Kun ilma maistuu siltä, että polttaisit tupakkaa

Kun tulee vanhemmaksi, alkaa miettiä monia asioita ihan toiselta kantilta. Myös muuttuvat elinympäristöt ja -tavat toki vaikuttavat omiin mielipietisiin ja miten näemme maailman. Samalla kun mielipiteet muuttuvat, arvot myös terävöityvät.

Myönnän nyt ihan julkisesti, että en kaksikymppisenä suomalaisena kovinkaan paljoa kärsinyt huonosta ilmanlaadusta ja sen takia puheet ilmanlaadusta tuntuivat välillä kovin kaukaisilta. Asustelin Vaasan raikkaassa, mutta tuulisessa meri-ilmassa ja vaikka kesät vietin Helsingissä, en keskustassakaan asuessani kovinkaan usein kokenut, että ilma oli huonoa tai että oli vaikea hengittää. Töölön asunnon ikkunanpielet toki tummuivat, mutta en niihin sen kummemmin reagoinut, kun ilma ei yleisesti ollut huonoa.

Avec Sofié blog l City life

Kaikki muuttui kolmisen vuotta sitten kun istahdin ensimmäisen kerran Pariisissa picnicille ja kosketin ruohoa. Ruoho tuntui siltä, kun joku olisi kastellut sen likavedellä ja aurinko olisi kuivattanut hiekan pintaan. Mutta ei se ollut hiekkaa ainakaan pelkästään, se oli jotain, joka oli satanut taivaalta sekä myös katupölyä.

Nurmikko on ainakin minulle Suomessa kasvaneelle jotain sellaista, jonka pitäisi olla raikasta, vihreää ja elinvoimaista. Ei saastepilven kastelemaa ja elottoman oloista mattoa.

Avec Sofié blog l City life

Olen aikuisuudesta asti ollut autoja jollain lailla vastaan. Tuo arvo on tosin kirkastunut entisestään Pariisin vuosien aikana ja olen viimeiseen asti ilman autoa, jos vain voin. Sen takia kaupunkielämä sinällään sopii minulle, sillä julkinen liikenne on apuna, jos jalat eivät ennätä ajoissa paikalle.

Myönnän, että tässä autoasiassa mielipiteeni voisi olla toinen, jos asuisimme Vaasassa tai vaikka Espoossa. Mielipiteeni voisi olla myös erilainen, jos en olisi kokenut sitä, miten Pariisissa yksityisautoilu kielletään, koska ilmanlaatu oli niin huono. En ollut tullut Suomessa asuessani ajatelleeksi, että Euroopassa voisi oikeasti ilmanlaatu lähennellä yhtä huonoa mitä Pekingissä. Pariisi kun on kauniiden talojen, terassilounaiden, kävelijöiden (flâneur) ja ruusukimppujen kaupunki, niin saastepilvet eivät oikein tuohon joukkoon mahdu jatkoksi. Pariisissa ymmärsin, että olin elänyt omassa Suomi-kuplassani.

Omat kokemukseni Pariisista ovat hyvin erilaiset, kuin ehkä niillä jotka tulevat kaupunkiin viikonlopuksi tai asuvat kaupungin ulkopuolella. Saasteisiin ei ehkä samalla tavalla reagoi, jos ei niitä huomaa nenässään heti kun astuu ulos asunnostaan tai joudu pesemään valkoisia seiniä noesta. Tämä aihe nousi eritoten mieleen tällä viikolla, sillä WMO julkaisi raportin, jossa kerrottiin, että hiilidioksidia on ilmassa enemmän kuin miljooniin vuosiin.

Katselen usein Pariisissa ollessa reaaliaikaista ilmanlaatu-sivustoa, jossa näkyy, miten keskustan ilmanlaatu muuttuu päivän ja ajankohdan mukaan. Toki aina ei tarvitse sivustoa tulkitakseen, että ilmanlaatu on huonoa, mutta sivuston kautta saa hyvän käsityksen siitä, millaista ilmaa hengittää. Meidän alueella eli ydinkeskustassa lukemat ovat poikkeuksetta välttäviä tai huonoja.

