Toivepostaus : erilaiset design-tuolit pöydän ympärillä

Avec Sofie blog l design chair addiction

Kyselin teiltä Instagramissa mitä haluaisitte lukea ja teiltä tuli vaikka mitä ideoita. Päivä kanssani, keittiövälineiden ABC, meikkipussi sisältö… Ja tietenkin Amsterdamista toivottiin paljon sisältöjä. Näistä kaikista ja paljon muista saatte varmasti postauksia ihan pian, mutta ajattelin aloittaa yhdestä postaustoiveesta, josta saan viikoittain kysymyksiä, jos tuolejani vilahtelee kuvissa tai videoissa.

Niin kun on käynyt selväksi, rakastan design-tuoleja. Jos minut pitäisi johonkin ryhmään laittaa, olisi se varmasti valaisin- tai tuoli-ihminen. Toivoisin olevani matto-ihminen tällä hetkellä, mutta ehkä sitten joskus tulevaisuudessa.

Avec Sofie blog l design chair addiction

Kun muutimme, päätin että uudet tuolit pitää pöydän ympärille saada. Mielessä oli jo Gubin Beetle-chairit, mutta parempi puoliskoni ei antanut periksi, ei sitten millään. Olisin nimittäin halunnut rikkoa tätä modernia kotia hieman klassisemmilla ja pyöreämmillä muodoilla, mutta en saanut Beetle-tuoleja pöydän ympärille. Senpä takia täällä on nyt pöydän ympärillä erilaiset tuolit rikkomassa ”iglumaisuutta” tai jonkinasteista liian seesteistä fiilistä.

Alun perin pöydän ympärillä oli myös Thonetin tuolit, jotka näkyvät postauksessa 15 asiaa joita aikuisella naisella ei tulisi olla kotonaan. Mutta koska tuolit ovat limited edition ja aika arvokkaat käyräjalkojensa takia, en niitä halunnut laittaa pöydän ympärille jokapäiväiseen käyttöön. Halusin pöydän ympärille tuoleja joilla voi vaikka tanssia ja että ne ovat korvattavissa saman tien. Sen takia pöydän ympäriltä löytyy tuttujen Kartellien lisäksi Vitran DAR- tuoli sekä DSR-tuoli sekä Magis merkin One-tuolit. Joukkoon on tulossa vielä kahdeksas DAR-tuoli tällä viikolla ja sitten on tuoliprojekti saatu päätökseen.

Avec Sofie blog l design chair addiction

Avec Sofie blog l design chair addiction

Avec Sofie blog l design chair addiction

Yksi syy miksi tuoleiksi valitsin nämä, olivat myös niiden helppokäyttöisyys ja että ne voi kesällä kantaa kätevästi terassille eikä pieni sade pilaa niitä. Järkiratkaisu siis niin kuin kaikki sisustusratkaisuni taitavat olla. Kun emme asu tässä asunnossa loppuelämäämme, pitää tuolien olla sellaiset, että ne sopivat myös seuraavan kotiin. Tämä meidän elämäntyyli taitaakin olla suurin syy miksi ostan mieluummin sellaisia iättömiä sisustuselementtejä, ettei joka kerta tarvitse laittaa kotia uusiksi. Mieluummin kerralla kuntoon. Gervasonin Ghost – sohva on hyvä esimerkki siitä.

Avec Sofie blog l design chair addiction

Vitran DSR-tuoli on pehmustettu ja se on ehkä mukavin kaikista näistä tuoleista. Pehmustettuna tuoli voisi mennä hetkellisesti myös työtuolista ja jos on mukavampaa tuolia vailla, kannattaa nimenomaan kokeilla tuolin pehmustettua versiota. Ilman pehmusteita, ei tuoli ainakaan minulle sovi pitkäksi aikaa istuttavaksi, mutta ruokapöydän ympärille kylläkin.

Emme tuolien lisäksi ole joutuneet hankkimaan paljonkaan uusia huonekaluja paitsi pienen loveseatin sekä sain puhuttua itselleni Gubin matalamman tuolin myös takan eteen. Nämä kaksi hankintaa olivat isoimmat mitä tähän asuntoon teimme ja lupaan kertoa niistä enemmän, kun ne ovat saapuneet tehtaalta.

Edit: Alimmaisena näkyvä valkoinen tuoli lisätty, sillä tuoli saapuikin aiemmin mitä piti.

