Joulu Pariisissa

ja omia joulurutiineja etsimässä.

Minulla on ollut muutama unelma jouluun liittyen. Kaksi näistä on ollut, että viettäisin joulun Pariisissa ja New Yorkissa. Tänä jouluna saan sen yhden unelmani. Taas sitä huomaa, että unelmilla on tapana toteutua, kun antaa elämän vain viedä eikä suunnittele sitä sen enempää.

Olen muutenkin ollut joulut muutaman kerran ulkomailla, joten ehkä se on jonkinlainen joulurutiinini. Sen takia minulle ei ole kertynyt sellaisia ”pakkoollakotonajouluna” –tyyppisiä juttuja.  Sitä paitsi, tällaisena matkailuihmisenä joulun kokeminen muunlaisissa perinteissä kuulostaa virkistävältä. Ehdin sitten kiikkustuolissa viettämän niitä vähän perinteisempiä jouluja.  Tai riippumatossa ;)

Olen tosi onnellinen, että kerroitte minulle jouluistanne aiempaan postaukseeni. Olen hyvin avoin ihminen eikä minua pelota myöskään avata persoonaani täällä blogissani. Ehkä joulupostaukseni oli hyvä esimerkki siitä, että tätä blogia kirjoittaa ihan oikea ihminen, joka myös joskus kokee vastoinkäymisiä. Mikä on kumminkin tärkeintä, niistä pitää oppia eikä lannistua.  Pitää olla onnellinen niistä asioista mitä on, eikä katkera niistä mitä ei ole. Vain siten voi olla oikeasti onnellinen <3

Olin Pariisissa tasan 100 päivää sitten. Silloin siellä oli kesä, mutta seuraavan kerran kun menen sinne, niin siellä onkin jo talvi. En oikein tiedä millainen joulu Pariisissa tulee olemaan. Sehän siinä oikeasti mielenkiintoista onkin, sillä voin luoda siitä melkein ihan millaisen haluan.  Mietin, että pitäisikö sitä lähteä hakemaan joulun samppanjat Champagnen-alueelta? En ole ikinä käynyt siellä, mutta se olisi ainakin yksi uusi juttu mitä en ole koskaan tehnyt. Pariisista kun pääsee niin kätevästi junalla sinne :)

Vielä en ole oikein joulumoodissa, mutta veikkaan kun reilun viikon päästä laskeudun valon kaupunkiin, niin en voi muuta tehdä kuin päästä joulufiilikseen. Syödä kastanjoita, juoda glögiä ja katsella maailman kauneimpia valoja.

 

Please leave a comment

Pehmeitä pyyhkeitä..

hotellifiilistä kotosalla.

Yksi asia minkä takia pidän niin paljon hotelleista, ovat niiden paksut ja isot pyyhkeet. Sellaiset peitonomaiset pehmulaiset jotka muistuttavat enemmänkin peittoja kuin pyyhkeitä. Sellaisiin on vain ihana kääriytyä.

Suomessa on itse asiassa aika kehnonlaiset pyyhevalikoimat, jos ei halua upottaa koko omaisuuttaan pyyhkeisiin. Vai olenko väärässä? Mikä on jenkkien todella basic, on se meille vähän niin kuin pienenemoista arjen luksusta. Jep, paksu ja pehmeä pyyhe kun pelastaa aamuisin ja iltaisin. Se arjen ihanuus kun syntyy juuri tuollaisista pikkuisista jutuista, pehmoisista sellaisista. 

Chicagossa ollessani taisin olla jossain jetlag-huuruissani, sillä ostin neljä todella isoa ja muhkeaa pyyhettä. Meinasin joutua luopumaan kahdesta niistä, sillä kolmen käsimatkatavaralaukun kanssa matkustettaessa hymy ei ihan riittänyt virkailijoille. Onneksi pyyhkeet pääsivät kaikki mukaani ja nyt täällä kotona on hotellifiilistä edes hivenen :).

Please leave a comment

Electrolux Design Lab 2013

“Design is where science and art break even.”

– Robin Mathew

“Design, in its broadest sense, is the enabler of the digital era – it’s a process that creates order out of chaos, that renders technology usable to business. Design means being good, not just looking good.”

-Clement Mok

“Creativity is allowing yourself to make mistakes. Design is knowing which ones to keep.”

-Scott Adams

“Visual organization is the deliberate prioritization of meaning within a visual design. It’s the process of applying the principles behind perception – how we make sense of what we see – to illuminate relationships between content and actions.”

-Luke Wroblewski

 

“Evening ladies and gents, I’m Finnish and I just can create amazing things.”

-Janne Palovuori

“Design is an expression of the purpose, and it may (if it is good enough) later be judged as art; design depends largely on constraints and it is a method of action (there are always constraints and these usually include ethic).”

-Charles Eames

“Hello, I’m single.”

– Dawid Dawod

“Hi, I’m the winner of the Electrolux Design Lab 2013.”

-Adrian Perez Zapata

Muutama viikko sitten tein elämäni nopeimman ulkomaan matkan kun käväisin yhtenä päivänä Tukholmassa Electroluxin Design Lab –kilpailun finaalissa. Vuosi sitten olin seuraamassa kilpailua Milanossa, tänä vuonna naapurimaassa aina niin  kauniissa Tukholmassa. Tiesin jo Tukholmaan mennessä, että tilaisuus tulee olemaan mitä ihanin ja inspiroivin, ja niinhän se olikin.