Avec Sofié blog l City life

En halua kuulostaa paasaavalta ja mielipiteitä tuputtavalta ihmiseltä, kyllä minäkin autossa välillä istun ja lentokoneella lennän. Mutta jos ei ole pakko, niin menen mieluummin jalan tai julkisilla, kuin että lentäisin tai ajaisin autoa. Toki monella muullakin asialla voi vaikuttaa omaan hiilijalanjälkeensä ja yksi niistä on nimenomaan omat ruokailutottumukset. Ruokailutottumukset ovat yksi asia mitä  jokainen voi helposti miettiä, että miten voisi itse kuluttaa ja syödä paremmin ja elää ympäristöystävällisemmin.

Please leave a comment

Gluteenittomat madeleinet kesäkurpitsasta

Olen kuluneena vuotena tehnyt tosi paljon erilaisia kokeiluja ruoka-aineisiin liittyen. En tiedä olenko nyt vasta löytänyt oikeille hyllyille, mutta tuntuu, että Ranskassa ollaan herätty vaihtoehtoisille tuotteille kuluneena vuotena. Mieheni takia meillä ei syödä käytännössä vehnätuotteita, vaikka minulla ei niiden kanssa ongelmia sen suuremmin olekaan. Joten mieheni takia kokeilen erilaisia vaihtoehtoja, kun leivon tai teen ruokaa. Mieheni syö myös todella paljon oman veriryhmänsä mukaan, joten tässä vuosien saatossa on pitänyt vähän soveltaa, että keittiössä olisi muutakin kuin paistettua kalaa ja salaattia.

Avec Sofie l Gluteenittomat madeleinet l Gluten free madeleines from zucchini

Avec Sofie l Gluteenittomat madeleinet l Gluten free madeleines from zucchini

Tämä ei tosin tarkoita, että teidän tarvitsee orjallisesti lukea reseptejäni, vaan totta kai voitte käyttää vehnäjauhoja tai lisätä sokeria. Haluan jakaa tietoutta, mutta liian orjallista ruoanlaitto (tai mikään muukaan) ei saa olla. Sokerin olen korvannut näissä madeleineissa taateleilla, mutta toki ne voi korvata myös sokerilla. Tein ihan normaaleja madeleineja muutama vuosi sitten ja jos ei tämä terveellisempi madeleine -resepti innosta, kannattaa katsoa Madeleines -reseptini.

Avec Sofie l Gluteenittomat madeleinet l Gluten free madeleines from zucchini

Olen innostunut käyttämään kesäkurpitsaa todella paljon vuoden sisään leipomuksissani. Kesäkurpitsa tuo ihanaa kosteutta ja koska se on aika mauton, ei sitä huomaa edes makeimmassakaan suklaakakussa. Yksi hyvä asia kesäkurpitsassa on myös, että sillä korvataan helposti osa jauhoista, joten kakusta tulee kevyempi. Blogista löytyy resepti esimerkiksi viime kesän gluteenittomaan ja suklaiseen kesäkurpitsakakkuun.

Avec Sofie l Gluteenittomat madeleinet l Gluten free madeleines from zucchini

Avec Sofie l Gluteenittomat madeleinet l Gluten free madeleines from zucchini

Resepti 12:sta pienelle madeleinelle

75g voita

12 taatelia (voi laittaa enemmänkin niin taikinasta tulee makeampi)

2 kananmunaa

2 rkl kardemummaa

2 rkl kanelia

15 cm pala kesäkurpitsaa (pienehkö kesäkurpitsa)

2 dl riisi – ja kastanjajauhoja (voi toki korvata muilla jauhoilla)

2 rkl kaakaojauhetta

Kuumenna uuni 180 asteiseksi. Voitele madeleine-vuoka öljyllä. Laita kananmunat blenderiin/tehosekoittimeen. Vaahdota. Lisää kesäkurpitsa, taatelit sekä mausteet. Seosta hieoksi. Lisää jauhot, sulanut voi ja sekoita taikina kunnolla. Asettele taikina vuokiin ja paista uunin keskitasolla noin 10 minuuttia.

