Paremmat unet – parempi elämänlaatu

Avec Sofié blog l Philips Somneo light

*Kaupallinen yhteistyö, Asennemedia & Philips

Vaikka en ole koskaan kokenut sitä millaista on elää alle puolivuotiaan lapsen kanssa, voin kuvitella, millaiselta uuvuttava väsymys tuntuu. Kirjoitin aikaisemmin, että Pariisi oli minulle kuin äitiyssimulaattori, sillä en nukkunut yhtään kokonaista yötä tai edes pidempiä pätkiä moneen vuoteen siellä ollessa. Vanhat puulattiat, naapurin erikoinen elämänrytmi sekä kolme metrolinjaa asunnon alapuolella takasivat sen, että en nukkunut käytännössä kuin pätkittäin muutaman tunnin yössä.

Avec Sofié blog l Philips Somneo light

Jokainen joka on kokenut saman, voi varmasti yhtyä minuun ja todeta, että ei ole suurempaa luksusta kuin hyvät yöunet. Olisin välillä antanut mitä tahansa, jos olisin voinut mennä ystävilleni tai hotelliin yöksi ja nukkua kunnolla. Nukkumattomuuteni takia rakastinkin olla Suomessa pidempiä aikoja, sillä opin arvostamaan Helsingin hiljaisuutta enemmän kuin mitään muuta.

Uskon, että unettomuuteni myös muutti persoonaani, sillä hermoni kiristyivät pienemmistäkin asioista helposti. Ymmärsin myös kiukkuisia pariisilaisia paremmin, sillä taisin muuttua heidän kaltaisekseen aina silloin tällöin. Ymmärsin myös miksi ranskalaiset näyttivät niin uupuneilta, sillä pitkät työpäivät, unettomat yöt, tunnit päivittäin metroissa muuttavat kenet tahansa zombiksi, kun elämänilo haihtuu unettomuuden tieltä.

Avec Sofié blog l Philips Somneo light

Omien kokemuksieni takia olenkin ensimmäisenä antamassa aina vinkkejä ystävilleni ja tutuilleni, sillä tiedän miten paljon unettomuus vaikuttaa koko elämään. Viimeksi viime viikolla yritin auttaa esimerkiksi Monaa nukkumaan paremmin ja ilokseni hän nukkui pitkästä aikaa neljä tuntia putkeen. Koin suurta onnea Monan vuoksi, sillä tiedän niin hyvin miltä unettomuus tuntuu.

Kun muutimme Amsterdamiin, oli asunnon tärkein kriteeri, että asuisimme ylimmässä kerroksessa ja että alapuolella ei menisi metroja. Kumpikin toive toteutui ja kotimme on aivan totaalisen hiljainen – ihan kuin asuisin taas Suomessa.

Avec Sofié blog l Philips Somneo light

Olen tehnyt paljon erilaisia muutoksia elämääni, jotta saisin paremmat unet. En syö tai juo enää tiettyjä ruoka-aineita, lopetan liikunnan kahdeksalta illalla, rentoudun ennen kuin menen nukkumaan enkä tuo mitään laitetta makuuhuoneeseen, joka saattaisi häiritä untani. Makuuhuoneesta on meillä tosin löytynyt aiemminkin Philipsin Wake-Up Light, mutta yhteistyön mukana sain uuden Somneo -herättäjän/nukuttajan.

Kaikki tietävät, että miltä tuntuu herätä talvella pimeässä huoneessa herätyskellon ääneen suoraan unesta. Ei kivalta.  Somneo Wake-Up Light herättää hellästi valon sekä äänen avulla. Suosittelen varsinkin kaikille torkuttajille tämänkaltaista herätystä, sillä olo on niin paljon virkeämpi saman tien, kun heräämisprosessi tapahtuu valon ja äänten avulla pikkuhiljaa eikä yhtäkkiä.

