Mitä meidän lapsemme eivät välttämättä tee, syö tai koe

Avec Sofié blog l muuttuva lapsuus

Olen miettinyt usein sitä, että miten maailma muuttuu ja mitä tällä hetkellä teemme, ei välttämättä tehdä enää kymmenen vuoden päästä. Kun vertaan omia elintapojani isoäitini nuoruuteen tai aikuisuuteen, ovat ne hyvin erilaiset.

Avec Sofié blog l muuttuva lapsuus

Mietin paljon omia kulutus- ja ruokailutottumuksiani ja viime aikoina olen syönyt yhä vähemmän ja vähemmän lihaa. Vegaaniksi en varmaan ole muuttumassa, mutta kasvisruoka on näkyvästi elämässäni päivittäin. Olen miettinytkin, että onko liha uusi savuke? Minun lähipiirissäni ei ole juuri ketään kuka polttaisi. Tai jos on, on tupakoitsijoita hyvin vähän. En sano, että polttamista nyt pahalla katsotaan, mutta ihmetellään miksi joku edelleen niin tekee, kun vaarat ovat kumminkin tiedossa. Meille kerrotaan melkein kuukausittain lihateollisuuteen liittyvistä skandaaleista, epäkohdista ja vaaroista, niin mietinkin, että tulevatko vaikkapa viime vuosina syntyneet lapset ihmettelemään, jos heidän mumminsa syö lihaa? Vaarat kun me tiedettiin.  En esimerkiksi syö myöskään kalaa käytännössä enää ollenkaan, sillä se ei näytä tiskillä yhtä tuoreelta mitä minun lapsuudessani suoraan Saimaasta nostettuna. Ranskassa menuja lukeneena ”saumon norvège” löytyi melkein jokaisesta menusta ja ihmettelin sitä aluksi. Minulle kun oli pienestä pitäen kotona iskostettu, että norjalaista lohta ei tulisi koskaan syödä. Tällaisissa asioissa huomasin, että minun oli vaikea välillä vaikea olla Ranskassa, sillä tiesin paremmasta. Tiesin puhtaasta kalasta ja lihasta, joten sen takia syöminen ja ruoan laitto oli minulle välillä todella vaikeaa.

Avec Sofié blog l muuttuva lapsuus

Samaa olen miettinyt sokerin kanssa. Lopetammeko tulevaisuudessa sokerin käytön kokonaan? Kun katsoo kuvia 70-luvulta, näkee kun ihmiset olivat hoikkia ja kauniin mallisia. Jotain on kumminkin tapahtunut elimistössämme, sillä harvalla on enää saman mallinen vartalo mitä äidillään 80-luvulla. Oma äitini painoi esimerkiksi raskauden jälkeen viisikymmentä kiloa ja näytti kerrassaan upealta. Ei silloin kun minä olin pieni ollut karkkilaareja, pikaruokaa ja kaikenlaisia sokerijuomia tarjolla koko ajan, joten ihmiset pysyivät siroina ja vartalot kauniin mallisina.

Avec Sofié blog l muuttuva lapsuus

Elin aika normaalin lapsuuden. Meillä oli lankapuhelin ja ensimmäinen tietokone tuli kotiin, kun olin kymmenen. Kun katsoo lapsia tällä hetkellä, monella on jo puhelin ennen, kun he ovat koulussa ja moni oppii olemaan tavoitetavissa 24/7 jos siihen ei puututa. Uskon, että aika harva tulevaisuuden lapsi saa kokea samanlaista ärsykkeetöntä ja jollain lailla vapaampaa lapsuutta.

Mitä puhelimiin ja teknologiaan yleisesti tulee, uskon myös, että tulevaisuudessa ei ole enää samanlaisia kielimuureja mitä minun lapsuudessani. Moni pieni lapsi oppii puhumaan englantia vähän niin kuin huomaamatta pelaillessaan ja selaillessaan erilaisia sovelluksia. Toinen asia mikä varmasti auttaa kielten ymmärryksessä, on erilaiset sovellukset, jotka kääntävät tekstin automaattisesti. Teknologian takia kieltä ei edes tarvitse välttämättä opetella, sillä helpommin ja vaivattomammin saat asiat hoidettua, kun kaivat puhelimen esiin ja avaat kääntämissovelluksen. Vaikka tällä hetkellä olen todella helpottunut, että puhelimessani ja tietokoneellani on kääntämiseen tarvittavat asetukset ja sovellukset, siltikään en unohtaisi kielten opiskelua, sillä kielten kautta oppii myös omasta kulttuuristaan paljon.

