Mekko viiden vuoden takaa ja uudet asusteet

Avec Sofié blog l Itsenäisyyspäivä

Olen tällä hetkellä Suomessa ja syy minkä takia on tietenkin itsenäisyyspäivä. Meillä on tiedossa upeat juhlat, jonne on kutsuttu 200 itsenäisyysjuhlijaa. On varmaankin itsestäänselvyys, että näitä juhlia ei jätetä välistä varsinkaan, kun Suomi täyttää sata vuotta.

Avec Sofié blog l Itsenäisyyspäivä

Suomalaisuuteni sekä jonkinlainen kansallisylpeyteni on noussut varsinkin viimeisen kahden vuoden aikana. Olen aina ollut ylpeästi suomalainen, mutta kun kotimaata katsoo kauempaa, korostuvat ne hienot arvot joita kannan suomalaisena aina mukanani. Tasa-arvo, puhtaus ja toisten kunnioittaminen ovat varsinkin arvoja, joita seuraavat minua minne sitten ikinä menenkin.

Avec Sofié blog l Itsenäisyyspäivä

 

Avec Sofié blog l Itsenäisyyspäivä

Ensi viikon juhlat ovat iltapukujuhlat, jonne voi tosin laittaa muutakin kuin pitkän puvun. Kun katsoin muuttorumbassa vaatekaappiani, löytyi sieltä WhyRedin musta mekko, jonka olen ostanut opiskeluaikoinani Vaasasta. Muistan miten silloin mekon ostaminen kirpaisi, mutta taas sen näkee, että kun löytää omanlaisensa asun, kestää se aikaa ja käyttöä vuodesta toiseen.

Kun mekkoa pari viikkoa sitten sovittelin, hirvitti hivenen, että mahtuuko se enää päälle ja olisiko aika suunnata sittenkin ostoksille. Ilokseni mekko mahtui jopa ylleni, joten juhlien mekkokriiseiltä säästyttiin.

Mekon kaveriksi, ostin Miu Miu :n korvakorut sekä sormuksen, mutta muuten asusteina säilyvät lempilaukkuni, YSL:n clutch sekä vakiokorkkarini Aquazurralta. Kun on niin sanotusti klassikkojutut kaapissa, ei sitä joka juhliin tarvitse kaikkea ostaa uudelleen ja uudelleen.

 

Avec Sofié blog l Itsenäisyyspäivä

Yritän vähän kaikessa pitää mielessä sen ajatusmaailman, että pidän vaatteistani, sohvastani tai vaikka tauluistani pidemmän aikaa, jotta ei tulisi tehtyä niin paljon heräteostoksia. Sen takia yritänkin usein aina ostaa esimerkiksi suhteellisen klassisia tai hillittyjä vaatteita tai sisustusjuttuja, jotta silmä katselee niitä vähän kauemminkin. WhyRedin mekkoni on juuri yksi niistä asioista, jotka ovat olleet matkassani hyvin pitkään.

Please leave a comment

Avec Sofié x Asennemedia – tervetuloa!

Hei te uudet sekä tietenkin timanttiset pitkäaikaiset lukijani. On aika avata joulukalenterin luukun lisäksi myös blogini uudet sivut. Aloitin blogini kahdeksan vuotta sitten ja näille virtuaalisille päiväkirjani sivuille on kerääntynyt sisältöä tuhansien postauksien verran elämäni varrelta. Upean blogimaailman edelläkävijän Indiedaysin/Indieplacen lisäksi bloggasin aikoinaan myös MeNaiset-lehden alla, mutta nyt on aika oikean muuttoni lisäksi tehdä blogini siirto blogiagentuuri Asennemedian alle.

Avec Sofié blog l Asennemdia

Blogini alkoi aikoinaan Vaasassa sen takia, että opiskeluissa ei ollut tarpeeksi haastetta ja että minulla oli ylimääräistä aikaa. Tänä päivänä siitä harrastuksesta on tullut työni, jota niin paljon rakastan. Blogini alkoi ruokablogina, mutta nykyään tipahtavat kirjoitukseni paremmin lifestyle-kategorian alle. Toki täällä kokkaillaan edelleen, mutta blogista löytyy paljon myös sisustusta, matkailua, kosmetiikkaa, pohdintaa ja tietenkin kaikkea sitä mitä elämässäni tapahtuu. Usein täällä myös mietitään monikulttuurisuutta, kulttuurieroja, expat-elämää ja korostetaan niitä upeita asioita, joista saan suomalaisena olla niin äärettömän kiitollinen.

Viimeiset pari vuotta olen tehnyt töitä Indieplacen mielettömän tiimin kanssa. En edes tiedä miten kiittäisin teitä kaikesta tuesta sekä mahtavista mahdollisuuksista. Olette alan ammattilaisia ja vieneet vaikuttajamarkkinointia alusta asti niin paljon eteenpäin isoin harppauksin. Myyntiä ja tuottajia haluan kiittää kaikista kampanjoistani ja upeista yhteistöistä. Special -kiitokset menevät jokaisen bloggaajan supersankarille Hannulle kaikkien IT-haasteideni ratkomisesta. Hannu, olet timantti!

