Kaupallinen yhteistyö Orion Favora

Kun laitat sormet kasvoja vasten, tuntuu sormenpäissä karheutta ja pientä näppylää tähän aikaan
vuodesta. Iho on kuiva, näyttää elottomalta ja saattaa jopa hilseillä, jos siitä ei pidä kunnolla huolta.
Näin ainakin minun kohdallani. Sen takia pidän hyvää huolta ihostani aamuin ja illoin.

Oma ihoni kyllä kertoo saman tien, milloin kesä on muuttumassa syksyksi tai varsinkin talveksi.
Huomaan varsinkin kuivuutta silmien kohdalla sekä leuassa ja huulien kohdilla. En tiedä miksi omaa
ihoani kuvaisin, pintakuivaksi vai talvikorpuksi, sillä talvisin ihoni on ihan erilainen mitä kesällä.

Vaikka huolehdin ihostani ympäri vuoden, on syksy ja talvi sitä aikaa, milloin ihonhoitorutiineista ja
tuotteista ei jousteta. Meikkaamisesta joustan, mutta seerumeista ja voiteista en jousta. Tai jos
unohdan illalla huoltaa ihoani, näyttää se seuraavana aamuna jo merkkejä ja muistutuksia siitä mitä
jäi edellisenä iltana tekemättä. Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, ei mikään meikki näytä hyvältä kuivan
ihon päällä, niin sen takia on tärkeää, että iho on ravittu ennen kuin sen päälle laitetaan
meikkivoidetta tai puutereita, jotka pahimmassa tapauksessa kuivattavat ihoa entisestään.

Apteekkikosmetiikka on kuulunut meikkipussiini ja ihonhoitorutiineihini jo monen vuoden ajan ja
varsinkin Pariisin vuodet veivät minut usein apteekin kosmetiikkahyllyjen väliin. Favora-
ihonhoitotuotteisiin olen tosin tutustunut jo teininä, kun mummini antoi minulle ensimmäisen
sinisen voidetuubin.

Olen nyt kuukauden verran käyttänyt kosteuttavia ja ravitsevia ihoa puhdistavia ja hoitavia Favora-
tuotteita. Osa tuotteista on ollut minulle jo entuudestaan tuttuja mutta mukaan on tullut monta
uutta hajusteetonta, ihoa ravitsevaa ja suojaavaa tuotetta. Tuoteperheen uudet tuotteet ovat:
Vahvistava kosteus ja – hoitovoide, suojaava tehohoito ja virkistävä silmänympärysgeeli.
Näin herkkäihoisena ja – silmäisenä minulle on tärkeää, että tuotteissa, joita käytän varsinkin lähellä
silmiä ovat hajusteettomia. Virkistävä Favora-silmänympärysgeeli on hajusteeton eli se ei ärsytä
silmiäni. Voin käyttää sitä hyvin myös siis päivällä enkä vain öisin. Silmänympärysgeeli sopii myös
todella hyvin meikin alle.

Vahvistavat Favora-uutuustuotteet tukevat ihon omaa vastustuskykyä ja tukevat ihon omaa
mikrobiomia, jotta se luontaisesti pystyisi paremmin puolustautumaan ilman vaihteluita tai muita
ulkoisia rasituksia vastaan. Itse huollan ihoani varsinkin iltaisin, sillä niin kuin koko muu kroppa myös,
iho saa levätä rauhassa yön yli kaikkien voiteiden ja vahvistavien tehohoitojen kanssa. Näin ollen se
on aamulla hyvässä kunnossa ja valmiina päivän koitoksiin, tuuleen ja sateeseen. Minulle siis kaiken
kauneudenhoidon a ja o on nimenomaan se, että iho saa ravinteita ja rakkautta varsinkin iltaisin, sillä
silloin voin laittaa iholle enemmän hoitavia tuotteita kuin esimerkiksi päivisin.

Suosittelen tutustumaan apteekkikosmetiikkaan ja Favora-sarjan ihoa hoitaviin, puhdistaviin,
kuoriviin ja vahvistaviin tuotteisiin. Niiden kautta saa kauniin ja kuultavan ihon myöskin tähän aikaan
vuodesta. Suosittelen katsomaan vielä Instagramista ihonhoitorutiinini ja vinkit siihen.

Follow me on:

Facebook, Instagram, Pinterest, Bloglovin,  SoundCloud and Twitter

Ranskan kevät on ollut hyvin vaihteleva ja vettä on tullut paljon enemmän kuin tarpeeksi. Onneksi sentään pääsiäisenä meillä oli hyvät ja aurinkoiset ilmat niin pystyimme korkkaamaan grillikauden. Toivottavasti tämä kylmä rintama menee pian pois, jotta ei mene grillikausi ohi ja omat kasvatukset kuole iltakylmyyteen.