Please leave a comment

Ankka-confit eli Confit de canard – vuoden paras resepti

Avec Sofie blog l Ankka-confit eli Confit de canard

Yksi asia mihin olen nimenomaan halunnut muutosta, on että teen enemmän ruokaa kotona ja kokeilen erilaisia reseptejä. Ranskassa söimme ulkona lähes joka päivä, joten keittiötä ei tullut käytännössä käytettyä ollenkaan muuten kuin grillin muodossa. Ruoka on minulle aina ollut intohimo ja sen takia blogini alun perin aloitinkin.  Nyt kun asumme Hollannissa, ovat raaka-aineet ja inspiraatio kädenulottuvilla, kun ruokakauppoja ja eri ruokakulttuurien ruoka-aineita on saatavilla paremmin.

Avec Sofie blog l Ankka-confit eli Confit de canard

Vaikka tiedän, että suurin osa lukijoistani elää niin sanotusti ruuhkavuosia, haluan silti jakaa teille inspiraatiota, miten tehdä ravintolaillallisen veroista ruokaa myös kotona. Toki blogissa on tulevaisuudessa myös reseptejä ihan perus arkiruokaankin, mutta se miten kotona saa tehtyä hyvää ruokaa helposti on ollut aina minulle se ohjenuora, jota olen noudattanut blogissani ja muutenkin kokkailuissani. Tässä siis ehkä hieman erikoisempi resepti kotikeittiöihin, mutta sitäkin parempi. Ankka-confit oli tämän vuoden lempiruokani ja tästä parempaa koti-illallista saa hakea. Ankka-confit ei ehkä synny jokaiselta ihan arkena, sillä kokkaamisen kannattaa varata muutama tunti.

Avec Sofie blog l Ankka-confit eli Confit de canard

Ankan koivet ovat säilötty sen omaan rasvaan, joten kun etsit ankkaa, älä ryntää lihatiskille, vaan etsi säilykehyllystä isohkoja säilykepurkkeja (yllä olevassa kuvassa näkyvät oikeanlaiset purkit). En myöskään heittäisi rasvaa pois, vaan meillä sitä säilytetään pakastimessa ja kun seuraavan kerran teen vaikka lihapullia, otan rasvapurkin pöydällä ja paistan maistuvammat lihapullat ankan rasvassa. Toki voit tehdä kinkkutempun ja säilyttää rasvan pakkasessa, mutta en missään nimessä heittäisi sitä pois.

Avec Sofie blog l Ankka-confit eli Confit de canard

Avec Sofie blog l Ankka-confit eli Confit de canard

Avec Sofie blog l Ankka-confit eli Confit de canard

Avec Sofie blog l Ankka-confit eli Confit de canard

Avec Sofie blog l Ankka-confit eli Confit de canard

Avec Sofie blog l Ankka-confit eli Confit de canard

Avec Sofie blog l Ankka-confit eli Confit de canard

Ankka-confit neljälle:

Valmistusaika: 2-3h

Paistoaika (n. 1h).

4-5 koipea ankan omassa rasvassa

2 keskikokoista purjoa

1 granaattiomena

Nippu korianteria

3-4 Riisipaperia tai salaatinlehtiä syöjää kohden

1 purkki luumuhilloa

Miriniä

Suolaa

Soijaa

Sokeria tarvittaessa

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.  Otan ankan koivet pois tölkeistä ja rasvasta. Käytä ankat pannulla nopeasti ja asettele ne uunivuokaan (koipia ei todellakaan tarvitse välttämättä käyttää pannulla, vaan ne voi laittaa suoraan uuniin). Kerää pannulle jäänyt rasva talteen. Laita ankan koivet uuniin.

Silppua purjo noin 10 cm siivuiksi. Purjo sopii erinomaisesti ankan kanssa, joten purjoa saa olla reilusti. Avaa granaattiomena, ota siemenet talteen ja asettele esille. Pese korianteri, silppua se pieniksi ja laita esille.

Luumuhilloja on monenlaisia, mutta me lisäsimme luumuhilloon miriniä, soijaa ja riisiviinietikkaa. Luumuhillo saa myös olla notkeaa, jotta sitä on helppo sutia silputulla purjolla riisipaperille. Lisää siis hivenen nestettä joukkoon, jos luumuhillo on liian jähmeää.

