Maukas lohiteriyaki à la Kia Arpia

Avec Sofié blog l Teriyaki salmon l Teriyaki lohi

Minua ja monia ystäviäni yhdistää ruoka ja varsinkin kokkailu. Ystäväni Mikko usein vilahteleekin pulpo-pannujensa kanssa Etelä-Ranskassa tai nyt uutena vuotena ankka confit -reseptinsä kanssa Amsterdamissa. Kavereiden kanssa on mukavampi kokata ja monelta heistä olen nimenomaan saanut inspiraatiota ja oppeja omiin kokkailutaitoihini. Yksi mainitsemisen arvoinen keittiövelho  on ehdottomasti  Kia Arpia.

Avec Sofié blog l Teriyaki salmon l Teriyaki lohi

Kia on tullut varmasti monelle tutuksi We Are Groupin markkinointiviestintä – boss ladynä, mutta hän otti tämän vuoden alussa askeleen eteenpäin ja ryhtyi yrittäjäksi. Kia inspiroi minua siis niin keittiössä kuin myös ura-askelilla. On niin upeaa nähdä, kun niin moni ihminen ympärillä ryhtyy yrittäjäksi ja uskoo omiin unelmiinsa. Kialla oli ennen ihan mieletön työ ja mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten Suomessa ja varsinkin Helsingissä syödään tänä päivänä paremmin, mutta en malta odottaa, että mitä se lady tällä hetkellä hautoo, paistaa ja luo.

Avec Sofié blog l Teriyaki salmon l Teriyaki lohi

Kia siis luo unelmia myös keittiössä ja eilen kokeilin hänen reseptillään lohta teriyaki -kastikkeessa. Voi luoja miten hyvää! Niin helppoa, nopeaa ja maukasta. Tämän reseptin jälkeen ymmärrätte, miten hyvillä perusaineksilla pääsee niin helposti matkustamaan muille maille vaikka joka päivä.

Olen vastaavan annoksen syönyt joskus Hokussa, mutta nyt onneksi osaan tehdä Kian ansiosta ravintolanveroista teriyaki-lohta ihan kotioloissa. Suosittelen kokeilemaan!

Avec Sofié blog l Teriyaki salmon l Teriyaki lohi

Avec Sofié blog l Teriyaki salmon l Teriyaki lohi

Raastoin lohelle kaveriksi raw-slawn porkkanoista sekä kurkusta. Sekaan olisi mennyt kyllä kukkakaalia ja granaattiomenaa, mutta jätin ne tällä kerralla pois. Toppasin lohen Kian kehotuksien mukaisesti chilillä sekä korianterilla.

Teriyaki-lohi  kahdelle:

300g lohta

Öljyä paistamiseen

Peukalon kokoinen pala inkivääriä

2 valkosipulin kynttä

2 ruokalusikallista ruskeaa sokeria

1,5 dl teriyaki-kastiketta

0,5 dl soija-kastiketta

3 rkl seesamin siemeniä

Chiliä

Korianteria

 

Kasvis-slaw

4 porkkanaa (erivärisiä jos mahdollista)

Puolikas kurkku

Retiisejä

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Pilko valkosipuli sekä inkivääri pieniksi paloiksi. Laita öljy pannulle ja lisää silputut inkivääri ja valkosipuli kuuman öljyn sekaan. Kuullota. Lisää sokeri, teriyaki- ja soijakastike sekä seesamin siemenet. Keitä kastiketta kokoon muutaman minuutin verran.

Laita lohi uunivuokaan ja kaada kastike lohipalojen päälle. Laita lohi uunin keskitasolle ja paista 10-15 min. Älä kumminkaan paista lohta liikaa, sillä sen olisi tarkoitus jäädä hivenen rosé:n väriseksi.

Kun lohi on uunissa, raasta porkkanat ja kurkut raastimella fettucineksi ja asettele lautaselle keoksi. Ota lohi pois uunista ja asettele lohi kasviskeon päälle. Koristele korianterilla sekä chilillä.

