Erilaisia äityislomia, tapoja elää ja rakentaa uraa

Avec Sofié blog and Claudie Pierlot dress

Jatkan näillä uraan liittyvillä asioilla, sillä women in tech -tapahtumassa puhuimme myös siitä, että millaista on olla nainen Hollannissa, jos haluaa uran sekä perheen. Kun on nähnyt muutaman eri maan tavan elää, ymmärtää, että miksi Hollannissa esimerkiksi on niin paljon naisia kotona tai miksi ranskalaiset naiset saattavat olla vähän väsyneemmän näköisiä.

Puhuin tästä aiheesta myös Instagram-storyssäni, että miten Hollannin, Ranskan ja Suomen välillä on hurja ero äitiyslomassa ja siinä, miten käytännössä arki rakentuu. Suomessa saatetaan vierastaa sitä ajatusta, että lapsi menee tarhaan 9 kuukauden ikäisenä, kun taas täällä vieroksutaan sitä, että nainen tekee viisi päiväistä viikkoa. Tai, että nainen käy edes töissä.

Toisen maailman sodan jälkeen Hollannissa on ajateltu, että on jollain lailla luksusasemassa, jos ei naisen tarvitse käydä töissä, vaan hän on lasten kanssa kotona. Vieroksun ehkä tämän kaltaista ajattelumallia, koska olen suomalainen ja olen tottunut siihen, että nainen käy samassa määrin korkeakoulut ja hänen on mahdollista olla hyvässä työssä, vaikka lapsia onkin.

Avec Sofie blog l joulu

Suomessa elämä on rakennettu niin, että nainen voi saada sekä uran ja perheen. Meillä julkinen lastenhoito pelaa hyvin ja se tukee elämää, jossa nainen ei jää miehen uran varjoon tai riippuvaiseksi miehen tuloista. Kuuntelin hollantilaisten naisten mielipiteitä tästä, ja moni koki, että on käytännössä mahdotonta saada kumpikin, ura ja perhe. Tai ainakin niin, että kumpikin perheenjäsen olisi hyvässä työssä samaan aikaan ja kuulin monta esimerkkiä siitä, miten perheessä oli vuoroteltu vuosien saatossa urapolkujen osalta juurikin lapsien takia.

Lastenhoitokustannukset ovat Hollannissa korkeita ja jos ei taloudellisesti pysty palkkaamaan au pairia tai nannya, on naisen jäätävä usein kotiin tai tehdä osa-aikaisesti töitä. Naisen odotetaan palaavan töihin yleensä kolmen kuukauden jälkeen lapsen syntymästä ja yleensä näin on myös esimerkiksi Ranskassa.

Avec Sofie blog l ekologisia valintoja

Kun kerroin, että Suomessa nainen voi olla kotona 9 kuukautta ja jossain tapauksissa myös mies ottaa vastuun lapsen kanssa kotona olemisesta, monien suut ja silmät aukesivat. Tämän jälkeen ihmeteltiin myös, että nainen saa myös jatkaa työpaikassaan eikä hän saa tuon ajan aikana potkuja? Toki näinkin voi varmasti joskus käydä, mutta yleensä naisen asema on Suomessa turvattu äitiysloman aikana.  Tähän kysymykseen varmasti vaikutti suuresti ala, jolla olemme, sillä tech-ala ei ole aina niin naisystävällinen ja sen takia juuri tällaisia foorumeja on tehty, jotta saisimme jakaa kokemuksia ja keskustella näistä asioista.

Suomen mallia myös kyseenalaistettiin hieman uran kannalta, sillä koettiin, että nainen on liian kauan poissa töistä ja että lastenhoito jää kokonaan tällaisissa tapauksissa naisen työksi. Tähän tosin vastasin, että Hollannissa jos nainen jää kotiin kokonaan, eikö ne lapset silloinkin jää kokonaan naisen harteille.

