Pariisi – mitä kaipaan sieltä?

Avec Sofié blog l Paris

Monesti minulta kysytään, että mitä asioita kaipaan Pariisista. Vaikka en siellä asumisesta pitänyt, on toki siellä paljon eri asioita joita vuosien varrella tein ja koin. Edelleen tiedostan, että minun on parempi asua jossakin muualla, mutta tietynlaisia kokemuksia ja tapoja mietin aina välillä.

Mieheni on ollut Pariisissa koko viikon ja olen saanut kuvia vanhoilta kotikulmilta koko viikon ajan. Nämä kuvat saivat miettimään, että mitä asioita kaipaan nyt kun olemme asuneet jo muutaman kuukauden Amsterdamissa. Amsterdam tuntuu jo ihan kodilta enkä haluaisi muuttaa täältä minnekään, mutta toki on asioita mitä kaipaan Pariisista samalla lailla mitä Suomesta.

Avec Sofié blog l Paris

Pariisissa kevät oli syksyn ohella parhainta aikaa. Vaikka tänä vuonna se on sielläkin myöhässä, tiedän että kirsikkapuut ja magnoliat kukkivat niin puistoissa kuin myös entisen kodin lähellä. Kuvan puu kukki myös leudon syksyn aikana viime marraskuussa juuri ennen kuin muutimme, mutta nyt se on taas kukassa näin keväällä. Tuo puu kertoi aina, että kesä on tulossa. Pieniä asioita kaipaa ehkä juurikin eniten sillä nimenomaan tuon puun kautta suunnistin ensimmäisinä viikkoina, että minne suuntaan lähden kun menen minnekin.

Avec Sofié blog l Paris

Jos joku on vinossa Hollannissa, on se leipäkulttuuri. Tai itseasiassa sen puute. Täällä syödään lounaaksi ”toastieita” eli käytännössä paahtoleipää juuston kanssa. Eikä siinä paahtoleivässäkään nyt välillä mitään pahaa ole, mutta kun se ei ole edes täysjyvää, vaan pahinta mahdollista pullamössöä. Kauppojen hyllyt ovat täynnä muovipusseihin pakattua höttöä eikä paperiin pakattua artesaani -leipää. Tämä on asia mitä kaipaan ihan äärettömästi varsinkin viikonloppuisin Pariisista. Vaikka en leipää syö usein, joskus kaipaisin kunnollista suolaista ja rapeaa leipää. Ymmärrän, että ranskalaiset eivät syö leipää täällä ollenkaan sillä kunnollista sellaista on vaikea löytää.

Avec Sofié blog l Paris

Kauneus ja detaljien huomioiminen niin ihmisissä sekä kaikessa mitä Ranskassa tehdään on myös asia mitä välillä mietin. Ihminen nauttii kauniista asioista ja siitä kun niihin kiinnitetään huomiota myös arjessa, niin käytöstavoissa ja kattauksessa. Hollantilaiset ovat suoruudessaan suomalaisia, mutta huomioonottavaisempia. Välillä tosin ikävöin kauneutta arjessa nimenomaan pienissä asioissa jo ihan kaduilla kävellessä. Se miten mainokset on tehty, tavaratalot stailattu, menut kirjoitettu tai pöydät katettu on asia jota aina välillä kaipaan.

Avec Sofié blog l Paris

Avec Sofié blog l Paris

Pukeutuminen on myös Hollannissa todella samanlaista mitä Suomessa. Meillä pitää olla käytännönläheinen vaatetus talven takia Suomessa ja niin se on sateen takia myös Hollannissa. En muista kovinkaan montaa kertaa, että olisin aikuisiällä laittanut kumisaappaat monena päivänä peräkkäin jalkaan. Amsterdamissa sataa usein ja olen tarkka kengistäni, niin sen takia jalassa on usein kumisaappaat ja vaihtokengät löytyvät laukusta. Sade vaikuttaa pukeutumiseen muutenkin ja sen takia olen ollut aika laiska laittamaan silkkihuiveja kaulaan, tai korkokenkiä jalkaan. Toki pukeudun edelleen siististi kauluspaitoihin, mutta en ole panostanut esimerkiksi talvitakkiin tai talvikenkiin tänä vuonna, sillä en halua pilata monen sadan euron kenkiä sateessa. Ranskalaiset ystäväni olivat meillä kylässä ja muutaman tunnin aikana ensimmäinen kommentti oli ”Dutch are not chic, they are sporty”, joka pitää täysin paikkansa. Täällä pyöräillään paikasta toiseen ja ei se kenestäkään korkkareissa kovin järkevältä tunnu varsinkaan, jos taivaalta tulee vettä.

