hassusti kun en taas ymmärtänyt että pöydässä oli ranskalaisten lisäksi jenkkejä :D
Erilaiset todellisuudet.. Nämä tulevat kyllä tuskallisen hyvin esille kun lukee näitä taloudellisesti erittäin hyvin pärjäävien ja huolettomien blogeja. Sofia onnittelee itseään, ettei ole ostanut luksusvaatteita KUUKAUTEEN?? Oma todellisuuteni on, että on varaa ostaa vaatteita tyyliin H&M:stä pari kertaa VUODESSA!
Väillä kismittää ihan suunnattomasti.! Mutta, kuitenkin; tälläisten blogien kautta pääsee hetkeksi pakoon omaa köyhyyttään. siksihän näitä lukee; unelmaa toisenlaisesta todellisuudesta.
Heippa,
En ostele luksusvaatteita , ihan vain H&M ja Zara:n tyyppisiä vaatteita käytän lähinnä. Minulla on yhdet Chanelin ballerinat ja pari laukkua. Joista yksi on esimerkiksi opiskeluajoiltani.
En tiedä mitä teet työksesi, mutta itselleni on aina ollut tärkeää, että ei ole tuloja vain yhdestä paiksta. Sen takia olen hääkuvannut esimerkiksi kesäisin ja tehnyt koruja. Nytkin kirjoittelen blogia ja alan varmaankin valokuvaamaan täällä Pariisissa taas. Mielessä on miljoona business-ideaa miten voisi toteuttaa itseään ja samalla saada siitä palkkaa. Olen aina ollut yrittäjähenkinen ja se on totta kai etuni kun haluan nauttia kauniista asioista.
Kiitti kivasta haasteesta! Itse asiassa olen näitä samoja aiheita päässäni pyöritellytkin ja näistä ollaan puhuttu myös kaiman kanssa. :)
Blogiasi olen lukenut usean vuoden ajan ja mielenkiinnolla. Olen itse sinua paljonkin vanhempi, mutta elämäsi ja blogisi saa jotenkin aina minut hyvälle tuulelle. Hurja miten ihmiset ovat kateellisia ja pahansuisia. Minua eivät kuvasi häiritse eivätkä ne ole ristiriidassa kirjoituksesi kanssa..päinvastoin. Osoitat sen, että ihminen voi ja saa nauttia monista ihanista asioista, ystävistä, työstä, harrastuksista ja tavaroista olematta silti pinnallinen. Uskon siihen mitä kirjoitat, miksen uskoisi: Onnesi ja asiat, jotka sinulle tuovat tyydytystä olet ansainnut..Jokaisen eteen olet varmasti tavalla tai toisella työtä ja uhrauksia tehnyt.
No wautsi. Melkoinen uroteko että et ole jopa koko elokuun aikana ostanut uusia vaatteita tai kenkiä… Ja kesän aikana myös olet pessyt entisiä mekkojasi. Sillä lailla.
Kukkia pitääkin olla ;) Ne piristävät mieltä !