Olen puutarhuroinut täällä jo kuukauden verran ja omat kevätporkkanat ja -retiisit kasvavat kovaa vauhtia. Ihan vielä ne eivät ole ehtineet lautaselle, mutta toivottavasti ennen elokuuta on niiden aika. Vielä pitää siis odotella ja sen takia sitä aurinkoakin toivoisi olevan enemmän.

Olen ollut aika tylsistynyt täällä kun ei ole ollut ns. iltalukemista inspiraatioksi ja sen takia tilasin Elle mat&vin  -lehden pari viikkoa sitten. Ensimmäinen lehti tuli juuri ennen pääsiäistä niin sain heti reseptin kokeiluun. Elle mat&vin on vähän kuin meidän Glorian ruoka ja viini -lehti, mutta ehkä astetta jollain lailla pastellisempi. Glorian ruoka ja viini on jollain lailla ronskimpi, ja siitäkin tykkään kovasti ja se on myös nyt tilattu niin ei inspiraatio lopu.

Tarvitset:

Kevään kasvikset:

800g varhaisperunoita

8 parsaa

4 retiisiä

suolaa

pippuria

Vuohenjuustojogurtti:

50g pehmyttä vuohenjuustoa

1dl kreikkalaista jogurttia

1 tls juoksevaa hunajaa

½ sitruuna

Suolaa

Pippuria

Koristeeksi:

Tilliä ja muita yrttejä

Keitä perunat suolavedessä. Kun perunat ovat kypsiä, anna niiden jäähtyä rauhassa. Siivuta parsa ja retiisit mandoliinin kautta ja laita ne jääveteen jääpalojen kanssa.

Sekoita kaikki vuohenjuustojogurtin aineet keskenään. Maistele ja lisää suolaa ja pippuria maun mukaan.

Laita reilu pari lusikallista vuohenjuustojogurttia lautaselle. paloittele kylmenneet perunat ja asettele ne kauniisti juuston päälle. Lisää parsa ja retiisit vielä keon päälle. Lisää yrttejä koristeeksi.

Follow me on:

Facebook, Instagram, Pinterest, Bloglovin,  SoundCloud and Twitter

Viimeiset pari päivää on mennyt teidän kanssanne keskustellen. Vaikka tässä ollaan oltu monta kuukautta putkeen ilman oikeaa tapaamista muun kun kaupansedän tai -tädin kanssa, on teidän kanssa käydyt keskustelut olleet kyllä pandemia-elämäni highlittia viimeiset kaksitoista kuukautta.

Naisen kropan malli on valitettavasti muovautunut monen meidän mieleemme vääristyneesti. Olen tämän vääristyneen kuvan takia nimenomaan ollut laittamatta omia kuviani blogiin kovinkaan usein. Ensimmäisenä vuotena en laittanut yhtäkään omaa kuvaa, koska se peilikuva ei ole koskaan juurikaan ollut sellainen millaisen olisin sen halunnut olevan.

Luulen, että omalla kohdallani kuusivuotiaana aloitettu baletti oli osallaan luomassa minulle vääränlaista mielikuvaa naisen kropasta. Olin se muodokkaampi sirojen rinnalla ja se tuntui jo pienenä todella ikävältä. Kun olet pienestä asti peilin edessä ja olet aina se isoin, sillä on iso vaikutus miten näet itsesi myös näin vanhemmalla iällä.

Toinen asia mikä varmasti laittoi kuvani vinoon, oli massamuoti, joka rantautui Suomeen silloin kun olin teini. Massamuoti kuvaa hyvin sanana, sitä että meitä naisia ja ihmisiä yleisesti ajatellaan massana. Samasta pakasta kaikille ja vain koko oli vähän eri, mutta malli kaikille sama. Ja kun sen nyt jokainen aikuinen ymmärtää, meillä jokaisella on aika lailla erilaiset kropat ja samasta pakasta ei nyt ihan kaikille todellakaan niitä vaatteita löydy. Tämä oli teininä todella ongelmallista koska niitä vaihtoehtoja tai ymmärrystä ei siihen aikaan ollut, että mikä näyttää toisen päällä hyvältä, ei välttämättä sovi sinun kropallesi. Mutta se ei tarkoita, että olisit jollain lailla viallinen tai ylipainoinen. Minun päässäni se tarkoitti automaattisesti, että olin vääränmallinen ja ylipainoinen.

