Pikkuruinen piilopaikka

kauniin kylän sydämessä.

Kerroin teille eilen, että yövyin viime viikonloppuna Normandiassa kylässä nimeltä Honfleur. En ollut ikinä aiemmin kuullutkaan kyseisestä paikasta ja sen takia sinne päästyäni olinkin aika todella yllättynyt, että millaisia pikkuruisia helmiä pohjoisesta oikein löytyykään. Tällaisena pienehkönä romantikkona fiilistelin kaupunkia ihan toden teolla ja Honfleurin pikkukaupunki onkin ihan omiaan pienelle romanttiselle pakomatkalle.

Yövyimme hotellissa nimeltä Maison de Lucie, joka kruunasi pikkukaupungin charmin täydellisesti. Pikkuhotelli sijaitsi pienen kujan kulmassa ja kätki sisäänsä pieniä aamiaishuoneita, takkatulta ja ystävällisen palvelun.

Tehän tiedätte, että unohdan välillä syödä lounasta tai illallista, mutta aamiaiselle on aina tilaa. Hotellissa ei ollut yksittäistä aamiaishuonetta, vaan jokainen söi aamiaisen erillisissä huoneissa. Me söimme aamiaisen takkatulen ääressä ja sanotaanko nyt näin, että croissantit eivät ole koskaan maistuneet rapeammilta, eikä vastapuristettu mehu tuoreemmalta.

Maison de Lucie oli aivan ihana hotelli ja jos menette Normandiaan, niin pysähtykää siellä edes yhdeksi yöksi, sillä se jos mikä on ihana paikka. Honfelur oli muutenkin oiva paikka rentoutumiseen, sillä hiljaisessa kylässä pääsi kunnon lomamoodiin ja virittäytymään joulufiilikseen – juuri siihen mitä olin kaivannutkin.

X

Please leave a comment

Joulun kattausta etsimässä

…ehkä myös fiilistelemässä?

Lähden tällä viikolla joulun viettoon Pariisiin ja viikonloppuna vietin kavereiden ja sukulaisten kanssa vähän niin kuin  pre-jouluja aamiaisten, illallisten ja mummin luona yökyläilyjen merkeissä.  Sunnuntaina tein kotona ruokaa piiiitkästä aikaa. On ollut inspiraatio tässä viime aikoina vähän hakusessa tuon valon puutteen takia. Jep jep, kuvien takia täällä kokkaillaan ;)

Vaikka miten yritin itselleni sanoa, että tänä jouluna ei ruoasta tai mistään ylimääräisestä tarvitse tehdä mitään spektaakkelia.. Mutta miten siinä sitten taas kävikään? Yhtäkkiä huomasin miettiväni jouluruokia ja kattauksia. Pakkailin sunnuntaina tavarani suhteellisen valmiiksi ja jossain kohtaa huomasin, että  matkalaukku alkoi täyttyä myös kattauksiin liittyvistä jutuista? Ne kun ovat hyvin tärkeitä minulle, niin ilmeisesti ne lähtevät mukaani myös jouluksi. 

Vaikka kulta ei ole värinä ollut ikinä mieleeni, olen alkanut viime aikoina ostelemaan pikkuisia kultaisia detaljeja, niin koruina kuin kattauselementteinä. Olen myös alkanut pinnailemaan astetta lämpimämpiä kotikuvia ihan huomaamattani? Täten joulun kattauksessa saatetaan nähdä myös hivenen kullan hippuja ja lämpimämpiä sävyjä mitä yleensä. Ihan varma en tästä ole, sillä myös ne hopeat yksityiskohdat on pakattu laukkuihin ;).

No vaikka kattaus on puoliruokaa, mutta kai sitä pitää jotain jouluna syödäkin? Minulla on Pinterestissä reseptivarasto ja tänään illalla minun pitäisi käydä sitä läpi ja hakea vähän inspiraatiota, että mitä joulun aikaan syödään. Tänä jouluna ei syödä mitään muuta suomalaista kuin savustettua poroa, sillä sellainen poloinen palanen matkaa myös mukanani kohti valon kaupunkia <3

Olisi kiva kuulla teidän suosikkijouluruokia? Syödäänkö teillä perinteisesti vai onko pöydässä ihan omat jouluruoat?  Olkaa kiltit minun inspiraationi näihin jouluruokiin liittyen :)

P.S. Jouluni edistymistä voitte seurailla Instagramista ehkäpä myös ihan realiajassa <3

Please leave a comment

Kesä sydämessa ja kuvissa

Viikon päästä olen tuon kuvassa näkyvän neidon luona Pariisissa. Tutustuimme viitisen vuotta sitten yliopistolla kun etsiskelin itselleni ranskalaista kielikaveria. Kielikaverista tuli ystäväni ja myös siskoni. Siskoni muutti Pariisiin viime elokuussa töihin, mutta ainakin näillä näkymin hän saattaa palata Suomeen jopa ennen kesää ja pisamia<3

 

Meillä oli tapana viettää melkein kaikki vapaa-aika yhdessä yliopistossa ollessa ja välillä jopa tuntui, että hän asui kolmantena meillä Vaasan kodissa. Minulla on paljon kavereita, mutta kourallinen niitä sydämen ystäviä, jotka pysyvät aina sydämessä ja mielessä ja joiden kanssa voi jakaa IHAN kaiken. Rosie on yksi niistä ja olenkin niin onnellinen, että minulla on tuollaisia supernaisia elämässäni. Jokainen ansaitsee ja tarvitsee sellaisia sydämen ystäviä. Sellaisia, jotka nostavat maljan sinun onnistumisille, pyyhkivät ne kyyneleet poskiltasi ja palauttavat hymyn kasvoille päivinä jolloin ei tekisi mieli hymyillä.