Meillä on mennyt Hollannissa hyvin ja vastoinkäymisiltä on vältytty. Kaikki on toiminut hienosti ja olemme kumpikin onnellisia, että asumme täällä sateesta ja huonosta leivästä huolimatta :D. Pariisi on minulle täydellinen kaupunki viikonloppua ajatellen, mutta olemme nyt onnellisesti löytäneet kodin täältä Amsterdamista.

Please leave a comment

Kun taklasin mä pitkäkyntisen – Barcelonan ärsyttävin piirre

Avec Sofié blog l Bacelona

On yksi asia mikä minua ärsyttää Barcelonassa ihan äärettömän paljon. Melkein jokaisella kerralla olen ollut todistamassa sitä, että joltain lähtee laukku tai puhelin. Niin myös tällä viime viikon reissulla. En ole missään muussa kaupungissa kokenut Euroopassa samanlaista taskuvarkaiden määrää mitä Barcelonassa ja en voi ymmärtää miten sitä ei saada kuriin vaikka se on kaikkien tiedossa, että kaupungissa rehottaa pikkurikollisuus.

Pariisissa pari kertaa menin näiden taskuvarkaiden sekä pahaa-aavistamattomien turistien väliin kun huomasin, että he tekivät tietyissä kohtaa samaa timanttisormus-huijausta. Olisin niin mielelläni ollut iltaisin siviilipoliisi, sillä en mitään muuta niin ärsyttävää tiedä, kun että jonkun loma pilataan puhelimen tai käsilaukun takia. Joskus tosin matkalaukunkin takia, sillä meidän alakerrassa Pariisissa oli omatoimi-pesula, jonne taskuvarkaat raahasivat varastettuja matkalaukkuja ja pesivät pyykkejä samalla kun lajittelivat saalistaan. Pihisin kiukusta, kun näin tämäntyyppistä toimintaa ja niin teen edelleen. Mieheni oli välillä jopa vihainen minulle, että minä joudun vielä vaikeuksiin, kun puutun kadulla toisten tekemisiin.

Avec Sofié blog l Bacelona

Avec Sofié blog l Bacelona

Barcelonassa olimme syömässä aamupalaa terassilla aurinkoisena sunnuntaina yhdessä vakiopaikassani, Brunch & Cakessa, kun ikävä tapahtumasarja alkoi. Olen Pariisissa tottunut niin sanotusti tunnistamaan oikeat kerjäläiset ja huijarikerjäläiset. On toki väärin lokeroida ihmisiä pelkän ulkonäön mukaan, mutta aika usein olen kumminkin osunut oikeaan. Myös tuona sunnuntaina.

Avec Sofié blog l Bacelona

 

Avec Sofié blog l Bacelona

Meitä oli n.20 ihmistä pöydän ympärillä, kun vierelle saapuu nuorehko mies kerjäämään rahaa. Hän oli todella sinnikäs ja meiltä kaikilta taisi mennä hieman hermo, kun hän ei lähtenyt toiveistamme huolimatta pois. Sanoin ranskaksi, että onhan kaikilla laukut sylissä, sillä jotenkin minulle tunne, että tilanne ei ole normaali kerjäystilanne. Miekkonen halusi välttämättä laittaa lappunsa meidän pöydälle ja tunkea ystävieni väliin, vaikka kuinka sanoimme, että hänen tulisi poistua. Minua alkoi ällöttää jo pelkästään se, että tuo hänellä ollut lappunen koski ystäväni ruokaan  ja jouduin korottamaan ääntäni että hän lähti.

Avec Sofié blog l Bacelona

Samalla sekunnilla, kun hän lähti pois, valokuvamuistini huomasi, että pöydästä puuttui jotain, joka oli ollut lapun kohdalla ennen kuin mies saapui paikalle. Siitä puuttui seurueeseen kuuluneen tytön puhelin. Osa meistä lähti juoksemaan miehen perään huutaen apua kaduilla olleilta ihmisiltä ja lopulta miekkonen saatiin pysäytettyä ja puhelin ehjänä takaisin.

