Oiva Toikan jalanjäljissä

Yleensä polttareissa tehdään jotain sellaista mitä ei normaalisti tule tehtyä. Hurjapäisimmät haluavat hypätä benjin tai laskuvarjohypyn, mutta siellä ruudun takanakin varmaan jo tiedetään, ei minua saisi ikinä mihinkään hyppytorniin. Jo ajelu pienkoneellakin tuntuisi aivan liian hurjalta minulle.

Usein jotain toiveita jaetaan ystävien kesken polttareihin liittyen ja olin kertonut joskus vuosia sitten ystävälleni, että lasinpuhallus olisi jotain mitä haluaisin tehdä. Jonkun mielestä voi olla outo toive, mutta näin lasiesineiden keräilijänä olen aina halunnut oppia tekoprosessista enemmän. Ja minähän opin ja puhalsin!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ei minusta ehkä nyt seuraavaan Oiva Toikkaa tule, mutta varmasti menen uudestaan vielä puhaltelemaan. Olin itseasiassa hieman jopa yllättynyt mitä kaikkea pitää ottaa huomioon ja että kuinka monta vaihetta koko prosessi sisältää. Vaikka olen aiemminkin arvostanut lasiesineitä, arvostan niitä nyt vielä enemmän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Puhalluskurssi kesti muutaman tunnin ja sain sinä aikana tehdä kolme muistoa itselleni. En saanut niitä vielä mukaani, mutta luulen, että kauniit muistot löytävät pian luokseni. Tein kirjapainon, pienen vaasin sekä lasisen esineen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka päivästä jäi hienoja muistojälkiä mieleen, on ihanaa, kun voin muistaa minulle tärkeän päivän aina kun laitan kukkasia pieneen vaasiini. Jos siellä ruudun takana on joitain muitakin ketä lasinpuhallus kiinnostaa, niin suosittelen kokeilemaan Suomenlinnassa sijaitsevaa lasinpuhalluspajaa, Lasistudio Hyttiä. Ihana kokemus kerrassaan!

Please leave a comment