Itselle ehkä tärkeintä unenlaadun kannalta on nukahtaminen. Saattaa kuulostaa nyt himan robottimaiselta, mutta minulla on omat rutiinini, että uneni ei häiriinny. Nykyään en enää esimerkiksi uskalla juoda vihreää tai valkoista teetä ennen kuin menen nukkumaan, sillä ne sekoittavat elimistöni ihan totaalisesti. Menetän yöuneni helposti, joten lopetan myös syömisen ja liikkumisen hyvissä ajoin ennen kuin menen nukkumaan. Minun pitää tosin pitää huoli, että olen syönyt proteiinipitoista ruokaa illalla, sillä ilman kunnollista ruokaa, alkaa sydämeni pamppailemaan enkä saa sen takia unta.

Avec Sofié blog l Philips Somneo light

Somneo Wake-Up Lightissa on myös auringonlaskusimulaattori, joka auttaa minunkaltaistani Duracell pupua rauhoittumaan ja keskittymään siihen olennaiseen, eli nukahtamiseen. Auringonlaskunsimuloinnin keston voi itse määrittää ja väriskaala vaihtelee kirkkaan keltaisesta pehmeän punaiseksi.

Avec Sofié blog l Philips Somneo light

Somneo Wake-Up Lightissa on myös RelaxBreathe -toiminto, josta voit valita yhden seitsemästä hengitysrytmistä. Tämänkaltainen rentoutumiskeino on nimenomaan meille, ketkä pitävät joogasta sillä hengitystä kuunneltaessa on keskityttävä ja samalla osattava työntää kaikki muu mielestä pois.

Avec Sofié blog l Philips Somneo light

Somneon kautta saa myös ladattua kännykän, mutta en ole tätä toimintoa itse kokeillut, sillä kännykkä ei ole kanssani samassa huoneessa öisin. Puhelimen räpläilyn lopettaminen klo:21 eteenpäin on ehkä suurin neuvoni kaikille, jotka kokevat itsensä levottomaksi iltaisin. Puhelimeen tuijottelu vie myös aikaa parisuhteelta ja saa ajatukset pois hetkestä. Vaikka elän ja hengitän blogistani ja muista kanavistani, ovat iltaiset some-hetket pannassa.

Jos aamuiset herätykset ovat vaikeita tai illalla on vaikea rentoutua ennen nukkumaanmenoa, on Somneo hyvä apu sinulle. Herääminen pikkuhiljaa valoon ja linnunviserrykseen on ihan erilainen kokemus varsinkin nyt keskellä talvea, kuin että herätyskello menee päälle yhtäkkiä pimeässä huoneessa. Lupaan, että torkutus vähenee ja olo paranee, kun keho herää pikkuhiljaa. Rentoutuminen ennen nukahtamista on ainakin minulle todella tärkeää, sillä siten yritän päästä eroon stressaavista ajatuksista ennen kuin menen nukkumaan. Sen takia valon kautta rentoutuminen on hyvä tapa saada keho ymmärtämään, että on aika hidastaa ja nukahtaa.

Jos herätysvalo kiinnostaa enemmän, niin kurkkaa tämä video. Philipsin herätysvaloja on markkinoilla paljon erilaisia ja ne ovat saatavissa joko hypermarketeista tai elektroniikkaliikkeistä. Oma Somneo Wake-Up light on tullut kauppoihin eilen ja sitä löytyy Verkkokaupasta ja Gigantista.

Please leave a comment

Winter wonderland in Amsterdam

Olemme olleet nyt melkein kuukauden Amsterdamissa ja tuntuu, että vihdoinkin voin hengittää kunnolla. Tuntuu kuin olisin pidättänyt hengitystä maaliskuusta lähtien, kun en ole tiennyt mitä tulee tapahtumaan, mutta viime viikonloppuna olo oli pitkästä aikaa jokseenkin levollinen ja pystyin nauttimaan hetkestä.

Talvi ja lumimyräkkä saapuivat Amsterdamiin viikonlopun aikana ja olen ollut ulkona lumisessa kaupungissa koko viikonlopun. Kanaalin alue on muutenkin todella idyllinen, mutta kun lumipeite on peittänyt piparkakkutalot ja kanaalien varret, on tunnelma kuin sadusta. Menin eilen vielä juuri ennen kun menin nukkumaan yhdentoista maissa ottamaan kuvia kanaaleista ja kauniista silloista. En tosin ollut ainoa yökuvaaja, vaan oli siellä pari muutakin nappaamassa kuvia kauniista joulumaisemasta.