Avec Sofié blog l Bacelona

Avec Sofié blog l Bacelona

Barcelonassa on toki Espanjan taloustilanteen takia myös paljon oikeasti ahdingossa olevia ja heille mielelläni ostaisin ruokaa tai suvaitsen antamaan euron tai pari. Mutta sitten siellä on niin paljon tämäntyyppistä toimintaa, joka saa hermoni kiehahtamaan sillä niin monen loma menee pilalle tällaisten tapahtumien takia. Tuolloin sunnuntaina tosin kaikki meni hyvin kun saimme puhelimen takaisin ja minä cupcaken poliisipalkkioksi :)

Mitä Barcelonaan tulee, niin jätän myös usein arvotavarani kotiin. En edes ottanut kihla-tai vihkisormuksiani mukaan, vaan laitoin äitini vanhan sormuksen nimettömääni matkan ajaksi. Olen liian monta ikävää tapahtumaa ollut todistamassa lempikaupungissani, joten en halua ottaa riskejä omien arvotavaroideni kohdalla.

En halua nyt pelotella tällä tarinalla, pyydän vain huomioimaan ja pitämään omista tavaroista parempaa huolta, kun matkaatte Barcelonaan. Muuten Barcelona on todella turvallisen tuntuinen kaupunki pikkurikollisuutta huolimatta, joten palaan sinne aivan varmasti ihan pian taas. Tämä näpistely on vain niin yleistä siellä ja en henkilökohtaisesti ymmärrä miten sitä ei saada kuriin. Jos minäkin tiesin Pariisissa ollessa mitkä olivat ne kulmat, joissa aina tapahtui joitain, luulisi Barcelonan poliisinkin tietävän nuo kulmat Barcelonassa.

Please leave a comment

Kaksi eri minää – online ja offline

Avec Sofié blog l Nokia 8:n ja kaksi eri minää


Kaupallinenyhteistyö, Nokia Mobile

Välillä tuntuu, että minulla on kaksi eri minää. On se offline-minä ja sitten on se online-minä. Välillä on jopa hieman itselläkin tasapainoilemista kahden eri roolin kanssa. Toki siihen on oppinut, mutta jatkuvasti saan opettaa muita, että jos haluaa tietää mitä minulle kuuluu blogin lisäksi, kannattaa minulle soittaa. Näitä kahta eri minää avaan kaupallisessa yhteistyössä Nokia Mobilen:n kanssa.

Offline-minä ei käytännössä jaa esimerkiksi suuremmin mitään sosiaalisessa mediassa, mutta online-persoonallani on omat kanavat, jotka ovat hyvin aktiivisia. Koska omat henkilökohtaiset profiilini ovat niin hiljaisia, minulta usein kysytään, että onhan kaikki hyvin. Koen, että yhden persoonan profiilin luominen riittää ja sen takia omat Facebook- tai Twitter-profiilini ovat todella hiljaisia. Kerron niin sanotut oikeat kuulumiset jossakin muualla kuin julkisesti omassa Facebook-profiilissani.

Avec Sofié blog l Nokia 8:n ja kaksi eri minää

Näiden kahden persoonan erottaa toisistaan myös se, että en voisi elää ilman toista. Kun kokeilin olla täysipäiväinen bloggaaja, ahdistuin siitä, että pitää koko ajan olla luomassa jotain. Koen, että jos minulla on jatkuvasti joku päämäärä tai deadline blogin kanssa, se ei ole se miksi sen perustin. Tämän pitää olla minulle luova paikka, ei suorittamista varten. En tosin voi olla pelkästään ns. toimistotyössä ja pyörittämässä numeroita, sillä kaipaan vastapainoa ns. perinteiselle työlle. Olen aina ollut vähän näiden kahden persoonan välissä ja sen takia blogini aikoinaan aloitinkin, kun olin yliopistossa. Kaipasin pänttäämisen vierelle jotain muuta. Se muu oli blogi.

Avec Sofié blog l Nokia 8:n ja kaksi eri minää

Nämä kaksi persoonaa kulkee rinnakkain päivittäin. Töissä pidän toisenlaisia silmälaseja mitä kotona. Vapaalla minulla on pinkit tai hopeiset lenkkarit. Töissä siistimmät kengät. Töissä offline-minä on hiljaisempi ja harkitsevampi, kun taas online-minä on paljon räväkämpi ja spontaanimpi.  Olen kerran yrittänyt yhdistää nämä kaksi persoonaa, mutta huomasin, että se ei onnistunut. Sain kuulla jatkuvasti siitä lauseita: ”oho, luulin että olit Pariisissa etkä Suomessa” kun blogia luettiin ymmärtämättä, että ei se aina seuraa 24/7 sitä oikeaa elämääni. Tämän takia en tuo päivätöissäni millään lailla esille, että minulla on blogi. Esimieheni tietää tästä totta kai, mutta muut eivät. Olen ihan tarkoituksellani halunnut eriyttää nämä kaksi, sillä en enää halua olla selittämässä blogi-minää ihmisille, jotka eivät tätä elämäntyyliä halua välttämättä ymmärtää. Sen takia yritän itse opettaa läheisilleni medialukutaitoa ihan omalta osaltani, sillä olen kokenut tässä kahden roolin välissä, että sitä nimenomaan tarvitaan.