Avec Sofié blog l muuttuva lapsuus

Kielten oppimisesta on hyvä siirtyä matkailuun ja luulen, että tulevaisuuden lapset eivät tule kokemaan samassa määrin ryhmämatkailua ja Bamse-clubeja. Matkailu on tänä päivänä niin paljon helpompaa kuin vaikka kaksikymmentä vuotta sitten, sillä lentojen ja hotellien varaaminen on kaikkien ulottuvilla. Muutokset matkailussa näkyvät myös varmasti siinä, että tulemme paljon valveutuneimmiksi ympärillä olevista asioista, kulttuureista ja myös epäkohdista, kun emme matkusta niin sanotusti kuplassa, vaan näemme myös muuta kuin all inclusive -hotellit ja resortit. En esimerkiksi näe ympärilläni pienten lasten perheitä, jotka menevät ryhmämatkoille, vaan matkailutottumukset eivät muutu, vaikka lapsia olisikin. Kaksikymmentä vuotta sitten asiat olivat toisin ja ryhmämatkailu suositumpaa myös nuorten vanhempien keskuudessa.

Avec Sofié blog l muuttuva lapsuus

Kuulun siihen ikäryhmään, joka on käytännössä kasvanut verkkopankkien ja pankkikorttien kanssa, enkä kanna mukanani isoa lompakkoa, vaan korttikoteloa. Minulla on tuskin koskaan käteistä ja välillä olin kirjaimellisesti pulassa Ranskassa, kun kaikissa paikoissa ei hyväksytty pankkikorttia. Pohjoismaissa on mobile payt ja muut ja esimerkiksi Hollannissa ei kaikissa ruokakaupoissa edes huolita käteistä. Uskonkin, että varsinkin pohjolan lapset eivät tule näkemään käteistä kovinkaan useasti ihan pienen ajan kuluessa. Etelä-Euroopassa saattaa mennä hivenen kauemmin, mutta en usko, että suomalainen lapsi tulee näkemään kahisevaa tai kolikoita niin usein mitä minä lapsuudessani.

Yksi asia minkä myös koen eron jo ihan kymmenen vuotta vanhemman seurassa, on työelämän muutokset. Moni ikäiseni on mieluummin pienyrittäjä kuin palkkatyössä yrityksessä. Monelle vapaus merkitsee meriittejä enemmän ja palkkaakin voi parhaimmassa tapauksessa saada enemmän ihan pienyrittäjänäkin kuin, että olisit jonkun toisen palveluksessa. Uskon, että ainakin omassa ikäryhmässäni kokemukset menevät monen asian edelle ja ”eläkkeellä sitten” -lause ei kuullosta kovinkaan mielekkäältä. Sen elämän kun voi kokea nyt ja heti, eikä vasta sitten kymmenen vuoden päästä.

Herättikö ajatuksia? Olisi kiva kuulla mitä olette itse miettineet näiden asioiden tiimoilta.

Follow me on  

Facebookissa, InstagramissaPinterestissäBloglovinissa,  SoundCloudissa ja Twitterissä.

Please leave a comment

Tammikuun täydelliset

Avec Sofié blog l Tammikuun täydelliset

Tammikuu on jollain lailla hieman tylsä kuukausi, kun silloin ei oikein tapahdu mitään. Silloin laitetaan elämä kuntoon (viimeistään tai taas kerran) ja unelmoidaan hiihtoreissuista. Olen huomannut, että liian monesti jää sosiaalisen median takia kysymättä ihmisiltä, että mitä ihmisille oikeasti kuuluu. Tammikuussa siihen on aikaa. Tällä viikolla kysyin ja sain Suomesta vastauksen: ”Pressanvaalit on läpihuutojuttu. Pandat tuli kaupunkiin. Siltsu vetää metaa”.  Viikon kuulumiset Suomesta pähkinänkuoressa. Olen tosin Siltsun seikkailuista hieman järkyttynyt, vaikka en hänen musiikkiaan kuuntele. Surullista.

Vaikka tällä viikolla tuulet ovat olleet Amsterdamissa hurjissa myrskylukemissa ja keskiviikkona saatiin kokea code red, on ilmassa kaikesta huolimatta kevät. Aurinkoa on näkynyt, linnut ovat laulaneet ja muutenkin tuntuu ihanan raikkaalta.

