Olen miettinyt tätä postausta ja miten sen kirjoittaisin muutaman viikon. Mietin jo Tulumissa, että miten tämän muotoilisin, että postauksesta ei tulisi liian negatiivinen, mutta niin, että saisin pointin tuotua esiin ilman että loukkaan ketään. Mietin myös postauksen kirjoittamista siltä kantilta, sillä onhan bloggaaminen ollut jossain vaiheessa pääelinkeinoni ja nyt koen, että sosiaalinen media on suurelta osin ollut tuhoamassa Tulumia. Jos aiemmin olen tuskastunut jonkun kahvilan olevan täynnä koska se on Instagram-kahvila, nyt tuskastun luonnon olevan uhattuna koska Tulum on Instagram-kohde.

Aiemmassa Tulum-postauksessani jotkut teistä kokivat, että kirjoitukseni viittasi nimenomaan siihen, että Tulumissa oli liikaa turisteja, mutta kyse oli paljon muusta. Tulum on ihana kohde monella tapaa, mutta valitettavasti korruptio ja kouluttamattomuus varsinkin on luonnon uhkana. Toki moni paikallinen on varmasi kymmenkertaistanut tulonsa pikaisesti, mutta miten käy, kun luonto on pilalla? Ei kukaan halua tulla sinne enää ja pahimmassa tapauksessa viidakon sijaan paikka on täynnä tyhjiä loma-asuntoja.

Jo nyt kuulemma sijoittajat vetävät rahojaan pois, koska ovat ymmärtäneet, että luonto kärsii ja kymmenen vuoden päästä turistit eivät enää halua tulla paikkaan, joka on mennyt pilalle. Tulee ns. Thaimaa-efekti.  Koin myös surua siitä, miten Mayat ja alkuperäisten asukkaiden taloja ja kyhäelmiä ei enää näkynyt niin paljon mitä aiemmin. Täten Tulumista on tulossa kovaa vauhtia uusi Playa del Carmen.

Paljon puhutaan siitä, että miten meidän tulisi kuluttaa järkevästi, mutta itse matkani aikana heräsin siihen, että miten meidän pitäisi matkustella järkevästi. Ymmärrän, että lomalla haluaa olla lomalla, mutta ihmettelen suuresti minun ikäpolveani, jos he voivat vain sulkea silmät ja olla ajattelematta mitä ympärillä tapahtuu. On eri asia olla All Inclusive – kuplassa ja katsella taivaalle poolin tuolista käsin kuin kävellä rantaviivaa pitkin ja keräillä muoviroskia merestä. En loppujen lopuksi tiedä missä olisin ollut mieluummin. Olisin varmasti ollut rentoutuneempi All Inclusive -hotellissa kuin mitä nyt Tulumissa, mutta tämä matka oli itselleni todella hyvä wake up call.

Olin niin poissa tolaltani, että mieheni pyysi minua olemaan hiljaa, että en droppaa toisten lomatunnelmaa paikan päällä. Nyt kun en enää ole Tulumissa, voin näistä asioista kirjoittaa, vaikka se taisi tulla jo aika selväksi, että en ollut muutoksiin paikan päällä kovinkaan tyytyväinen.

Katsoin tällä viikolla Vimeosta The Dark Side of Tulum -dokumentin ja dokumentissa kiteytyy nopeasti se mitä minäkin koin. Huoli cenotejen hyvinvoinnista tuli ensimmäisenä mieleen, kun näin rakennusprojektit ja kaadetun metsän.  Mietin, että miten paikkaan, jossa ei ole kunnon vesijärjestelmää voidaan rakentaa niin kovalla tahdilla. Mietin tätä vesijärjestelmän puuttumista jo aiemmin, mutta naivisti luulin, että jätevedet kerätään talteen ja viedään puhdistuspisteisiin, sillä onhan kyseessä eco chic -hotellit. Oliko sittenkään? Dokumentin mukaan 80% jätevesistä menee suoraan maahan ja sitä kautta cenoteihin ja edelleen mereen. Tämän kuullessani, en yhtään ihmettele miten levää oli niin paljon.

Ensimmäisenä lomapäivänä minulla oli suuri huoli kilpikonnista ja siitä miten konnat eivät pääse munimaan rannalle levän takia tai pikkukilpparit mereen. Muutaman päivän tosin merilevää katsoneena ja haravoineena ymmärsin, että kyseessä on isompi ongelma ja haravoimalla siitä ei pääse eroon (katso Instagram-kuvani täältä).

Tämän matkan aikana ja varsinkin sen jälkeen aloin miettimään, että miten voin itse matkailla järkevämmin ja että en ole itse enää kuormittamassa Tulumin kaltaisia paikkoja. Matkailun ekologisuudesta on puhuttu paljon, mutta se on keskittynyt vain lentämisen tai risteilyjen aiheuttamiin päästöihin.  Itse Tulumin kaltaisessa paikassa käyneenä ja suorat vaikutukset luonnon hyväksikäyttöön nähneenä, en enää mielelläni matkaisi paikkaan, jossa ei ole kunnon infrastruktuuria. Mieluummin kannattaa matkailla paikkaan, josta löytyy infrastruktuuri ja lainsäädäntö, joka on tukemassa luonnon hyvinvointia. Itse tosin taidan pysyä tästä lähtien Euroopassa aika pitkälti ja suosia kaupunkilomia.

Jos tosin haluaa matkustaa kaukomaille, itse omalla toiminnallaan ja kysymyksillä voi vaikuttaa toki myös paikallisen luonnon hyvinvointiin. Kysymällä hotelleista, että millainen on heidän jätevesijärjestelmät? Miten energia on tuotettu? Miten jätehuolto on järjestetty? Meille suomalaisille ihan perusjuttuja, mutta Tulumissa ei näitä asioita ole kunnolla mietitty ja valitettavasti suorat vaikutukset näkyvät paikassa tällä hetkellä.

Suosittelen katsomaan Dark Side of Tulum- pätkän jos aihe kiinnostaa. Ehkä se antaa myös perspektiiviä teille, jotka kommentoitte aiempaan postaukseeni. Jos paikka on tarkoitettu kymmenelle tuhannelle ihmiselle, niin miten se voi kestää kahden miljoonan turistin vierailun vuosittain, jos infrastruktuuria ei ole?

Follow me on:

Facebook, Instagram, Pinterest, Bloglovin,  SoundCloud and Twitter