Tässä vaiheessa ankat ovat saaneet olla uunissa noin tunnin verran, joten sivele talteen otettua rasvaa ankan pintaan, jotta pinta saa ihanan rapean koostumuksen. Kun olet valellut ankat rasvalla, laita ne takaisin uuniin. Toista tämä vielä kerran ennen kuin otat ankat pois uunista.  Anna koipien paistua uunissa noin tunnin verran, mutta kumminkin niin, että ankan liha lähtee todella helposti pois luista. Ankan koivessa on kolme luuta, joten kun irrotat lihaa pois, muista irrottaa kaikki luut. Asettele ankan liha revittyinä paloina esille.

Asettele vedellä täytetty lautanen esille pöytään, jotta riisipaperit ovat helppo kastaa sitä mukaan, kun syöjien lautaset ovat tyhjentyneet. Maalaa purjolla ja luumuhilloa riisipaperille, lisää ankkaa, korianteria sekä granaattiomenaa. Taittele riisipaperi kauniiksi kääröksi ja nauti. Luumuhillo, purjo, korianteri sekä suolainen ankka ovat mieletön yhdistelmä!

Toki riisipaperin voi myös jättää näpertelemättä ja tehdä ankan salaatin muodossa, mutta itse en jättäisi purjoa tai luumuhilloa pois reseptistä. Ankka-confit on ollut ehdottomasti tämän vuoden, jos ei viime vuosien paras resepti. Reseptissä yhdistyvät vietnamilainen keittiö sekä ranskalainen perinteinen resepti. Kiitos tämän reseptin ideoinnista ja jakamisesta kuuluu ystävälleni ja huippukokille Mikolle!

 

Please leave a comment

Miten rakentaa henkilöbrändiä sosiaalisessa mediassa

Avec Sofié blog l Asennemdia

Kävimme ystävieni kanssa joulun aikoihin keskustelua sosiaalisen median käytöstä, sillä olimme jokainen huomanneet ehkä hivenen yllättävää käytöstä ihmisiltä. Sosiaalisen median kautta helposti leimautuu sekä välillä myös väärät mielikuvat jäävät päällimmäiseksi mieleen ihmisten kuvien ja statuksien kautta. Liika vuodattaminen on mielestäni turhaa sekä turha leveileminen. Tärkeintä on toki olla oma itsensä ihan myös siellä Twitterissä ja Instagramissa, mutta hienotunteisuutta on hyvä vaalia.

Minulta on usein kysytty, että mihin vedän rajan, että mitä jaan varsinkin, kun olen ollut kauan aikaa niin sanotusti tiedottomassa tilassa ja jollain lailla surullinen Pariisissa. Suurin syy miksi en avoimesti teille Pariisista kirjoitellut, oli se, että en halunnut, että luulette, että olin itkukurkussa koko ajan. Toinen raja myös menee liian henkilökohtaisten asioiden jakamiseen. Jos joku on nukkunut pois, saanut syöpädiagnoosin tai voi muuten huonosti, en jaa niitä asioita. Vaikka se välillä saattaa tuntua siltä, että jaan koko elämäni, suurin osa asioista niin ihanimmat kuin myös ne ikävimmät jäävät pois blogista. Moni ystäväni tai perheenjäsen on esimerkiksi toivonut, että heitä tai heidän lapsiaan ei näy teksteissäni tai kuvissa, sillä he eivät ole sosiaalisessa mediassa aktiivisia.

Avec Sofié blog l Asennemdia

Usein myös olen käsitellyt hetken päästä vaikeita asioita blogissani, kun asiat ovat niin sanotusti käyty läpi. Hyvä esimerkki oli graduni sekä Pariisista muutto. En halunnut täällä vatvoa sitä, että maisterinpaperit eivät ole vielä plakkarissa tai että asun kaupungissa, josta haluan pois. Ne olivat itselleni vaikeita asioita, sillä koin itseni todella luuseriksi, kun gradu oli jäänyt roikkumaan töiden takia. Sitten kun se oli kunnialla hinkattu loppuun, pystyi siitä puhumaan.