Tämän annoksen tekemiseen menee maksimissan 30 minuuttia, joten onnistuu kiireisempänäkin päivänä. Annos on tosin niin hyvä, että sitä ei halua syödä kylmänä ja sen takia ruokakuvatkin otettiin aika luovasti tällä kerralla. Tästä ei koti- tai arkiruoka parane! Upean Kian ihania kokkailuja voit seurata hänen Instagram -tilillä ja toivottavasti myös pian täällä Amsterdamissa minun kanssani :)

Please leave a comment

A not so short introduction

Avec Sofié blog l English Introduction

As so many of you asked why I don’t write my blog in English, I want to write an introduction post to you in English. As it turned out, I got a bit carried away, and I hope you like my post. It felt great to write a post with another language after such a long time.

Since I was a child taking pictures was my way to express my feelings and my life. I had my first camera when I was 11. It was my grandfather’s camera. It took me on this lovely journey to learn how to use an ‘old school’ camera in our digital world and how to develop pictures in a darkroom. I simply fell in love.

Avec Sofié blog l English Introduction

During the years, I learned how to use a digital camera. At the time I was at university, I felt I needed a space to tell my stories with my pictures and also somewhere other than a home photo album. That led me to start my blog in 2010. I fell in love again.

In the past 8 years I have written my blog inside the biggest media houses in Finland, with an Influencer Agency, and now I’m sharing my life under a Blog Agentur, Asennemedia.

My blog has always been a big part of my life. Especially the past 4 years it has become my lifestyle and a place to share and learn. The influencer business has taken large steps in Finland (and overall Nordics) during these years, and I have been fortunate to be part of the creation of this new way of making a living. I’ve learned a ton about digital and social media marketing.

I’m originally from Finland, but I have lived in France, and Luxembourg.  Currently I’m in Amsterdam with my American husband. Naturally, I share my multicultural way of living, expat-life, and the differences I see in lifestyles between the countries and people.

Besides the expat-life, cooking, and travels, I share my passion towards design and fashion on my blog. I aim to stay away from political topics. As I feel the world is currently going upside down sometimes I do share my opinions on politics and my view of the world.

Avec Sofié blog l English Introduction

How would I describe my style? Simple with sparkles. I like shiny things combined with a casual look. In that sense the French way of looking chic has always been a great match with my personal style. I have my white shirts lined up in my closet, my iconic YSL clutch (naturellement), and my pair of jeans which I combine with my ballerinas, heels, and sneakers – according to the occasion. I do have a weakness though, and that is my sunglasses and eyeglasses. I do love statement sunglasses, and in that sense, I would probably need to hop the another side of the border to Italy. Ciao Italia!

I never want to look too perfect, l rather look natural. You don’t see perfect curls or the Instagram eyebrows on me.  You see less exertion and a natural look. ­The Parisienne probably never dies in me, and I tend to put my ballerinas on even if the most practical shoes in Amsterdam would be wellies or sneakers. D’ accord – I write that down.

Avec Sofié blog l English Introduction

It’s fascinating how the place where we live changes our style. France had a strong influence on how I dressed up, and I started to use feminine dresses and heels again when I was in France. Also, the colors somehow kept on coming to my wardrobe when I was more in South of France. Now when I have lived in Amsterdam, my looks have been much more casual, and I have worn heels once in the past 2 months.

My home is VERY Scandinavian. I like my cutlery, glasses, and pans. In that sense living in Paris was a tough period for me as the living standards don’t meet easily the Scandinavian standards. I love proper kitchen, shower, and I don’t like to wake up because of my never-sleeping neighbor or the sound of a metro every morning at 5 am. Capiche?

I love to travel and experience new cultures. When I was a student, as a girl with a Jewish background, I wanted to experience a Muslim culture, and that is why I went to Malaysia to learn more about new ways of living and about myself. During my 8 months in South East Asia I lived in Kuala Lumpur, and I travelled all around the continent with a bus, trains, cars, and scooters. I was fearless at that time, and I’m glad I have done all that and made friends all around Asia. Also, some of the things I did gladly never reached my mom or grandmother.