Paljon on tapahtunut niin blogimaailmassa kuin myös omassa elämässäni viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Pitkäaikaisimmat lukijani muistavat varmasti yliopistoajat Vaasassa, toiset muistavat sinkku-aikani (lue: #töölönmummoiluni) Töölössä ja moni teistä on tullut mukaan Pariisin piknikeiltä seuraamaan elämääni. Muutin tässä muutama viikko sitten Amsterdamiin kanaalien varsille mieheni työn perässä, joten tästä alkaa monella tasolla uusi ajanjakso – tervetuloa mukaan!

Tästä päivästä lähtien olen osa Asennemediaa, joka kokoaa alleen monta vanhaa blogikollegaa sekä paljon myös uusia kasvoja. Näiden mielipidevaikuttajien hilpeässä seurassa jatkan blogiuraani Amsterdamista käsin. Ihan huippua olla osa tätä jengiä!

Teille muutos ei näy sivupalkissa olevaa logoa kummemmin. Jatkossakin teen vain sellaisia kaupallisia yhteistöitä, jotka sopivat blogiini ja joiden takana voin seistä. Uusia ideoita ja toiveita kuulen teiltä myös erittäin mielelläni. Voitte muuten seurata menoani myös Facebookissa, Instagramissa, Pinterestissä, Bloglovinissa,  SoundCloudissa ja Twitterissä.

Ihanaa joulun odotusta teille ja mitä mahtavinta itsenäisyyspäivää!

Please leave a comment

Tapahtui kaksi viikkoa sitten…

“Haluatko vuokrata asuntoni Toscanasta?”

Olen aina tiennyt olevani suhteellisen hyvä networkkamaan ja tapaamaan ihmisiä. Toisena asiana, jossa olen tosi hyvä on matkailu. Tässä kävi kaksi viikkoa sitten hassu juttu, kun matkailuun ja valokuvaamiseen liittyvä maineeni matkusti nopeammin mitä minä. Työskentelen päivätyökseni kansainvälisessä firmassa ja vaikka työni ei millään lailla ole ns. kansainvälistä olen yrittänyt tehdä parhaani ja tutustua maailmalla oleviin kollegoihini ilman kasvokkain tapahtuvia tapaamisia toivoen, että vielä joskus tapaamme ihan oikeasti. 

Ilmeisesti olen ollut tässä todella hyvä sillä sain sähköpostiini muutama viikko sitten mailin Italialaiselta kollegaltani, jota en ollut koskaan tavannut, puhunut tai virtuaalisesti edes moikannut. Hän oli kuullut jonkun mutkan kautta, että täällä kaukana Suomessa on joku joka rakastaa Italiaa ja valokuvausta. Niinpä hän päätti kysäistä minulta josko haluaisin vuokrata hänen Toscanan-kotinsa pääsiäisenä ja ottaa hänelle valokuvia Toscanan kodistaan. Hän vuokraa siis miehensä kanssa kotiaan tällaisille reissaajille sekä Italiaa rakastaville ihmisille.

Muutaman hyvinkin ”tiukan” neuvottelun jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen talon vuokrasta ja valokuvaprojekteista ja kappas, menen pääsiäiseksi Italiaan. En yhtään pannut pahakseni, että hän uskalsi ottaa minuun yhteyttä. Hassua, että emme ole edelleenkään puhuneet puhelimessa tai videopuhelua, mutta tuntuu kun olisin tuntenut hänet jo kauankin. Italian kollegani kysyi minulta viime viikolla, että olenkohan nyt ihan varma, että olen suomalainen, sillä hänellä oli ollut meistä vähän erilainen kuva.

 

Tässä oli myös hassua se, että olin mielessä miettinyt, että haluaisin jonnekin pääsisäisen aikoihin, sillä siihen osuu muutama extra lomapäivä. Mietimme Toscanaa ja meni kaksi päivää niin saan sähköpostiini tämän mailin? Olin vähän ihmeissäni. Minulle on aiemminkin käynyt jotain tämäntapaisia hassuja juttuja kun olen miettinyt jotain, on se yllättäen toteutunutkin. 

Sovimme Italialaisten veljieni kanssa, että he saapuvat myös talolle pääsiäisen aikoihin, joten näen Toscanan ja veljeni yhdellä kertaa. En ole ikinä käynyt Toscanassa, joten on mielenkiintoista nähdä onko se niin ihana mitä kaikki sitä hehkuttavat. Teistä joku on siellä varmaankin jo vieraillut?

Mitä tästä opimme? Kannattaa aina tutustua ihmisiin, olla avoin ja kertoa hivenen itsestään, palkinnoksi voi saada uusia ystäviä sekä pääsiäisen Toscanassa. Niin, ja muuttaa sitä mielikuvaa meistä suomalaisista ;) 

Please leave a comment

Pieni suklaapuoti

Barcelonan uusi suosikki..