Toivon todella, että saamme nauttia tällaisesta säästä myös jouluna, sillä mikään ei ole niin ihanaa, kun kunnon lumipeite joulun aikoihin. Amsterdam on muutenkin mitä ihanin joulukaupunki, sillä täällä on niin suloisia kahviloita ja ravintoloita juustokauppoineen kaikkineen. Lisäksi en tiedä mistä johtuu, mutta täällä ei ole tapana pitää verhoja ikkunoiden edessä, joten ihmisten kauniit joulukodit näkyvät kaduille.

Mitä pukeutumiseen tulee, olen myös kaivanut paksummat talvitakit kaapeista, sillä kevyellä villakangastakilla ei lumisessa maisemassa oikein pärjää. Pipokin olisi ihan kiva lisä sekä kunnon talvikengät. Luulin neljä vuotta sitten, että en enää tule käyttämään kunnollisia talvikenkiä, mutta toisin kävi. Täytyypä siis lähteä talvikenkäostoksille ja unohtaa kevyet talvikengät. Tiedän, että muutama teistä on tulossa nyt joulun aikoihin Amsterdamiin, joten suosittelen ottamaan ihan kunnon talvivarusteet mukaan : )

Olen tarkoituksella pitänyt tämän joulukuun alun hieman vapaata, sillä olen halunnut nauttia nimenomaan hetkestä ja tutusta uuteen kaupunkiin hieman paremmin. En ehtinyt marraskuussa näkemään mitään, joten nämä joulukuun ensimmäiset viikot olen ollut mieluummin ulkona kuin sisällä. Näin löydän teillekin kivoja kirjoitusaiheita, kun en vain kökötä kotona koneen ääressä. Joten, en ole unohtanut teitä, olen vain halunnut antaa itselleni pienen hengähdystauon sekä aikaa tutustua uuteen kaupunkiini.

Please leave a comment

Design-klassikoita jokaiseen pöytään

Avec Sofié blog l Grapefruit Brûlée

Kaupallinen yhteistyö Hackman & Asennemedia

Asioita tai esineitä jotka ovat kuuluneet vahvasti omaan lapsuuteni ovat Hackmanin Carelia-aterimet, Artekin 81B -pöytä ja Iittalan Kartio-lasit. Uskon, että kun olen elänyt aina niin sanotusti suomalaisten klassikoiden ympäröimänä, on se muokannut minua ihmisenä sekä kuluttajana. Kun pääsin ripille, halusin lahjaksi mummiltani Iittalan Mango -aterimet ja nuo aterimet ovat kulkeneet Helsingin, Vaasan, Pariisin ja Luxemburgin kautta tänne Amsterdamiin.

Olen kerännyt astioita siitä lähtien kun olen ollut 15 vuotta ja aterimet kuuluvat vahvasti myös siihen ajatteluuni, että pöytä ei ole kauniisti katettu, jos aterimet eivät sovi astioiden rinnalle. Uskon, että tällainen ajattelu on vahvasti meillä suomalaisilla DNA:ssa, sillä olemme nimenomaan saaneet kasvaa kauniiden aterimien ja lasiesineiden ympäröimänä.

Olen usein miettinyt, että onko nimenomaan vahva design-perimä muokannut meistä myös astetta järkevämpiä kuluttajia, sillä suomalainen yleisesti ottaen ostaa asioita, jotka kestävät vuosikymmeniä. Meille ei ehkä ole ominaista, että vaihdamme sisustusta vuosittain, vaan mieluumminkin ostamme kulutusesineitä, jotka kestävät aikaa ja ovat helposti yhdisteltävissä. Itse ainakin koen olevani kuluttaja, joka panostaa asioihin jotka näyttävät upealta kymmeniä vuosia. Olen tähän asiaan kiinnittänyt nimenomaan huomiota, kun olen asunut ulkomailla tai elänyt amerikkalaisen mieheni kanssa. Ranskassa ei monikaan alle 20-vuotias laita satoja euroja aterimiin tai astioihin, mutta Suomessa asiat ovat toisin.