Please leave a comment

Miksi ei microblading -kulmakarvoja?

Mitä tulee kauneustrendeihin, on microblading varmasti viime ja tämän vuoden yksi kuumimmista trendeistä. Olen kauan taistellut olemattomien kulmakarvojeni kanssa ja microblading on käynyt aina silloin tällöin mielessäni. Miksi sitten en ikinä siihen tuoliin istunut, vaikka tilaisuus olisi ollut?

Vaikka en ole koskaan itse kosmetiikka-alalla olutkaan, kiinnostavat nämä asiat minua aika paljon ja sen takia luin paljon ja kyselin monen monta kertaa microbladingistä, kun mietin eri vaihtoehtoja. Tässä kohtaa tosin myönnän, että olen näissä kauneusjutuissa hieman nössö, sillä en ole koskaan värjännyt hiuksiani enkä myöskään valkaissut hampaitani. Monesti nuokin asiat ovat mielessä käyneet, mutta sitten olen kumminkin taas pidättäytynyt luonnollisissa kauneusrutiineissa.

Avec Sofié blog l Daily nude make up

Kun puhuin microblading- ja meikkitaitelijan kanssa microblading-kulmakarvoista, kumpikin olivat sitä mieltä, että jos kulmakarvat saa meikillä kuntoon, ei niitä kannata lähteä muokkaamaan. Meikkitaitelija painotti myös sitä, että kasvoista tulee elottoman näköiset, jos luonnollista raamia lähdetään muokkaamaan. Toki jos ei omia kulmakarvoja ole ollenkaan, on näkökulma aivan toinen.

Yksi syy miksi microblading ei myöskään ole tuntunut omalta, on pelko siitä, että ihon alle syötetty väri muuttuu ajan kuluessa punertavaksi tai violetiksi. Väri kun on sama mitä kestopigmentoinnissa, vain tekniikka on erilainen sekä microbladingissa ihon alle pigmenttiä laitetaan pienempi määrä.

Olen itse vain äärettömän varovainen mitä ulkoisiin muokkauksiin tulee ja sen takia otan itse yleensä aika paljon selvää asioista ennen kuin teen mitään. En tiedä olenko se vain minä, mutta microblandingiä on hehkutettu aika paljon tässä viime vuoden aikana ja itse ainakin enemmän asiaan perehtyneenä koin, että minulle parempi ratkaisu oli olla menemättä varsinkin, kun puhuin microblading- sekä meikkitaiteilijan kanssa. Vielä kun ei ole näkyvissä, että muuttuuko väri iholla samalla tavalla mitä kestopigmentoinneissa. Ehkä mieleni muuttuu, kun näen vuoden sisällä esimerkkejä hyvin häivyttyneistä kulmakarvoista punertavien sijaan. Nyt kumminkin kasvattelen kulmakarvojani ja laitan ne meikillä kuntoon mieluummin kuin pigmentoimalla kulmani.

Ps. Alexa oli kirjoittanut myös postauksen kokemuksistaan: Rehellinen mielipide microbladingistä

Huom. Kuvan kulmakarvat ovat meikkaajan pensselin jäljiltä.