”Siinä kropassa ei ole mitään vikaa, niissä vaatteissa se vika on.” Näin kirjoitti yksi teistä minulle muutama päivä sitten ja se oli kyllä niin hieno toteamus. Voi kun näin todettaisiin useammin ja olisi ymmärretty silloin aikoinaan, että miten vaatteet on kaavoitettu helposti massaketjuissa vain yhden vartalotyypin mukaan.

Olen aiemminkin kirjoittanut blogissani, että miten välillä tunsin itseni, että olin kuin neliö jos puin ylleni todella skandinaavisesti kaavoitettuja vaatteita. Entinen poikaystäväni myös kutsui minua välillä muumiksi, jos yritin mennä skandimuotin mukaan. Ne hyvin pelkistetyt ja ei niin muotoon ommellut vaatteet saivat minut näyttämään todella raskaalta, ja sen takia minulla oli ja on edelleen vaikea löytää omalle kropalle sopivia vaatteita pohjoismaisilta merkeiltä.

Ranskassa havahduin, että ei minun tarvitse näyttää muumilta tai neliöltä, jos en halua. Se vika oli nimenomaan niissä vaatteissa ja kaavoituksessa. Ranskalaiset merkit korostavat kropan eri malleja ja muotoja enemmän kuin skandimerkit ja sen takia täällä on enemmän vaihtoehtoja eri kropan malleille kaavoituksen mukaan. Koot ovat pienempiä, mutta vaihtoehtoja on enemmän. Voi kunpa tällaisia mahdollisuuksia olisi ollut silloin kun olin teini, mutta onneksi edes näin aikuisiällä olen löytänyt niitä vaatteita, jotka näyttävät myös minun päällä hyvältä.

Tiedän, että siellä on myös äitejä, jotka lukevat blogiani. Jos jotain toivon, niin se on, että pidettäisiin normaalina monenlaisia kropanmalleja ja etsittäisiin lapselle vaatteita hänen kropan mallin mukaan. Esimerkkinä tästä, että voi kun olisi silloin minun nuoruudessani ollut pillifarkkuja eikä pelkkää bootcut -mallia. Meillä jokaisella on erilaiset kropat, niin tärkeää on, että löytää niille eroavaisuuksille sopivilla leikkauksilla kauniita vaatteita, että omakuva ei häiriinny.

Olen saanut teiltä niin paljon viestejä viimeisten vuorokausien ajan ja se on ollut kyllä todella karua luettavaa, että miten monen vanhemmat ovat kritisoineet omien lastensa kroppaa ja miten mikäkin on kuinka leveä tai laiha. Kun tällaiset kommentit aloittavat kierteen vääristyneestä kropan mallista jo hyvin nuorena, vaarana on, että se kestää koko loppuelämän.

Follow me on:

Facebook, Instagram, Pinterest, Bloglovin,  SoundCloud and Twitter

Olen aloittanut kirjoittamaan tätä postausta jo jonkun aikaa. Olen ollut jollain lailla kärsimätön koko vuoden ja se on varmaan myös yksi syy miksi en ole pystynyt kirjoittamaan blogia varsinkaan talvella. Pinna on ollut kireällä eikä keskittymiskykyä oikein ole riittänyt. En ole pystynyt lukemaan kirjaa loppuun tai katsomaan yhtään elokuvaa, joka on ahdistava. Yleensä uppoudun kirjaan ja en muita elokuvia katsokaan kuin sellaisia, joiden juoni nostaa sydämen sykkeet eikä elokuvan jälkeen enää nukuta aikaisinta aamuvirkkuakaan. Tuntuu, että vuonna 2020 oli sitä ahdistusta jo ihan tarpeeksi, että iltaisin sitä vain hyppäsi sohvalle ja laittoi maailman leppoisimman sarjan, Modern Familyn, päälle. Mäkkisafkaa siis aivoille. Siihen oikeaan mäkkisafkaan en tosin ole vielä vaipunut.

Minut on kasvatettu niin, että televisiota ei katsota, vaan aika pitäisi käyttää jotenkin muuten. Lukemalla, puutarhatöillä tai maalaamalla. Aika pitää käyttää ihan kaikella muulla tavalla, mutta ei tuntutolkulla telkkarin edessä istuen. Siitä kasvatuksesta pitää kai kiittää, että tämä blogi on edelleen pystyssä tai, että se tuli aikoinaan aloitettua koska ne tunnit, jotka muut viettivät sarjoja katsellessa, niin minä kirjoitin ja kuvasin.