Avec Sofié blog l Tammikuun täydelliset

Lupasin teille keräillä aina silloin tällöin kivoimpia löytöjä, tapahtumia sekä vinkkejä yhteen postaukseen. Jos en niitä tällä tavalla keräisi yhteen, jäisi monta pientä asiaa jakamatta. Tässä siis Tammikuun ihanimpia juttuja.

Katson säälittävän vähän televisiota. Ehkä ihan hyvä monessakin mielessä, mutta sanotaanko, että viimeiseen neljään vuoteen ei ole tullut televisiota avattua kuin muutaman kerran ja aika telkkarin edessä voidaan laskea varmastikin tunneissa. Yhden dokumentin tosin Netflixistä katsoin ja se oli Lady Gagasta kertova dokumentti ”Five Foot Two” ja en voi muuta kuin suositella. En ole Ladyn musiikin suurin fani, mutta dokumentti antaa todenmukaisen ja jokseenkin jopa karun kuvan Gagan elämästä. Se miten häneen pistetään kipulääkkeitä kesken tanssitreenien ja studiosessioiden, laittoi tosin miettimään ja toivomaan, että hän löytäisi apua jostain muusta kuin vahvoista lääkkeistä. Gaga myös itkee avoimesti eroaan sekä jakaa tunteitaan avoimesti. Minulla oli hänestä todella tylsä ja kliininen mediakuva ja sen takia oli virkistävää nähdä jotakin muuta.

Avec Sofié blog l Tammikuun täydelliset

Täydellisiä tammikuun hetkiä koettiin, kun opin vidoinkin kähertämään hiukseni vaivattomasti ja ilman kiharrinta. Jos nyt kurkkaatte Instagramin Storyyni, näette sieltä pian miten helposti H&M:n pannalla tehdään kiharat eikä vahingoiteta hiuksia. Toppen!

Avec Sofié blog l Tammikuun täydelliset

Tuoksuihmisille eri vuodenajat ovat niitä hetkiä, kun iholle eksyy uusi tuoksu. Sain Givenchyn Dahlia Divin -tuoksun blogin kautta syksyllä, mutta kunnolla käyttöön se on päässyt vasta nyt. Dahlia Divin on täydellinen kukkaistuoksu ja sopii nimenomaan meille, jotka pitävät keväisin hivenen miedoimmista tuoksuista.

 

Avec Sofié blog l Tammikuun täydelliset

Olen etsinyt itselleni luettavaa ja kirjojen lisäksi olen löytänyt yhden uuden lehden. The Gentlewoman on modernin naisen lehti, jossa haastatellaan oikeita naisia sekä kuvissa on myös ehkä hieman maanläheisempi ote. Suosittelen lämpimästi.

Toinen suositus mikä liittyy lukemiseen, on The American book Center, joka löytyy Amsterdamista osoitteesta Spui 12. Jos rakastat lifestyle -kirjoja tai lukemista yleensä, tämä kirjakauppa kannattaa laittaa muistiin. Jos joku on osannut kuratoida kirjat hyvin, se on nimenomaan tämän kaupan ostajat.

 

Avec Sofié blog l Tammikuun täydelliset

Olen ollut pienestä pitäen suhteellisen taiteellinen ja minulla on aina menossa, jos jonkinlaista projektia kotona. En ole tosin pensseleihini koskenut vuosiin, kunnes tällä viikolla taas innostuin maalaamisesta. Olen maalannut niin innokkaasti, että minut on pitänyt siirtää yöllä sänkyyn nukkumaan, jossa olen tosin nähnyt unta mistäs muustakaan kuin maalaamisesta.

Avec Sofié blog l Tammikuun täydelliset

Juon todella paljon kahvia, mutta keväällä tulee varsinkin juotua myös teetä. Ennen join paljon valkoista teetä, mutta saan siitä samanlaisen reaktion mitä histamiinista, joten tällä hetkellä juon vain mustaa teetä, fusionia tai oolongia. Mieheni on teeharrastelija ja meillä on kaapit täynnä kaikenlaisia erilaisia tee-laatuja. Omat suosikkini eivät ole sieltä erikoisemmasta päästä mutta suosikkejani ovat esimerkiksi Dammannin Jardin du Luxembourg – oolong, Hugo & Victor Eclosion de fruits rouges, Mariage Frèresin Lily Muguet. Ja jos voisin juoda valkoista teetä vielä, joisin ehdottomasti Haute Couture – teetä Mariage Frèresiltä. Haute Couture -tee on ihanan kukkainen sekä teessä on hivenen myös yuzua.