Viime kesänä ennen Rosan Ranskaan muuttoa meillä oli tyttöjenviikonloppu Tukholmassa. Vein Rosien syömään lempiravintoloihini ja vietimme laatuaikaa kahdestaan. Kuvat ovat heinäkuun alusta ja yhdestä Tukholman lempiravintolastani, Eastin terassilta. Paljon on muuttunut noista kuvista – hassua miten elämä voikin muuttua puolessa vuodessa ihan täysin. Tärkeintä on kumminkin muistaa se, että elämä ei ole mitään ilman ihania ystäviä ja rakkautta jonka heidän kanssa voi jakaa.

 

Oi viikko, mene nopeasti!

Please leave a comment

Joulu Pariisissa

ja omia joulurutiineja etsimässä.

Minulla on ollut muutama unelma jouluun liittyen. Kaksi näistä on ollut, että viettäisin joulun Pariisissa ja New Yorkissa. Tänä jouluna saan sen yhden unelmani. Taas sitä huomaa, että unelmilla on tapana toteutua, kun antaa elämän vain viedä eikä suunnittele sitä sen enempää.

Olen muutenkin ollut joulut muutaman kerran ulkomailla, joten ehkä se on jonkinlainen joulurutiinini. Sen takia minulle ei ole kertynyt sellaisia ”pakkoollakotonajouluna” –tyyppisiä juttuja.  Sitä paitsi, tällaisena matkailuihmisenä joulun kokeminen muunlaisissa perinteissä kuulostaa virkistävältä. Ehdin sitten kiikkustuolissa viettämän niitä vähän perinteisempiä jouluja.  Tai riippumatossa ;)

Olen tosi onnellinen, että kerroitte minulle jouluistanne aiempaan postaukseeni. Olen hyvin avoin ihminen eikä minua pelota myöskään avata persoonaani täällä blogissani. Ehkä joulupostaukseni oli hyvä esimerkki siitä, että tätä blogia kirjoittaa ihan oikea ihminen, joka myös joskus kokee vastoinkäymisiä. Mikä on kumminkin tärkeintä, niistä pitää oppia eikä lannistua.  Pitää olla onnellinen niistä asioista mitä on, eikä katkera niistä mitä ei ole. Vain siten voi olla oikeasti onnellinen <3

Olin Pariisissa tasan 100 päivää sitten. Silloin siellä oli kesä, mutta seuraavan kerran kun menen sinne, niin siellä onkin jo talvi. En oikein tiedä millainen joulu Pariisissa tulee olemaan. Sehän siinä oikeasti mielenkiintoista onkin, sillä voin luoda siitä melkein ihan millaisen haluan.  Mietin, että pitäisikö sitä lähteä hakemaan joulun samppanjat Champagnen-alueelta? En ole ikinä käynyt siellä, mutta se olisi ainakin yksi uusi juttu mitä en ole koskaan tehnyt. Pariisista kun pääsee niin kätevästi junalla sinne :)

Vielä en ole oikein joulumoodissa, mutta veikkaan kun reilun viikon päästä laskeudun valon kaupunkiin, niin en voi muuta tehdä kuin päästä joulufiilikseen. Syödä kastanjoita, juoda glögiä ja katsella maailman kauneimpia valoja.

 

Please leave a comment

Pehmeitä pyyhkeitä..

hotellifiilistä kotosalla.

Yksi asia minkä takia pidän niin paljon hotelleista, ovat niiden paksut ja isot pyyhkeet. Sellaiset peitonomaiset pehmulaiset jotka muistuttavat enemmänkin peittoja kuin pyyhkeitä. Sellaisiin on vain ihana kääriytyä.

Suomessa on itse asiassa aika kehnonlaiset pyyhevalikoimat, jos ei halua upottaa koko omaisuuttaan pyyhkeisiin. Vai olenko väärässä? Mikä on jenkkien todella basic, on se meille vähän niin kuin pienenemoista arjen luksusta. Jep, paksu ja pehmeä pyyhe kun pelastaa aamuisin ja iltaisin. Se arjen ihanuus kun syntyy juuri tuollaisista pikkuisista jutuista, pehmoisista sellaisista. 

Chicagossa ollessani taisin olla jossain jetlag-huuruissani, sillä ostin neljä todella isoa ja muhkeaa pyyhettä. Meinasin joutua luopumaan kahdesta niistä, sillä kolmen käsimatkatavaralaukun kanssa matkustettaessa hymy ei ihan riittänyt virkailijoille. Onneksi pyyhkeet pääsivät kaikki mukaani ja nyt täällä kotona on hotellifiilistä edes hivenen :).

Please leave a comment