Vuosi 2020 oli monella tavalla hyvin erikoinen vuosi. Ostimme kaksi televisiota ja subscriptionit jokaiseen suoratoistopalveluun. Meillä ei siis Amsterdamissa ole ollut televisiota, vaan se aika mikä oltiin yhdessä, oli laatuaikaa ja siihen keskityttiin. Tämä oli ehkä tämän pandemian sivutuotetta ja olen antanut luvan itselleni katsoa televisiota, että saan ajatukset muualle. Kun kaikki muu aktiviteetti oli pannassa, televisiosta tuli se pienin paha. Tai niin ainakin yritin. Aina kun avaan television mietin, että mitä muuta voisin tehdä samalla. Silittää, venytellä tai vaikka jännittää syviä vatsalihaksia. Tämä on selkeästi johonkin sisimpääni rakennettu juttu, kun minua on hävettänyt jopa jakaa teille vinkkejä, että mitä olen katsonut televisiosta. Yritin aluksi katsoa vain dokumentteja ja tositapahtumiin perustuvaa elokuvia. Kahlasin Toisen Maailmansodan aikaisia elokuvia läpi joulun tienoilla ja kuten arvata saattaa, se olotila ei kovasti keventynyt. Täten pysyttelemme Modern Familyssä.

Tänä aamuna kuuntelin Perjantain Parhaat podcastiä, jossa oli vieraana Maaret Kallio. Podissa Maaret oli puhumassa tästä poikkeusajasta ja siitä, miten pitää olla myös itselle lempeä eikä aina vain suorittaa. Eikä myöskään odottaa jotain tosi suurta ja mullistavaa. Joskus se päivän paras hetki voi olla nimenomaan se kun saa käpertyä sinne sohvan nurkkaan ja katsoa nimenomaan sitä maailman rennointa sarjaa. Yritän nyt pitää tämän mielessä ja olla itseäni kohtaan vähän armollisempi. Ehkä jonain päivänä voin myös jakaa näitä löytämieni dokumentteja teille.

Tämä television karttaminen on välillä ihan naurettavaa, mutta samalla mielenkiintoista, että miten sitä tietyt asiat onkin niin koodattua itseensä sieltä lapsuudesta asti. Televisio on yksi, toinen on se mäkkäri ja kolmas on hiusten värjääminen. Näitä en saanut lapsuudessa tehdä. Maaretin lempeistä sanoista rohkaistuna ajattelin kyllä tästä lähtien katsoa televisiota ilman suurempia itsesyytöksiä.

Follow me on:

Facebook, Instagram, Pinterest, Bloglovin,  SoundCloud and Twitter

Minun piti jakaa teille tämä kiva aamiaisvinkki jo ennen pääsiäistä, mutta kovat selkäkivut ja työkuorma estivät sen. Onneksi näitä pinkkejä kananmunia voi tehdä koko vuoden ja vaikka vappupöytään myös. Söimme ne muutama viikko sitten pienten blinien, taraman ja graavilohen kanssa.

Meillä Suomessa blinit kuuluvat tammikuuhun ja joulun aikaan, mutta Ranskassa niitä syödään ympäri vuoden ja varsinkin aperitiivin aikaan. Näin blinien suurena fanina tämä näiden ranskalaisten tapa syödä blinejä ympäri vuoden ei haittaa ollenkaan. Päinvastoin.

Toinen asia blinien lisäksi mitä olen Ranskassa syönyt paljon enemmän, on punajuuri. Tuntuu, että jostain syystä täällä syödään sitä todella usein ja monessa muodossa. Yleensä vihannesosastoilta löytyy valmiiksi keitettyjä punajuuria vakuumipakkauksissa. Sellaisia käytin myös näissä kananmunissa.

Kaadoin punajuuren mehut lasipurkkiin kananmunien lisäksi sekä laitoin muutaman lorauksen punaviinietikkaa sekaan. Annoin kananmunien olla yön yli lasipurkissa saamassa väriä pintaan ja tarjoilin ne siksi nimenomaan aamiaisella. Jos tykkää mädistä tai majoneesista, niin kananmunat voisi toki tarjoilla myös siten.

Tässä siis teille pääsiäisen pikavinkki kauniiseen aamiaispöytään. Minun pääsiäiskokkailuitani voitte seurailla Instagramin puolella koko viikonlopun. Otin tämän perjantain vapaaksi töistä niin saan minäkin pitkän viikonlopun pohjoismaiseen tapaan.

Follow me on:

Facebook, Instagram, Pinterest, Bloglovin,  SoundCloud and Twitter