Toisenlainen tarina Syyriasta

Olen hieman viime aikoina tylsistynyt lukemaan artikkeleita ja varsinkin jos ne liittyvät Syyrian tilanteeseen. Tuntuu, että niissä ei ole kuin yksipuolinen näkökulma ja pakolainen totta kai on paha. Nämä kirjoittelut toki muokkaavat aika ikävästi meidän mielikuvia maasta ja sen ihmisistä. Senpä takia ajattelin itse kirjoittaa hieman toisesta näkökulmasta, että millainen on minun tuntemani nainen Syyriasta.

Olin muutama vuosi sitten globaalissa urakehitysohjelmassa ja tapasin ikäiseni nuoren naisen Syyriasta. Omassa kotimaassaan hän ei enää asunut, vaan oli muuttanut vuonna 2010 Italiaan vaihtoon. Italiassa asumisen piti kestää vain 6 kuukautta, mutta ensimmäisten vaihtokuukausien aikana tilanne hänen kotimaassaan muuttui. Samalla kun hän eli opiskelijamaista dolce vitaa Italiassa, uutiskuvat kotimaassa muuttivat aika surullisiksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun kotimaan tilanne meni maaliskuussa 2011 huonompaan suuntaan, Rand ymmärsi, että hänen on pakko oppia italiaa, sillä hän ei tule todennäköisesti vähään aikaan näkemään kotimaataan. Italian oppimiseen meni ystävälläni 6 kuukautta ja nyt hän puhuu sitä jo ihan natiivilla tasolla.

Opiskelujen jälkeen Rand tuli samaan yritykseen töihin, jossa minä olin. Kumpikaan meistä ei enää ole samassa yrityksessä töissä, mutta meidän tyttöporukka on silti pitänyt tiiviisti yhteyttä. Rand on tällä hetkellä ehkä yksi menestyneimmistäni ystävistäni. Hän johtaa globaalia projektia Italiasta käsin ja on nuoresta iästään lukuun ottamatta saanut isot kannukset ja korot jalkaan. Tällaisia tarinoita sitä toivoisia itsekin lukevan enemmän, eikä puolirasistisia ja epäluuloisia kirjoituksia.

Meillä oli tyttöjenviikonloppu Pariisissa viikko sitten ja näin Randin pitkästä aikaa. Aluksi en meinannut uskaltaa kysyä, että miltä tuntuu lukea uutisia, mutta onneksi kysyin. Hän ei lue kuulemma enää valtavirran tabloid-uutisia juurikin näiden vääristyneiden otsikoiden takia vaan lukee omasta kotimaastaan uutisia, joissa on ehkäpä hieman erilainen näkökulma. Rand myös muistutti, että ei koko Syyria ole katastrofin alla. Hän myös myönsi sen, että Aleppon tilannetta käytetään aika räikeästi hyväksi, kun Aleppo tarkoittaa mediassa juurikin koko Syyriaa.

Ystäväni ei ole käynyt kotona seitsemään vuoteen ja eikä hän tiedä milloin hän voi mennä sinne takaisin. Hänen koko perheensä asuu nykyään joko Yhdysvalloissa tai Euroopassa. Aluksi Rand kaipasi lapsuudenvalokuviaan ja joitain tavaroita, mutta tällä hetkellä hän on vain onnellinen, että koko hänen perheensä on turvassa ja jokainen on töissä ja saanut uuden mahdollisuuden uusissa kotimaissa. Helppoa se ei tietenkään aina ole ollut, mutta nyt uskaltaa jo hymyillä.

Please leave a comment

Snapchat vai Instagram Story, vai kumpikin?

Heräsin Snapchattiin, ehkä hivenen myöhässä noin vuosi sitten. Käytin sitä jonkun verran, mutta en vain jollain lailla jäänyt siihen koukkuun. Se oli hyvä väline pitää kavereihin myös yhteyttä, sillä pieniä paloja oli kivaa jakaa arjesta myös ystäville, että missä menee milloinkin. Vaikka käytin Snapchatia jonkin verran, mutta olen lopettanut sen käytön lähes kokonaan varsinkin nyt kun Instagram lisäsi Story-toiminnon.