Avec Sofié blog l Thanksgiving

 

Hyvä ystäväni on kahden lapsen äiti ja hän on alun perin libanonilainen, mutta on asunut Pariisissa a Yhdysvalloissa pitkän tovin. Hän on minua hieman vanhempi ja heillä on kaksi tytärtä ja en kerta kaikkiaan ymmärtänyt miten hän Pariisissa selvisi kansainvälisestä urasta ja kahden lapsen äitinä olemisesta. Hän palasi töihin kummankin lapsen kohdalla kolmen kuukauden jälkeen ja jatkoi reissaamista kerran viikossa saman tien. Heillä ei myöskään ollut nannya tai au pairia iltaisin auttamassa, vaan mies oli lasten kanssa kotona, sillä aikaa, kun hän reissasi. Nostan hattua hänen jaksamiselleen varsinkin, kun tiedän, että miten vaikea kaupunki Pariisi on elää ja miten paljon aikaa kuluu nimenomaan paikasta toiseen liikkumiseen.

Koen, että erilaisista tavoista elää on tärkeä puhua, jotta ymmärtäisimme että moni asia on eri tavalla hyvinkin lähellä Suomea. Ei ole yhtä oikeaa tapaa elää, vaan jokaisen pitää elää sellaista elämää, kun henkilökohtainen tilanne antaa myöden. Turha tuputtaa omia elämänohjeita toiselle, jos ne eivät sovi tiettyyn tilanteeseen tai maahan. Vaikka se suomalaisesta voi kuulostaa pahalta, että alle puolivuotias lapsi laitetaan tarhaan, ihan hyvin ystäväni ranskalaiset prinsessat ovat kehittyneet esimerkiksi ja niin kuin moni muukin Hollannissa tai Ranskassa, vaikka äiti ei kotona olisi ollutkaan ensimmäisenä vuotena. Ollaan siis ymmärtäväisiä muiden maiden tavoille ja toisten valinnoille.

Please leave a comment

Kun minusta tuli jouluihminen

Avec Sofié blog jouluihminen

Kaupallinen yhteistyö, Risenta & Asennemedia

En ole aina ollut jouluihminen, käytännössä päinvastoin. Joulunajan hössötykset ovat tuntuneet nuoruudesta asti suhteellisen ikäviltä, koska vanhempani erosivat minun ollessa ala-asteella. Sen takia en ole koskaan oikein ollut joulufiiliksellä aiemmin kuin vasta oikeastaan viimeisenä muutamana vuotena. Mieheni on ollut samanlainen kuin minä aiemmin, mutta yhdessä olemme löytäneet joulumielen.

Avec Sofié blog jouluihminen

Avec Sofié blog jouluihminen

Nyt tämä joulufiilistely on ehkä mennyt sinne aivan toiseen laitaan, sillä meillä joulu alkaa 1.11 ja marraskuun alusta olen jo kuunnellut joululauluja ja kaivanut joulukoristeet esille. Viime vuonna koin hivenen jouluahdistusta, sillä se loppui minusta aivan liian lyhyeen. Kuin seinään. Sen takia tänä vuonna fiilistellään reilusti etuajassa, jotta joulun jälkeistä pienehköä tyhjyyden tunnetta ei tulisi.

Vaikka en sen kummemmin koristele, löytyy jouluvalot jo kirjahyllyn päältä, havukoristeet pöydiltä sekä kynttilöitä on ripoteltu sinne tänne. Joulufiilis tulee minulle ruoasta, musiikista ja joulutoreista. Sen takia joka aamu alkaa niinkin kliseisellä joulufiilistelyllä kuin Michael Bublé:n joulubiiseillä. Tätä en ehkä vielä viisi vuotta sitten nähnyt tapahtuvan :D

Avec Sofié blog jouluihminen

Tänä vuonna olemme myös tekemässä päiväreissun Düsseldorfin joulutoreille, sillä sitä on kehuttu yhdeksi Euroopan kauneimmaksi. Amsterdamista löytyy myös monia erilaisia joulutoreja, joita suosittelen teille, ketkä olette suuntaamassa tännepäin. Joulukuu huipentuu kumminkin Pariisiin, jossa näen kauniit jouluikkunat juuri ennen aattoa.