Hackman on perustettu 1790 ja nykypäivänä brändi on Pohjoismaiden arvostetuin ja tunnetuin aterimien valmistaja. Moni varmasti löytää kattauksestaan Savonia-, Carelia – tai uutta Linnea -sarjaa. Kun katsoin aterimiani ja mietin, että minkä sarjan valitsisin osaksi tätä yhteistyötä, sillä halusin juhlavan sarjan nimenomaan joulun kattausta ajatellen. Linnean on suunnitellut Jens Fager ja Linnea on nimenomaan aterinsarja, joka on myös arkisen elegantti, mutta sillä kattaa myös kaikista juhlavimmat kattaukset.

Söimme viikonloppuna jouluisen brunssin ja halusin nimenomaan kattaa pöydän juhlavasti ja Linnea -sarja osoittautui ihan nappivalinnaksi kattausta ajatellen. Vaikka yleensä pidän moderneista muodoista ja sen takia mietin vahvasti Carelia-sarjaa aluksi. Carelia muistutti niin paljon lapsuudesta, joten sen takia olin aluksi sen kannalla. Linnea oli kumminkin oikea valinta minun kohdalleni, sillä minulta puuttui juhlavampi aterinsarja. Sarjoja voi tosin myös käyttää rinnakkain ja yhdistelemällä niitä eri osia kattauksiin.

Hyvä design ei tosin pelkästään kestä aikaa ja näytä vain hyvältä, vaan käyttöesineen kuuluu myös tuntua hyvältä kädessä ja toimia. Linnea -sarja tuntuu jämäkältä kädessä ja se mukailee sarjan arvokasta muotoilua. Klassisen elegantin sarjan kuuluukin tuntua kädessä hieman painavammalta ja tuoda arvokkuutta sitä kautta. Vaikka Linnea on lanseerattu ihan vähän aikaa sitten, on se nimenomaan sarja, joka tulee jäämään meille mieleen korumaisena lisänä modernien Savonian ja Carelian vierelle.

Hackmanin varmasti tunnetuin sarja on Savonia, mutta koska brändiltä löytyy niin monta erilaista sarjaa, löytyy jokaiselle se omannäköinen aterinsarja. Carelia vielä meidät 80-luvun lapset takaisin lapsuutemme jouluihin ja sen takia se olisi ainakin minulle mieluinen joululahja. Carelia on hienostuneen moderni ja sopii nimenomaan skandinaaviseen kotiin. Linnea-sarja jonka itse valitsin on nimenomaan ehkä klassisempi ja hienostuneempi valinta kotiin jossa on jo klassikkoruokailuvälineitä. Joten kun mietit joululahjoja, mieti mitä kodissa on jo ja löytyisikö sarjoista linkki nimenomaan lapsuuteen.

Olisi ihana kuulla, että mitä aterimia teiltä löytyy kotoa ja muistuttaako nimenomaan Savonia tai Carelia lapsuudesta niin kuin minua?

Please leave a comment

Flos 2097 -valaisin luo myös tunnelmaa

Mitä asunnon sisustamiseen tulee, olemme tehneet juuri ne hankinnat mitä mietimme ennen kuin asuntoon edes muutimme. Kahdenistuttava sohva on tilattu takan eteen sekä sängynpäädyn kangas on jo melkein valittuna. Tuntuu, että koti alkaa olla kohta sametilla kyllästetty ;)

Yksi ehkä haastavimmista päätöksistä mitä kotiin liittyi (mattojen lisäksi) oli olohuoneen valaisin. Olin jo päättänyt, että meille tulee Tom Dixonin Melt-valaisimia rykelmä ja olin käytännössä jo tilaamassa niitä, kunnes tajusin, että eihän niillä oikeasti valaista isoa tilaa vaan ne luovat enemmänkin tunnelmaa. Olimme siis taas lähtöruudussa.

