Kaikkea ei tarvitse omistaa

Kaikkea ei tarvitse omistaa on ehkä ajatuksena noussut omaan elämään vahvemmin viimeisen kahden vuoden aikana, kun on muuttanut ja roudannut tavaroita maasta toiseen. En ole jeesustelemassa, että olisin vihrein kuluttaja, vaan enemmänkin mietin nykyään paljon enemmän mitä tarvitsen ja mistä luovun ja millä tavalla.

Avasin tänä aamuna teidän kanssa keskustelun Black Fridayn kaltaisiin kulutusjuhliin ja olen käynyt hyviä keskusteluja teidän kanssa Instagramissa. Puolesta ja vastaan. On hyvä kuulla teidän pointteja asiasta, sillä omat mielipiteeni sekä kulutustottumukset ja -tarpeeni voivat erota paljonkin teidän.

Oman näkemykseni mukaan tämän kaltaisissa kulutuspäivissä moni liike myy tuotteita, joita ei normaalisti ole valikoimissa ja moni tuote ei välttämättä ole edes alennuksessa. Ja monesti ostoshurmiossa ostamme myös jotain sellaista mitä emme välttämättä edes tarvitsisi. Toki ostan itsekin joskus jotain sellaista mitä en niinkään tarvitse, harvemmin tosin nykyään kuin vaikka viisi vuotta sitten.

Olen herännyt viimeisten vuosien aikana siihen, että miten Black Friday on rantautunut Eurooppaan ja myös Suomeen ja minusta on hämmentävää, että miten samaan aikaan puhumme ylikulutuksesta ja vihreimmistä valinnoista ja samaan aikaan edessämme on vuoden suurin kulutustapahtuma. Sain teiltä muutaman kommentin ja yksi teistä jakoi, että syy Black Friday -ostoksille menemisen syy on, kun on 12 kummilasta ja heille kaikille pitää ostaa joululahjat. Toinen teistä kertoi, että lasten kengät ovat arvokkaita, joten Black Friday mahdollistaa niiden ostamisen halvemmalla. Ymmärrän tämän pointin todella hyvin. Ostoshysteriaa en.

Olemme sopineet kotona, että ostamme yhden joululahjan toisillemme. Viime vuonna sain kašmir-housut ja mieheni sai spa-lahjakortin. En mielelläni halua mitään lahjaksi, josta en varmasti pitäisi ja sen takia olin pyytänyt kašmir-housut. En mielelläni halua lahjaksi mitään spontaania, sillä en halua kotiin mitään sellaista mitä en oikeasti käytä. Tämän takia tiedän aina, että mitä saan joululahjaksi.

Ostan nykyään vain sellaista, joka on käytössäni vuosia. Valkoisia kauluspaitoja menee vuosittain enemmän, koska ne menevät käytössäni piloille, mutta muuten moni vaatteistani ja kengistäni pysyvät rekillä vuosia, sillä pidän niistä hyvää huolta. Ostan muutenkin suhteellisin klassisia vaatteita ja asusteita, joten omat vaatteeni pysyvät käytössäni kauan. En seuraa niinkään trendejä, joten vaatteideni käyttöikä on usein kauemmin kuin yhden kauden.

Tässä meidän maailmassa on vaikea olla kovinkaan vihreä, mutta jokainen meistä voi varmasti miettiä mitä ostamme ja miksi. Kauan tavara tulee olemaan meidän käytössä ja voisiko saman kulutushyödykkeen ostaa käytettynä?

Asia mitä en ymmärrä on se, että miten yksi ylimääräinen ostosjuhla on rantautunut Suomeen. Jos jonkun juhlapyhän Yhdysvalloista toivoisin, olisi se Thanksgiving, ei Black Friday. Enemmän yhdessäoloa, vähemmän materiaa.

 

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

 

 

Please leave a comment

Työminä ja sosiaalisen median minä

Avec Sofié blog sosiaalisen median minä

Koska olen nyt kirjoitellut jonkun verran työhön liittyviä asioita, on yksi asia, jonka haluaisin nostaa esille ja se on sosiaalisen median minän sekä työminän yhdistäminen. Nämä ovat asioita, joiden kanssa olen tasapainoillut lähes viikoittain viime vuodet. Mitä jakaa ja kenen kanssa.

