Home inspiration

Niin kuin aiemmin mainitsin, olemme muuttamassa. Kodin etsintä Pariisissa on aina hieman erilainen projekti ja onneksi meillä on apujoukkoja tämän asian kanssa. Olemme kertoneet agentille, että millaista kotia etsimme ja antaneet tietynlaiset toivomukset mitä kodissamme pitää olla ja mitä ei välttämättä tarvita. Ilman apua tulisimme tuskin ikinä muuttamaan, sillä Pariisin asuntomarkkina on aika hankala ja näytössä ravaaminen vie hurjasti aikaa, jos ei oikein tiedä mitä näytöltä saa.

Vaikka miten haluaisin aina välillä muuttaa sisustusta paljon, olen vain huomannut, että minun ei kannata paljoa leikkiä sisutuksen kanssa. Kyllästyn erikoisiin juttuihin ja väreihin niin helposti. Minun silmilläni ja rahapussillani kannattaa siis vain suosia simppeleitä juttuja. Pientavaroiden kanssa voi leikkiä, mutta ei suurempien sisustuselementtien kanssa.

Ostin kaksi vuotta sitten Gervasonin Ghost-sohvan ja en usko, että ikinä voisin kyllästyä siihen. Sillä voi sisustaa modernin skandi-kodin tai romanttisen pariisilaisasunnon. Ghost-sohva on varmasti yksi parhaimpia ostoksiani mitä olen koskaan tehnyt. Arvoin aikoinani Chanelin laukun ja Sohvan välillä ja olen kyllä onnellinen, että ostin sohvan itselleni 30-vuotislahjaksi.

Tällä hetkellä, kun katselen kotiani, tiedän selkeästi mitä haluan viedä uuteen kotiini ja mitä haluan vaihtaa tulevaisuudessa. Toivon paljon pintoja ja vapaata tilaa seinillä, sillä tällä hetkellä Pariisin asunnossamme ei käytävien, takkojen tai peilikaappien takia ole vapaata tilaa. Minulla on paljon tauluja kehystettynä ja kehystämättömänä varastossa, mutta olisi kiva saada ne vihdoin seinille.

Yksi asia mitä haluan tulevalta kodilta, on myös se, että keittiö on järkevän kokoinen ja että kerrankin kaikki lasini ja kipponi mahtuisivat jonnekin. Tällä hetkellä meillä on varasto täynnä minun astioita, kun ne eivät kerta kaikkiaan mahdu tänne 70 neliön sokkelokotiin. Eli lisää kaappitilaa olisi pakko saada sekä isompi keittiö.

Vielä on paljon puuttuvia palasia tässä pelissä, mutta toivottavasti muutaman kuukauden päästä tietäisin jotakin enemmän. Tärkeintä on, että saamme kodin, jossa on iso keittiö ja hyvä eristeet, että nukkuminen onnistuu. Tiedän, että tämä minun kokoaikainen stand by-olotila kuulostaa jonkun mielestä varmasti hyvin erikoiselta, mutta näillä korteilla mennään ja olen tässä vuosien saatossa oppinut olemaan stressaamatta asioista joihin en itse voi vaikuttaa.

Kuvien koti on ehkä unelmieni täyttymys. Tuollaisia koteja ei ainakaan vapailta markkinoilta löydä, mutta ainahan saa unelmoida. Rakastan tässä kodissa aivan kaikkea; neutraaleja pintoja, modernia otetta, lattiaa… Jos löytäisin edes vähänkään tämännäköistä, niin olisin aika todella onnellinen.

Inspiration: Bo Bedre & The Design Chaser

Phtographer: Felix Forest/Living Inside

Please leave a comment

Marcelle Paris & Gluten-free brunch

Muistatteko Marlonin? Sen Baja California -tyyippisen ruokapaikan? Marlonin kanssa samaan taloon kuului ennen Marcel, joka oli omilla kotikulmillamme, mutta koska pariisilaiset tykkäävät muuttaa konsepteja suhteellisen nopeasti, löytyy Marcelle Marcelin tilalta. Tila on nykyään remontoitu täysin valkoiseksi ja menu muutettu ihan kokonaan. Hampurilaiset on korvattu mielettömillä aamiaislautasilla ja perinteisten kakkujen tilalla on gluteenittomia herkkuja.

Avec Sofié blog l Marcelle Paris & Gluten-free brunch

Avec Sofié blog l Marcelle Paris & Gluten-free brunch

Välillä aina tuskastelen perinteisten bistrojen valikoimaa, mutta ilokseni Pariisiin alkaa tulla myöskin vähän erilaisia vaihtoehtoja aamupalapaikoiksi. Ihan raakakakkuja täältä ei vielä saa, mutta Marcellen gluteeniton aamiainen oli minulle todella ihana yllätys. Vielä kun se löytyy kotikulmilta, niin sinne saattaa eksyä vähän useamminkin.