 

Avec Sofié blog l Tammikuun täydelliset

Rakastan pizzaa, mutta en sitä syö Italian ulkopuolella kovinkaan helposti. Uuden vuoden tienoilla tosin foodie-ystäväni Mikko vei minut hänen lempi pizza-ravintolaan, Da Portare Via’an. Da Portare Viassa syöt mascapone-tryffeli pizzan, joka on paistettu puulla lämmitetyssä uunissa (!?!) italialaisten toimesta. En ole koskaan italian ulkopuolella syönyt niin hyvää pizzaa mitä Da Portare Viassa. Jos olet tulossa Amsterdamiin, laita tämä ravintola muistiin.

Tässä tammikuun parhaimpia pieniä iloja, toivottavasti tykkäsitte. Jos teillä on muuten toiveita tai ideoita mitä haluaisitte lukea, otan niitä vastaan mielelläni. Kivaa viikonloppua.

Follow me on  

Facebookissa, InstagramissaPinterestissäBloglovinissa,  SoundCloudissa ja Twitterissä.

Please leave a comment

The art of saying hello, bonjour or goedemorgen

Avec Sofié l The art of saying hello or bonjour

Puhuimme viikonloppuna siitä, että kuinka eri lailla käyttäydyn kun, olen eri maissa. Ranskassa äänenpainoni on aivan erilainen, kun sanon ”bonjour” kun taas Hollannissa ” Goedemorgen” tulee rempseäasti ja jokseenkin hilpeästi ulos suustani. Ranskalainen ”bonjour” on jokseenkin hienostuneempi ja sen takia se sanotaan eri tavalla. Suomen ”huomenta” on taas jokseenkin ehkäpä vakavanoloinen ja sitä en kovin hilpeällä painolla sano.

Avec Sofié l The art of saying hello or bonjour

Olemme myös tässä pienessä hetkessä Hollannissa oppineet, miten tärkeää täällä on ystävällisyys, yhteisöllisyys ja avoimuus. Naapurimme piti meillä pienen puhuttelun jouluna, kun emme olleet lähettäneet heille joulukortteja (?!?) tai kutsuneet kylään? ”Tämä ei ole mikään New York, jossa ihmiset eivät tunne toisiaan, vaan taloyhtiömme on yhteisö, jossa kaikki tuntevat toisensa.” Olin ilmeisesti pitänyt liian innokkaasti Dean & Delucan kauppakassiani, sillä naapurimme luulivat sen takia, että olemme New Yorkista.

Avec Sofié l The art of saying hello or bonjour

Alakerrassamme asuu nainen, joka kävi ennen joulua jalkaleikkauksessa, joten autoimme häntä roskienviennissä ja muissa askareissa. Kun minulta oli leivinpaperi viikonloppuna loppu, menin lainaamaan häneltä arkin. Taas sain kuulla, että miten talon asukkaat toivoisivat, että kutsuisimme kaikki kylään. Kai se teehetki on järjestettävä, jotta naapurit ovat tyytyväisiä.

Ranskassa ei joulukortteja lähetelty naapureille, mutta jos oli juhlat, oli naapureille hyvä ilmoittaa ja pyytää juhliin mukaan. Tämä oli minusta aluksi vähän outoa, mutta myöhemmin ymmärsin, että se oli varsinkin Pariisissa käytännöllistä. Et saa kumminkaan nukuttua, niin mikset samalla menisi niihin samoihin juhliin, jonka melua joka tapauksessa kuuntelet.

Avec Sofié l The art of saying hello or bonjour

Avec Sofié l The art of saying hello or bonjour

Ranskassa välillä myös koin, että talonmiehen kanssa jutustelu pidemmän kaavan mukaan oli työlästä. Välillä kun kuulumisia oli vaihdettu yli 10 minuuttia, alkoi suomalaisuus puskea minusta läpi. Ajatus harhaili ja oli mukamas kiire kotiin. Myöhemmin opin paremmin keskustelemaan niitä näitä ilman sen suurempaa ahdistusta ja kiirettä.