Avec Sofié blog l Nokia 8:n ja kaksi eri minää

Puhelin on todella henkilökohtainen laite ja meillä jokaisella on ne omat tarpeet ja käytämme puhelinta sen mukaan. Sain Nokian 8:n marraskuussa käyttööni ja se kulkee näiden kahden persoonani mukana. Työ-minä ottaa sillä conf callit Skype for Business -sovelluksella iltaisin tai aamulla aikaisin mennessään paikasta toiseen ja päivittää työhön liittyvät kuulumiset puhumalla. Online-minä ei käytä Skypeä päivittäin, vaan jakaa kuulumiset kuvina ja storyinä sekä Facebookin kautta. Offline-minän eli se kaikista henkilökohtaisin sisältö jaetaan WhatsApp-sovelluksessa ystävien ja perheen kanssa. Facebookista olen käytännössä luopunut, sillä koen että lähimmät ystäväni käyttävät WhatsAppia mieluiten puheluihin ja viesteihin.

Avec Sofié blog l Nokia 8:n ja kaksi eri minää

Online-minä muokkaa puhelimella kuvat ja latailee niitä eri sovelluksiin. Offline-minä ei niitä muokkaile, vaan jaan ne realistisina lähimmilleni. Tämän asian kanssa aina välillä itseasiassa tuskastelen, sillä haluaisin nimenomaan enemmän realismia omaan blogiini ja vaikka se teksteissä näkyy, haluaisin sitä realismia myös kuviini.

Avec Sofié blog l Nokia 8:n ja kaksi eri minää

Minulla on monta eri sähköpostia ja puhelimen kautta pääsen käsiksi kaikkiin eri postilaatikoihin. Näiden kaikkien postilaatikoiden sisältö on hyvin erinäköinen. On töille liittyvä sähköposti, henkilökohtainen sähköposti ja sitten on blogille omansa.

Avec Sofié blog l Nokia 8:n ja kaksi eri minää

Yksi asia mikä on tuottanut minulle Hollannissa päänvaivaa ja se on maksaminen. Minulla on edelleen myös suomalaiset kortit, mutta koska niissä on debit/credit -ominaisuus, eivät ne aina käy joka paikassa. Eivät edes kaikissa automaateissa. Nokia 8:n on pelastanut minut monesta paikasta, sillä se on ainut puhelin, johon olen voinut ladata hollantilaisen tilin ja voin maksaa puhelimellani, jos korttini ei käy. Minulta meni hetki ennen kuin ymmärsin, että pääsen pinteestä puhelimellani eikä minun tarvitse kävellä takaisin kotiin ja jättää ostoksia kauppaan.

Avec Sofié blog l Nokia 8:n ja kaksi eri minää

Avec Sofié blog l Nokia 8:n ja kaksi eri minää

Yksi sovellus, jota käytän todella paljon nyt Hollannissa, on Googlen Translate -sovellus. Täällä kaikki viralliset dokumentit tulevat hollanniksi ja sen takia pitää ne kääntää, jotta niistä saa selvän. Monesti tarvitsen käännöksen samassa tilanteessa ja sen takia napsin kuvia päivittäin, että pysyn perillä missä mennään. Samoin se on tosin muidenkin kielien kanssa: jos en ehdi näpytellä, nappaan kuvan.

Nämä kahden eri persoonan rinnakkain kulkeminen ei ole aina helppoa ja välillä se on todellista tasapainoilemista. Lähimmät ystävät soittavat tai viestittävät viikoittain ja ymmärtävät, että vaikka aurinkoisia kuvia jaetaan, ei se ole välttämättä aina se realistisin tilanne siltä hetkeltä. Jos on jollain elämänalueella itsellä tai ystävillä vaikeaa, ei sitä oikein halua omasta elämästä ja iloista kirjoittaa. Sellainen hetki on nimenomaan ollut tänä keväänä. Kumminkin toivon, että jokainen ymmärtää, että blogi on minulle se kiva ja luova paikka, jossa yhdistyy kaikki mikä minua ja teitä kiinnostaa. Se offline-minä tekee aivan jotain muuta ja kaipaa nimenomaan blogin muun elämän vastapainoksi.