Avec Sofié blog l Marcelle Paris & Gluten-free brunch

Avec Sofié blog l Marcelle Paris & Gluten-free brunch

Kävelin Marcellen ohi perjantaina töiden jälkeen ja pysähdyin kakulle. Siltä haukkaukselta varasin eiliselle aamubrunssiajan ja ilokseni he tarjoilevat aamuvirkuille aamiaista jo yhdeksältä. Karkasin siten eilistä kaatosadetta mitä kauneimpien lautasten äärelle :)

Avec Sofié blog l Marcelle Paris & Gluten-free brunch

Avec Sofié blog l Marcelle Paris & Gluten-free brunch

Pariisiin kun tulee, kannattaa lounaalle mennä jo kahdeltatoista ja kahvilaan rynnätä heti yhdeksän jälkeen, jos haluaa saada hyvän pöydän ilman odottamista. Moni Marcellen kaltainen paikka ei ota varauksia vastaan, joten sen takia täällä näkyy usein jonoja pienten ravintoloiden edessä. Marcelle otti varauksia 09-12 välillä, mutta sen jälkeen ei varauksia voi tehdä. Me suomalaiset olemme tunnetusti hivenen aiemmin liikkeellä mitä ranskalaiset, joten aamupalalle ehtii lomalla  suomalaisena ilman ruuhkaa.

Avec Sofié blog l Marcelle Paris & Gluten-free brunch

Ranskasta on usein vaikea löytää gluteenittomia syötäviä ja olette usein kysyneetkin, että minne täällä kannattaa mennä syömään. Marcellen listalta löytyi monta gluteenitonta vaihtoehtoa ja myös jälkiruoat olivat listalla täysin gluteenittomia. Mieheni söi gluteenitonta granolaa maidon kanssa eilen sillä välin kun minä popsin mitä kauneinta aamupalaleipää. Marcelle sai minulta täyden kympin. Niin kaunis paikka, ihana palvelu ja listalta löytyy niin ihania annoksia.

Please leave a comment

Au revoir sanoo ranskalaistyttö mennessään päiväunille

En tiedä mistä johtuu, mutta minulla on välillä jopa jonkinlaisia pelkotiloja mitä lapsiin tulee. Pelkään sitä oman elämän menetystä ja sitä unettomien öiden määrää mikä kulminoituu onnettoman pariskunnan arkeen. Olen itse aivoeroperheen lapsi ja kai jollain tasolla syytän meitä lapsia vanhempiemme erosta. Jotenkin me lapset toimme heidän elämään jotain sellaista mitä arki ei kestänyt. Tiedän, että ajatus kuulostaa vieraan korviin surulliselta, mutta kun näen stressissä olevia pariskuntia, en yhtään ihmettele niitä lauseita joita olen kuullut. Yksi pysäyttävimmistä lauseista, mitä olen kuullut, on vuoden sisällä “mä en ole nukkunut kunnolla kahteen vuoteen.”

Avec Sofié blog / Brunch in Versailles

Voin kertoa, että jos minä en saa nukuttua yhteen yöhön, niin siitä kuulee naapurini ja mieheni. Pelkään niitä hetkia jolloin en saisi nukkua kunnolla, sillä tarvitsen unta elääkseni. Ymmärrän siis hyvin niitä pariskuntia, joilla on yöllä nannyt hoitamassa lapsia, jotta vanhemmat saavat nukuttua hyvin.

Viime sunnuntaina olimme ystävillämme brunssilla ja katselin kahden alle kolmen vuotiaan tytön menoa ja ihmettelin, että miten ihmeessa ystäväni pärjää, sillä hän reissaa samalla tavalla mitä mieheni ja äitiysloma ei ole Ranskassa kuin kolme kuukautta. Kuulemma ensimmäiset kuusi kuukautta ovat raskaita, mutta nyt kun nuorimmainen on jo 9 kuukautta, niin arki on helpompaa.

Avec Sofié blog / Brunch in Versailles

Tuli päiväunien aika ja isompi tytöistä, nyt 2,5 vuotta tokaisee, au revoir ja menee yläkertaan omaan huoneeseensa. Sinne se meni. Ihan itsenäisesti käveli päiväunille, ilman minkälaista kiukuttelua tai draamaa. Ennen kun han vielä meni nukkumaan, keräsi han omat vaatteensa mitkä olivat menneet sotkeutuneet suklaaseen ja laittoi ne pyykkikoriin. Ce n’est pas grave hän tokaisi loppuun. Katsoin ystävääni ja kysyin, miten tuollaisia lapsia kasvatetaan?

Avec Sofié blog / Brunch in Versailles

Olen usein miettinyt, etta miksi ranskalaiset lapset ovat niin kilttejä ja jollain lailla niin aikuismaisia jo pienestä pitäen. En tiedä mistä johtuu, mutta veikkaan, etta tietynlainen hierarkian taju tulee jo kotoa ja sitä ei testailla. Ei lapsena kotona eikä aikuisena töissä.

Voin olla tässä ihan väärässä, mutta en muutakaan syytä keksi miksi ranskalaiset lapset ovat niin tottelevaisia ja jollain lailla niin kurinalaisia. Ne eivät testaile ehkä samalla tavalla mita suomalaiset lapset vanhempiaan tai me työssäkäyvät suomalaiset esimiehiään. Heh.

Please leave a comment