Tapahtui kaksi viikkoa sitten…

“Haluatko vuokrata asuntoni Toscanasta?”

Olen aina tiennyt olevani suhteellisen hyvä networkkamaan ja tapaamaan ihmisiä. Toisena asiana, jossa olen tosi hyvä on matkailu. Tässä kävi kaksi viikkoa sitten hassu juttu, kun matkailuun ja valokuvaamiseen liittyvä maineeni matkusti nopeammin mitä minä. Työskentelen päivätyökseni kansainvälisessä firmassa ja vaikka työni ei millään lailla ole ns. kansainvälistä olen yrittänyt tehdä parhaani ja tutustua maailmalla oleviin kollegoihini ilman kasvokkain tapahtuvia tapaamisia toivoen, että vielä joskus tapaamme ihan oikeasti. 

Ilmeisesti olen ollut tässä todella hyvä sillä sain sähköpostiini muutama viikko sitten mailin Italialaiselta kollegaltani, jota en ollut koskaan tavannut, puhunut tai virtuaalisesti edes moikannut. Hän oli kuullut jonkun mutkan kautta, että täällä kaukana Suomessa on joku joka rakastaa Italiaa ja valokuvausta. Niinpä hän päätti kysäistä minulta josko haluaisin vuokrata hänen Toscanan-kotinsa pääsiäisenä ja ottaa hänelle valokuvia Toscanan kodistaan. Hän vuokraa siis miehensä kanssa kotiaan tällaisille reissaajille sekä Italiaa rakastaville ihmisille.

Muutaman hyvinkin ”tiukan” neuvottelun jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen talon vuokrasta ja valokuvaprojekteista ja kappas, menen pääsiäiseksi Italiaan. En yhtään pannut pahakseni, että hän uskalsi ottaa minuun yhteyttä. Hassua, että emme ole edelleenkään puhuneet puhelimessa tai videopuhelua, mutta tuntuu kun olisin tuntenut hänet jo kauankin. Italian kollegani kysyi minulta viime viikolla, että olenkohan nyt ihan varma, että olen suomalainen, sillä hänellä oli ollut meistä vähän erilainen kuva.

 

Tässä oli myös hassua se, että olin mielessä miettinyt, että haluaisin jonnekin pääsisäisen aikoihin, sillä siihen osuu muutama extra lomapäivä. Mietimme Toscanaa ja meni kaksi päivää niin saan sähköpostiini tämän mailin? Olin vähän ihmeissäni. Minulle on aiemminkin käynyt jotain tämäntapaisia hassuja juttuja kun olen miettinyt jotain, on se yllättäen toteutunutkin. 

Sovimme Italialaisten veljieni kanssa, että he saapuvat myös talolle pääsiäisen aikoihin, joten näen Toscanan ja veljeni yhdellä kertaa. En ole ikinä käynyt Toscanassa, joten on mielenkiintoista nähdä onko se niin ihana mitä kaikki sitä hehkuttavat. Teistä joku on siellä varmaankin jo vieraillut?

Mitä tästä opimme? Kannattaa aina tutustua ihmisiin, olla avoin ja kertoa hivenen itsestään, palkinnoksi voi saada uusia ystäviä sekä pääsiäisen Toscanassa. Niin, ja muuttaa sitä mielikuvaa meistä suomalaisista ;) 

Please leave a comment

Pieni suklaapuoti

Barcelonan uusi suosikki..

Vietin uuden vuoden Barcelonassa parhaan ystäväni häitä järjestellen ja menuja maistellen. Hääjuttujen lisäksi ehdin pyhien takia onneksi myös kierrellä kaupungilla, käydä vanhoissa lempipaikoissani ja etsiä myös uusia paikkoja seuraava Barcelonan matkaa ajatellen. Tiedän, että moni teistäkin on sinne menossa varmaankin kesällä, joten vanhojen paikkojen lisäksi saatte uusia matkavinkkejä.

Barcelona on helppoudenkin takia vakiokohteeni, sillä siellä on niin helppo kävellä paikasta toiseen. En ole maailman paras lukemaan karttaa, mutta kun on tullut käveltyä ristiin rastiin ja edes takaisin, niin valokuvamuistista on aina välillä hyötyä. 