Minulla on henkilökohtaisen minän lisäksi työminä sekä sosiaalisen minän lisäksi sosiaalinen minä. Jokainen näistä persoonista ovat totta kai osa minua, mutta tietyt asiat korostuvat eri tilanteissa. Valitettavasti olen joutunut kokemaan kateutta ja katkeruutta työpaikalla oman sosiaalisen median kanavien sisältöjeni takia, koska niitä ovat seuranneet ihmiset, jotka eivät ole ymmärtäneet (tai halunneet ymmärtää), että en ole välttämässä juuri sillä hetkellä Pariisissa, kun postaan kuvan, vaikka siellä kuvan alla on #TB.

Avec Sofié blog sosiaalisen median minä

Jouduin aikoinaan ikäviin tilanteisiin Suomessa ollessa juuri some-presenssini takia työpaikalla, sillä osa organisaatiosta tuki toimintaani ja yksittäiset henkilöt eivät. Huomasin, että tässä asiassa on niin suuri kuilu jo vaikka viiden vuoden ikäerolla, miten ihmiset käyttäytyvät ja odottavat toisten käyttäytyvän eri kanavissa.

Jouduin kerran tilanteeseen, jossa selitin tilannetta, että ”kun sinä haet lapset tarhasta ja viet ne harrastuksiin ja katsotte yhdessä telkkaria töiden jälkeen, minä teen omia juttujani.” Minulla ei ollut lapsia, perhettä tai televisiota, joten kaiken vapaan ajan käytin blogin kirjoittamiseen. Minulla ei ole päiväkirjaa, minulla on kamera ja näppäimistö, jonka avulla kokoan elämän parhaimmat palat omalle sivulleni. Voi kuulostaa absurdilta jokaisesta, joka on minun ikäiseni, että olen joutunut työelämässä selittämään 40+ miehelle näitä asioita, mutta valitettavan totta.

Tämän asian takia en ole töissä mainostanut IG-tiliäni enkä halua FB-ystävikseni ihmisiä, joita en ole tavannut tai joiden kanssa en töiden jälkeen mene, vaikka drinkeille. Koen, että esimerkiksi kun storyissäni jaan arkisia palojani aamupuurosta tai kun keikun keinussa Hästensin -tohvelit jalassa, ei se ole sellaista materiaalia, jota haluan jakaa työkavereilleni. He voivat seurata LinkedIn-päivityksiäni tai Twitter-accountiani, mutta eivät FB- tai Instagram-tiliäni. Ne ovat liian henkilökohtaisia minulle.

Olen vain ehkä liian vanha enää selittämään jollekin ihmisille, että miksi jaan mitäkin minäkin päivänä ja siihen, että en voi olla oma itseni loukkaamatta ketään. Kaikkia on vaikea miellyttää, mutta en halua, että joudun työpaikalla enää selittämään yhtään mitään tekemisiäni ja puolustelemaan aurinkoisia kuviani, vaikka pihalla sataa räntää.

Tämän kokemuksen takia, olen aika tarkka siitä kenelle kerron omasta IG-tilistäni tai varsinkaan kenet hyväksyn FB:iin. Vaikka näissä kanavissa ei ole mitään salaista, olen huomannut, että joitakin ärsyttää nämä asiat, joten en sekoita näitä kahta maailmaa enää toisiinsa. Parempi näin. Ehkä tilanne olisi toinen, jos olisin luovalla alalla, mutta kun en ole, en usko, että saan ymmärrystä Pinterest-elämääni, joka on vain se toinen puoli oikeasta elämästäni :)

 

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

Please leave a comment

Erilaisia äityislomia, tapoja elää ja rakentaa uraa

Avec Sofié blog and Claudie Pierlot dress

Jatkan näillä uraan liittyvillä asioilla, sillä women in tech -tapahtumassa puhuimme myös siitä, että millaista on olla nainen Hollannissa, jos haluaa uran sekä perheen. Kun on nähnyt muutaman eri maan tavan elää, ymmärtää, että miksi Hollannissa esimerkiksi on niin paljon naisia kotona tai miksi ranskalaiset naiset saattavat olla vähän väsyneemmän näköisiä.