Nyt kun olemme fiilistelleet joulutunnelmaa kotosalla, olemme myös aloittaneet joulunaposteltavien syömisen. Söimme ennen blinejä, mutta mieheni gluteeniherkkyyden takia viime vuonna söimme lohet kurkun päältä, mutta tänä vuonna söimme jouluiset herkut Risentan linssikakkujen kera.

Linssikakut eivät pelkästään ole gluteenittomia, vaan ne ovat myös proteiinirikas vaihtoehto vaikkapa blinien tai riisikakkujen sijaan. Koostumus on myös hivenen erilainen ja maku herkullinen. Jos siellä on gluteenittoman ruokavalion ihmisiä tai riisikakkujen rouskuttajia, suosittelen kokeilemaan Risentan linssikakkuja seuraavalla kerralla.

Päälle voi laittaa lohen lisäksi, esimerkiksi paahtopaistia, hummusta, avokadoa, raitajuurta sekä parsaa. En ole niinkään perinteisten jouluruokien ystävä, vaan pidän nimenomaan ehkä kasvis- ja kalapainotteisista ruoista omalla tyylillä valmistettuna.

Kauan se kesti löytää minusta se jouluihminen, mutta onneksi sen vidoin löysin. Onko siellä muita joulufiilistelijöitä? En usko, että olen ainut näiden joulujuttujen kanssa :)

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

Please leave a comment

Why women turn on and not drive each other

Avec Sofié blog Sandro Paris - perfect summer dresses

 

Olette pyytäneet  todella paljon uraan liittyviä postauksia. Olin toissa viikolla women in tech -tapahtumassa, jossa puhuttiin paljon uraan liittyviä asioita, haluaisin kirjoittaa muutamasta niistä. Yhden trackin aihe oli ”why women turn on each other” ja koin sen yhdeksi mielenkiintoisimmista aiheista tapahtumassa.

Jokain track alkoi 45 minuutin paneelilla, jonka jälkeen kävimme aiheita läpi pienissä ryhmissä tunnin ajan. Viimeiset 15 minuuttia kävimme läpi jokaisen ryhmän mietteitä aiheesta, joten kyseessä ei ollut pelkkä paneelikeskustelu. Todella hyvä formaatti tämänkaltaisiin tapahtumiin ja uskon, että tämä eventti antoi monelle, eikä pelkästään minulle niin paljon.

Minulla on työelämässä ollut onni, sillä olen tehnyt töitä upeiden ja toisia eteenpäin puskevien naisten kanssa. Jokaista meitä on varmasti kiusattu jossakin vaiheessa koulutietä, mutta työpaikalla olen aina saanut olla hyvien tyyppien kanssa. Varsinkin hyvien naisten.

Avec Sofié blog Sandro Paris - perfect summer dresses

Kaikilla paneelin naisilla ei ollut aina käynyt yhtä hyvä tuuri mitä minulla ja kävimme keskustelua mistä se johtui. Miksi naiset  (varmaan myös miehet) käyttäytyvät toisia kohtaan huonosti. Miehet ehkä puhaltavat pelin poikki ja asia sovitaan saman tien ennen kuin asiasta ehtii tulla ns. ongelma. Toki tiedän naisia myös ja kuulun heihin myös itse heihin ja kysyn suoraan, että onko joku vinossa, jos koen, että ilmapiirissä on muutoksia.

Yksi asia minkä minä ainakin koen henkilökohtaisesti jokseenkin todella hölmöksi ajattelutavaksi on, että mietimme naisina, että meillä on vain joku tietty kiintiö, jonka on mahdollista päästä johtoryhmään. Jos johtoryhmässä on 10 ihmistä, on naisia niistä kaksi, jotta saadaan diversiteetti-mittarit edes jollekin tolalle.

