Electrolux Design Lab 2013

“Design is where science and art break even.”

– Robin Mathew

“Design, in its broadest sense, is the enabler of the digital era – it’s a process that creates order out of chaos, that renders technology usable to business. Design means being good, not just looking good.”

-Clement Mok

“Creativity is allowing yourself to make mistakes. Design is knowing which ones to keep.”

-Scott Adams

“Visual organization is the deliberate prioritization of meaning within a visual design. It’s the process of applying the principles behind perception – how we make sense of what we see – to illuminate relationships between content and actions.”

-Luke Wroblewski

 

“Evening ladies and gents, I’m Finnish and I just can create amazing things.”

-Janne Palovuori

“Design is an expression of the purpose, and it may (if it is good enough) later be judged as art; design depends largely on constraints and it is a method of action (there are always constraints and these usually include ethic).”

-Charles Eames

“Hello, I’m single.”

– Dawid Dawod

“Hi, I’m the winner of the Electrolux Design Lab 2013.”

-Adrian Perez Zapata

Muutama viikko sitten tein elämäni nopeimman ulkomaan matkan kun käväisin yhtenä päivänä Tukholmassa Electroluxin Design Lab –kilpailun finaalissa. Vuosi sitten olin seuraamassa kilpailua Milanossa, tänä vuonna naapurimaassa aina niin  kauniissa Tukholmassa. Tiesin jo Tukholmaan mennessä, että tilaisuus tulee olemaan mitä ihanin ja inspiroivin, ja niinhän se olikin.

 

Olen niin äärettömän onnellinen EDL:n kaltaisesta mahdollisuudesta, jonka Electrolux nuorille suunnittelijoille tarjoaa. EDL upea on ponnahduslauta nuorille suunnittelijoille kovan kilpailun keskellä. Electrolux Design Lab ei tosin ole vain kilpailu muiden joukossa, vaan se on Electroluxille hyvin tärkeä asia ja siihen panostetaan joka vuosi. Näistä jopa välillä hieman hulluista  ja futuristisista suunnitelmista saadaan ideoita tulevaisuuteen.

 

Tänä vuonna ainakin itse koin, että finaalissa oli monta sellaista työtä, joita ei ihan noin vain laiteta tuotantoon. Tämän takia arvostankin Design Labia niin paljon, sillä se antaa mahdollisuuden olla hieman hullu ja suunnittelijoiden ajatella ilman boksia. Ei kangistuta vanhaan ajatteluun vaan otetaan isoja harppauksia eteenpäin. Yksi mielenkiintoisimmista ajatuksista omasta näkökulmastani oli, että miten Kinect-teknologiaa voitaisiin hyödyntää keittiössä :).

 

Tänä vuonna finaalissa oli suomalaisia myös muualla kuin katsomossa, sillä kahdeksan parhaan joukkoon ylsi myös fantastinen Janne Palovuori Nutrima-työllään. Tapasin Jannen jo ennen finaalia, jolloin hän maalasi minun seinälleni taulun samalla kun haastattelin häntä. En ole ehkä koskaan tavannut niin lahjakasta ja samalla äärettömän vaatimatonta ihmistä. Janne on superlahjakas ja todella vaatimaton. Ehkä liiankin. Eli Janne hei, pikku juttu – sinä olet super!

 

Vaikka aina välillä mietinkin, että mitä elämä olisi ilman blogia, mutta sitten kun pääse kokemaan EDL:n kaltaisen tapahtuman ja tapaamaan niin mahtavia ihmisiä, niin vastaus on aika selkeä. Tämän vuotuinen EDL  tulee taas jäämään vuoden 2013 yhdeksi kohokohdakseni :)

PS. Jannen lainaus ei ole hänen suustaan ;)

Thank you lovely Electrolux people for this amazing oppotunity to be part of Electrolux Design Lab once again!

 

Please leave a comment

Sushia Chicagossa

mustaa riisiä ja (melkein) Michelin tähtiä.

 

 

Chicagossa ollessa tuli syötyä todella hyvin. Olin katsonut muutaman ravintolan, jossa halusin syödä jo valmiiksi ennen kuin lähdin matkalle. Harmikseni näihin muutamaan suosikkiin ei ollut mitään mahdollisuutta päästä, sillä seuraavan vapaan pöydän olisi saanut vasta joulun jälkeen.