Puhuin tästä aiheesta myös Instagram-storyssäni, että miten Hollannin, Ranskan ja Suomen välillä on hurja ero äitiyslomassa ja siinä, miten käytännössä arki rakentuu. Suomessa saatetaan vierastaa sitä ajatusta, että lapsi menee tarhaan 9 kuukauden ikäisenä, kun taas täällä vieroksutaan sitä, että nainen tekee viisi päiväistä viikkoa. Tai, että nainen käy edes töissä.

Toisen maailman sodan jälkeen Hollannissa on ajateltu, että on jollain lailla luksusasemassa, jos ei naisen tarvitse käydä töissä, vaan hän on lasten kanssa kotona. Vieroksun ehkä tämän kaltaista ajattelumallia, koska olen suomalainen ja olen tottunut siihen, että nainen käy samassa määrin korkeakoulut ja hänen on mahdollista olla hyvässä työssä, vaikka lapsia onkin.

Avec Sofie blog l joulu

Suomessa elämä on rakennettu niin, että nainen voi saada sekä uran ja perheen. Meillä julkinen lastenhoito pelaa hyvin ja se tukee elämää, jossa nainen ei jää miehen uran varjoon tai riippuvaiseksi miehen tuloista. Kuuntelin hollantilaisten naisten mielipiteitä tästä, ja moni koki, että on käytännössä mahdotonta saada kumpikin, ura ja perhe. Tai ainakin niin, että kumpikin perheenjäsen olisi hyvässä työssä samaan aikaan ja kuulin monta esimerkkiä siitä, miten perheessä oli vuoroteltu vuosien saatossa urapolkujen osalta juurikin lapsien takia.

Lastenhoitokustannukset ovat Hollannissa korkeita ja jos ei taloudellisesti pysty palkkaamaan au pairia tai nannya, on naisen jäätävä usein kotiin tai tehdä osa-aikaisesti töitä. Naisen odotetaan palaavan töihin yleensä kolmen kuukauden jälkeen lapsen syntymästä ja yleensä näin on myös esimerkiksi Ranskassa.

Avec Sofie blog l ekologisia valintoja

Kun kerroin, että Suomessa nainen voi olla kotona 9 kuukautta ja jossain tapauksissa myös mies ottaa vastuun lapsen kanssa kotona olemisesta, monien suut ja silmät aukesivat. Tämän jälkeen ihmeteltiin myös, että nainen saa myös jatkaa työpaikassaan eikä hän saa tuon ajan aikana potkuja? Toki näinkin voi varmasti joskus käydä, mutta yleensä naisen asema on Suomessa turvattu äitiysloman aikana.  Tähän kysymykseen varmasti vaikutti suuresti ala, jolla olemme, sillä tech-ala ei ole aina niin naisystävällinen ja sen takia juuri tällaisia foorumeja on tehty, jotta saisimme jakaa kokemuksia ja keskustella näistä asioista.

Suomen mallia myös kyseenalaistettiin hieman uran kannalta, sillä koettiin, että nainen on liian kauan poissa töistä ja että lastenhoito jää kokonaan tällaisissa tapauksissa naisen työksi. Tähän tosin vastasin, että Hollannissa jos nainen jää kotiin kokonaan, eikö ne lapset silloinkin jää kokonaan naisen harteille.

Avec Sofié blog l Thanksgiving

 

Hyvä ystäväni on kahden lapsen äiti ja hän on alun perin libanonilainen, mutta on asunut Pariisissa a Yhdysvalloissa pitkän tovin. Hän on minua hieman vanhempi ja heillä on kaksi tytärtä ja en kerta kaikkiaan ymmärtänyt miten hän Pariisissa selvisi kansainvälisestä urasta ja kahden lapsen äitinä olemisesta. Hän palasi töihin kummankin lapsen kohdalla kolmen kuukauden jälkeen ja jatkoi reissaamista kerran viikossa saman tien. Heillä ei myöskään ollut nannya tai au pairia iltaisin auttamassa, vaan mies oli lasten kanssa kotona, sillä aikaa, kun hän reissasi. Nostan hattua hänen jaksamiselleen varsinkin, kun tiedän, että miten vaikea kaupunki Pariisi on elää ja miten paljon aikaa kuluu nimenomaan paikasta toiseen liikkumiseen.