Kysyin teiltä Instagramissa, että millaisia johtoryhmiä teillä on yrityksessä, jossa olette töissä ja 517 vastaajasta 81% työskenteli yrityksessä, jossa naisia on johtoryhmässä. Toki on hienoa, että Suomessa teidän kesken numero on näin korkea, mutta kyllä minua vieläkin ihmetyttää, että miten jokaisessa yrityksessä ei Suomessa vuonna 2018 ole myös naisia johtoryhmässä. Luulisi, että jokaisessa yrityksessä diversiteettiä mitattaisiin nimenomaan myös tällä tasolla. Meitä myös haastettiin siitä, että näemme sen usein niin, että naisia näkyy väin niin sanotusti pehmeämmissä rooleissa (viestintä ja markkinointi) eikä esimerkiksi myyntijohtajan roolissa.

HR:ltä oli käytännössä kielletty tulemaan tähän tapahtumaan kuuntelemaan sekä rekryämään, niin pystyimme olemaan todella avoimia ja kertomaan omia kokemuksia, odotuksia sekä ajatuksia ilman, että pitäisi pelätä mitä joku ajattelee sanomisistamme. Tämän takia tapahtumassa oli ihan mieletön ilmapiiri, kun kaikista asioista pystyi puhua ääneen.

Meitä kannustettiin etsimään tapahtumasta uusia polkuja, uusia esimiehiä ja ajattelumalleja jokapäiväisiin töihin. Löysin omaan yritykseeni todella hyvän kandidaatin teknisempään rooliin ja toivon, että voin auttaa häntä löytämään seuraavan urastepin. Jokaista ei voi auttaa, mutta jos jokainen auttaa edes yhtä naista etenemään, pääsemme niin paljon pidemmälle.

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

Please leave a comment

Ylennys pitää näkyä palkassa eikä pelkästään tittelissä

Viime viikolla olin women in tech -tapahtumassa puhumassa ja kuuntelemassa erilaisia sessioita liittyen töihin, diversiteettiin, blockchainiin ja vaikka mihin. Viime viikko oli ehkä paras viikko ikinä itsetutkiskeluun ja inspiroitumiseen. Eri sessioissa vaihtuivat puhujat ja tapahtuma ei ollut yhden yrityksen järjestämä, joten perspektiivi ei ollut jonkun tietyn yrityksen suusta, vaan jokainen tarina ja track olivat hyvin erilaisia.

Yksi suosikkiaiheistani oli ”What would Chad do”, joka keskittyi aiheeseen, että me naiset emme välttämättä aina uskalla pyytää tarpeeksi palkkaa, isompia tehtäviä tai vastuita. Chad oli kuvainnollisesti 35-vuotias mies, joka hakee paikkaa, vaikka kompetenssia ei välttämättä ole ja samalla pyytää kaksinkertaisen palkan.

Monessa kohtaa me naiset emme hae paikkaa, jos emme täytä useampaa tai jokaista kohtaa, joka on vaatimuksissa. Ajattelemme usein todella perfektionistisesti monissa asioissa ja tämä on yksi niistä. Pakko osata kaikki jo ennen kuin roolia hakee, että varmasti pärjää. Fail, siinä roolissa oppii tekemällä.

Olen käynyt hyviä keskusteluja teidän kanssa Instagramin storyissä koko viime viikon aikana liittyen aiheisiin mitä viime viikolla puhuimme. Yksi asia mikä nousi selvästi esiin niin eri trackeillä kuin myös pollissani, että moni nainen oli saanut ylennyksen tittelissä, mutta se ei näkynyt palkassa. Tämä oli ehkä yksi naurettavimmista asioista mitä olen koskaan kuullut. Kuka tahansa voi keksiä isomman tittelin, jos haluaa, mutta jos vastuualueet laajenevat, palkan pitää nousta. Monelle teistä oli myös käynyt näin.

Yksi naisista kenen kanssa olin samassa ryhmässä oli ollut samassa positiossa neljä vuotta ja palkka oli noussut minimaalisesti viime vuosina. Kun hän meni korjaamaan asioita HR:n kanssa, HR sanoi että hänellä on selkeä näkemys mitä mistäkin tittelistä maksetaan myös kyseisen yrityksen ulkopuolella. Nainen haki samanlaista positiota kilpailevasta yrityksestä ja palkka oli kuukaudessa 1500 euroa korkeampi. Kannattaa siis kysellä myös ulkopuolelta ja antaa omalle yritykselle palautetta, sillä juuri tämän kaltaisten asioiden takia yritykset menettävät talenttia ja työntekijöiden sitoutumisaste laskee.