 

Please leave a comment

Spring time in Barcelona – paras aika vuodesta

Avec Sofié blog l Barcelona Spring time

Edelliseen postaukseen viitaten, tuli breikki arjesta hyvään saumaan, kun sai hetken muuta ajateltavaa ja nähtävää. Barcelona on muutenkin ollut aina sellainen paikka, jonne menen jonkun ison muutoksen edessä. Kun olin palauttanut kandini, menin Barcelonaan. Kun erosin, menin Barcelonaan. Kun vaihdoin työpaikkaa, menin Barcelonaan. Kun löysin uuden rakkauden, menin Barcelonaan. Barcelonalla on selkeästi hyvä vaikutus ja energia.  Heli Kajon Barcelona on myös yksi lempibiiseistäni.

Avec Sofié blog l Barcelona Spring time

Kun mietimme aikoinaan, että mistä ostaisimme lomakodin, oli Barcelona minulla ensimmäisenä vaihtoehtona. Taas se tuli mieleen, että miten ihanaa olisikaan asua edes hetkittäin tuossa värien, meren ja ruoan kaupungissa. Silloin muutama vuosi sitten ostoprosessi tyssäsi tosin siihen, että jo kolme vuotta sitten ulkomaalaisten asumusten ostoa oli aloitettu rajoittaa Barcelonassa ja se oli tehty todella hankalaksi. Sen takia pysyimme Ranskassa.

Avec Sofié blog l Barcelona Spring time

Avec Sofié blog l Barcelona Spring time

Kevät on ollut myöhässä niin Suomessa kuin myös Hollannissa ja niin se oli myös Barcelonassa. Toki aurinko paistoi ja lämmössä oli +15 astetta, mutta iltaisin oli todella viileää. Joten jos olette menossa lähiaikoina Barcelonaan, kaulahuivi ja takki on hyvä ottaa mukaan.

Pääsiäisen aikoihin kaikki on Barcelonassa kiinni, joten kannattaa miettiä, että mitä kaupungissa haluaa tehdä ja nähdä jos sinne menee pääsiäisenä. Meille tosin sopi, että kaikki paikat olivat kiinni sillä emme halunneet muuta tehdä kuin kävellä ja syödä.

 

Avec Sofié blog l Barcelona Spring time

Viime sunnuntaina kävimme rannalla jäätelöllä ja nauttimassa auringosta ja oli sinne hiekalle eksynyt myös muutama muu auringonpalvoja. Ihan rantakeli ei tosin ollut minun mielestä, mutta jotkut tarkenevat alle 20 asteessa myös uimaan (!?!). Itse vaadin sen 28 astetta, että tuntuu kunnolla kesältä.

Avec Sofié blog l Barcelona Spring time

Olin Barcelonassa ystävieni kanssa sekä myös mieheni tuli mukaan tyttöjenviikonloppuun. Toinen ystävistäni on luxemburgilainen ja toinen ranskalainen. Sain samalla myös hyvän kielikylvyn taas viikonlopun muodossa, sillä ranskalainen ystäväni ei puhu englantia, niin ranskalla piti pärjätä. Toivoisin, että saisin tällaisia kielikylpyjä enemmän, sillä pelkään että se vaivalla ja hiellä (välillä myös pakolla) opeteltu ranska häviää nyt hollannin ja ruotsin takia, sillä ne kielet ovat nyt päällimmäisenä mielessä tällä hetkellä.

Avec Sofié blog l Barcelona Spring time

Avec Sofié blog l Barcelona Spring time

Tämä aika on kaikella tapaa paras aika vuodesta. Joka päivä on pidempi ja lämpimämpi. Olo on senkin takia pirteämpi, kun tietää, että kesä on tulossa ja, että joka päivä mennään eteenpäin. Kesällä tulee usein stressi, kun tietää sen katoavan nopeasti. Näin keväällä sitä nauttii jokaisesta säteestä ja asteesta.

Avec Sofié blog l Barcelona Spring time

Barcelonan reissuihin kuuluu aina muutama rutiini ja yksi niistä on ehdottomasti käydä syömässä jäätelöt lempipaikassani, Viokossa. En ole jäätelöiden ystävä muuten kuin kunnon helteellä, mutta Viokon jäätelöt ovat ihan mielettömiä. Heidän makutarjontansa on niin luova ja koostumus minun mieleen, joten sen takia syön jopa kolme palloa kerralla. Vaikka yleensä syön vain italialaisia jäätelöitä, Viokon pallot ovat myös pehmeitä ja suuhuni sopivia.