Suomeen kun tulen, puhun varmasti yleiseen väestöön nähden AIVAN liikaa. Monesti olen jopa hieman kiukustunut, kun olen iloisesti sanonut huomenta ja kaupan kassa tai ratikkakuski ei ole sanonut mitään takaisin. En tiedä mistä se johtuu, että miksi meillä ei Suomessa sanota huomenta yleisesti ihan tuntemattomillekin.  Yksi sana, mutta niin äärettömän tärkeä ja tekee kohtaamisesta paljon mukavamman. Välillä huomaan tuntevani itseni jotenkin typeräksi, jos vastakaikua ystävällisyydelle ei saa. Mietinkin, että onko tämä nimenomaan syy miksi suomalainen ei tervehdi, kun pelkää että vastakaikua ei saa toiselta osapuolelta. Kuulostaa nyt hieman only Finnish problems -tyyppiseltä ajatukselta, mutta olen miettinyt tätä useasti, kun olen Suomessa.

Avec Sofié l The art of saying hello or bonjour

Nyt Hollannissa taasen yritän miettiä, että miten saisin asiani parhaiten hoidettua, että en joutuisi samanlaiseen tilanteeseen muiden kanssa niin kuin naapureideni. Täällä ei katsota ehkä ranskalaista pulputtamista hyvällä, mutta suomalaisuutta suoruutta jossakin määrin kylläkin. Siihen suoruuteen tulee toki lisätä hieman small talkia, sillä hollantilaiset ovat suhteellisen leppoisia eivätkä sieltä ujoimmasta päästä. Ylenpalttinen ranskalainen kohteliaisuus tosin pitää jättää, sillä monesti huomaan, että leppoisaa hollantilaista ei korusanat kiehdo.

Vielä en ihan tiedä miten päin pitäisi Hollannissa olla. Onneksi tosin täällä on niin kansainvälistä, niin samanlaisia yhteentörmäyksiä tuskin tulee niin kuin Ranskassa. Ranskan jälkeen ymmärrän miksi Amsterdam sijoittuu aina niin ylhäälle eri vertailussa expat-mielessä. Amsterdam on kaikella tavalla sulatusuuni, joten ihan yhtä oikeaa tapaa ei ole, tärkeintä on vain olla kohtelias, ulospäinsuuntautunut ja avoin.

……………………………….

When you are in a different country, you act differently. I’m originally from Finland, and if you know anything about my country one of the things that we do not master is the art of small talk. I always say that we are like the Japanese; silently polite and even we don’t speak that much; we tend to listen very carefully.  

Living in France was sometimes very tough for me. I thought many times that the time I spend on having a not-so-deep discussion with a neighbor or a shop owner, was time away from something else. From own errands – to be exact. Finnish people don’t waste time talking. At least, I didn’t want to waste my time on bla bla bla. After the first year, I realized that my interactions with the French people were so different and I would not have the similar discussions with my Finnish neighbor. If I would start to discuss similarly with a Finn in a hallway of my apartment building, they would consider me as weird and they would most probably say that they are busy and would leave the discussion.  Finnito – the end.  

In Amsterdam I hear people saying “Goedemorgen” very casually on the streets to random people. This happened to me many times also in Paris and as a Finn at first it was a little bit awkward to me. Many times, I caught myself thinking that who was that person who just said “bonjour” to me. After a while I realized, I didn’t personally know them, they were just polite.  

In Finland being polite means different things. We like our personal space and sometimes the personal space means not talking to strangers.  We usually mean what we say and if someone says something to us, we take it as a fact or as a promise. The high level of trust in my own culture got me sometimes on edge in France, and during the years I learned to read between the lines if I had to plan something with a French person or if someone gave me a timeline. In Finland, the timeline sticks and if not, you give a heads-up waaayyy before the DL. In France in the other hand, I felt it’s necessity to have a timeline, but when it’s set, everyone already understands no one sticks with it.  Or if something is done on time – champagne!  

I have had to change so many things in my daily life since I have lived abroad. I’m not talking about learning a new language, I’m talking about changing my behavior daily, depending on who I’m talking to. In Finland, I high-fived with my company’s country manager and in Luxembourg I could not send even an email to my CEO. Everything had to go through his assistant. Printed out. Crazy, I know.  What a waste of time. I could not have get anything done in France with my Finnish behavior and clearly, I can’t act French in Holland. I must be something between those cultures and currently I’m figuring out what that would be. The most important thing is to be open and polite.  

What I have understood in the past few years is that a word with as little letters as five can change your mood, feeling, and perception of a person. Saying “hello” doesn’t take that much energy, but the energy that can give is immeasurable. The way I act towards people is probably sometimes quite laid back, but if you take away the titles, we are all people and we should remember that when we interact with one another. Be open and polite.  