Avec Sofié blog l English Introduction

If there is something I dislike, it is living in a bubble and not learning new things. That is why I feel so lucky I have a person with a similar mindset next to me. I could not see myself being in a one place rest of my life, but now I feel extremely happy that we live in Amsterdam.

Avec Sofié blog l English Introduction

As I have an adventurous heart, I’m constantly dreaming of new places to go. This winter, I would like to go somewhere where I could see the sun. Tulum is my dream destination. A boho-chic modern hippie destination I can’t forget – go there! The thing I liked the most about Tulum was that it’s such a unique destination with its colors, ambience, and atmosphere. I have never been in a place like it. You can always go to a 5-star hotel to feel happy, but I have never before started to cry for immediate happiness when I’ve reached my destination. You can get easily lost on how beautiful and unique everything is in Tulum and during my stay I met couple of people who just decided to leave their corporate jobs and stay in paradise. Could I do that? No, but I admire people who live their own lives and find their joie de vivre.

To me, food is an easy and cheap way to travel. I love that now when we live in Amsterdam, I have basically all the world’s kitchens outside my house. If I want Surinam, Israeli, Japanese, Vietnamese, Italian or Spanish food, all those kitchens are just a 10 min walk away from my doorstep.

Avec Sofié blog l English Introduction

So how I did I get here? My grandma wanted me to go to law school (oh thank god  I did not get in when I tried), my grandpa wanted me to have my own business (our phone conversations always ended like this: it’s not very smart to work the whole of your life to someone else), my godfather wanted me to do sales-oriented role in a multinational company (which I did), my friends wanted me to go to art school, but I wanted to do my Master’s in International Business.  I’m so glad I listened only myself. I would either be a very bored lawyer in my grey suit or a very unsuccessful artist now in Finland. This is an example how I have learned always to listen to myself and not to anyone else’s wishes when they are totally opposite my own. People tend to put labels and boxes on us because somehow through those it would be easier to manage us and see the world. Saying you are either an artist or analyst, is just something I can’t understand. Saying also that introverts are unpolite does not make any sense. Most polite people I have probably met are the introverts. They listen and when they open their mouths, the sentence what comes out is thought through more than once.

This labeling and putting people into boxes was one of the reasons why I wanted to live in a Muslim country even though I have a Jewish heritage. Luckily, I have a Finnish passport, so I could do so. With Israeli passport it would have been a no go (and sorry if I had to lie couple of times in Malaysia that I’m partly French as I don’t look Finnish at all). I don’t want to put people in a box even they would have a whatever passport, belief, or heritage. I take people as they are and I’m fortunate that I have friends whose native languages varies from Urdu to Chinese.

I could go on and on with my post, but I think I need to stop somewhere. What I have learned to this day is to be happy what I have and what I have accomplished. I have lived my own kind of life and yes, it would have been million times easier to stay in my own Finnish bubble, but I only like bubbles in my glass, not around me. The most important thing is to do something you love and surround yourself with a people who lifts you and the sprits up. In the end, it’s ourselves who are living our life not anyone else.

Please leave a comment

Toivepostaus : erilaiset design-tuolit pöydän ympärillä

Avec Sofie blog l design chair addiction

Kyselin teiltä Instagramissa mitä haluaisitte lukea ja teiltä tuli vaikka mitä ideoita. Päivä kanssani, keittiövälineiden ABC, meikkipussi sisältö… Ja tietenkin Amsterdamista toivottiin paljon sisältöjä. Näistä kaikista ja paljon muista saatte varmasti postauksia ihan pian, mutta ajattelin aloittaa yhdestä postaustoiveesta, josta saan viikoittain kysymyksiä, jos tuolejani vilahtelee kuvissa tai videoissa.

Niin kun on käynyt selväksi, rakastan design-tuoleja. Jos minut pitäisi johonkin ryhmään laittaa, olisi se varmasti valaisin- tai tuoli-ihminen. Toivoisin olevani matto-ihminen tällä hetkellä, mutta ehkä sitten joskus tulevaisuudessa.