Koen, että erilaisista tavoista elää on tärkeä puhua, jotta ymmärtäisimme että moni asia on eri tavalla hyvinkin lähellä Suomea. Ei ole yhtä oikeaa tapaa elää, vaan jokaisen pitää elää sellaista elämää, kun henkilökohtainen tilanne antaa myöden. Turha tuputtaa omia elämänohjeita toiselle, jos ne eivät sovi tiettyyn tilanteeseen tai maahan. Vaikka se suomalaisesta voi kuulostaa pahalta, että alle puolivuotias lapsi laitetaan tarhaan, ihan hyvin ystäväni ranskalaiset prinsessat ovat kehittyneet esimerkiksi ja niin kuin moni muukin Hollannissa tai Ranskassa, vaikka äiti ei kotona olisi ollutkaan ensimmäisenä vuotena. Ollaan siis ymmärtäväisiä muiden maiden tavoille ja toisten valinnoille.

Please leave a comment

Kun minusta tuli jouluihminen

Avec Sofié blog jouluihminen

Kaupallinen yhteistyö, Risenta & Asennemedia

En ole aina ollut jouluihminen, käytännössä päinvastoin. Joulunajan hössötykset ovat tuntuneet nuoruudesta asti suhteellisen ikäviltä, koska vanhempani erosivat minun ollessa ala-asteella. Sen takia en ole koskaan oikein ollut joulufiiliksellä aiemmin kuin vasta oikeastaan viimeisenä muutamana vuotena. Mieheni on ollut samanlainen kuin minä aiemmin, mutta yhdessä olemme löytäneet joulumielen.

Avec Sofié blog jouluihminen

Avec Sofié blog jouluihminen

Nyt tämä joulufiilistely on ehkä mennyt sinne aivan toiseen laitaan, sillä meillä joulu alkaa 1.11 ja marraskuun alusta olen jo kuunnellut joululauluja ja kaivanut joulukoristeet esille. Viime vuonna koin hivenen jouluahdistusta, sillä se loppui minusta aivan liian lyhyeen. Kuin seinään. Sen takia tänä vuonna fiilistellään reilusti etuajassa, jotta joulun jälkeistä pienehköä tyhjyyden tunnetta ei tulisi.

Vaikka en sen kummemmin koristele, löytyy jouluvalot jo kirjahyllyn päältä, havukoristeet pöydiltä sekä kynttilöitä on ripoteltu sinne tänne. Joulufiilis tulee minulle ruoasta, musiikista ja joulutoreista. Sen takia joka aamu alkaa niinkin kliseisellä joulufiilistelyllä kuin Michael Bublé:n joulubiiseillä. Tätä en ehkä vielä viisi vuotta sitten nähnyt tapahtuvan :D

Avec Sofié blog jouluihminen

Tänä vuonna olemme myös tekemässä päiväreissun Düsseldorfin joulutoreille, sillä sitä on kehuttu yhdeksi Euroopan kauneimmaksi. Amsterdamista löytyy myös monia erilaisia joulutoreja, joita suosittelen teille, ketkä olette suuntaamassa tännepäin. Joulukuu huipentuu kumminkin Pariisiin, jossa näen kauniit jouluikkunat juuri ennen aattoa.

Nyt kun olemme fiilistelleet joulutunnelmaa kotosalla, olemme myös aloittaneet joulunaposteltavien syömisen. Söimme ennen blinejä, mutta mieheni gluteeniherkkyyden takia viime vuonna söimme lohet kurkun päältä, mutta tänä vuonna söimme jouluiset herkut Risentan linssikakkujen kera.

Linssikakut eivät pelkästään ole gluteenittomia, vaan ne ovat myös proteiinirikas vaihtoehto vaikkapa blinien tai riisikakkujen sijaan. Koostumus on myös hivenen erilainen ja maku herkullinen. Jos siellä on gluteenittoman ruokavalion ihmisiä tai riisikakkujen rouskuttajia, suosittelen kokeilemaan Risentan linssikakkuja seuraavalla kerralla.

Päälle voi laittaa lohen lisäksi, esimerkiksi paahtopaistia, hummusta, avokadoa, raitajuurta sekä parsaa. En ole niinkään perinteisten jouluruokien ystävä, vaan pidän nimenomaan ehkä kasvis- ja kalapainotteisista ruoista omalla tyylillä valmistettuna.

