Hävettääkö?

En varmaan ollut ainut, joka tunsi palan kurkussaan, kun Eeva Kolu kirjoitti blogiinsa helmikuussa, että on aika sanoa heipat. Eevan blogia pitkään lukeneena tunsin jopa jonkinlaista surua siitä, että hän vetäytyy pienelle mietintätauolle. Samalla tunsin myös uskoa, että hän palaisi vielä joskus blogin pariin. Ilokseni muutama viikko sitten huomasin, että Eeva ja Jenna Kämäräinen ovat avaamassa uuden sivuston, Uuden Muusan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uusi Muusa ja Eeva onnistui laittaa minut miettimään ja herättämään inspiraationi heti heidän ensimmäisessä blogipostauksessaan häpeästä. Juuri tällaisten postausten takia jäin ikävöimään Eeva niin paljon, mutta onneksi hän on Jennan kanssa taas aamukahviseuranani. Joulu tuli aikaisin.

Häpeä omalla kohdallani on seurannut minua läpi koko elämäni. Häpeä omista juutalaisista sukujuuristani on ollut ikävä taakka, josta olen myös täällä blogissa ollut ihan hiljaa. Vasta ehkä kolmisen vuotta sitten aloin puhua niistä enemmän. Töissä minua luultiin suomenruotsalaiseksi ja te lukijani luulitte minun olevan puoliksi ranskalainen. Harvemmin korjasin asiaa ja monet kommentit jätin julkaisematta juurikin sen häpeän ja pelon takia.

Vaikka minua ei ole mitenkään uskonnollisesti kasvatettu, näkyy jonkinlainen etnisyys minun ulkokuoresta ja kai myös hivenen luonteesta. Kun olin lapsi, se etnisyys näkyi vähemmän, kun se oli hautautuneena pullaposkien alle. Nyt näin kolmekymppisenä toivoisin, että voisin sanoa sille mini-Sohville muutaman sanan. Ihan turhaa hävetti.

ta1

Teille uskalsin kertoa sukujuuristani, kun menin muutama vuosi sitten pääsiäiseksi Israeliin. Muistatteko? Jonkinlainen häpeä oli ehkä varissut olkapäiltäni, sillä Ranskassa kun päivittäin törmää juutalaisiin ja se ei ole samalla lailla vierasta mitä Suomessa.

Minun Suomeni on kansainvälinen, mutta kun se ei ole kaikille todellakaan yhtä värikäs mitä minulle. Kun joskus yliopistoaikana olin Vaasassa baarissa, tuli nainen ja mies kysymään minulta, että olenko tullut Suomeen poimimaan marjoja ja kai muistan veroni maksaa Suomeen. Olin totaalisen järkyttynyt. Olinhan syntynyt Suomessa ja muutenkin koen, että olen suhteellisen kunnollinen kansalainen.

ta10

Onneksi en enää pahemmin joudu puhumaan sukujuuristani minkään häpeäverhon takaa, vaan koen sen enemmänkin rikkautena. Töissä en sitä kauheasti tuo esiin, sillä olen paljon arabien kanssa tekemisissä, joten olen pysynyt siitä hiljaa mutta en itse koe siitä enää samanlaista häpeää mitä lapsena tai teininä. Enemmänkin hävettää se, että näistä asioista joutuu puhumaan edelleen vuonna 2016 jokseenkin hiljaa.

Please leave a comment

Oiva Toikan jalanjäljissä

Yleensä polttareissa tehdään jotain sellaista mitä ei normaalisti tule tehtyä. Hurjapäisimmät haluavat hypätä benjin tai laskuvarjohypyn, mutta siellä ruudun takanakin varmaan jo tiedetään, ei minua saisi ikinä mihinkään hyppytorniin. Jo ajelu pienkoneellakin tuntuisi aivan liian hurjalta minulle.

Usein jotain toiveita jaetaan ystävien kesken polttareihin liittyen ja olin kertonut joskus vuosia sitten ystävälleni, että lasinpuhallus olisi jotain mitä haluaisin tehdä. Jonkun mielestä voi olla outo toive, mutta näin lasiesineiden keräilijänä olen aina halunnut oppia tekoprosessista enemmän. Ja minähän opin ja puhalsin!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ei minusta ehkä nyt seuraavaan Oiva Toikkaa tule, mutta varmasti menen uudestaan vielä puhaltelemaan. Olin itseasiassa hieman jopa yllättynyt mitä kaikkea pitää ottaa huomioon ja että kuinka monta vaihetta koko prosessi sisältää. Vaikka olen aiemminkin arvostanut lasiesineitä, arvostan niitä nyt vielä enemmän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Puhalluskurssi kesti muutaman tunnin ja sain sinä aikana tehdä kolme muistoa itselleni. En saanut niitä vielä mukaani, mutta luulen, että kauniit muistot löytävät pian luokseni. Tein kirjapainon, pienen vaasin sekä lasisen esineen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka päivästä jäi hienoja muistojälkiä mieleen, on ihanaa, kun voin muistaa minulle tärkeän päivän aina kun laitan kukkasia pieneen vaasiini. Jos siellä ruudun takana on joitain muitakin ketä lasinpuhallus kiinnostaa, niin suosittelen kokeilemaan Suomenlinnassa sijaitsevaa lasinpuhalluspajaa, Lasistudio Hyttiä. Ihana kokemus kerrassaan!

Please leave a comment