Avec Sofie blog l design chair addiction

Kun muutimme, päätin että uudet tuolit pitää pöydän ympärille saada. Mielessä oli jo Gubin Beetle-chairit, mutta parempi puoliskoni ei antanut periksi, ei sitten millään. Olisin nimittäin halunnut rikkoa tätä modernia kotia hieman klassisemmilla ja pyöreämmillä muodoilla, mutta en saanut Beetle-tuoleja pöydän ympärille. Senpä takia täällä on nyt pöydän ympärillä erilaiset tuolit rikkomassa ”iglumaisuutta” tai jonkinasteista liian seesteistä fiilistä.

Alun perin pöydän ympärillä oli myös Thonetin tuolit, jotka näkyvät postauksessa 15 asiaa joita aikuisella naisella ei tulisi olla kotonaan. Mutta koska tuolit ovat limited edition ja aika arvokkaat käyräjalkojensa takia, en niitä halunnut laittaa pöydän ympärille jokapäiväiseen käyttöön. Halusin pöydän ympärille tuoleja joilla voi vaikka tanssia ja että ne ovat korvattavissa saman tien. Sen takia pöydän ympäriltä löytyy tuttujen Kartellien lisäksi Vitran DAR- tuoli sekä DSR-tuoli sekä Magis merkin One-tuolit. Joukkoon on tulossa vielä kahdeksas DAR-tuoli tällä viikolla ja sitten on tuoliprojekti saatu päätökseen.

Avec Sofie blog l design chair addiction

Avec Sofie blog l design chair addiction

Avec Sofie blog l design chair addiction

Yksi syy miksi tuoleiksi valitsin nämä, olivat myös niiden helppokäyttöisyys ja että ne voi kesällä kantaa kätevästi terassille eikä pieni sade pilaa niitä. Järkiratkaisu siis niin kuin kaikki sisustusratkaisuni taitavat olla. Kun emme asu tässä asunnossa loppuelämäämme, pitää tuolien olla sellaiset, että ne sopivat myös seuraavan kotiin. Tämä meidän elämäntyyli taitaakin olla suurin syy miksi ostan mieluummin sellaisia iättömiä sisustuselementtejä, ettei joka kerta tarvitse laittaa kotia uusiksi. Mieluummin kerralla kuntoon. Gervasonin Ghost – sohva on hyvä esimerkki siitä.

Avec Sofie blog l design chair addiction

Vitran DSR-tuoli on pehmustettu ja se on ehkä mukavin kaikista näistä tuoleista. Pehmustettuna tuoli voisi mennä hetkellisesti myös työtuolista ja jos on mukavampaa tuolia vailla, kannattaa nimenomaan kokeilla tuolin pehmustettua versiota. Ilman pehmusteita, ei tuoli ainakaan minulle sovi pitkäksi aikaa istuttavaksi, mutta ruokapöydän ympärille kylläkin.

Emme tuolien lisäksi ole joutuneet hankkimaan paljonkaan uusia huonekaluja paitsi pienen loveseatin sekä sain puhuttua itselleni Gubin matalamman tuolin myös takan eteen. Nämä kaksi hankintaa olivat isoimmat mitä tähän asuntoon teimme ja lupaan kertoa niistä enemmän, kun ne ovat saapuneet tehtaalta.

Edit: Alimmaisena näkyvä valkoinen tuoli lisätty, sillä tuoli saapuikin aiemmin mitä piti.

Please leave a comment

Ankka-confit eli Confit de canard – vuoden paras resepti

Avec Sofie blog l Ankka-confit eli Confit de canard

Yksi asia mihin olen nimenomaan halunnut muutosta, on että teen enemmän ruokaa kotona ja kokeilen erilaisia reseptejä. Ranskassa söimme ulkona lähes joka päivä, joten keittiötä ei tullut käytännössä käytettyä ollenkaan muuten kuin grillin muodossa. Ruoka on minulle aina ollut intohimo ja sen takia blogini alun perin aloitinkin.  Nyt kun asumme Hollannissa, ovat raaka-aineet ja inspiraatio kädenulottuvilla, kun ruokakauppoja ja eri ruokakulttuurien ruoka-aineita on saatavilla paremmin.

