Vuosi sitten aika tasan tarkkaan lopetin työni Pariisissa ja tulin touko- ja kesäkuuksi etelään, sillä silloin edessä häämötti muutto heinäkuussa Sveitsiin. Aurinko oli taivaalla ja kaikki näytti selvältä. Muistan elävästi, kun muutaman kerran pakkasin rantakamat ja menin uuteen rantakahvilaan sillä mielellä, että muistan nauttia koko kesän edestä, sillä kesää etelässä ei ole kauaa jäljellä. Noh, sitä kesää jatkuikin marraskuuhun ennen kuin päästiin muuttamaan, mutta sunnuntaina minulla oli aivan samanlainen asenne, kun astelin kylämme Déli Bo Les Bains – rantakahvilaan. Nyt sitä kesää etelässä oli nimittäin tällä reissulla vain kolme päivää.

Déli Bo Les Bains avautui kaksi vuotta sitten toukokuussa kyläämme ja se on ihana piriste näiden muiden beach clubien rinnalle. Menu on raikas, moderni ja monella tavalla kokeileva. Kahvilan sisustus on muutenkin todella raikas ja siisti ja ehkä jopa hieman epäranskalainen monelta osin. Sävyt ovat hempeitä eikä korostevärejä ole käytetty ranskalaiseen tapaan lähes ollenkaan. Vain aurinkotuolien tyynyt ovat hillityt vaaleanpunaiset ja vesilasit sinertävät.

Kun olimme etelässä, näimme myös ystäviämme ja heidän ei-niin-pientä vastasyntynyttä pullaposkea. Mini-mies oli kyllä sellainen hurmuri! Ja mikä lapsuus? Hän saa käyskennellä koko lapsuusikänsä täällä meren rannalla ja auringon alla :)

Sunnuntaisen päivän jälkeen mietin, että olinko täysin kajahtanut, kun halusin välttämättä pois Etelä-Ranskasta. Olisinhan voinut elellä onnellisesti auringossa, viettää vapaampaa elämää yrittäjänä ja kirjoittaa blogia. Tulen tässä kohtaa aina samaan tulokseen. Auringossa on varjopuolensa. Täällä ei paljoa uraa rakennella sekä syyskuun jälkeen elo hiljenee etelässä täysin. Etelä-Ranska on myös monilta osin jäljessä monessa asiassa ja välillä tuntuu, että elää taas 80-luvulla. Olen siis äärimmäisen onnellinen, kun saan vetää aamulla kumpparit jalkaa rantasandaalien sijaan. Olen toki myös kiitollinen niistä hetkistä, jotka olen saanut viettää täällä. Täällä minä opin puhumaan kunnolla ranskaa, ajamaan autoa sekä löysin niitä asioita, joista pidän Ranskassa. Terrori-iskujen jälkeen löysin täältä myös pakopaikan Pariisista.

Kausi on vasta aluillaan etelässä ja ilma on suhteellisen raikas. Talvi on ilmeisesti ollut kylmä myös täällä ja vettä on satanut, joten paikalliset aloittivat kesän muutama viikkoa myöhässä viime viikonloppuna. Sääjumalat olivat siis meidän puolella ja onneksi niin.

Teidän viesteistä päätellen moni teistä on menossa nyt kesälomalla Etelä-Ranskaan. Aiempia vinkkejä voitte lukea South of France -tagin alta, mutta jos teillä on toiveita postauksiin ennen teidän lomia, niin kommentoikaa ideoita kommenttikenttään. Mielelläni kirjoitan toivepostauksia Ranskaan liittyen.

Olen monesti mainostanut kyläämme nimenomaan rauhallisena isompiin rantoihin verrattuna ja jos haluaa esimerkiksi Nizzasta suurempia turistimassoja pakoon, on meidän ranta rauhallisempi. Toki keskikesällä myös täällä on täyttä, mutta rannoilta löytyy myös paljon paikallisia ja tunnelma on sen takia hivenen rauhallisempi. Meidän kylään kannattaa tulla junalla, jos ei autoa ole käytettävissä. Juna-asema on ihan rannan tuntumassa, niin kauaa ei tarvitse kävellä, kun jalat voi upottaa rantahiekkaan.

Samalla kun olette täälläpäin, söisin myös aamiaisen ja lounaan Déli Bo Les Bains -beach clubilla. Aiemmassa postauksessani kirjoitin pienestä pettymyksestä Eden-Roc -hotellin lounaaseen ja mitä Déli Bo :n menuun tulee, se ei petä. Oma ehdoton suosikki salaattien lisäksi on tryffelimunakas. Viime kesänä söin sellaisen Charin kanssa ja siitä lähtien olen odottanut seuraavaa kertaa, kun sellaisen saan lautaselleni. Sunnuntain aamiaisvalinta oli siis aika helppo. Annos on ihan järjettömän hyvä!

Follow me on:

Facebook, Instagram, Pinterest, Bloglovin,  SoundCloud and Twitter