Eilen juhlittiin Ranskassa kansallispäivää ja kuten viime kesän juhlinnat muistatte, on Bastille day koko kansan juhla. Ihmiset ovat ulkona katselemassa paraateja ja ilotulituksia ja jatkavat juhlintaa pitkälle yöhön. Näihin juhlintoihin osallistuvat myös lapset vanhempineen, vaikka ilta olisikin vaihtunut jo yöksi.
Olin eilen illalla kuumeinen ja menin aikaisin nukkumaan. Viime vuonna juhlimme Pariisissa, mutta tänä vuonna jäimme kotiin kuumeen ja muiden kiireiden takia. Kun aamulla kello soi kuuden maissa, ihmettelin kaikkien puheluiden ja tekstiviestien määrä. Avasin uutiset ja niin kuin kaikki jo varmasti tietävät, eivät uutiset olleet onnellisia.
Nizza on aina ollut minulle epämiellyttävä paikka. Koen, että se on kuin Pariisi, mutta meren äärellä. Harmillisesti nämä uutiset eivät siten jollain lailla yllättäneet minua. Vaikka Nizza tuossa vieressä onkin, en ole sinne mielelläni mennyt. Käyn vain pakollisissa kaupoissa ja tulen saman tien kotiin. Mietimme alkukesästä, että menisimmekö katsomaan jalkapallon MM-pelejä huviksemme, mutta tämän yleisen tunnelman takia ei ole huvittanut nämä Ranskan tai Monacon suurtapahtumat tai isoimmat rannat.
Pelon kanssa on inhottava elää ja vaikka sitä, miten yrittää olla avoin ja elää elämää normaalisti, tuntuu se tylsältä, kun joutuu availemaan takkeja ostoskeskukseen mennessä tai lähteä pois metrosta pommiepäilyn takia. Näiden asioiden takia en ole enää suostunut olemaan Pariisissa ja olemme asuneet etelässä niin paljon kuin mahdollista. Harmillista vain, että nämä julmuudet eivät vain lopu.
Olen sitä useasti miettinyt, että mikä saa ihmisen tekemään näin surullisia tekoja. Kun olen muutaman kerran vahingossa navigoinut väärin ja ajanut Nizzan ei niin kivoille asuinalueille, on mielessä käynyt, että näillä ihmisillä ei ole valoisaa tulevaisuutta. He elävät ihan eri yhteiskunnassa mitä minä, vaikka leveysasteet ovat samat. Se tuntuu niin äärettömän surulliselta ja epätasaarvoiselta.
En millään lailla hyväksy eilisen kaltaisia tekoja, vaan lähinnä yritän ymmärtää, että mikä ajaa ihmisen siihen pisteeseen, että millään ei ole enää mitään väliä. Ranska on kaunis maa monella tavalla, mutta täällä myös eriarvoisuus näkyy niin räikeästi. Ja se jos nimesi viittaa johonkin tiettyyn maanosaan, et ole välttämättä samalla viivalla muiden ranskalaisten kanssa, vaikka tässä maassa olisitkin syntynyt.
En ole ikinä hyväksynyt minkäänlaista rasismia ja pelkään että eilisen kaltaiset tapahtumat lisäävät sitä vain Ranskassa ja muualla Euroopassa. En ole millään lailla uskonnollinen, päinvastoin ja siinä kohden, kun jokin hengellinen korkea taho alkaa puhua, niin ongelmat yleensä alkavat. En tosin koe, että nämä repaleiset ihmisraukat kuuluvat mihinkään uskontokuntaan. Täten toivon, että ranskalaiset olisivat eilisen tapahtuman jälkeen myös samalla tavalla yhdessä mitä marraskuussa.
18 Comments
Halaus sinne! Onneksi teillä on kaikki hyvin, olit kyllä ekana ajatuksissa, kun kuin uutiset. :( Sanasta sanaan samaa mieltä kanssasi muutenkin kaikesta, mitä kirjoitit.