Vietin uuden vuoden Barcelonassa parhaan ystäväni häitä järjestellen ja menuja maistellen. Hääjuttujen lisäksi ehdin pyhien takia onneksi myös kierrellä kaupungilla, käydä vanhoissa lempipaikoissani ja etsiä myös uusia paikkoja seuraava Barcelonan matkaa ajatellen. Tiedän, että moni teistäkin on sinne menossa varmaankin kesällä, joten vanhojen paikkojen lisäksi saatte uusia matkavinkkejä.

Barcelona on helppoudenkin takia vakiokohteeni, sillä siellä on niin helppo kävellä paikasta toiseen. En ole maailman paras lukemaan karttaa, mutta kun on tullut käveltyä ristiin rastiin ja edes takaisin, niin valokuvamuistista on aina välillä hyötyä. 

 

 

Ensimmäisellä Barcelonan matkallani vuokrasin asunnon Ravalista ja sen jälkeen sinne ei ole oikein huvittanut mennä. Joulukuun lopulla kävelimme kumminkin yhtenä päivänä Ravalin läpi ja löysin ihanan nimensäkin mukaisen, suklaakeittiön.

Kahvila on lähellä La Ramblaa, eli suklaakeittiön löydätte melkein Ramblan kadunkulmasta. Suklaaherkkujanen lisäksi pääsette maistelemaan ihania kahveja  ja kurkkaamaan sinne suklaakeittiöön, että mitä kaikkea siellä voikaan tehdä. Barcelonassa on myös ihan opastettuja suklaakierroksia ja suklaamuseo, eli suklaanystävänä Barcelona on oiva matkakohde. 

Vaikka ruokapaikat ja pikkuruiset kahvilat ovat aina prioriteettilistallani matkustellessani, ei niinkään laukku- tai kenkäkaupat (omituinen nainen kun ei jaksa ravata kaupoissa), mutta nyt viime Barcelonan matkallani löysin myös aivan ihanan minulle uuden kaupunginosan ja Barcelonan lempikadun, josta löysin kaksi arkkitehtia ja heidän karkkikauppansa – siitä kuulette lisää pian :)

Tässä syksyn aikana olen matkustellut jonkin verran ja olen pistänyt merkille, että miten paljon enemmän muualla kiinnitetään paketointiin ja pakkaukseen huomioita mitä meillä. Monesti olen jopa hairahtunut ostamaan jotain jo puolittain sen takia, että saan kauniin paketin itselleni (jep). Samalla olen miettinyt, että miksei meillä olla kekseliäitä/viitseliäitä, että asiakas saisi kauniin paketin itse tuotteensa lisäksi mukaan. Suklaakeittiössäkin donitsit ja kuppikakut lähtivät kananmunankennonnäköisissä pakkauksissa asiakkaiden mukaan. Se ei ole ehkä tässä nyt se kaunein esimerkki mitä haen, mutta ainakin hauska.  

Please leave a comment

Pikkuruinen piilopaikka

kauniin kylän sydämessä.

Kerroin teille eilen, että yövyin viime viikonloppuna Normandiassa kylässä nimeltä Honfleur. En ollut ikinä aiemmin kuullutkaan kyseisestä paikasta ja sen takia sinne päästyäni olinkin aika todella yllättynyt, että millaisia pikkuruisia helmiä pohjoisesta oikein löytyykään. Tällaisena pienehkönä romantikkona fiilistelin kaupunkia ihan toden teolla ja Honfleurin pikkukaupunki onkin ihan omiaan pienelle romanttiselle pakomatkalle.

Yövyimme hotellissa nimeltä Maison de Lucie, joka kruunasi pikkukaupungin charmin täydellisesti. Pikkuhotelli sijaitsi pienen kujan kulmassa ja kätki sisäänsä pieniä aamiaishuoneita, takkatulta ja ystävällisen palvelun.

Tehän tiedätte, että unohdan välillä syödä lounasta tai illallista, mutta aamiaiselle on aina tilaa. Hotellissa ei ollut yksittäistä aamiaishuonetta, vaan jokainen söi aamiaisen erillisissä huoneissa. Me söimme aamiaisen takkatulen ääressä ja sanotaanko nyt näin, että croissantit eivät ole koskaan maistuneet rapeammilta, eikä vastapuristettu mehu tuoreemmalta.

Maison de Lucie oli aivan ihana hotelli ja jos menette Normandiaan, niin pysähtykää siellä edes yhdeksi yöksi, sillä se jos mikä on ihana paikka. Honfelur oli muutenkin oiva paikka rentoutumiseen, sillä hiljaisessa kylässä pääsi kunnon lomamoodiin ja virittäytymään joulufiilikseen – juuri siihen mitä olin kaivannutkin.

X

Please leave a comment