Ihan tosin persoonattomana en tätä blogiani halua kirjoittaa, sillä en itse jaksa myöskään lukea mitään, jossa ei ole oikeaa elämää taustalla tai kirjoittajan persoona esillä. Mielestäni sitä varten ovat lehdet.  Toki monen asian voi tehdä niin eri tyylillä, mutta haluan, että luette nimenomaan minun blogiani, ettekä sivustoa, joka voisi olla kenen tahansa kirjoittama. Tosin olen aina miettinyt kirjoitukseni niin, että tämä sivustoni on myös CV:ni.

Avec Sofié blog l Thanksgiving

Miksi sitten lähdin kirjoittamaan tätä tekstiä? Syy siihen on nimenomaan käymämme keskustelut ihmisten Instagram -päivityksistä ja että missä menee raja varsinkin silloin kun avoimesti kerrot työpaikastasi.

Monilla yrityksillä on policyt, että jos mainitsee työpaikkansa, tuotteet tai edes työmatkailut, on profiilissa ilmoitettava, että missä on töissä piilomainonnallisista syistä. No missä mennään sitten metsään? No mielestäni siinä vaiheessa, jos työpaikan alla postataan epäsopivaa materiaalia. Esimerkiksi humanitaarisellä- tai non-profit -alalla työskentelevä julkaisee kuvia #luxury #luxurylifestyle (epämiellyttävimmät tagit mitä tiedän) alla. Tai kuvat eivät yleisesti vain sovi muuten yrityksen arvojen alle.

Toki medialukutaitoa toivotaan kaikilta, mutta silti myös kuvan julkaisijalla on vastuu. Olen muutamasta tapauksesta kuullut, että kuvan takia on saanut verokortin käteen, kun yritys koki, että työntekijä ei osannut käyttäytyä sosiaalisessa mediassa yrityksen arvojen mukaisesti.

Uskon, että todenmukaisuus ja elämänmakuisuus ovat jokaisen handlen ja profiilin salaisuus, mutta jos ei sitä halua tuoda kuvien kautta, voi sitä persoonaa tuoda tekstien kautta.

Näissä kyseisissä profiileissa, jotka olivat herättäneet huomiomme, oli tosin selkeä arvoristiriita yrityksen välillä, joissa käyttäjät olivat töissä. Jos kyseessä olisi ollut tilanne, että kyseiset yritykset eivät olisi olleet niin vahvasti esillä, emme tuskin olisi edes huomanneet mitään vaan olisimme scrollaanneet alaspäin. Nyt tosin kuvat jäivät mieleen epäsopiviksi ja monilta osin mauttomiksi ja ihan jo kuvan julkaisijan puolesta toivon, että työnantaja ei joko löydä näitä kuvia tai käyttäjä itse tajuaa, että nyt on menty viivan väärälle puolen. Minulle on aina iskostettu PR-tiimin puolesta, että olet firman edustaja myös vapaalla, jos sen avoimesti kerrot handlessasi.

Olen ollut kahdessa hyvin erilaisissa työpaikassa ja toisessa kannustettiin olemaan avoimesti sosiaalisessa mediassa ja toisessa en saanut tuoda työpaikkaani ollenkaan esiin. Moni yritys on onneksi nykyään ymmärtänyt, että työntekijä omin sanoin on yrityksen paras spokesperson. Olen itse työni takia esimerkiksi coachannut monia myynnissä olevia ihmisiä olemaan avoimempia omasta tietotaidosta, mutta myös painottanut sitä, että ihan liian reteästi en omasta osaamisesta vuodattaisi.

Kun nyt joulun aikoihin puhuimme näistä asioista, aloin myös itse miettimään omia julkaisujani. Toki Sofié -persoonani on hyvin erilainen sosiaalisen median käyttäjä mitä esimerkiksi minä itse, sillä painottelen todella paljon sen kanssa, että mitkä asiat jätän esimerkiksi blogissa kirjoittamatta ja mitkä en. En myöskään jaa omassa FB -profiilissani enää kovinkaan paljon mitään, vaan olen vähentänyt ns. turhanpäiväisten statuksien julkaisemista.

Mitä sitten tästä käymästämme keskustelusta ystävieni kanssa jäi päällimmäisenä mieleen? Olemalla aito, hienontunteinen ja muita kunnioittava pääsee jo pitkälle. Toki jos on työprofiililla rakentamassa henkilöbrändiä, sen oman osaamisen esiintuominen ei ole ollenkaan huono idea, päinvastoin. Silloin tosin kannattaa jättää ne limusiiniajelut sekä #luxurylifestyle -tagit tai paljastavat kuvat pois. Totesimme, että siinä vaiheessa kannattaa olla vaikka kaksi profiilia, se henkilökohtainen – ja työprofiili. Näiden kahden sekoittamisessa harvoin onnistutaan.