 

Olen niin äärettömän onnellinen EDL:n kaltaisesta mahdollisuudesta, jonka Electrolux nuorille suunnittelijoille tarjoaa. EDL upea on ponnahduslauta nuorille suunnittelijoille kovan kilpailun keskellä. Electrolux Design Lab ei tosin ole vain kilpailu muiden joukossa, vaan se on Electroluxille hyvin tärkeä asia ja siihen panostetaan joka vuosi. Näistä jopa välillä hieman hulluista  ja futuristisista suunnitelmista saadaan ideoita tulevaisuuteen.

 

Tänä vuonna ainakin itse koin, että finaalissa oli monta sellaista työtä, joita ei ihan noin vain laiteta tuotantoon. Tämän takia arvostankin Design Labia niin paljon, sillä se antaa mahdollisuuden olla hieman hullu ja suunnittelijoiden ajatella ilman boksia. Ei kangistuta vanhaan ajatteluun vaan otetaan isoja harppauksia eteenpäin. Yksi mielenkiintoisimmista ajatuksista omasta näkökulmastani oli, että miten Kinect-teknologiaa voitaisiin hyödyntää keittiössä :).

 

Tänä vuonna finaalissa oli suomalaisia myös muualla kuin katsomossa, sillä kahdeksan parhaan joukkoon ylsi myös fantastinen Janne Palovuori Nutrima-työllään. Tapasin Jannen jo ennen finaalia, jolloin hän maalasi minun seinälleni taulun samalla kun haastattelin häntä. En ole ehkä koskaan tavannut niin lahjakasta ja samalla äärettömän vaatimatonta ihmistä. Janne on superlahjakas ja todella vaatimaton. Ehkä liiankin. Eli Janne hei, pikku juttu – sinä olet super!

 

Vaikka aina välillä mietinkin, että mitä elämä olisi ilman blogia, mutta sitten kun pääse kokemaan EDL:n kaltaisen tapahtuman ja tapaamaan niin mahtavia ihmisiä, niin vastaus on aika selkeä. Tämän vuotuinen EDL  tulee taas jäämään vuoden 2013 yhdeksi kohokohdakseni :)

PS. Jannen lainaus ei ole hänen suustaan ;)

Thank you lovely Electrolux people for this amazing oppotunity to be part of Electrolux Design Lab once again!

 

Please leave a comment

Sushia Chicagossa

mustaa riisiä ja (melkein) Michelin tähtiä.

 

 

Chicagossa ollessa tuli syötyä todella hyvin. Olin katsonut muutaman ravintolan, jossa halusin syödä jo valmiiksi ennen kuin lähdin matkalle. Harmikseni näihin muutamaan suosikkiin ei ollut mitään mahdollisuutta päästä, sillä seuraavan vapaan pöydän olisi saanut vasta joulun jälkeen.

Japanilaisen ruoan ystävänä etsin myös hyviä sushiravintoloita ennen kuin menin Chicagoon ja jostain pompsahti vastaan ravintola nimeltä Union. Unioinista sain onneksi sentään pöydän ihan pienelläkin varoitusajalla ja kävin siellä yhtenä iltana työkavereideni kanssa syömässä.

En ollut aiemmin syönyt sushissa mustaa riisiä, eikä sitä ole ainakaan täällä Suomessa tullut vastaan. Korjatkaa toki jos olen väärässä? Rakenteeltaan sushi oli hivenen hajoavaisempaa, mutta maultaan niin maukasta.

Unionin valikoima oli todella leikkisä enkä ihmettele, että ravintola on mainittu tämän vuoden Michelin- oppaassa. Juuri tällaisten kokemusten takia matkailu on niin ihanaa kun kokee pieniä ihania elämysksiä pelkkien suuspalojen kautta. Toivottavasti Suomessakin päästäisiin pian kokemaan tällaisia sushielämyksiä.

 

 

 

Please leave a comment

Apua

minulla on kylmä.

Näin aika suhteellisen ihmisläiheisenä ihmisenä, minulle tulee niin paha mieli kun näen kärsiviä ihmisiä. Olen vähän huono sulkemaan silmiä, vaikka tiedän että jokaista ihmistä ei tässä maailmassa voi auttaa. Suomessa en juurikaan koe sääliä ihmisiä kohtaan, koska meillä jokaisella on mahdollisuus nousta sieltä tulesta pois makaamasta, oli tausta sitten millainen tahansa.

Aasiassakaan köyhyys tai kurjuus ei tuntunut niin pahalta, kun näki että ihmisillä on jonkinlainen koti ja ruokaa jokatapauksessa tarjolla. Oli koti sitten joku hökkeli ja ruoka haettiin suoraan merestä tai pelloilta. Kurjuus oli jollain lailla erilaista – onnellisempaa kurjuutta. En tiedä onko sellaista, mutta veikkaan että moni Aasialainen ilman kotia on paljon onnellisempi kuin moni länsimaissa yltäkylläisyydessä elävä ihminen.

Ihnoan kylmää yli kaiken. En voi kestää sitä. Mieluummin näytän talvisin michelin ukkelilta paksussa untuvatakissani, kun värjöttelen naisellisessa talvitakissa. Chicagossa oli pienoinen talvimyrsky alkuviikosta ja lumi satoi maahan hetkeksi. Samaan aikaan ilma viileni ja meni pakkasen puolelle.

Tulin täällä todella surulliseksi kun kuljin kadulla ihmisen ohi ja kuulin hänen sanovan ”help, I’m freezing”. Hän ei pyytänyt rahaa tai ruokaa, vaan hänellä oli kylmä. Vaikka miten hienoja asioita tässä maassa on saatukin aikaiseksi, mutta se että joku joutuu värjöttelemään pakkasessa tähän maailman aikaan ei ole oikein. Ei sellaista saisi olla. Ei kenkään tarvitsisi palella.

Please leave a comment