Tästä tuli mieleen, että tarjotaanko miehille ylennyksiä ilman palkankorotuksia? Olisi mielenkiintoista kuulla myös miesten kanta tähän. Naisille niitä selkeästi jaellaan, mutta jotenkin uskon, että näin ei ole usein miesten kohdalla.

Eli ensi kerralla, kun olet hakemassa työpaikkaa tai uutta roolia, ei ole tärkeää, että osaat kaikki jo ennen kuin olet siinä roolissa. Tai jos olet menossa palkkakeskusteluihin, ei ikinä nimeä ensimmäiseen paperiin vaan siitä se neuvottelu vasta alkaa. Ensimmäinen tarjous on vähin mitä yritys tarjoaa. Ja ei ole suinkaan niuhottamista keskustella korkeammasta palkasta, vaan neuvottelu asettaa hyvän kuvan miten arvokkaaksi koet työpanoksesi ja antaa myös yritykselle hyvän lähtökohdan ymmärrykseen siitä mihin olet tyytyväinen.

Please leave a comment

Ihanneminäelämää – onni on tänään määränpäässä

Avec Sofié blog - French riviera - Vilefrance sur mer - Saint-Jean- Cap-Ferrat

 Tulin lauantaiaamuna Etelä-Ranskaan etätöihin pariksi päiväksi ja loppuviikon olenkin sitten päivätöistä lomalla. Tuntuu ihan äärettömän hyvältä olla tässä pisteessä nyt monen vuoden jälkeen, että voin tulla etelään silloin kuin haluan eikä minun tarvitse jäädä tänne. Tätä hetkeä olen odottanut niin kauan ja monta vuotta.  Tämä on se unelmieni elämä, jota olen odottanut niin kauan. Hetken se kesti, mutta onni on nyt tässä määränpäässä, josta aina unelmoin. Oli se onni myös matkassa, mutta tämä on se hetki, jota olen odottanut.

Avec Sofié blog - French riviera - Vilefrance sur mer - Saint-Jean- Cap-Ferrat

 

Avec Sofié blog - French riviera - Vilefrance sur mer - Saint-Jean- Cap-Ferrat

Etelä-Ranskassa on edelleen ollut todella kesäiset ilmat varsinkin päivisin. Kesälomaa voi siis tulla viettämään tänne myös näin lokakuussa niin kuin minä. Jätin tahallani suurimman osan lomistani loppuvuoteen, sillä valon ihminen kaipaa valoa vuoden synkimpänä aikana ja sen takia tulin viettämään aurinkoisia lokakuun päiviä etelään.

Avec Sofié blog - French riviera - Vilefrance sur mer - Saint-Jean- Cap-Ferrat

Kävin sunnuntaina tekemässä pitkän kävelyn ympäri meidän kylää sekä viereistä niemeä. Teen tämän lenkin vähintään kerran viikossa, kun olen täällä. Kilometrejä tulee 15-20 riippuen reitistä. Välillä tosin voi pulahtaa uimaan, syödä eväitä tai istua auringossa ja katsella upeaa luontoa. Tämä reitti on parasta mitä tiedän ja fiilis on mitä mahtavin, kun niemi on kierretty.

Avec Sofié blog - French riviera - Vilefrance sur mer - Saint-Jean- Cap-Ferrat
a

En tiedä ehdinkö enää näihin maisemiin loppuviikosta, mutta jatkan tätä aurinkoista ja onnentäytteistä elämää täällä rannan tuntumassa ainakin tämän päivän. Loppuviikko menee omissa projekteissa, mutta se ei haittaa sillä tässä miljöössä mikään työ ei tunnu kovin raskaalta. Käytännössä kaikki tuntuu lomalta jos paistaa aurinko ja meri on lähellä.

 

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

Please leave a comment
1 2 3 33