Pariisissa meillä ei ollut kattovalaisinta, sillä vanhoihin taloihin harvoin tehdään pistokkeita kattoon, joten kodit on yleensä valaistu jalkavalaisimin. Nämä ovat näitä eroja talonrakennuksessa, jotka ymmärsin vasta kun asuin eri maissa. Mietin myös tätä kattovalaisin asiaa Pariisin näkökulmasta, sillä siellä ollessani ymmärsin vasta kunnolla, millainen on kaunis ambience. Kun menee käytännössä minne tahansa ravintolaan, ovat ne täysin hämäriä ja ihmiset syövät kynttilänvalossa. Tämän ambience-ajattelun takia mieheni esimerkiksi käveli alkuaikoina perässäni sammuttamassa valoja, sillä hän on nimenomaan vähäisen valon ihmisen.

En itsekään pidä enää niin kirkkaasta ja täysin valaistusta tilasta kotona, mutta jos valoa tarvitsee, on ikävä olla hämärässä. Sen takia kotiin muutti Gino Sarfattin Flosille suunnittelema 2097 – klassikkovalaisin. Valaisin on valmistettu 1958 ja on varmasti monesta blogista tuttu. Minulla meni hetki aikaa jollain lailla tottua valaisimeen ja en niinkään ole ollut sen suurin ihastelija vielä vaikkapa neljä vuotta sitten. Olen monessa asiassa vähän hitaasti lämpiävä ja 2097 -valaisin on yksi näistä esimerkeistä.

Valaisin on ollut katossa nyt muutaman viikon ja se on osoittautunut hyväksi ostokseksi. Säädettävällä valokatkaisijalla valoa saa myös himmennettyä, joten valaisin toimii myös tunnelmavalaisimena. Ilman himmennystä valaisin olisi aivan liian kirkas vaikkapa illallisen aikaan, mutta himmentämällä valoa luo se myös kauniin tunnelman sekä heijastaa valoa lasikaton kautta.

Please leave a comment

Suklaatalo

Kaupallinen yhteistyö Marabou & Asennemedia

Jouluun liittyy paljon erilaisia traditioita ja pieniä puuhasteluja, jotka tekevät aaton odotuksesta niin ihanaa aikaa. Olen ehkä tänä jouluna löytänyt sisäisen jouluihmiseni viimeinkin, sillä olen kuunnellut joululauluja jo marraskuun alusta lähtien. Lisäksi olen tietenkin paistanut joulutorttuja, tehnyt joulukortteja ja rakentanut nyt tämän kuvissa näkyvän suklaatalon.

Blogikollegani Nata teki urbaanin suklaakaupungin, Hanna teki lasten kanssa ihanan juna-aseman ja Jenni taasen teki klassisen suklaatalon. Itse mietin aluksi Amsterdamin talon rakentamista, mutta nopeasti vaihdoin idean romanttiseen suomalaiseen mökkiin. Suklaataloa reunustaa kuusimetsä, lumilyhdyt sekä halkopinot. Romanttinen mökki on myös lumenpeitossa ja kattoa koristavat jääpuikot sekä ohut lumipeite.

Suklaatalo on piristävä vaihtoehto piparkakkutalojen rinnalle ja ainakin näin ensimmäisellä kerralla suklaatalon kokoaminen oli jopa suhteellisen helppo projekti, kun ei tarvinnut miettiä sitä miten taikina muuttuu uunissa. Sulatettua sokeriakaan ei tarvita, sillä suklaatalon kokoaminen on helppoa joko sulatetulla suklaalla tai leivontaliimaalla.
Minua itseasiassa hermostutti aluksi, että monta suklaalevyä saan tuhottua ennen kuin päästään kokoamaan taloa, mutta kerrasta tuli talo koottua. Jes!

Kun luin erilaisista tekotavoista, päädyin kumminkin itse käyttämään leipäveistä suklaan sulatuksen sijaan. Sahasin siis suklaasta kunnollista veistä käyttäen kaikki tarvittavat palat ja hyvin toimi. Tässä tosin pitää ottaa huomioon, että oma suklaani oli huoneenlämpöistä eikä jääkaappikylmää.

Koska kyseessä oli klassinen mökki, myös koristelut olivat klassisia ja väreiltään hillittyjä. Jokaisella meillä on oma tyyli ja noudatin omaani myös tämän talon tekemisessä. Tyyli on tosin vapaa ja sen takia näitä teoksia onkin niin ihana nähdä, kun kaikilla on omaa persoonaa lähellä olevia taloja. Koristelin taloni konvehtirasian suklailla, pyörittelin sokerimassasta lumilyhdyn, käytin Noblesse-lastuja kuusen tekemiseen sekä hopeapölyä ja tomusokeria lumena.