 

 

Ensimmäisellä Barcelonan matkallani vuokrasin asunnon Ravalista ja sen jälkeen sinne ei ole oikein huvittanut mennä. Joulukuun lopulla kävelimme kumminkin yhtenä päivänä Ravalin läpi ja löysin ihanan nimensäkin mukaisen, suklaakeittiön.

Kahvila on lähellä La Ramblaa, eli suklaakeittiön löydätte melkein Ramblan kadunkulmasta. Suklaaherkkujanen lisäksi pääsette maistelemaan ihania kahveja  ja kurkkaamaan sinne suklaakeittiöön, että mitä kaikkea siellä voikaan tehdä. Barcelonassa on myös ihan opastettuja suklaakierroksia ja suklaamuseo, eli suklaanystävänä Barcelona on oiva matkakohde. 

Vaikka ruokapaikat ja pikkuruiset kahvilat ovat aina prioriteettilistallani matkustellessani, ei niinkään laukku- tai kenkäkaupat (omituinen nainen kun ei jaksa ravata kaupoissa), mutta nyt viime Barcelonan matkallani löysin myös aivan ihanan minulle uuden kaupunginosan ja Barcelonan lempikadun, josta löysin kaksi arkkitehtia ja heidän karkkikauppansa – siitä kuulette lisää pian :)

Tässä syksyn aikana olen matkustellut jonkin verran ja olen pistänyt merkille, että miten paljon enemmän muualla kiinnitetään paketointiin ja pakkaukseen huomioita mitä meillä. Monesti olen jopa hairahtunut ostamaan jotain jo puolittain sen takia, että saan kauniin paketin itselleni (jep). Samalla olen miettinyt, että miksei meillä olla kekseliäitä/viitseliäitä, että asiakas saisi kauniin paketin itse tuotteensa lisäksi mukaan. Suklaakeittiössäkin donitsit ja kuppikakut lähtivät kananmunankennonnäköisissä pakkauksissa asiakkaiden mukaan. Se ei ole ehkä tässä nyt se kaunein esimerkki mitä haen, mutta ainakin hauska.  

Please leave a comment

Pikkuruinen piilopaikka

kauniin kylän sydämessä.

Kerroin teille eilen, että yövyin viime viikonloppuna Normandiassa kylässä nimeltä Honfleur. En ollut ikinä aiemmin kuullutkaan kyseisestä paikasta ja sen takia sinne päästyäni olinkin aika todella yllättynyt, että millaisia pikkuruisia helmiä pohjoisesta oikein löytyykään. Tällaisena pienehkönä romantikkona fiilistelin kaupunkia ihan toden teolla ja Honfleurin pikkukaupunki onkin ihan omiaan pienelle romanttiselle pakomatkalle.

Yövyimme hotellissa nimeltä Maison de Lucie, joka kruunasi pikkukaupungin charmin täydellisesti. Pikkuhotelli sijaitsi pienen kujan kulmassa ja kätki sisäänsä pieniä aamiaishuoneita, takkatulta ja ystävällisen palvelun.

Tehän tiedätte, että unohdan välillä syödä lounasta tai illallista, mutta aamiaiselle on aina tilaa. Hotellissa ei ollut yksittäistä aamiaishuonetta, vaan jokainen söi aamiaisen erillisissä huoneissa. Me söimme aamiaisen takkatulen ääressä ja sanotaanko nyt näin, että croissantit eivät ole koskaan maistuneet rapeammilta, eikä vastapuristettu mehu tuoreemmalta.

Maison de Lucie oli aivan ihana hotelli ja jos menette Normandiaan, niin pysähtykää siellä edes yhdeksi yöksi, sillä se jos mikä on ihana paikka. Honfelur oli muutenkin oiva paikka rentoutumiseen, sillä hiljaisessa kylässä pääsi kunnon lomamoodiin ja virittäytymään joulufiilikseen – juuri siihen mitä olin kaivannutkin.

X

Please leave a comment

Joulun kattausta etsimässä

…ehkä myös fiilistelemässä?