Kauan se kesti löytää minusta se jouluihminen, mutta onneksi sen vidoin löysin. Onko siellä muita joulufiilistelijöitä? En usko, että olen ainut näiden joulujuttujen kanssa :)

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

Please leave a comment

Why women turn on and not drive each other

Avec Sofié blog Sandro Paris - perfect summer dresses

 

Olette pyytäneet  todella paljon uraan liittyviä postauksia. Olin toissa viikolla women in tech -tapahtumassa, jossa puhuttiin paljon uraan liittyviä asioita, haluaisin kirjoittaa muutamasta niistä. Yhden trackin aihe oli ”why women turn on each other” ja koin sen yhdeksi mielenkiintoisimmista aiheista tapahtumassa.

Jokain track alkoi 45 minuutin paneelilla, jonka jälkeen kävimme aiheita läpi pienissä ryhmissä tunnin ajan. Viimeiset 15 minuuttia kävimme läpi jokaisen ryhmän mietteitä aiheesta, joten kyseessä ei ollut pelkkä paneelikeskustelu. Todella hyvä formaatti tämänkaltaisiin tapahtumiin ja uskon, että tämä eventti antoi monelle, eikä pelkästään minulle niin paljon.

Minulla on työelämässä ollut onni, sillä olen tehnyt töitä upeiden ja toisia eteenpäin puskevien naisten kanssa. Jokaista meitä on varmasti kiusattu jossakin vaiheessa koulutietä, mutta työpaikalla olen aina saanut olla hyvien tyyppien kanssa. Varsinkin hyvien naisten.

Avec Sofié blog Sandro Paris - perfect summer dresses

Kaikilla paneelin naisilla ei ollut aina käynyt yhtä hyvä tuuri mitä minulla ja kävimme keskustelua mistä se johtui. Miksi naiset  (varmaan myös miehet) käyttäytyvät toisia kohtaan huonosti. Miehet ehkä puhaltavat pelin poikki ja asia sovitaan saman tien ennen kuin asiasta ehtii tulla ns. ongelma. Toki tiedän naisia myös ja kuulun heihin myös itse heihin ja kysyn suoraan, että onko joku vinossa, jos koen, että ilmapiirissä on muutoksia.

Yksi asia minkä minä ainakin koen henkilökohtaisesti jokseenkin todella hölmöksi ajattelutavaksi on, että mietimme naisina, että meillä on vain joku tietty kiintiö, jonka on mahdollista päästä johtoryhmään. Jos johtoryhmässä on 10 ihmistä, on naisia niistä kaksi, jotta saadaan diversiteetti-mittarit edes jollekin tolalle.

Kysyin teiltä Instagramissa, että millaisia johtoryhmiä teillä on yrityksessä, jossa olette töissä ja 517 vastaajasta 81% työskenteli yrityksessä, jossa naisia on johtoryhmässä. Toki on hienoa, että Suomessa teidän kesken numero on näin korkea, mutta kyllä minua vieläkin ihmetyttää, että miten jokaisessa yrityksessä ei Suomessa vuonna 2018 ole myös naisia johtoryhmässä. Luulisi, että jokaisessa yrityksessä diversiteettiä mitattaisiin nimenomaan myös tällä tasolla. Meitä myös haastettiin siitä, että näemme sen usein niin, että naisia näkyy väin niin sanotusti pehmeämmissä rooleissa (viestintä ja markkinointi) eikä esimerkiksi myyntijohtajan roolissa.

HR:ltä oli käytännössä kielletty tulemaan tähän tapahtumaan kuuntelemaan sekä rekryämään, niin pystyimme olemaan todella avoimia ja kertomaan omia kokemuksia, odotuksia sekä ajatuksia ilman, että pitäisi pelätä mitä joku ajattelee sanomisistamme. Tämän takia tapahtumassa oli ihan mieletön ilmapiiri, kun kaikista asioista pystyi puhua ääneen.

Meitä kannustettiin etsimään tapahtumasta uusia polkuja, uusia esimiehiä ja ajattelumalleja jokapäiväisiin töihin. Löysin omaan yritykseeni todella hyvän kandidaatin teknisempään rooliin ja toivon, että voin auttaa häntä löytämään seuraavan urastepin. Jokaista ei voi auttaa, mutta jos jokainen auttaa edes yhtä naista etenemään, pääsemme niin paljon pidemmälle.

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

Please leave a comment