Au revoir sanoo ranskalaistyttö mennessään päiväunille

En tiedä mistä johtuu, mutta minulla on välillä jopa jonkinlaisia pelkotiloja mitä lapsiin tulee. Pelkään sitä oman elämän menetystä ja sitä unettomien öiden määrää mikä kulminoituu onnettoman pariskunnan arkeen. Olen itse aivoeroperheen lapsi ja kai jollain tasolla syytän meitä lapsia vanhempiemme erosta. Jotenkin me lapset toimme heidän elämään jotain sellaista mitä arki ei kestänyt. Tiedän, että ajatus kuulostaa vieraan korviin surulliselta, mutta kun näen stressissä olevia pariskuntia, en yhtään ihmettele niitä lauseita joita olen kuullut. Yksi pysäyttävimmistä lauseista, mitä olen kuullut, on vuoden sisällä “mä en ole nukkunut kunnolla kahteen vuoteen.”

Avec Sofié blog / Brunch in Versailles

Voin kertoa, että jos minä en saa nukuttua yhteen yöhön, niin siitä kuulee naapurini ja mieheni. Pelkään niitä hetkia jolloin en saisi nukkua kunnolla, sillä tarvitsen unta elääkseni. Ymmärrän siis hyvin niitä pariskuntia, joilla on yöllä nannyt hoitamassa lapsia, jotta vanhemmat saavat nukuttua hyvin.

Viime sunnuntaina olimme ystävillämme brunssilla ja katselin kahden alle kolmen vuotiaan tytön menoa ja ihmettelin, että miten ihmeessa ystäväni pärjää, sillä hän reissaa samalla tavalla mitä mieheni ja äitiysloma ei ole Ranskassa kuin kolme kuukautta. Kuulemma ensimmäiset kuusi kuukautta ovat raskaita, mutta nyt kun nuorimmainen on jo 9 kuukautta, niin arki on helpompaa.

Avec Sofié blog / Brunch in Versailles

Tuli päiväunien aika ja isompi tytöistä, nyt 2,5 vuotta tokaisee, au revoir ja menee yläkertaan omaan huoneeseensa. Sinne se meni. Ihan itsenäisesti käveli päiväunille, ilman minkälaista kiukuttelua tai draamaa. Ennen kun han vielä meni nukkumaan, keräsi han omat vaatteensa mitkä olivat menneet sotkeutuneet suklaaseen ja laittoi ne pyykkikoriin. Ce n’est pas grave hän tokaisi loppuun. Katsoin ystävääni ja kysyin, miten tuollaisia lapsia kasvatetaan?

Avec Sofié blog / Brunch in Versailles

Olen usein miettinyt, etta miksi ranskalaiset lapset ovat niin kilttejä ja jollain lailla niin aikuismaisia jo pienestä pitäen. En tiedä mistä johtuu, mutta veikkaan, etta tietynlainen hierarkian taju tulee jo kotoa ja sitä ei testailla. Ei lapsena kotona eikä aikuisena töissä.

Voin olla tässä ihan väärässä, mutta en muutakaan syytä keksi miksi ranskalaiset lapset ovat niin tottelevaisia ja jollain lailla niin kurinalaisia. Ne eivät testaile ehkä samalla tavalla mita suomalaiset lapset vanhempiaan tai me työssäkäyvät suomalaiset esimiehiään. Heh.

Please leave a comment

Sushiäidit – saako lapsi tulla ravintolaan syömään?

Viime aikoina on puhuttu paljon niin sanotuista sushiäideistä sekä siitä, että onko soveliasta viedä lapsi ravintolaan syömään. Itse en ole äiti, mutta silti tämä keskustelu kuulostaa minusta niin todella oudolta. Miksi ihmeessä lapsia ei saisi viedä ravintolaan? Varmasti itsekin pysyttelisin kotona ja jos oma pullaposki olisi koliikkivauva, mutta muuten en. Minua on aina pienestä asti viety ravintolaan syömään ja muutenkin sosiaalisiin tilanteisiin ja olen äärimmäisen kiitollinen tästä muiden asioiden lisäksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuvassa minä ja ystäväni tytär lounaan jälkeisissä tunnelmissa.

Ystäväpiirissäni ei myöskään vierasteta lapsien kanssa ulkona syömistä tai matkustamista, vaan lapset ovat osa perhettä, eivät erityisyksikkö jonka pitää olla kotona, kun vanhemmat käyvät ulkona syömässä. Toki ymmärrän, että lapsien kanssa ravintolassa syöminen voi olla haastavaa ja kiristellä hermoja, kun lusikat ja riisit lentelevät lattialle. Mutta sehän nyt kuuluu normaalin lapsen käytökseen taaperoiässä. Täten olen jollain lailla hyvin hämmästynyt tästä keskusteluista ja uutisoinnista missä äitejä ollaan pyydetty poistumaan ravintoloista lapsiensa kanssa.