Japanilaisen ruoan ystävänä etsin myös hyviä sushiravintoloita ennen kuin menin Chicagoon ja jostain pompsahti vastaan ravintola nimeltä Union. Unioinista sain onneksi sentään pöydän ihan pienelläkin varoitusajalla ja kävin siellä yhtenä iltana työkavereideni kanssa syömässä.

En ollut aiemmin syönyt sushissa mustaa riisiä, eikä sitä ole ainakaan täällä Suomessa tullut vastaan. Korjatkaa toki jos olen väärässä? Rakenteeltaan sushi oli hivenen hajoavaisempaa, mutta maultaan niin maukasta.

Unionin valikoima oli todella leikkisä enkä ihmettele, että ravintola on mainittu tämän vuoden Michelin- oppaassa. Juuri tällaisten kokemusten takia matkailu on niin ihanaa kun kokee pieniä ihania elämysksiä pelkkien suuspalojen kautta. Toivottavasti Suomessakin päästäisiin pian kokemaan tällaisia sushielämyksiä.

 

 

 

Please leave a comment

Apua

minulla on kylmä.

Näin aika suhteellisen ihmisläiheisenä ihmisenä, minulle tulee niin paha mieli kun näen kärsiviä ihmisiä. Olen vähän huono sulkemaan silmiä, vaikka tiedän että jokaista ihmistä ei tässä maailmassa voi auttaa. Suomessa en juurikaan koe sääliä ihmisiä kohtaan, koska meillä jokaisella on mahdollisuus nousta sieltä tulesta pois makaamasta, oli tausta sitten millainen tahansa.

Aasiassakaan köyhyys tai kurjuus ei tuntunut niin pahalta, kun näki että ihmisillä on jonkinlainen koti ja ruokaa jokatapauksessa tarjolla. Oli koti sitten joku hökkeli ja ruoka haettiin suoraan merestä tai pelloilta. Kurjuus oli jollain lailla erilaista – onnellisempaa kurjuutta. En tiedä onko sellaista, mutta veikkaan että moni Aasialainen ilman kotia on paljon onnellisempi kuin moni länsimaissa yltäkylläisyydessä elävä ihminen.

Ihnoan kylmää yli kaiken. En voi kestää sitä. Mieluummin näytän talvisin michelin ukkelilta paksussa untuvatakissani, kun värjöttelen naisellisessa talvitakissa. Chicagossa oli pienoinen talvimyrsky alkuviikosta ja lumi satoi maahan hetkeksi. Samaan aikaan ilma viileni ja meni pakkasen puolelle.

Tulin täällä todella surulliseksi kun kuljin kadulla ihmisen ohi ja kuulin hänen sanovan ”help, I’m freezing”. Hän ei pyytänyt rahaa tai ruokaa, vaan hänellä oli kylmä. Vaikka miten hienoja asioita tässä maassa on saatukin aikaiseksi, mutta se että joku joutuu värjöttelemään pakkasessa tähän maailman aikaan ei ole oikein. Ei sellaista saisi olla. Ei kenkään tarvitsisi palella.

Please leave a comment

Chicagoon

matkaa hän.

Lähden tänään päivätyöni takia Chicagoon. Viikonlopun tosin lomailen ja värjöttelen yksin tuulisessa kaupungissa. Yksin matkustaminen ei ole minulle millään lailla ongelma, nautin siitä itseasiassa. Voin tehdä niitä asioita mitä itse haluan. Mennä sen oman aamuvirkun kelloni mukaan ja katsella maailmaa rauhassa sen linssin läpi. Näin kenenkään ei tarvitse hermostua tai odotella linssien vaihtamista.

Kun olen esimerkiksi matkustanut parhaan ystäväni kanssa, niin olen jättänyt hänet nukkumaan ja lähtenyt itse aamulla kuvailemaan ja kun hän on lounasaikaan herännyt, niin olen palannut hotellille ja jättänyt kameran samalla pois. Näin kumpikin saa mitä haluaa, minä kuvat ja hän unta.

Ehdin olla Chicagossa yksin kaksi kokonaista päivää ilman ohjelmaa ja lauantai onkin varattu ostoksille, sunnuntai nähtävyyksille ja maanantai-iltana menen katsomaan jopa koripalloa? Tähän pitää siis huomauttaa etten todellakaan ole perinteinen koriskatsoja. Luulin työkaverini puhuvan jääkiekosta kun hän puhui Chicago Bulssista.. Luulin siis aluksi meneväni katsomaan jääkiekkoa.. No jotain peliä olen siis menossa katsomaan, en niinkään sen pallon, enemminkin fiiliksen takia ;)

Lauantaille olen varannut itselleni jopa pöydän ravintolasta ja listannut muutaman jutun mitä haluan ehdottomasti Chicagossa nähdä. Mitään stressiä en tosin ota, jos jokin paikka jää näkemättä, ensi kertaan sitten.