Please leave a comment

Oppimisen kautta ja vuoden 2017 tähtihetkiä

Avec Sofie blog l Year 2017

Monesti kun vuosi vaihtuu, puhutaan muutoksista tai niistä asioista, joita ei haluta kantaa enää seuraavalle vuodelle. Ihan kun haluttaisiin jättää monia asioita, ihmisiä ja tapahtumia taakse. Itse ajattelen monen asian niin, että vaikka asia tai kokemus olisi ollut negatiivinen, pitää siitä nähdä ne parhaimmat hetket sekä myöskin oppia vaikkakin ehkä joskus jopa ikävän kautta.

En ollut tahallani halunnut kertoa teille kovinkaan suoraan, että miten en viihtynyt Pariisissa, sillä en halunnut leimata Pariisia kaupunkina, tai että olisitte ajatelleet, että olen koko ajan surullinen ollessani kaupungissa. Vaikka joskus toki todella vaikeaa olikin, mutta päällimmäisenä tunteena on kumminkin kiitollisuus, että olen saanut asua Pariisissa, oppinut kielen ja kulttuurin, tavannut ihania ihmisiä ja oppinut itsestäni paljon.

Jos jotain viime vuodesta jäi päällimmäisenä mieleen, oli se ystävyys sekä odotus. Tein ystävieni kanssa paljon erilaisia asioita, sekä odotin seuraavaa paikkaa, jonne asettuisimme asumaan. Vaikka joskus odottaminen vaikeaa olikin, on vuoteen mahtunut niin älyttömän monta upeaa asiaa, jotka olen kokenut odotellessani. En siis unohtanut elää, vaikka jonkinlaisessa välitilassa olinkin. Tämä on ehkä sellainen oppi, jonka toivon, että moni teistä muistaa, että elää ei saa unohtaa, vaikka etsisi sitä elämänkumppania, uutta työpaikkaa, omaa kaupunkia tai terveellisempää elämää.

En tiedä onko tämä nyt oikeaoppinen termi, mutta itse ainakin olen kokemusperäinen ihminen, joka yrittää saada parasta pienestäkin asiasta. On se sitten aamiainen, kattaus tai road trip, ilo on otettava irti jokaisesta hetkestä. Tämä asenne on sellainen, jonka toivon aina säilyttäväni joten tässä teille vuoden 2017 parhaimmat hetket.

Vuosi 2017 alkoi New Yorkista ja yhteisellä aamukävelyllä Central Parkissa. Jos joku tunne siivitti vuoden alkua, oli se onnellisuus siitä, että uskallamme elää niin kuin itse haluamme ja toteuttaa omia toiveitamme.

Avec Sofie blog l Year 2017

Helmikuu on Pariisissa usein jo kevättä ja sen takia viiletin töihin välillä korkokengissä, vaikka talvikuukausia elettiinkin. Olin onnekas siinä mielessä, että työpaikkani sijaitsi 10 min kävelymatkan päässä kotoa ja ikkunani näyttivät suoraan Oopperan portaille. Uskon, että lyhyempää työmatkaa tai upeampaa ikkunanäkymää en enää ikinä saa. Kuvassa näkyvät vuoden, jos ei elämäni lempikengät, Aquazurran avokkaat.

Avec Sofie blog l Year 2017

Maaliskuussa kävimme katsomassa uutta asuntoa Pariisista. Silloin vielä luulimme, että jäämme kaupunkiin ja oli 30 minuutista kiinni, että olisimme jääneet Pariisiin asumaan. Yksi puhelinsoitto muutti kaiken ja jos sitä soittoa ei olisi tullut, asuisimme nyt ehkä yhdessä Pariisin unelmaosoitteissani, Place des Victoireissa.

Avec Sofie blog l Year 2017

Vuoden ihanin aamiaisidea tulee maaliskuulta, ja Marcellen egg in a hole -leipänen pääsee kyllä kokeiluun myös ihan kotikeittiössä piakkoin. En tiedä monta kertaa kävin kyseisen leipäsen syömässä, mutta uskon, että kymmeniä. Marcelle on myös yksi lempiaamiaispaikkani Pariisissa, joten se kannattaa käydä kurkkaamassa.