Hei sinä ihana <3
Joo, kuume ja reissuväsymys ajoi ajoissa nukkumaan eikä lähdetty Nizzaan illalla. Onneksi ei lähdetty.
Tämä on vain niin surullista, kun tilanne on niin ongelmallinen. Ranska on ollut osallisena pommittamassa näiden surullisten tapausten kotimaita eikä ole pystynyt tarjoamaan samanarvoista elinympäristöä heille Ranskassa. Kun olen vahingossa mennyt Google Mapseilla vähän "vääriin" paikkoihin Nizzassa ja Marseillesissa, niin näky on aika karu. Unohtuu aika nopeasti se Etelä-Ranskan lumo.
Niin surullista, kun näitä ikäviä asioita tapahtuu ympäri maailmaa. Olit kyllä heti mielessä, kun aamulla luin uutiset. Hyvä kuulla, että olit turvassa kotona.
Kaverini vanhemmat asuvat kivenheiton päässä tuolta tapahtumapaikalta ja toissakesän reissullamme yövyimme heidän asunnollaan. Onneksi he ovat kesät täällä Suomessa niin ei tarvitse olla heistä huolissaan.
Eriarvoisuus ja siitä aiheutuva epätoivo ja katkeruus ovat erittäin ikäviä mutta eivät oikeuta hirmutekoihin. On todella vaikeaa ymmärtää mikä saa ihmisen vahingoittamaan toista. Toivottavasti tämäkin sydäntä särkevä tapahtuma tuo ihmiset yhteen.
Niin on. Jotenkin aluksi hävetti kirjoittaa tästä, sillä kun näitä nyt tapahtuu joka paikassa, niin en halua kuvaa että jotkut tilanteet ovat itselle vähäpätöisempiä. Mutta totta kai se tuntuu ikävältä kun paikka on vain muutaman kilometrin päässä kotoa.
Juurikin niin. Vaikka miten olisi epätoivoista, ei toisia saa vahingoittaa. Tämä tuntuu jollain lailla vain niin kauhealta, kun lapsia oli niin paljon ulkona katsomassa ilotulituksia ja päivän tunnelma on aina ollut niin iloinen.
Tuntuu pahalta :(
Järkyttäviä uutisia. Pahoin pelkään, että lisää on tulossa, kun Eurooppa lähtee elokuussa lomille ja ihmisiä on lomakohteet täynä.
Ei näitä iskuja voi ymmärtää, eikä sitä että iskuntenhyt on nyt samanmielisten kanssa paratiisissä, ja vielä siellä VIP puolella. Varmasti juuri nyt häntä juhlitaan jossakin päin suurena sankarian.
Elämän täytyy olla pahasti jumissa ja tulevaisuuden täysin toivotonta, että on valmis tälläisiin tekoihin.
Katsoin vähän aikaa sitten dokumentin Marseillen pahamaineisimmasta kaupunginosasta. Ei niillä nuorilla kyllä ollut suuria odotuksia tulevaisuudelta. Masentava asuntoalue, jossa rikollisuus rehotti.
Sinulle, kaikesta huolimatta, hyvää viikonloppua.
Niin, sen takia en mene enää isoille rannoille, vaan pienille ja huomaamatomille.
Olen käynyt kerran Marseillesissa viime kesänä ja se oli osittain aika karu paikka. Se on varmaankin köyhintä Ranskaa ja valitettavasti aika slummiutunutta. On vähän kuin ihmiset on jätetty oman onnensa nojaan ja kaupunki on hylätty eikä ketään kiinnosta mitä siellä tapahtuu. Jotkut Marseillesin alueet eivät edes tunnu enää Euroopalta. Se tuntuu ikävältä.