Please leave a comment

Paras pataleipä -resepti – leipä kuin ranskalaisesta leipomosta

Avec Sofié l Pataleipä - leipä kuin ranskalaisesta leipomosta

Jos joku sai minut hieman hämilleni, oli se, että miten kaipaankaan kunnollista ranskalaista leipää, jossa kuori on rouskuvaa ja pinta suolaista. Moni ranskalainen tuttavani valittaa, miten Ranskan ulkopuolelta ei saa kunnollista leipää. Ihan naurahdin, kun Luxemburgissa asuva ranskalainen ystäväni valitti heikkoa tarjontaa. Miten se voi muka Luxemburgissa olla mahdollista? Onneksi Ranskan puolelle pääsee helposti hakemaan leipää, jos paikallinen leipomo ei saa leivästä tarpeeksi rapeaa. Tämä on varmasti samanlainen asia kun, että minä en löytänyt Ranskasta kunnollisia kurkkuja ja sen takia raahailin kurkkuja mukanani Suomesta ja aikoinaan Hollannista.

Avec Sofié l Pataleipä - leipä kuin ranskalaisesta leipomosta

Nyt joudun katsomaan itseäni peiliin, sillä Hollannin leipävalikoima on aika samanlainen mitä Suomen ja jos erikoisleipää haluat, on sitä haettava erikoiskaupasta. En syö leipää joka päivä, mutta kun herkuttelutuulelle pääsen, en voi muuta miettiä kuin hyvää ja hivenen suolaista leipää juustojeni seurana.

Avec Sofié l Pataleipä - leipä kuin ranskalaisesta leipomosta

Viikonloppuna kokeilin uutta ohjetta viimeisimmästä Glorian ruoka & viini -lehdestä. Halusin tosin nimenomaan leipää ranskalaisittain, joten muokkasin ohjetta ihan hivenen sekä myöskin leivän paistamisessa tein pienen muutoksen, jotta leipä saisi suolaisen ja rapean pinnan. Tein leipään myös viiltoja ennen sen paistamista, jotta pintaan tulisi kaunis kuvio. Kuvion tekemiseen tarvitaan terävä veitsi ja huomasin tutoriaaleja katsellessani, että mestarileipureilla oli kirurginveitsen tapainen veitsi. Itse tosin tein ihan normaalilla keittiöveitsellä, mutta ensi kerralla kokeilen kirurgin veistä. En nyt ihan ranskalaisesta leipurista mene, mutta täytyy sanoa, että tulipas tehtyä hyvää leipää.

Avec Sofié l Pataleipä - leipä kuin ranskalaisesta leipomosta

Avec Sofié l Pataleipä - leipä kuin ranskalaisesta leipomosta

Leipä on tehty osittain kaurajauhoihin sekä – leseisiin, mutta voisi leivän varmasti tehdä myös pelkästään kaurajauhoihin, jotta vehnä jää pois. Siten leipä sopisi myös allergikoille ja olisi myös terveellisempää.

Tässä Glorian ruoka ja viini -lehden resepti omin muokkauksin:

1 leipä

Nostattaminen 16 h

Kypsennyt 1 h

Leipä

7 g kuivahiivaa

3 tl suolaa

5 dl kaurajauhoja

5 dl vehnäjauhoja

2 dl kauraleseitä

6 dl vettä

 

Suolavesi

0,5 dl vettä

0,5 tl suolaa

Yhdistä kuivat aineet. Laita kuivat aineet kulhoon, lisää vesi ja sekoita taikina tasaiseksi tehosekoittimella.  Taikinan ei tule olla kovinkaan vetistä, mutta ei myöskään liian jämäkkää, joten lisää jauhoja tai vettä tarpeen mukaan. Uskon, että paljon riippuu myös jauhojen rakenteesta, joten ihan tarkka nestemäärä riippuu paljon jauhoista, joita käytät. Kun taikina on tasaista, peitä kulho kelmulla ja nostata 12-16 tuntia huoneenlämmössä.

Laita pata kylmään uunin kannen kanssa ja laita uuni samalla kuumenemaan 225 asteeseen. Kumoa taikina jauhotetulle alustalle ja muotoile taikina palloksi/soikioksi. Anna leivän kohota vielä 30 minuuttia.