Muistan hyvin sen hetken kun olin kaksi vuotta sitten Etelä-Ranskassa ja kello oli noin 9 illalla. Mietin hetken, sillä joku tuntui oudolta ja jollain lailla vieraalta. Meni ehkä tunti, kun ymmärsin mistä tunne johtui. En vain ollut tottunut näkemään lapsia ravintolassa ja heidän läsnäolo sai minut tuntemaan jonkin olevan toisin. Tuttuun suomalaiseen tapaani aluksi kauhistelin, että miten lapset eivät ole jo tähän aikaan nukkumassa, mutta nykyään ymmärrän paremmin, että ranskalaisten elämänrytmi ei ole sellainen mitä suomalaisten. Töistä päästään 19-20 aikoihin ja ainut hetki olla lasten kanssa on joko aamulla tai sitten myöhemmin illalla.

Ystäväpiirissäni on jonkun verran perheellisiä ja olen monesti huomannut, että vanhempien omalla elämäntyylillä on suuri vaikutus lapseen jo pienestä pitäen. Jos vanhemmat pelkäävät sosiaalisia tilanteita lasten kanssa, tulee niistä varmasti lapsillekin epämiellyttäviä.

Olemme kotona puhuneet paljon lapsen kasvatuksesta ja varsinkin eroista, sillä kummatkin ovat uudessa kulttuurissa ja takaraivossa silti oman kulttuurin eroavaisuudet. Uskon, että Yhdysvalloissa lastenkasvatus on jokseenkin samanlaista mitä Suomessa ja ravintoloista löytyy lasten ruokalistat. Kertaakaan en Ranskassa ole lasten menuihin vielä törmännyt ja toivon, että niistä luovuttaisi myös meillä Suomessa. On vain ihana nähdä, kun lapset oppivat pienestä pitäen syömään erilaisia ruokia ja käyttäytymään sosiaalisissa tilanteissa.

Tämä ei ole kannanotto vanhemmuuteen liittyen, vaan enemmänkin ihmettelen ravintoloiden periaatteita. Varsinkin kun on kyse normaaleista lounasravintoloista, niin en ymmärrä ollenkaan miksi lapsia ei saisi tuoda ravintolaan. Se että tästä asiasta pitää edes keskustella tuntuu minusta jollain lailla hyvin absurdilta.

Please leave a comment

Printic – memories into photos

Nykyään tulee enää harvemmin teetettyä kuvia digistä paperille. Se on minusta jollain lailla harmillista, sillä monella saattaa hävitä kaikki muistot vuosien takaa koneen hajotessa jos kuvat eivät ole tuplasti tallessa. Muutenkin kuvia on kivempi katsoa kansioista kuin ruudulta. Tein päätöksen itseni kanssa joulun alla, että alan nyt taas vuosien jälkeen keräilemään kuvia ihan oikeisiin valokuvakansioihin.

 

Printic

Ihan kaikkia valokuvia en tosin kehittäisi, vaan muutaman kuvan sieltä täältä muistuttamaan hauskoista hetkistä ja lomareissuista. Aloitin tämän projektin joulun tienoilla ja samalla mieleeni muistui Printic. Siitä samalta kahvilan istumalta sitten latasin suoraan Instagramistani parhaat palat sovellukseen ja muutaman päivän päästä Polaroidit olivat postiluukussa.

printic

En oikeastaan lataa Instagramiini mitään muita kuvia kuin Olympuksellani ottamia valokuvia, joten kuvien laatu säilyy hyvänä myös paperilla. Toki sovellukseen voi ladata kuvia muualtakin kuin Instagramista, mutta Instagram kun on monelle meistä se paikka minne ladataan kaikista kivoimmat hetket niin kuvat ovat helppo napata suoraan sieltä. Printiciltä voi kehittää myös hauskoja kalentereita ja vaikka en seinäkalentereista (tai edes paperisista) kovastikaan välitä, mutta Printicin valokuvakalenterin voisin kyllä itsekin laittaa seinälle.

 

Printicin käyttis on todella helppo ja ehkäpä yksi parhaimmista mitä olen nettikauppoilla törmännyt. Eli ei kannata pelätä tätä prosessia. Kuvat vain muistoiksi kätevästi ja nopeasti!

………………………………………………..

It’s been at least 5 years since I’ve printed a photo. Before people had piles of photo albums in their bookshelves, and now we organize our photo albums digitally into hard drives. It’s a bit sad because what if your computer crashes and you lose all of your memories?

During the Christmas holidays I made a promise that from now on I will make physical photos of my memories. When I started my project a French start up, Printic, came to mind. Trough their service, I convert my Instagram photos into Polaroid style prints easily. Of course you can print any kind of photos but I have thousands of photos stored in my Instagram account. Printic made the job easy to just download my favorite pics from my favorite app.

I have been a customer and also developed for different kinds of e-commerce platforms. While I was drinking coffee and downloading my photos to Printic I realized that the site they have built is that kind of experience every online store should have. Super easy, fluid and fast. I highly recommend their service!

Please leave a comment