Kiitos samoin :)
Niin surullisiin uutisiin sai aamulla taas herätä. Olimme Nizzassa vuosi sitten ja jotenkin tuntuu sen takia vielä kurjemmalta, vaikkei kaupunki sinänsä nyt mitenkään mun suosikkikohteeksi noussutkaan. Elokuulle olen varannut reissun Pariisiin, matka on yllätys mun miehelle. Nyt jotenkin tuntuu että kannattaakohan lähteäkään? Enkä tarkoita suoraan sitä että pelkäsin siellä räjähtävän. Mietin lähinnä tuota yleistä ilmapiiriä. Tunteeko joka paikassa kulkiessa sen varautuneisuuden ja pelon? Pystyykö siellä nauttimaan lomasta ollenkaan? Emme ole koskaan aiemmin siellä olleet, joten olisi kiva saada kaupungista se kaikista paras irti.
En tiedä oletko maininnut tästä minulle aiemmin, mutta muistan jonkun teistä vievänsä miehensä yllätysmatkalle :)
No elokuu on Pariisissa niin hiljainen, että siellä on varmasti kaikella tavoin kaikista mukavinta olla . Itse välttäisin isoja tapahtumia ja käyttäisin jalkojen lisäksi uberia. Näitä iskuja ei voi välttää valitettavasti missään, joten en nyt peruisi matkaa. Pariisi on kumminkin nyt niin voimakkaasti vartioitu.
No minä olen vähän tällainen herkkis, niin minä mietin näitä asioita koko ajan, mutta esimerkiksi Pampula ei juuri ollenkaan. Uskon että teillä tulee olemaan ihana loma – älä huoli :)
Lähde ihmeessä, Pariisissa ei todellakaan ole mitään pelon ilmapiiriä. Pariisilaiset ovat tottuneet suurkaupungin menoon, eivätkä helposta hätkähdä. Metrokin on todella hyvin vartioitu, ja lukuisat varoitukset ja turvallisuuden takia tehdyt seisahdukset kertovat juurikin hyvästä valvonnasta.
Komppaan Sazouta! Pariisi on hyvin vartioitu, joten siellä en varsinkaan elokuussa pelkäisi. Pariisilaiset ovat poissa ja kaupunki on ihanan hiljainen silloin – paras aika Pariisissa on nimenomaan elokuussa!
Suru ja tyhjyys. Aiemmin Ranska oli perheeni koti muutaman vuoden ajan. Nizzassa ja siellä sinunkin asumuksesi lähellä tuli lomailtua monet onnelliset lomat. Kun muutimme takaisin kotiin, Ranska jäi aina ajatuksiin ja podin sinne kaukokaipuuta. Mutta en enää. Tämän kesän lomamatka jo arvelutti ja mutta lomailumme siellä silti kun kohdepaikka oli pieni ja leppoisa. Sen sijaan Barcelonassa ahdistuin poliisien näkyvästä aseistetusta partioinniasta. Hyvä asiahan se toki on että virkavaltaa on katukuvassa, mutta karusti se muistuttaa myös siitä, että he ovat paikalla syystä. Varautuneet pahaan.
Ei saisi pelätä ja ei pitäisi näiden tapahtumien antaa vaikuttaa elämään rajoittavasti, mutta eihän sille mitään voi. Ymmärrän täysin tunteesi ja koen itse ihan samoin. Onneksi pystyt asumaan poissa Pariisin pyörityksestä, Ranskan parhaimmistoa on juuri pienet paikat ja rauhalliset kylät. Tietyt isot kaupungit ja suurtapahtumien humun ainakin itse jätän nyt suosiolla.
Kuitenkin, mukavaa kesän jatkoa!
Ymmärrän hyvin. Tämä on monella tapaa ihana paikka, mutta ei enää ainakaan minun unelmamaani. Täällä ollaan nyt pakosta ja muuttaisin täältä heti pois jos vain voisin. Niin kauan kun Ranska moukaroi Syyriassa ja Irakissa, nämä iskut jatkuvat.