Suklaatalon tekeminen on kuin mikä tahansa luova prosessi ja samalla kun tekee, saa niin paljon ideoita. Juuri niiden ideoiden saaminen onkin ihaninta tällaisissa pienissä projekteissa, kun pitää miettiä miten ne ideat tekee suklaasta todeksi.

Tarvitset:
6 kpl Marabou maitosuklaalevyjä (ostin varmuuden vuoksi 8 kpl)
1 paketti Noblesse -lastuja
1 Aladdin konvehtirasia
Sokerimassaa
Tomusokeria
Hopeapölyä

Suklaatalon kokoaminen:

Talon seinät: (2 kpl suklaalevyjä). Sahaa suklaasta yksi rivi (4 palaa) irti.

Talon päädyt: (2 kpl suklaalevyjä). Itse en kuumentanut suklaalevyjä ennen leikkausta vaan käytin sahatekniikkaa leikkaamalla suklaasta talon päädyt. Käytin sahalaitaista veistä ja pikkuhiljaa sahasin suklaasta oikean muotiset. Koin, että tämä oli itselle ainakin parempi tekniikka kuin suklaan sulatus, mutta riippuu toki tekijästä. Päätypalat koostuvat neljästä täydestä rivistä, jonka jälkeen suklaa leikataan oikeaan muotoon. Viivoitin kannattaa ottaa käyttöön, jos tuntuu epävarmalta.

Katto: Halusin luoda kattoon hieman romanttisuutta, joten sulatin ylimääräistä suklaata ja levitin sulaneen suklaan suklaalevyjen sileämmälle puolelle. Anna suklaan hivenen jähmettyä. Ota haarukka tai jokin toinen metallinen apuväline ja piirrä kattoon kuvioita oman mielen mukaan. Onneksi tässäkin voi tyylejä olla erilaisia, joten kannattaa kokeilla mikä on itselle se parhain.

Kokoaminen: Kokoamisessa on varmasti monenlaista tekniikkaa. Toiset sulattavat suklaata, toiset sokeria. Itse taloa kootessani huomasin, että leivontaliima ei myöskään ole ihan huonoin vaihtoehto, joten jos haluaa leipuroida varman päälle, suosittelen myös leipomiseen tarkoitettua liimaa suklaan lisäksi. Sivele paksu kerros sulatettua suklaata tai muuta haluamaasi ”liimaa” päätypalojen reunoihin ja lisää seinät kiinni päätyihin. Käyttäisin suklaata ihan kunnolla saumaamiseen, niin talo pysyy varmasti kasassa. Pidäthän huolen tosin, että suklaa ei ole liian kuumaa, jotta se ei sulata talon perustuksia. Anna talon jäähtyä viileässä hetken.

Kun talo on viilentynyt, lisää paksukerros suklaata talon päätypalojen yläreunoille. Aseta kattopalat päätypalojen päälle. Lisää suklaata saumauskohtiin katon harjan kohtiin reilusti. Anna talon jäähtyä viileässä 15 minuutin ajan.

Koristukset: Aiemmin mainitsinkin, että halusin luoda romanttisen mökkimaiseman ja sen takia sivelin sulatettua suklaata esimerkiksi katon yläreunoihin ja harjaan, jotta tulisi jäätikku-efekti. Noblesse-lastuista tein lumiukon sekä joulukuusia sekä ylijääneestä suklaasta tein tikapuut. Halusin myös hivenen lumen tuntua järvi-mökilleni, joten tein sokerimassasta pienen lumilyhdyn. Konvehdeilla taasen tein lumikinoksi talon katolle ja halkopinoja mökin pihalle.

Postauksen pituudesta tulee varmasti sellainen olo, että talossa meni koko päivä, mutta ei kannata pelästyä. Talon saa pystyyn tunnissa ja koristelun kanssa talon tekemiseen menee maksimissaan kolme tuntia. Riippuu tosin kuinka paljon sitä inspiroituu taloa rakentaessa.

Please leave a comment