Avec Sofié blog l Instagram vai Snapchat

Instagramin Story on varmasti monelle mieluisampi, sillä yleisö on jo valmiina Instagramissa eikä uusien tilien löytämiseen mene aikaa. Sillä aika monesti kuvafeed kertoo, että mitä tämä käyttäjä jakaa myös Storyissaan. Ei nyt välttämättä suoranaisesti, mutta aika hyvän kuvan saa käyttäjästä jo kuvien perusteella.

Avec Sofié blog l Instagram vai Snapchat

Minulle suurena miinuksena tosin IG:ssa on se, että klippejä ei voi jakaa vain tietyille ihmisille. Kuten varmasti ymmärrätte, on ystäville ja poikaystävälle jaettu sisältö täysin erilaista mitä jaan blogiani seuraaville ihmisille. Instagramin asetuksista voi Storyt piilottaa tietyiltä ihmisiltä tai rajata katsojajoukko hieman, mutta sitä kautta ei voi lähettää klippiä vain yhdelle ihmiselle esimerkiksi.

Pidin myös Snapchatin keskustelun omaisuudesta, sillä monesti kävin keskusteluja sen kautta. Instagram on taasen selkeästi sisällöntuotantoa varten. Sen takia uskon, Instagramin olevan jollain lailla myös silotellumpi versio Snapchatista jossa sisältö on harkitumpaa ja siistimpää. Snapchat on ollut ainakin minulle hyvin rento kanava, jossa en niin paljoa mieti mitä jaan ja miltä kaikki näyttää. Instagramissa taasen mietin aika tarkaan mitä jaan. En tiedä mistä tämä tosin johtuu. Ehkä tämä kysymys olisi hyvä esittää itselleni.

Avec Sofié blog l Instagram vai Snapchat

Toinen asia mitä olen jäänyt vähän kaipaamaan, ovat Snapchatin geotagit. Nämä ovat olleet varmasti myös yritysten kannalta tärkeitä, sillä niitä on voinut ostaa myös tapahtumille tai vaikka kahvilalle ja saada sitä kautta tunnettavuutta nostettua. Instagramissa ei valitettavasti tätä ominaisuutta ole ja toivon todella, että sellainen tulisi pian käyttöömme.

Suurin ehkä Instagramin plussa on minun kannaltani analytiikka. Näen selkeästi, kuinka moni katsoo klippini ja varsinkin kuvieni analytiikka on yritystilini takia ihan huipussaan. Näen reachin, uniikit, sekä esimerkiksi ajankohdat milloin seuraajani ovat aktiivisimmillaan Instagramissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yritysten kannalta Instagramin Storyssa lisänä oleva linkitys on varmasti haluttu ja toivottu toiminto. Jonkin tietyn kampanjan ROI:n voi helpommin laskea, kun näkee mikä vaikutti mihinkin. Olen ihmetellyt, että miten tätä ei ole tullut jo aiemmin, sillä varsinkin Snapchatissa se olisi varmasti ollut haluttu toiminto jo kauan aikaa.

Kumpaa te käytätte enemmän? Vai käytättekö kumpaakaan? En sano, että ihan kokonaan lopetan Snapchatin käytön, mutta pienelle käytölle se on jäänyt kesän jälkeen. Ehkä palaan sinne vielä aktiiviseksi kun haluan jakaa vähän rosoisempaa sisältöä ja keskustella ystävien kanssa.

 

Please leave a comment

Töitä ja kulttuurieroja

Muutaman kerran olette toivoneet, että olisi kiva, jos kirjoittaisin työstäni enemmän ja varsinkin millaista on tehdä töitä ulkomailla. Olen tehnyt periaatepäätöksen aikoinaan, että pidän päivätyöni blogista ihan erillisenä. Joten en halua tässä postauksessa syventyä työtehtäviini vaan -kulttuuriin lähinnä asioihin joissa olen huomannut suuria eroja suomalaiseen työkulttuuriin.