Avec Sofie blog l Ankka-confit eli Confit de canard

Vaikka tiedän, että suurin osa lukijoistani elää niin sanotusti ruuhkavuosia, haluan silti jakaa teille inspiraatiota, miten tehdä ravintolaillallisen veroista ruokaa myös kotona. Toki blogissa on tulevaisuudessa myös reseptejä ihan perus arkiruokaankin, mutta se miten kotona saa tehtyä hyvää ruokaa helposti on ollut aina minulle se ohjenuora, jota olen noudattanut blogissani ja muutenkin kokkailuissani. Tässä siis ehkä hieman erikoisempi resepti kotikeittiöihin, mutta sitäkin parempi. Ankka-confit oli tämän vuoden lempiruokani ja tästä parempaa koti-illallista saa hakea. Ankka-confit ei ehkä synny jokaiselta ihan arkena, sillä kokkaamisen kannattaa varata muutama tunti.

Avec Sofie blog l Ankka-confit eli Confit de canard

Ankan koivet ovat säilötty sen omaan rasvaan, joten kun etsit ankkaa, älä ryntää lihatiskille, vaan etsi säilykehyllystä isohkoja säilykepurkkeja (yllä olevassa kuvassa näkyvät oikeanlaiset purkit). En myöskään heittäisi rasvaa pois, vaan meillä sitä säilytetään pakastimessa ja kun seuraavan kerran teen vaikka lihapullia, otan rasvapurkin pöydällä ja paistan maistuvammat lihapullat ankan rasvassa. Toki voit tehdä kinkkutempun ja säilyttää rasvan pakkasessa, mutta en missään nimessä heittäisi sitä pois.

Avec Sofie blog l Ankka-confit eli Confit de canard

Avec Sofie blog l Ankka-confit eli Confit de canard

Avec Sofie blog l Ankka-confit eli Confit de canard

Avec Sofie blog l Ankka-confit eli Confit de canard

Avec Sofie blog l Ankka-confit eli Confit de canard

Avec Sofie blog l Ankka-confit eli Confit de canard

Avec Sofie blog l Ankka-confit eli Confit de canard

Ankka-confit neljälle:

Valmistusaika: 2-3h

Paistoaika (n. 1h).

4-5 koipea ankan omassa rasvassa

2 keskikokoista purjoa

1 granaattiomena

Nippu korianteria

3-4 Riisipaperia tai salaatinlehtiä syöjää kohden

1 purkki luumuhilloa

Miriniä

Suolaa

Soijaa

Sokeria tarvittaessa

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.  Otan ankan koivet pois tölkeistä ja rasvasta. Käytä ankat pannulla nopeasti ja asettele ne uunivuokaan (koipia ei todellakaan tarvitse välttämättä käyttää pannulla, vaan ne voi laittaa suoraan uuniin). Kerää pannulle jäänyt rasva talteen. Laita ankan koivet uuniin.

Silppua purjo noin 10 cm siivuiksi. Purjo sopii erinomaisesti ankan kanssa, joten purjoa saa olla reilusti. Avaa granaattiomena, ota siemenet talteen ja asettele esille. Pese korianteri, silppua se pieniksi ja laita esille.

Luumuhilloja on monenlaisia, mutta me lisäsimme luumuhilloon miriniä, soijaa ja riisiviinietikkaa. Luumuhillo saa myös olla notkeaa, jotta sitä on helppo sutia silputulla purjolla riisipaperille. Lisää siis hivenen nestettä joukkoon, jos luumuhillo on liian jähmeää.

Tässä vaiheessa ankat ovat saaneet olla uunissa noin tunnin verran, joten sivele talteen otettua rasvaa ankan pintaan, jotta pinta saa ihanan rapean koostumuksen. Kun olet valellut ankat rasvalla, laita ne takaisin uuniin. Toista tämä vielä kerran ennen kuin otat ankat pois uunista.  Anna koipien paistua uunissa noin tunnin verran, mutta kumminkin niin, että ankan liha lähtee todella helposti pois luista. Ankan koivessa on kolme luuta, joten kun irrotat lihaa pois, muista irrottaa kaikki luut. Asettele ankan liha revittyinä paloina esille.