Please leave a comment

Ei mikään samppanjalla höystetty hernekeitto, vaan kunnon kasvisversio

Lihaton lokakuu on ollut minulle tapa monena vuotena, mutta tänä vuonna en siihen valitettavasti kyennyt, sillä olin niin paljon poissa kotoa. Olin myös ilmeisesti kovin kiireinen, kun en edes mediassa huomannut samanlaista muistuttamista lihattomasta lokakuusta kuin aiemmin. Täytyy myöntää, että harmitti aika lailla viime viikolla, kun ymmärsin, että olen sivuuttanut lihattoman kuukauden tänä vuonna. Onneksi sitä tosin voi viettää muinakin kuukausina.

Avec Sofié blog l Hernekeitto

Punaisen lihan syöminen on lisääntynyt ruokavaliossani Ranskassa ollessa, sillä täällä syödään lihaa monessa muodossa. Olen tosin vähentänyt lihan syöntiä koko ajan ja toivon pääseväni samoille lukemille kuin presidentti Niinistö, eli lihaa kerran viikossa. Aina kaikkeen ei tosin voi itse vaikuttaa, mutta uskon, että esimerkiksi Amsterdamiin muutto luo jo myönteisen vaikutuksen ruokailutottumuksiimme, sillä ruokakauppojen läheisyys tuo eri vaihtoehdot lähemmäksi.

Kun otin ryhtiliikkeen tuossa viikonlopun aikana syömisiimme, päätin tehdä niinkin tavallista keittoa kuin hernekeittoa. Kyseessä ei ole keiton ranskalainen versio, Crème Ninon, mutta jos googlaatte kyseisen keiton ja avec sofie (crème ninon+avec sofie) löydätte samppanjalla varustetun hernekeiton, jonka olen tehnyt vuosia sitten.

Avec Sofié blog l Hernekeitto

Vaikka Ranskassa ollaan, ei samppanja maistu histamiini-yliherkkyyden takia ja sen takia tein ihan todella perinteisen kasvishernekeiton kuivista herneistä . Hernekeitto on itseasiassa yksi suosikkikeitoistani. Ihan joka viikko en sitä tee, sillä kuivat herneet vaativat reilun tunnin liotus – sekä keittoajan, mutta viikonloppuna ehtii keittämään kauemmin.  Ihan arkiruoasta hernekeitto kuivista herneistä ei ehkä siis mene, mutta viikonloppukeitosta kylläkin.

Tarvitset

500g kuivattuja herneitä

2 kasvisliemikuutiota

1,5 litraa vettä

1 tl meiramia

Suolaa

Pippuria

Punasipulia

 

Pese herneet. Laita herneet likoamaan veteen edellisenä iltana, jos mahdollista. Jos herneet ovat puolikkaita (katso kuvat yllä), niin muutama tunti riittää myös. Kaada herneet liotusvedessä kattilaan ja keitä niitä kasvisliemikuution kanssa noin tunnin verran. Lisää vettä tarvittaessa, sillä herneet imevät kaiken nesteen itseensä.

Kun herneet ovat pehmenneet, kaada seos blenderiin ja seosta niin kauan, että seos on samettista. Kaada seos sen jälkeen takaisin kattilaan ja kiehauta kuumaksi. Tarjoa keitto punasipulin kanssa.

Ps. Jos joku etsii hyvää blenderiä, en voisi olla KitchenAidin blenderistä yhtään onnellisempi. Ostin sen vuosi sitten ja se tekee keitot samettisiksi ja rikkoo jäät tarvittaessa. Suuri suositus!

Please leave a comment

Matto- ja tuolikriisejä

Mitä tulee sisustukseen, taistelen itseni kanssa aika usein. Haluaisin pitää enemmän klassisista elementeistä, mutta sitten kumminkin päädyn aina modernimpien ja jollain lailla kylmien sisustusjuttujen pariin. En tiedä johtuuko se siitä, että olen aika usein suhteellisen moderneissa hotelleissa, joista puuttuu ns. sellainen cozy-fiilis vai olenko tosiaan niin skandinaavinen, että pidän mieluummin puhtaista ja hyvin simppeleistä pinnoista.

