Elämä on kuin vuoristorata

voit joko peittää silmät käsillä tai heittää ne ilmaan ja nauttia kyydistä.

Jätin muutamat viimeiset postaukset vanhalle sivulle, muun muassa sen erooni liittyvän postauksen. Olen ihan äärettömän kiitollinen ja onnellinen teidän kommenteista. Tuntui että teillä oli aidosti huoli minusta. Se on kumminkin ihan turhaa, sillä vaikka tämä tosin on iso elämänmuutos, on näin kumminkin parempi. 

Elämä on välillä hieman vuoristorataa, niin minulla kuin myös varmasti sinullakin. Välillä pitää kumminkin miettiä, että meillä jokaisella on vain tämä yksi elämä ja tästä pitäisi oikeasti pystyä nauttimaan ihan siinä arjenkin aherruksessa. 

Olen nyt tehnyt henkisen päätöksen, että aion nauttia tästä elämästä, jokaisesta hetkestä, ihan pienestäkin. Pitää myös muistaa, että usein jotain henkeäsalpaavaa kokee vain kerran elämässä ja sitä mahdollisuutta ei kannata päästää käsistään. Mieluummin ”oh well” kuin ”what if”. Eikö?

Nyt kun olen yksin niin olen päättänyt, että yritän reissata mahdollisimman paljon aina viikonloppuisin. Minulla on työkavereita ja ystäviä ripoteltu vähän minne sattuu, niin se mahdollistaa tällaiset spontaanit viikonloppureissut Euroopassa. Viime viikolla olin Pariisissa ja se viikonloppu tosiaan opetti minulle sen, että joskus pitää vain heittäytyä pienissäkin asioissa, jotta oikeasti tuntee elävänsä. Niin kuin se sanontakin on, ”life is not measured by the number of breaths we take, but by the moments that take our breath away.” 

Kuvia ottaessa mielessä soi tämä.

Please leave a comment

Good morning New York

Or not. new york

Tiedättekö mitä. Minun pitäisi olla juuri nyt New Yorkissa. Kipittää ?lupukoissani? taksien seassa (esimieheni kutsuu Loubutineja lupukoiksi?). Syödä kuppikakkuja ihmisvilinässä. Juoda kuplia kattoterassilla auringon laskiessa. Niin ja hengittää New Yorkia.

En työkiireiltäni valitettavasti päässytkään lähtemään, mutta ulkoistin tämän matkan taas ystävälleni Charille. Char on käynyt puolestani jo Shanghaissa ja nyt New Yorkissa. Kannattaa olla näköjään minun kaveri, heh.  Toivottavasti pian kumminkin ehtisin myös itse lähteä minimatkoille. Parasta kumminkin on, että juuri rakas ystäväni Char pystyi lähtemään matkalle, sillä hän takaa minulle varmasti virtuaalisen matkaelämyksen kauniine kuvineen ja ihanine juttuineen.

Elämä on vain täynnä valintoja ja laitoin nyt muut asiat etusijalle. Toivottavasti kumminkin vielä joskus pääsen unelmieni kaupunkiin. Onneksi pääsen sentään nauttimaan New Yorkista virtuaalisesti Charin ja Maj:n kuvien kera ja niin pääsette muuten tekin :)

Aurinkoista sunnuntaita ihanat <3

Please leave a comment

Pikamatka New Yorkiin

Picture:We heart it

Picture: We heart it

New York on ollut pakko päästä-listallani jo hyvin kauan. Muuten Yhdysvallat eivät kiehdo minua mitenkään ihan hirveästi, mutta New Yorkiin on joskus päästävä. Pienoista lievistystä matkakuumeeseen voi katsoa Yle Areenan sarjasta, joka käsittelee New Yorkia. Sarjan nimi on New Yorkin monet kasvot ja siinä on viisi osaa. Sarjassa esitellään Manhattan, Harlem, Brooklyn, Bronx ja Queens. Katsottuani sarjan tajusin, että miten paljon New Yorkin eri asuinalueet sisältävät  eri kansallisuuksia, historiaa, kulttuureja, alakulttuureja…

Ystäväni on käynyt New Yorkissa muutamaan otteeseen ja viime kesän matkallaan hän kävi Harlemin legedaarisella Apollo clubilla seuraamassa amatööri-iltaa.  Ilta oli ollut todella mieleenpainuva. Hän sanoikin, että jos joskus menen New Yorkiin niin Apollon amatööri-iltaa ei kannata ohittaa. Apollon keskiviikko on myös esitelty New Yorkin monet kasvot-sarjassa.

Yksi suosikkivideoistani on Mindrelicin NYC timelapse. Olen katsonut linkin alla olevan videon varmasti kymmeniä kertoja. Videon katsominen herättää ainakin minun kohdallani hirmuista kaukokaipuuta ja hinkua uuteen kameraan.

 

Please leave a comment