Asettele vedellä täytetty lautanen esille pöytään, jotta riisipaperit ovat helppo kastaa sitä mukaan, kun syöjien lautaset ovat tyhjentyneet. Maalaa purjolla ja luumuhilloa riisipaperille, lisää ankkaa, korianteria sekä granaattiomenaa. Taittele riisipaperi kauniiksi kääröksi ja nauti. Luumuhillo, purjo, korianteri sekä suolainen ankka ovat mieletön yhdistelmä!

Toki riisipaperin voi myös jättää näpertelemättä ja tehdä ankan salaatin muodossa, mutta itse en jättäisi purjoa tai luumuhilloa pois reseptistä. Ankka-confit on ollut ehdottomasti tämän vuoden, jos ei viime vuosien paras resepti. Reseptissä yhdistyvät vietnamilainen keittiö sekä ranskalainen perinteinen resepti. Kiitos tämän reseptin ideoinnista ja jakamisesta kuuluu ystävälleni ja huippukokille Mikolle!

 

Please leave a comment

Miten rakentaa henkilöbrändiä sosiaalisessa mediassa

Avec Sofié blog l Asennemdia

Kävimme ystävieni kanssa joulun aikoihin keskustelua sosiaalisen median käytöstä, sillä olimme jokainen huomanneet ehkä hivenen yllättävää käytöstä ihmisiltä. Sosiaalisen median kautta helposti leimautuu sekä välillä myös väärät mielikuvat jäävät päällimmäiseksi mieleen ihmisten kuvien ja statuksien kautta. Liika vuodattaminen on mielestäni turhaa sekä turha leveileminen. Tärkeintä on toki olla oma itsensä ihan myös siellä Twitterissä ja Instagramissa, mutta hienotunteisuutta on hyvä vaalia.

Minulta on usein kysytty, että mihin vedän rajan, että mitä jaan varsinkin, kun olen ollut kauan aikaa niin sanotusti tiedottomassa tilassa ja jollain lailla surullinen Pariisissa. Suurin syy miksi en avoimesti teille Pariisista kirjoitellut, oli se, että en halunnut, että luulette, että olin itkukurkussa koko ajan. Toinen raja myös menee liian henkilökohtaisten asioiden jakamiseen. Jos joku on nukkunut pois, saanut syöpädiagnoosin tai voi muuten huonosti, en jaa niitä asioita. Vaikka se välillä saattaa tuntua siltä, että jaan koko elämäni, suurin osa asioista niin ihanimmat kuin myös ne ikävimmät jäävät pois blogista. Moni ystäväni tai perheenjäsen on esimerkiksi toivonut, että heitä tai heidän lapsiaan ei näy teksteissäni tai kuvissa, sillä he eivät ole sosiaalisessa mediassa aktiivisia.

Avec Sofié blog l Asennemdia

Usein myös olen käsitellyt hetken päästä vaikeita asioita blogissani, kun asiat ovat niin sanotusti käyty läpi. Hyvä esimerkki oli graduni sekä Pariisista muutto. En halunnut täällä vatvoa sitä, että maisterinpaperit eivät ole vielä plakkarissa tai että asun kaupungissa, josta haluan pois. Ne olivat itselleni vaikeita asioita, sillä koin itseni todella luuseriksi, kun gradu oli jäänyt roikkumaan töiden takia. Sitten kun se oli kunnialla hinkattu loppuun, pystyi siitä puhumaan.

Ihan tosin persoonattomana en tätä blogiani halua kirjoittaa, sillä en itse jaksa myöskään lukea mitään, jossa ei ole oikeaa elämää taustalla tai kirjoittajan persoona esillä. Mielestäni sitä varten ovat lehdet.  Toki monen asian voi tehdä niin eri tyylillä, mutta haluan, että luette nimenomaan minun blogiani, ettekä sivustoa, joka voisi olla kenen tahansa kirjoittama. Tosin olen aina miettinyt kirjoitukseni niin, että tämä sivustoni on myös CV:ni.

Avec Sofié blog l Thanksgiving

Miksi sitten lähdin kirjoittamaan tätä tekstiä? Syy siihen on nimenomaan käymämme keskustelut ihmisten Instagram -päivityksistä ja että missä menee raja varsinkin silloin kun avoimesti kerrot työpaikastasi.