Lähden tällä viikolla joulun viettoon Pariisiin ja viikonloppuna vietin kavereiden ja sukulaisten kanssa vähän niin kuin  pre-jouluja aamiaisten, illallisten ja mummin luona yökyläilyjen merkeissä.  Sunnuntaina tein kotona ruokaa piiiitkästä aikaa. On ollut inspiraatio tässä viime aikoina vähän hakusessa tuon valon puutteen takia. Jep jep, kuvien takia täällä kokkaillaan ;)

Vaikka miten yritin itselleni sanoa, että tänä jouluna ei ruoasta tai mistään ylimääräisestä tarvitse tehdä mitään spektaakkelia.. Mutta miten siinä sitten taas kävikään? Yhtäkkiä huomasin miettiväni jouluruokia ja kattauksia. Pakkailin sunnuntaina tavarani suhteellisen valmiiksi ja jossain kohtaa huomasin, että  matkalaukku alkoi täyttyä myös kattauksiin liittyvistä jutuista? Ne kun ovat hyvin tärkeitä minulle, niin ilmeisesti ne lähtevät mukaani myös jouluksi. 

Vaikka kulta ei ole värinä ollut ikinä mieleeni, olen alkanut viime aikoina ostelemaan pikkuisia kultaisia detaljeja, niin koruina kuin kattauselementteinä. Olen myös alkanut pinnailemaan astetta lämpimämpiä kotikuvia ihan huomaamattani? Täten joulun kattauksessa saatetaan nähdä myös hivenen kullan hippuja ja lämpimämpiä sävyjä mitä yleensä. Ihan varma en tästä ole, sillä myös ne hopeat yksityiskohdat on pakattu laukkuihin ;).

No vaikka kattaus on puoliruokaa, mutta kai sitä pitää jotain jouluna syödäkin? Minulla on Pinterestissä reseptivarasto ja tänään illalla minun pitäisi käydä sitä läpi ja hakea vähän inspiraatiota, että mitä joulun aikaan syödään. Tänä jouluna ei syödä mitään muuta suomalaista kuin savustettua poroa, sillä sellainen poloinen palanen matkaa myös mukanani kohti valon kaupunkia <3

Olisi kiva kuulla teidän suosikkijouluruokia? Syödäänkö teillä perinteisesti vai onko pöydässä ihan omat jouluruoat?  Olkaa kiltit minun inspiraationi näihin jouluruokiin liittyen :)

P.S. Jouluni edistymistä voitte seurailla Instagramista ehkäpä myös ihan realiajassa <3

Please leave a comment

Kesä sydämessa ja kuvissa

Viikon päästä olen tuon kuvassa näkyvän neidon luona Pariisissa. Tutustuimme viitisen vuotta sitten yliopistolla kun etsiskelin itselleni ranskalaista kielikaveria. Kielikaverista tuli ystäväni ja myös siskoni. Siskoni muutti Pariisiin viime elokuussa töihin, mutta ainakin näillä näkymin hän saattaa palata Suomeen jopa ennen kesää ja pisamia<3

 

Meillä oli tapana viettää melkein kaikki vapaa-aika yhdessä yliopistossa ollessa ja välillä jopa tuntui, että hän asui kolmantena meillä Vaasan kodissa. Minulla on paljon kavereita, mutta kourallinen niitä sydämen ystäviä, jotka pysyvät aina sydämessä ja mielessä ja joiden kanssa voi jakaa IHAN kaiken. Rosie on yksi niistä ja olenkin niin onnellinen, että minulla on tuollaisia supernaisia elämässäni. Jokainen ansaitsee ja tarvitsee sellaisia sydämen ystäviä. Sellaisia, jotka nostavat maljan sinun onnistumisille, pyyhkivät ne kyyneleet poskiltasi ja palauttavat hymyn kasvoille päivinä jolloin ei tekisi mieli hymyillä.

Viime kesänä ennen Rosan Ranskaan muuttoa meillä oli tyttöjenviikonloppu Tukholmassa. Vein Rosien syömään lempiravintoloihini ja vietimme laatuaikaa kahdestaan. Kuvat ovat heinäkuun alusta ja yhdestä Tukholman lempiravintolastani, Eastin terassilta. Paljon on muuttunut noista kuvista – hassua miten elämä voikin muuttua puolessa vuodessa ihan täysin. Tärkeintä on kumminkin muistaa se, että elämä ei ole mitään ilman ihania ystäviä ja rakkautta jonka heidän kanssa voi jakaa.

 

Oi viikko, mene nopeasti!

Please leave a comment