Avec Sofie blog l Year 2017

Maaliskuussa kävimme myös Amsterdamissa viettämässä pääsiäistä ja syömässä De Plantagessa. Tuolloin kippistelimme Sveitsille ystäviemme kanssa. Little did I know.

Avec Sofie blog l Year 2017

Jo perinteeksi muodostunut tapa viettää vappua on juhlia sitä Etelä-Ranskassa ystävien kanssa. Niin tehtiin myös viime vuonna ja samalla koettiin yllättävä picnic-ajelu ihanalla puuveneellä. Kävelin rantaan ja aloin avoimesti ihailemaan puuvenettä ja sen kippari kysyi kiitokseksi haluaisinko kyytiin. Nappasin raksut terassilta, viinit ja coolerit ravintolasta ja näin vietettiin upea veneretki vapun kunniaksi.

Avec Sofie blog l Year 2017

Vuoden lempidokumentti oli ehdottomasti BBC:n HyperNormalisation, joka käsitteli Lähi-Itää ja miten vääristyneet kuvat meillä saattaa joskus asioista olla. Se miten mietimme, että jokin asia ei kosketa meitä, kun se on kaukana tai erilaista, on jotain sellaista mitä en henkilökohtaisesti voi ymmärtää.

Avec Sofie blog l Year 2017

Toukokuussa olin myös Suomessa ja yksi ihanimmista asioista mitä kevään ja kesän aikana tuli tehtyä, oli käydä aamutreffeillä Altaalla uimassa. Siis mikä euforia tuleekaan aamuisesta uinnista, kun samalla katselee heräävää kaupunkia. Uintia ihanampaa taisi kumminkin olla seura, sillä uimatreffien kautta myös vaihdettiin kuulumiset kivasti.

Avec Sofie blog l Year 2017

Matkailin vuonna 2017 jonkin verran ja yllättävin kohde taisi olla Bulgarian Sofia. Vuoden mahtavin yhteistyö oli InvestEU ja yhteistyön takia matkasin nimenomaan Bulgariaan ja loppuvuodesta vielä Brysseliin.

Kesän aikana laitettiin terassi ja puutarha kuntoon ja onnistuin ensimmäisen kerran istutuksissani. Olin ehkä hivenen ylpeä omasta puutarhastani ja sitä kyllä esiteltiin ja ihailtiin joka aamu, kun sipulit kasvoivat ja mustikat värjäytyivät siniseksi. Terassi saatiin sisustettua myös kauniiksi ja siitä tulikin onnenkeidas, kun se vihdoin alkoi tuntua omalta paikalta.

Avec Sofie blog l Year 2017

Avec Sofie blog l Year 2017

Kesän aikana meillä kävi paljon ystäviä läheltä ja kaukaa. Sain yhden parhaimman ystävistäni Dubaista kylään ja samalla ihmeteltiin sitä, miten paljon on muututtu ihan lyhyessä ajassa juuri asuinpaikan mukaan. Kiitimme toisiamme ystävyydestä ja siitä että kumpikin on ollut aina tukena, kun sitä on tarvittu.

Avec Sofie blog l Year 2017

Kesän aikana matkailtiin lähiseuduilla ja vietettiin päivä myös Saint-Tropezissa. Minulla oli kuulopuheiden ja omien mielikuvien takia kylästä ehkä hieman negatiiviset fiilikset ja sen takia en ikinä aiemmin ollut siellä edes käynyt. Taas tuli heitettyä omat mielikuvat äkkiä mielestä, sillä Saint-Tropez oli ainakin heinäkuussa keskellä päivää todella viehättävä.

Avec Sofie blog l Year 2017

Heinä-elokuussa kävimme myös road tripillä keskellä Provencea ja elämäni ihanin boutique bnb löytyi keskeltä vuoristoa. Edelleenkin lämmöllä mietin tuota paikkaa ja sen sveitsiläisiä omistajia. Jos joku uniikkikohde pitäisi teille suositella, olisi se nimenomaan Metafort BnB. Paikka on matkan takana, mutta jokaisen kilometrin arvoinen.