Monilla yrityksillä on policyt, että jos mainitsee työpaikkansa, tuotteet tai edes työmatkailut, on profiilissa ilmoitettava, että missä on töissä piilomainonnallisista syistä. No missä mennään sitten metsään? No mielestäni siinä vaiheessa, jos työpaikan alla postataan epäsopivaa materiaalia. Esimerkiksi humanitaarisellä- tai non-profit -alalla työskentelevä julkaisee kuvia #luxury #luxurylifestyle (epämiellyttävimmät tagit mitä tiedän) alla. Tai kuvat eivät yleisesti vain sovi muuten yrityksen arvojen alle.

Toki medialukutaitoa toivotaan kaikilta, mutta silti myös kuvan julkaisijalla on vastuu. Olen muutamasta tapauksesta kuullut, että kuvan takia on saanut verokortin käteen, kun yritys koki, että työntekijä ei osannut käyttäytyä sosiaalisessa mediassa yrityksen arvojen mukaisesti.

Uskon, että todenmukaisuus ja elämänmakuisuus ovat jokaisen handlen ja profiilin salaisuus, mutta jos ei sitä halua tuoda kuvien kautta, voi sitä persoonaa tuoda tekstien kautta.

Näissä kyseisissä profiileissa, jotka olivat herättäneet huomiomme, oli tosin selkeä arvoristiriita yrityksen välillä, joissa käyttäjät olivat töissä. Jos kyseessä olisi ollut tilanne, että kyseiset yritykset eivät olisi olleet niin vahvasti esillä, emme tuskin olisi edes huomanneet mitään vaan olisimme scrollaanneet alaspäin. Nyt tosin kuvat jäivät mieleen epäsopiviksi ja monilta osin mauttomiksi ja ihan jo kuvan julkaisijan puolesta toivon, että työnantaja ei joko löydä näitä kuvia tai käyttäjä itse tajuaa, että nyt on menty viivan väärälle puolen. Minulle on aina iskostettu PR-tiimin puolesta, että olet firman edustaja myös vapaalla, jos sen avoimesti kerrot handlessasi.

Olen ollut kahdessa hyvin erilaisissa työpaikassa ja toisessa kannustettiin olemaan avoimesti sosiaalisessa mediassa ja toisessa en saanut tuoda työpaikkaani ollenkaan esiin. Moni yritys on onneksi nykyään ymmärtänyt, että työntekijä omin sanoin on yrityksen paras spokesperson. Olen itse työni takia esimerkiksi coachannut monia myynnissä olevia ihmisiä olemaan avoimempia omasta tietotaidosta, mutta myös painottanut sitä, että ihan liian reteästi en omasta osaamisesta vuodattaisi.

Kun nyt joulun aikoihin puhuimme näistä asioista, aloin myös itse miettimään omia julkaisujani. Toki Sofié -persoonani on hyvin erilainen sosiaalisen median käyttäjä mitä esimerkiksi minä itse, sillä painottelen todella paljon sen kanssa, että mitkä asiat jätän esimerkiksi blogissa kirjoittamatta ja mitkä en. En myöskään jaa omassa FB -profiilissani enää kovinkaan paljon mitään, vaan olen vähentänyt ns. turhanpäiväisten statuksien julkaisemista.

Mitä sitten tästä käymästämme keskustelusta ystävieni kanssa jäi päällimmäisenä mieleen? Olemalla aito, hienontunteinen ja muita kunnioittava pääsee jo pitkälle. Toki jos on työprofiililla rakentamassa henkilöbrändiä, sen oman osaamisen esiintuominen ei ole ollenkaan huono idea, päinvastoin. Silloin tosin kannattaa jättää ne limusiiniajelut sekä #luxurylifestyle -tagit tai paljastavat kuvat pois. Totesimme, että siinä vaiheessa kannattaa olla vaikka kaksi profiilia, se henkilökohtainen – ja työprofiili. Näiden kahden sekoittamisessa harvoin onnistutaan.

Please leave a comment