Sekoita suola veteen. Kun uuni on kuumennut, ota pata pois uunista ja lisää leipä pataan. Tee veitsellä pintaa viiltoja. Sivele leivän pinta kevyesti suolavedellä. Huomioithan, että koko vesimäärää ei tarvitse käyttää. Nosta pata uuniin kannen kanssa ja paista leipää kannen alla 40 minuuttia. Kun leipä on paistunut 40 minuuttia, lisää uuniin uunivuoka jossa on vettä. Aseta vuoka uunin pohjalle ja ota padasta kansi pois. Jatka leivän paistamista 10-15 minuuttia. Huomio, että leivän paistoaika riippuu paljon uunista, joten kokeile leivän kypsyyttä puisella tikulla.

 

……………….

In Finland, we are somewhat scared of white bread and that is why I found myself looking in a mirror and questioning am I really missing the French bread. Answer: yes, I am. That crusty surface with salty flavor, how could I not miss it?

When it comes to bread, Netherlands is quite similar with Finland and if you want a good piece of bread, you need to go to a boulangerie.  I spotted one very nice recipe from Finnish food magazine and edited it a bit to make the surface crusty and salty, just like the French like it. Here is the recipe – you don’t go wrong with this one!

Preparation: 15 min

Rising time: 12 to 16 hours

Baking time: 1 hour

7 g dry yeast

3 teaspoons of salt

5 dl oat flour

5 dl wheat flour

2 dl oat bran

6 dl of water

 

Salt water

0.5 dl or water

0.5 tsp of salt

 

Combine the dry ingredients. Add the water and mix the dough with a mixer.  The dough should not be watery but not too hard either, so add flour or water as needed. When the dough is ready, cover the bowl with cloth and raise for 12 to 16 hours.

I used a classic French Le Creuset pot to make the bread and if you don’t have one, use a pot which has a lid. Place the pot in a cold oven and heat the oven to 225 degrees. When the bread has risen for at least 12 hours, take it out from a bowl and place into a floured surface and form the dough into a shape of a bread. Allow the bread rise for another 30 minutes.

Mix the salt and water. When the oven is heated, take the pot out and add the bread to the pot. Make little cuts on the surface with a sharp knife to get beautiful surface for your bread. Spread the salty water lightly on the surface of the bread. Place the pot in the oven and put lid on top. Bake the bread for over 40 minutes.  Take the lid off and place another pan on the bottom of the oven with water to make the moist effect. Continue baking for another 10 to 15 minutes. Note that the baking time depends on the oven.

Follow me on  

Facebookissa, InstagramissaPinterestissäBloglovinissa,  SoundCloudissa ja Twitterissä.

Please leave a comment

Beach house inspiration and a day in the Hague and Scheveningen

Avec Sofié blog l The Hague & Scheveningen

Ukkini on ollut meillä kylässä viikonlopun ja olemme olleet turisteina ja yrittäneet nähdä uusia paikkoja. Säätiedotusta katselleena huomasin, että sunnuntaille luvattiin täyttä aurinkoa.  Auringon- ja merenpalvojina heräsimmekin sunnuntaina ajoissa, jotta ehtisimme kerätä jokaisen auringon säteen rannalta. Nappasimme junan Amsterdamista Haagiin auringon noustessa ja kun saavuimme merelle, oli tuo keltainen pallo jo korkealla taivaalla.

Avec Sofié blog l The Hague & Scheveningen

Avec Sofié blog l The Hague & Scheveningen

Hollannissa toimii moni asia paremmin kuin voisi toivoa ja yksi niistä on rautatieverkko ja yleisestikin julkinen liikenne. En esimerkiksi ikinä ottaisi taksia keskustasta lentokentälle, vaan junalla tulet parhaimmillaan 12 minuutissa kentältä keskustaan. Samoin on Haagin kanssa, sillä sinne pääsee niin kätevästi alle tunnissa junalla. Jos siis olet Amsterdamissa ja haluat kanaalien sijaan nähdä rantaa, päiväreissu merelle onnistuu todella kätevästi.

Avec Sofié blog l The Hague & Scheveningen

Avec Sofié blog l The Hague & Scheveningen

Haagin yksi osista on nimeltään Scheveningen, ja tuolle nimenomaiselle alueelle pääsee kätevästi raitiovaunulla suoraan Haagin rautatieasemalta. Scheveningenissä on valtavan upea rantaviiva ja muutenkin ulkoilumahdollisuudet.  Emme olleet todellakaan ainoita, jotka olivat ulkoilemassa sunnuntaina useita kilometrejä pitkällä rannalla.