Avec Sofie blog l Year 2017

Elokuussa lomamatkan jälkeen Sveitsin muuttohaaveet laitettiin laatikkoon ja alettiin valmistautumaan Amsterdamissa asumiseen. Elokuussa laitettiin muuttomoodi päälle ja viisumihakemukset menemään.

Avec Sofie blog l Year 2017

Syyskuussa Carita tuli vielä moikkaamaan minua Etelä-Ranskaan ja saimme nauttia vielä hetken kauniista ilmasta ja kesäisestä fiiliksestä. Jos jostain olen ystävälleni kiitollisuuden velassa, on se kaikesta tuesta ja tsempeistä aina isojen päätösten edessä.

Avec Sofie blog l Year 2017

Olen todella nirso italialaisten ravintoloiden suhteen, mutta jos jotain paikkaa Pariisissa suosittelen, on se Pink Mamma. Pink Mamman sisustus on myös jotain ihan omaa luokkaansa – ihan kun olisi Toscanassa. Pariisissa varsinkin saa olla ravintoloiden kanssa tarkkana, sillä turismin takia tulijoita riittää, oli taso sitten millainen tahansa. Pink Mammaan on tulijoita, mutta onneksi taso on myös pitänyt.

Avec Sofie blog l Year 2017

Lokakuussa käväisin kaksi kertaa Kööpenhaminassa ja molemmilla kerroilla vietin mitä ihanimpia hetkiä. Mieheni kanssa ihailimme Tivolia väri- sekä kurpitsaloistossa, sillä huvipuisto oli puettu Halloween pukuun.

Avec Sofie blog l Year 2017

Marraskuussa koitti suuri päivä, sillä muuttotavaramme saapuivat Amsterdamiin ja sanoimme Pariisilaiselämälle hyvästit. Tämä paikka on vain tuntunut minusta aina kodilta ja olen näin reilun kuukauden kokemuksella asettunut tänne todella hyvin. Olen liikkunut, nukkunut, nauranut enkä ole itkenyt vielä kertaakaan muuten kuin onnesta.

Avec Sofie blog l Year 2017

Avec Sofie blog l Year 2017

Marraskuu meni hujauksessa muuttolaatikoita purkaessa, sekä uutta sivustoa koodatessa. Joulukuussa olikin blogimuuton aika Asennemedian alle ja kun kaikki muutot oli tehty onnistuneesti, oli aika juhlia Suomea. Ystäväni järjesti kyllä tämän vuoden upeimmat juhlat ja Kattilahallissa meitä juhlijoita oli yhteensä 200. Suomen Itsenäisyysjuhlat olivat joka tavalla ehkä tämän vuoden yksi kohokohdista. Harvemmin sitä tulee Finlandia Hymniä kuunneltua yhtä hartaasti ja vedet silmissä.

Joulu vietettiinkin sitten tänä vuonna kahdestaan kotosalla ja en kyllä ole aikoihin ollut näin levänneenä ja rauhallisin mielin jouluna. Päätös olla matkustamatta minnekään oli kyllä parhain päätös aikoihin.

Avec Sofie blog l Aikuisten joulu

Uuta vuotta juhlittiin ystävien kanssa kotosalla kokkaillen ja vuoden parhain ruoka on ehdottomasti tänä vuonna ollut duck confit. Teimme ankkaa tammikuun alussa ja nyt joulukuussa kahtena päivänä peräkkäin enkä kyllä ole yhtä hyvää ruokaa saanut edes ravintolassa. Tästä tulette saamaan vielä reseptin ja uskon, että ankka purjolla ja luumuhillolla vie myös teidän kielen.

Avec Sofie blog l Year 2017

Ihanaa uutta vuotta ja kiitos kun olette pysyneet mukana kanssani näinä kaikkina vuosina!

Please leave a comment

Amsterdamin ensimmäiset vinkit

Avec Sofie blog l Amsterdamin joulu

En ole vielä kirjoitellut teille Amsterdamiin liittyviä postauksia tai vinkkejä, sillä olen halunnut tutustua kaupunkiin vähän paremmin. Onneksi näin joulun alla ehdimme käydä myös kävelyillä ja tutustua kaupunkiin hivenen paremmin. Vaikka olen ollut täällä useasti ennenkin, tuntui silti, että tarvitsin hivenen enemmän aikaa, että löytäisin niitä omia juttujani joita suositella.