Avec Sofié blog l Gucci Soho Disco

Yliopiston aikana päätin, että haluan aina olla kansainvälisessä yrityksessä ja tehdä töitä kv-tasolla. Ensimmäinen työni yliopiston jälkeen olikin kansainvälisessä yrityksessä ja vaikka olin Suomen tytäryhtiössä, oli ympäristö silti hyvin monikulttuurinen.

Nykyisessä työssäni olen vastuussa omassa funktiossani Aasiasta ja Lähi-Idästä ja niin kun kuvitella saattaa, ovat ihmiset ja työtavat aika erilaisia näissä kahdessa. Siihen kun lisätään muutenkin jo superkansainvälinen tiimi, joutuu välillä olemaan aikamoinen kameleontti.

Suurimmat haasteet koen kulttuurieroissa kommunikoinnissa ja hierarkiassa. Suomalaiset jos törmäävät ongelmaan, on meillä aika ratkaisukeskeinen lähestyminen. Koemme, että aikaa on turha käyttää asiasta puhumiseen, kun sen voi käyttää paremmin muutenkin ja nimenomaisen ongelman ratkaisemiseen. Koen, että olen todella sosiaalinen ja puhelias, mutta nyt kun olen ollut muutaman kuukauden uudessa työkulttuurissa, olen tuntenut ajoittain jopa olevani hieman introvertti. Se on hassua, miten sitä on verrannut itseään aiemmin introvertteihin, mutta nyt huomaakin itse olevansa sellainen uudessa ympäristössä.

Avec Sofié blog / Fall wear and Chanel flats

En ymmärrä hierarkiaa ollenkaan. En ole ikinä ollut sellaisessa ympäristössä missä en olisi voinut kävellä suoraan toimitusjohtajan luokse ja sanoa asiaani. En tosin arastele tässä asiassa edelleenkään, mutta on hassua huomata, miten erilaisia ja todella vahvasti muotoutuneita hierarkiarakenteita Keski- ja Etelä-Euroopan maissa on. Amerikkalaisessa yrityksessä en kokenut hierarkiaa näin suuresti mitä esimerkiksi nyt ja näin suomalaisin silmin nämä eri tasot vain vaikeuttavat asioiden kulkua ja saattavat tuntua jollain lailla hieman naurettavilta. Me kaikki kun vain ihmisiä olemme.

Avec Sofié blog / Road trin in Aix en Provence and lavender fields

Yksi asia mitä jo ehkä huomasin amerikkalaisessa yrityksessä italialaisten ja espanjalaisten varsinkin harjoittavan, oli todella strateginen politikointi. Suomessa ollaan totuttu, että teot puhuu, ei se suu. Meillä ei ehkä samalla tavalla jakseta kuluttaa energiaa miettimiseen, että kenen edessä pitää näyttää hyvältä ja ketä tulisi mielistellä. Älkää nyt käsittäkö väärin, olen ihan ystävällinen tyyppi, mutta turhaa en ketään mieleistele ja kumartele. Sitten vasta kun on aihetta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yksi, ehkä suurin ero on työkulttuurissa penkin lämmitys. Suomessa osataan vastata maileihin, vaikka illalla kotisohvalta, mutta täällä sitä penkkiä lämmitetään usein iltamyöhälle, mutta kotona työskentelyä ei osata.  Toki on puolensa, että työt eivät aina tule kotiin, mutta useimmiten se olisi niin paljon tehokkaampaa, kun ne työt tehtäisiin sieltä käsin missä sillä hetkellä ollaan, eikä vasta toimistolla. Toisaalta Keski-Euroopassa ollaan enemmän tiimihenkisiä mitä meillä pohjolassa. Siitä pidän, sillä Suomessa ehkä se nimenomainen kiireessä suorittaminen saa aikaan sellaisen olotilan, että yksin kun tekee, niin tulee valmista nopeammin. Voi olla tottakin, mutta kaikkia näkökulmia ei tule niin tarkasti mietittyä.

Toivottavasti piditte tästä pintaraapaisusta työelämän eroihin. Joskus luulin monen asian olevan vain yleistyksiä, mutta kyllä tämän kokemuksen jälkeen ne monet asiat mitä kv-johtamisen tunneilla käytiin läpi, ovat ihan totta. Ihanaa viikonloppua!

 

Please leave a comment