 

Avec Sofié blog l The Hague & Scheveningen

 

Avec Sofié blog l The Hague & Scheveningen

Kun menin Scheveningeniin, ymmärsin missä ovat Amsterdamin kaikki lapset sekä koirat. Amsterdamissa ei nimittäin lapsia näy paljoa katukuvassa ja viimeisin luku mitä minulla on, että vain 15% Amsterdamissa asuvasta väestöstä on lapsia. Tämän toki selittä se, että Amsterdamin asunnot ovat pieniä sekä hintavia ja ihmisten on helppo asua Amsterdamin ulkopuolella nimenomaan junaverkon takia, vaikka työpaikka Amsterdamissa olisikin.

Avec Sofié blog l The Hague & Scheveningen

Scheveningen on aivan kertakaikkisen ihana rantapaikka ja löysin rannalta pari T O D E L L A kivaa kahvilaa ja yksi oli ehdottomasti De Waterreus. De Waterreus oli ihan täydellinen beach house ja ilmeisesti Scheveningenistä löytyy muutama muukin ”hamptonimainen” rantaravintola. Kahvilan sisustus oli juuri sellainen mitä beach houselta odottaa; vaaleaa kalaruoto-lattiaa, kauniita simpukka-asetelmia, tulisijoja keskellä pöytiä, sekä sinisiä Gervasonin Ghost -sohvia. Alkoi itselle tulla ihan pieni merenrantamökki kuume De Waterreusin nähdessäni.

Olen usein Hollannissa käyneenä, sekä sisustusmessuja kiertäneenä huomannut, että Hollannissa on paljon sisustusmerkkejä ja -kauppoja. Koska ulkona sataa, on sisätiloista tehtävä kauniit ja kodikkaat (ihan niin kuin meillä pohjolassa). Tämä yleinen innostus sisustamiseen näkyy myös julkisissa tiloissa, niiden tasossa sekä varsinkin kunnioituksessa. Tokaisinkin eilen rantakahvilat nähdessäni, että tällaista cozy-fiilistä mitä Scheveningenissä on, tarvittaisiin nimenomaan Etelä-Ranskassa. Jos Etelä-Ranskan kahvilat ja beach clubit olisivat Scheveningenin tasoisia, olisi Etelä-Ranska aivan mieletön paikka. Toki se on nytkin luontonsa ansiosta, mutta tällainen beach house -henkisyys sieltä puuttuu.

Avec Sofié blog l The Hague & Scheveningen

Kun eilen istuin terassilla, oli jo ihan keväinen olo. Tuntui kun olisi ollut maaliskuu. Vaikka joulun ja uuden vuoden jälkeen tuntui, että kaikki kiva loppui kuin seinään, mutta nyt on taas auringon ja kevään ansiosta ihan uudenlaista virtaa sekä inspiraatiota. On se ihmeellistä mitä se aurinko saa aikaan!

Jos viime viikolla puhuin, että miten olen innostunut väreistä, ei De Waterreusissa käyminen helpottanut omaa innostusta ollenkaan. Päinvastoin. Nyt unelmoin kaikista sinisen ja vihreän sävyistä sekä pastelleista. Niin ja siitä omasta pienestä mökistä…

………….

We had my grandpa for a visit on the weekend and we tried to do many touristic things with him. He has been in Holland many times (in the 50’s for the first time) so he knows Amsterdam very well. When I saw the weather forecast and that it promised that the sun is going to shine the whole Sunday, we decided to go to The Hague and to Scheveningen.

If I’m happy about one thing in the Netherlands, that is the public transportation. Everything functions, and the trains are extremely clean. We don’t have a car, so we took the train from the central station towards The Hague on Sunday morning. The train ride takes about an hour and you can take the tram directly towards the beach from the train station. So convenient.

Scheveningen is one of the districts of The Hague, and its beautiful beaches are kilometers long. I have told the whole last week that it totally feels like spring, but yesterday when the sun came up, I felt that now the Christmas is over and I’m ready for the spring time.

I have known that the Dutch are very into interior design like we Nordics are, and yesterday I got beautiful confirmation how the Dutch appreciate the coziness and beautiful detail. This beautiful restaurant in the pictures is called De Waterreus and you can find it from the beach in Scheveningen. What a lovely place. I have not been in the Hamptons, but this is how I imagine the beach clubs looks in there.

If you are coming to Amsterdam, but you would also like to see the beach, I highly recommend you to take the train from the train station and spend a day in Scheveningen. I totally loved my Sunday on the beach and most probably this will be my Sunday tradition when the warmer weather arrives.

Follow me on  

Facebookissa, InstagramissaPinterestissäBloglovinissa,  SoundCloudissa ja Twitterissä.

Please leave a comment