Avec Sofié blog l Seletti Inception

Meillä oli kaksi vaihtoehtoa kodillemme. Toinen oli enemmän klassisempi ja tämä toinen aika todella moderni. Taistelin itseni kanssa, että kumpi olisi parempi, sillä jo kodin peruselementit vaikuttavat paljon siihen miltä koti tulee näyttämään. Kuten ehkä arvata saattaa, valitsimme modernimman ja jollain lailla ehkä jopa hieman hauskemman kodin. En tiedä miksi minulle tulee mieleen sirkus kodistamme. Ehkä se on, kun on keinu keskellä huonetta ja lasikatto tuomassa valoa. Kotimme on ollut aikoinaan ilmeisesti osa vanhaa koulua, joten olohuone löytyy myös vanhalta esityslavalta, jonne pitää kiivetä portaita pitkin. Eli jos puheita haluaa pitää, niille on myös lava.

Hyvin persoonalliseen, mutta ihanaan kotiin olemme siis muuttamassa. Mieheni rakastaa kaikkea hyvin erikoista, joten tämä koti oli nimenomaan hänen mieleensä. Minulle tärkeintä oli iso keittiö, valoisuus ja LATTIALÄMMITYS.

Avec Sofié blog l Suomiloma

Kun olen nyt katsellut tulevan kotini kuvia, olen ollut hyvin eksyksissä huonekalujen kanssa. Toisaalta sinne sopisi myös rustiikkiset yksityiskohdat, mutta pääpaino on kyllä aika modernissa sisustuksessa. Olen varmaankin taas kääntymässä Kartellin Ghost-tuoleihin. Minulla on niitä ollut jo kymmenen vuotta, mutta en ole niihin edelleenkään kyllästynyt ja ne sopivat niin hyvin tulevaan kotiin.

Avec Sofié blog Nespresso

Tiedostan tosin, että kodista tulee aika kylmä, jos sinne ei lisää myöskin hieman lämpöisyyttä tekstiilein ja sen takia olen sujauttamassa pöydän ympärille myös ainakin yhden Gubi:n samettisen Beetle -tuolin. Olen kyseisiä tuoleja ihastellut jo yli kaksi vuotta, kun näin ne ensimmäisen kerran kotikadun Hotel Bachaumont -hotellissa. Siitä asti olen samettituolia ihaillut, mutta kodin toinen päättäjistä ei niistä ole edelleenkään ollut oikein innoissaan.

Avec Sofié blog l Cubi chair
Picture: Charlotte Jardfors

Kotimme lattia on lakattu betonilattia, joten mattoja pitäisi lattioille löytää. Uskonkin, että aloitan samanlaiset mattokriiseilyt mitä blogikaimani Noora. K ja Home via Laura. Matot ovat ainakin itselleni jotain sellaista mihin oma sisustusintoni aina jollain lailla tyssää. Olen enemmänkin valaisin- ja istuinihmisiä. Tiedostan, että matot ovat todella tärkeä osa koko kokonaisuutta, mutta kun niiden valitseminen ja sovittaminen ovat niin hankala osa koko rumbassa. Se on varmasti yksi syy miksi meillä ei ole mattoja.  Nyt tosin uudessa kodissa niitä pitäisi olla tuomassa hieman kotoisuutta.

Avec Sofié blog l Raparperipiirakka

Enää kaksi kokonaista viikkoa, niin olen uudessa kodissamme ja sitten vihdoin näette pienen ripauksen tästä tulevasta valoisasta ”sirkuksesta”. Blogin takia on myös ihanaa, että valoa riittää kodissamme, sillä lasikatto takaa sen, että valo pitäisi olla saatavilla myös pimeimpänä vuodenaikana. Blogin pitäminen marras- ja joulukuussa ilman valoa on aika haastava, joten nyt pitäisi olla parhaat mahdolliset puitteet valoisille kuville pimeimpänä vuodenaikana :)

Please leave a comment