Avec Sofie blog l Amsterdamin joulu

Moni teistä on kysynyt Instagramissa minulta hotelleista, joissa olen yöpynyt ja omat vinkkini tulevat tässä. Jos kaipaa vain yhden yön pysähdystä on CitizenM ja Hilton lentokentällä olleet hyvä vaihtoehto. Jos taasen haluaa yöpyä kivasti, on The Pillows tai Sir Albert suosikkejani. Jos taas haluaa jotain erikoista niin sitten The Lloyd Hotel (itselleni tämä oli vähän creepy ja liian erikoinen).

Avec Sofie blog l Amsterdamin joulu

Avec Sofie blog l Amsterdamin joulu

Pidämme todella paljon hotelleista ja erilaiset aulabaarit ja spa:t ovat varsinkin tulleet tutuiksi. Koska olen tällainen hotelli-ihminen, oli minun löydettäväni happy place, joka on aina auki myös Amsterdamista. Hotel Conservatorium on lempialueeni Vondelparkin lähettyvillä ja on kerrassaan ihana Sunday hangout -paikka. ­­Conservatoriumissa on myös upea SPA, jonne voi mennä vaikka ei hotellissa asuisi ja hotellin aulabaarissa tarjoillaan kunnon kuumat kaakaot.

Avec Sofie blog l Amsterdamin joulu

Avec Sofie blog l Amsterdamin joulu

Amsterdamissa on paljon historiaa ja tunnen oloni välillä kuin olisin jossakin sadussa. Kun on lukenut historian kirjoja, muistaa miten täältä lähdettiin perustamaan aikoinaan uutta Amsterdamia, eli New Yorkia. Tämän historian takia tunnen oloni välillä, kun olisin New Yorkissa, kun ihmiset puhuvat niin hyvää englantia, ovat äärettömän ystävällisiä ja välittömiä.

Avec Sofie blog l Amsterdamin joulu

Avec Sofie blog l Amsterdamin joulu

Kotikulmilta löytyy myöskin tuo West India Company -rakennus ja sieltä ravintola joka on nimetty Peter Stuyvesantin mukaan. Jos on käynyt New Yorkissa, huomaa miten moni paikka on nimetty Stuyvesantin mukaan ja jos lukee historiankirjoja enenmmän, tietää että joulukuussa 1646 hän lähti tuosta nimenomaisesta rakennuksesta kohti New Yorkia ja pääsi perille Curacaon kautta elokuussa 1647.

Avec Sofie blog l Amsterdamin joulu

Kotikulmilta löytyy todella paljon mielenkiintoisia paikkoja ja yksi niistä on Hollannin vanhin elokuvateatteri. The Movies perustettiin 1912 ja aluksi elokuvateatteri koostui vain yhdestä huoneesta, mutta nykyään siellä on neljä eri pientä salia. Olen aina katsellut paljon elokuvia ja sen takia olen äärimmäisen onnellinen, että joku näin söpö paikka löytyy ihan kotikulmilta. Joulun aikaan tulee Oscareiden takia paljon hyviä elokuvia ja sen takia kävimmekin katsomassa pyhinä jopa neljä eri elokuvaa. Woody Allenin Wonder Wheel taisi nousta suosikikseni kaikista näkemistäni, mutta The Party ja Wonderstruck olivat myös katsomisen arvoiset. Mieheni takia kävin myös katsomassa Star Warsin, mutta en kyllä edelleenkään ymmärrä hypeä näiden elokuvien ympärillä.

 

Avec Sofie blog l Amsterdamin joulu

 

Avec Sofie blog l Amsterdamin joulu

Joulun ihme koettiin tänä jouluna samppanjan ympärillä, sillä pystyn taas juomaan samppanjaa?! Ostimme luomukuplia tänä vuonna enkä saanut niistä minkäänlaista reaktiota. Blogia pidempään lukeneet tietävät, että en oikein juo muuta kuin samppanjaa ja sen takia olen ollut aika rikki kahtena viime vuotena, kun histamiiniongelmieni takia en ole voinut koskea kupliin. Tonnikalat ja ravut kartan kyllä edelleen kaukaa, mutta samppanjaa taidan uskaltautua taas juomaan. Uuden vuoden bileet – I’m ready!

Please leave a comment