Uskon tosin, että nyt ranskalaisilla alkaa olla mitta täynnä ja he haluavat muutosta politiikan suunnassa. Voihan näitä käydä missä tahansa, mutta kun lukee esimerkiksi Algerian sodan tapahtumista ja näkee täällä sen seurauksia, niin jollain lailla ymmärtää ihmisten turhautumisen paremmin. Vaikka tämä ei ole millään lailla hyväksyttävää, mutta ratkaisu ei Ranskalta ole Syyrian moukaroiminen, vaan näiden ihmisten ottaminen mukaan yhteiskuntaan ja antamaan mahdollisuus.
Joo, olisin muuttanut väliaikaisesti Suomeen takaisin jos meillä ei olisi tätä etelän kotia. Vaikka Nizza on tuossa vieressä, on meidän kylä niin pieni, niin se tuskin kiinnostaa ketään.
Kiitos samoin sinne :)
Voi sinnuu! Toivottavasti kaikki on hyvin. Samoin kuin Nizzassa ja Marseillessa Pariisissa kannattaa välttää tiettyjä kadunkulmia ja paikkoja iltasella, erityisesti laidoilla, Pohjoisessa ja idässä. St. Ouenin lähiöön en menisi. Muuten ilmapiiri on nonchalant, turvamiehet heittävät läppää. Asuin juutalaisen seimen vierellä ja siellä oli tymäkät sotilaat kiväärein vartioimassa pikkulapsia.
On hyvin – olen kotona etelässä ja täällä on aina turvallinen olo.
Niin, Maraisiin en valitettavasti ole oikein myöskään viime marraskuun jälkeen mennyt. Vaikka se on minulle niin rakas paikka, ei ole huvittanut mennä sinne. Nyt varmaan Maraisissa, synagogissa ja muissa juutalaisille tärkeissä paikoissa on extravartiointi.
Tarkoitat varmasti EM-kisoja? Itselle Nizza on aina ollut suosikkikaupunkini Ranskassa, mielestäni tunnelma siellä on aina ollut hyvin erilainen kuin Pariisissa. Nizzassa ihmiset ovat ainakin minua kohdelleet suurella lämmöllä, vaikka en ranskaa puhu.
xxx
E
http://helsinkidragonfly.blogspot.fi/
Jep, juuri niin ;)
Siis ei minulla nizzalaisia mitään vastaan ole, kaupungissa näkyy vain se surullinen puoli ja lieveilmiöt, huumeet, köyhyys ja eriarvoisuus. En tarkoita että kaikki tarvitsee aina olla kuin Muumimaailmassa, mutta Nizza ja Marseillesissa on käymissäni kaupungeista eniten ongelmia ja jollain lailla niiden näkeminen on herättänyt että tässä maassa ei ole kaikki todellakaan hyvin.
Mukava lukea rehellinen mielipide Ranskasta. Itselleni ainakin jäi mielikuva, että erot ovat todella räikeät (sen huomaa jo esim. Pariisissa siitä jos tekee vähänkään pidemmän metromatkan, kuinka matkustajat muuttuvat täysin matkan aikana…). Ranskassa on paljon ihanaa, mutta niin paljon myös sellaista jonka takia maa ei ole enää matkalistalla, vaikka olenkin siellä reissannut siellä sun täällä.
Heippa,
niin, yleensä Ranskasta lukee vain macarons & Eiffel-torni postauksia. Totta kai täältä löytyy paljon hyvää, muta itseäni on alkanut ahdistamaan ihmisten eriarvoisuus. Ymmärrän hyvin, ei se olisi omalla listallanikaan. Onneksi olen löytänyt näitä pieniä paikkoja missä on suhteellisen turvallista olla.
On ihan erilaista matkailla täällä kun asua. Tämä on tosin ollut todella hyvä osa elämää ja Ranskassa on ollut totta kai myös ihanaa, mutta odotan jo tulevaa. En vaihtaisi näitä kuluneita vuosia mihinkään ja silmäni ovat avautuneet niin paljon. On todellinen rikkaus asua ainakin hetki poissa kotoa niin näkee ne hyvät asiat :)