Olen tehnyt teille postauksia valmiiksi, joten lukemista on teille tulossa. Ehdin myös kertoa ainakin viikonloppuna Chicagon kuulumisiani, joten blogi ei hiljene ihan kokonaan. Kivaa viikonloppua ja nähdään pian taas :)

 

 

 

Please leave a comment

Aasiaan jouluksi?

Kaipaatteko matkavikkejä?

On hauska huomata, että edelleen vuosi toisensa jälkeen saan aina näin joulun alla sähköpostiini kyselyitä Malesiasta. Ilmeisesti moni teistä on myös matkaamassa sinne tänä vuonna sillä minulta on kysytty siitä paljon. Kun aika on kumminkin rajallista, niin kertoilen Malesiasta mieluummin tänne kun vastaan jokaiseen sähköpostiin erikseen. Lisäkysymyksiä voitte sitten laittaa kommenttikenttään. 

Aasiassa reissatessani ei matka todellakaan minun kohdallani ollut viiden tähden lomailua, vaan vähän kaikkea muuta. Kuala Lumpurin asunto tosin täytti kaikki länsimaisen elämän vaatimukset, myös tuon kauniin näkymän Petronas Towereihin, mutta muuten mentiin suhteellisen rennosti torakoiden ja muiden kanssa matkustellen. 

Ehdoton suosikkini kaikista paikoista oli joko Borneo tai Sumatra. Paikat olivat totta kai osittain todella alkeellisia, mutta niissä oikeasti ymmärsin ehkä sen kaikista tärkeimmän, ihmisillä ei ollut oikeasti yhtään mitään, mutta silti heillä oli kaikki. Lähimmäiset ja jonkunlainen koti. 

Borneolla kiivettiin myös Kaakkois-Aasian huipulle. Itse tosin jäin huipun saavuttamatta mutta kipusin yhden päivän aikana yli 3000 metriin ja juoksin kelloa vasten vielä saman päivän aikana alas. Opiskelijana kun ei halunnut maksaa yhtään mistään ylimääräisestä yöpymisestä vuorella, niin mieluummin sitten tultiin alas pimeässä. Ja tätä en siis todellakaan suosittele. Maksakaa se 50 euroa siellä vuorella nukkumisesta ;)

Tiomanin saari ja ranta nimeltä Juara oli myös yksi ainutlaatuisimmista paikoista missä olen koskaan käynyt. Harvemmin pääsee paikkaan, jossa heti mökin takaa avautuu joki viidakkoon ja puissa on apinoiden lisäksi käärmeitä, vedessä rauskuja ja kilpikonnia ja maalla ties mitä. Tiomanille ei tosin näin joulun aikaan kannata sadekauden takia mennä. Surukseni pelkään vain, että Juaralta ei enää löydy niitä pikkuisia mökkejä, vaan että sinne on rakennettu hotelleja.  Toivon niin kovasti, että näin ei ole käynyt. Tuollaisiin luonnon omiin paratiiseihin kun ei saisi nousta yhtään hotellia, vaan ”vähän vinoon” rakennettuja mökkejä.

Näin talven tullen tulee aina suuri ikävä elämää Aasiassa. Sitä fiilistä kun työntää jalat hiekkaan ja miten hiekka polttelee varpaita. Niitä pieniä kulttuurishokkeja muslimimaassa asuttaessa. Yöbussissa pelkäämistä. Hurjia ukkosmyrskyjä. Taivaallista ja terveellistä ruokaa. Ihmisten tapaamisia ympäri maailmaa. Ikävä jopa niitä 16 tunnin junareissuja, jotka vietin käsidesillä lattiaa pesten, jotta torakat pysyisivät poissa.

Tänä talvena en tosin kauas ole karkaamassa, sillä minulla on viikko talvilomaa. Jonnekin lähelle ajattelin silti lähteä. Paikkaa en ole vielä valinnut, mutta uskon, että Euroopassa pysyn. Kaupunkilomailu on kumminkin enemmän minua kuin rantalomailu. Niin, ja kyllä täältäkin löytyy niitä torakoita joiden kanssa matkustella :)

Please leave a comment