Please leave a comment

Tauon paikka

Olette ehkä huomanneet hiljentyneen presenssin täällä ja samoin muissa some-handleissani. Moni on ollut huolissaan, että onko minulle tapahtunut jotain, mutta kaikki on itsellä ihan hyvin mutta tähän kuukauden sisään olen ottanut liian monta raskasta uutista, niin on tuntunut väärältä kirjoittaa iloisista asioista, kun mieli on täysin maassa.

Tällä hetkellä mietin, että mitä vielä. Onko vielä odotettavissa ikävä puhelu tai uutinen, kun nämä asiat tuntuvat tulevan ryppäissä. Totta kai ymmärrän, että jokainen täältä joskus lähtee, mutta kun kyseessä on nuoria ihmisiä ja ikäviä sairastapauksia, niin sen takia tämä on ollut todella raskas kuukausi.

Samalla toki on antanut omaan elämään perspektiiviä, että mistä asioista pitää olla onnellinen ja mistä asioista ei kannata valittaa. Pienillä asioilla kun ei ole mitään väliä loppujen lopuksi. Ei välttämättä suurillakaan, jos on terveydestä kyse.

Olen aina ollut kiitollinen kaikesta mitä minulla on ja mitä olen saanut kokea ja näiden viimeisten viikkojen tapahtumat ovat vain jollain lailla vielä kirkastanut sitä asiaa, että jokaisesta päivästä pitää olla niin kiitollinen. Elämää ei saisi myöskään pelätä, vaan asioita pitäisi uskaltaa kokea ja kokeilla.

Olen käynyt aika syviä keskusteluja viime viikkoina näistä aiheista ja viimeisistä toiveista. Muutama teema on toistunut. Saa olla kiitollinen siitä, että vierellä on ihminen joka haluaa rakentaa elämää samaan suuntaan mitä sinä ja että saa elää parisuhteessa joka on täynnä rakkautta ja luottoa. Monesti näissä keskusteluissa tulee esiin, että aikaa on annettu ihan liian paljon työlle eikä lapsille ja ystäville. Lapsia meillä ei ole, mutta ystäville minulta löytyy/on löytynyt aina aikaa. Pitäisi tosin löytyä vielä enemmän aikaa elää hetkessä ja nauttia tästä elämästäni.

Tuttavani Hanna nukkui pois reilu vuosi sitten ikävästi tapaturman seurauksena. Olin aina ajatellut, että ne ketkä ovat täynnä hyvää energiaa ja elämää, eivät ihan helposti täältä lähde, sillä heillä on niin paljon annettavaa. Hannan poismeno oli minulle jollain lailla todella traumaattinen kokemus, mutta samalla se sai myös miettimään omaa elämää ja valintoja todella paljon.

Se, että joku on pystynyt rakentamaan ihan omannäköisen elämän ja on täynnä rakkautta niin monella tavalla, on jotain sellaista johon jokaisen tulisi pyrkiä. Toki Hannan poismeno oli ja on edelleen todella surullista. Koin tosin, että hän oli juuri siinä hetkellä niin täynnä elämää, onnea ja hyvää energiaa että sillä tavalla minä haluaisin myös nukkua pois. On onni, jos pystyy vaikuttamaan niin monen muun elämään niin kuin Hanna ja jättämään tuon positiivisen kuvan elämästä ja maailmasta että sitä miettii monta kertaa kuukaudessa.  Hannan esimerkin takia olen miettinyt, että elämästä pitää rakentaa juuri sellainen kuin itse haluaa, eikä toisten odotusten mukainen.

Kun ajatukset ovat olleet tällaisia viime viikkoina ja olen yrittänyt auttaa kaikella tavalla mitä olen voinut, ei blogiin ole sen jälkeen oikein huvittanut kirjoitella aurinkoisia ajatuksia. Vaikka blogi on aika pintapuolista, on silti tuntunut väärältä iloita omista jutuista ja matkoista, kun vierellä kamppaillaan ihan erilaisista asioista. Kirjoittamisen sijaan olen vetänyt henkeä ja antanut aikaa ja ajatuksia toisaalla missä niitä on ehkä kaivattu enemmän.

Please leave a comment