Amsterdam: jatkuvaa oppimista ja joogailua

Tämä aika on jollain lailla niin kivaa, kun pitää opetella uutta ja tutkia kaikenlaisia asioita. Jokainen asia kun on uusi, on niin paljon opeteltavaa. Moni arkinen asia jää usein minun harteilleni, sillä miehelläni ei ole kauheasti aikaa etsiskellä vaikkapa lamppuliikkeitä tai hyvää jooga-studiota (näin on varmasti  monesti expat-perheissä, että arkisten asioiden hoito kasaantuu toisen harteille). Minua se ei itseasiassa haittaa, sillä olen muutenkin luonteeltani explooraaja ja pidän uusien asioiden oivaltamisesta sekä etsimisestä.

Avec Sofié blog l Amsterdam

Hollantiin on helppo tulla, sillä jokainen puhuu täällä niin sujuvasti englantia. Ranskassa silloin tällöin löin päätäni seinään, kun en saanut alkuaikoina mitään asiaa sanottua. Loppua kohden ja varsinkin etelässä ollessa puhuminen sujui hyvin, sillä etelässä puhutaan hitaammin mitä Pariisissa. Vaikka Hollannissa pärjäisi toki englannillakin, olen tosin päättänyt, että kieli on opeteltava. Kielen kautta, kun pääsee niin paljon paremmin sisään maan kulttuuriin.

Avec Sofié blog l Amsterdam

Se miten ihmiset puhuvat, kertovat niin paljon maan tavoista. Usein kun esimerkiksi käänsin ranskalaisia lauseita suomeksi, ymmärsin paremmin Ranskaa ja ranskalaisia. Samalla myös monesti huomasin tekemällä suoria käännöksiä ranskalaisista lauseista, että miten moni vivahteinen ja runollinen kieli ranska on verrattuna suomeen. Jos vaikka puhuisin suomalaisittain ranskaa Ranskassa, en kovinkaan pitkälle pääsisi. Suomen puhuminen ranskalaisittain kuulostaa myös äärettömän oudolle ja yltiö kohteliaalle. Piti siis opetella sanojen lisäksi muutakin ja näin on myös tulevaisuudessa.

Avec Sofié blog l Amsterdam

Eilen sain pikakurssin hollantiin, kun menin ensimmäiselle jooga-tunnilleni. En tosin muistanut kysyä ennen tunnin alkua, että millä kielellä joogailtaisiin. Mutta hyvin tunti meni saksan viiden vuoden opinnoilla. Tuli myös muistutettua itseä, että ihan perusasioista ja käytännöntilanteista kielen oppiminen lähtee parhaiten etenemään. Hollanti on niin lähellä saksaa ja ruotsia, että välillä olen itsekin ihmeissäni, että mitä kieltä nyt puhutaan. Hollanti vaikuttaa myös aika samanlaiselta kieleltä mitä Suomi, ei turhia korulauseita, vaan suoraan asiaan. Hollantilaiset ovat tosin (tai ainakin amsterdamilaiset) ihan äärettömän kohteliaita ja ystävällisiä. Joogatunnillakin muistuteltiin, että vaikka olit missä asennossa tahansa, muista hymy ja iloinen ilme kasvoilla.

Havainnoin eroavaisuuksia yleisestikin todella paljon, mutta varsinkin maiden välillä se tuntuu äärettömän mielenkiintoiselta. Moni yhdysvaltalainen tuttu pitää Eurooppaa yhtenä ja samana ja monesti joudun korjaamaan, että vaikka alue on pieni, ovat erot maiden väleillä ihan äärettömän isoja. Kun eilen menin hot jooga-tunnille, tuntui kun olisin ollut Suomessa. Ihmiset tulivat joogaamaan ja istuivat hiljaa salissa odottaen, että opettaja tulee. Pariisissa taasen poskipusuja vaihdettiin ennen tunnin alkua tuttujen kesken ja kuntosali oli muutenkin niin sanotusti enemmän näyttäytymistä varten mitä Hollannissa. Eilen joogassa ihmiset olivat pukeutuneet nimenomaan hot- joogaamaan ja miehillä oli speedojen kaltaiset pöksyt jalassa ja naisilla myös pukeutuminen oli vähäistä eikä ketään tuntunut haittaavan, vaikka masu näkyi tai hiki lensi. Pariisissa salini pukeutumisessa oltiin hienovaraisia ja jollain lailla tyylikkäitä sekä omaa vartaloa kyllä näytettiin, mutta hienostuneesti. Toki kuntosaleissa on eroja, mutta heti ensimmäisellä kerralla huomasin selkeän eron käytöksessä ja pukeutumisessa.

Avec Sofié blog l Amsterdam

Olen suhteellisen malttamaton monen asian kanssa ja kielten oppiminen ja kulttuurin omaksuminen ovat asioista joiden kautta olen oppinut, että ihan ensimmäisen viikon tai vuoden aikana et voi oppia kaikkea uuttaa.  Oppiminen on jatkuva prosessi. Pitää olla kärsivällinen ja antaa ajan kulua. Tärkeintä on kumminkin olla kiinnostunut ja pitää jatkuvasta oppimisesta kiinni.

Please leave a comment

Pariisilaisista epämukavuuksista mukavuuksiin

Annastiina Heikkilä kirjoitti hetki sitten kolumnin: ”Kun suomalainen vaatii sohvan, ranskalaiselle riittää jakkara – pariisilainen ei mukavuudesta perusta”, jossa ainakin minun mielestäni kiteytyy kaikki se mitä Pariisissa asuminen on minulle opettanut. Et voi saada täällä suomalaista elämää, vaikka kuinka yrittäisit. Moni joka ei ole koskaan ulkomailla elänyt ns. perusarkeaan, ei välttämättä ymmärrä miten sitä samaa arkeaan ei voi siirtää toiseen maahan.

Suomessa lähes jokaisella on esimerkiksi auto, mutta Pariisissa tai Amsterdamissa ei autolla käytännössä tee mitään, se itseasiassa tuo enemmän päänvaivaa, kun helpotusta. Tämä on esimerkiksi sellainen asia mitä joudun selittämään monesti, että miksi meillä ei ole autoa.  Parkkipaikkoja kun ei ole ja kaupunkien infrastruktuuri on sillä tavalla rakennettu, että paikasta toiseen pääsee metrojen, bussien, Überien tai sähköautojen kanssa helposti paikasta toiseen. Hyvä esimerkki tästä on, kun siirsin Fifini Luxemburgista Pariisin viikoksi, maksoin parkkihallipaikasta 70 euroa päivältä. En voinut Fifiäni minnekään muualle parkkeerata parkkipaikkojen puutteen takia enkä myöskään halunnut, että Fifiäni kolhittaisiin paikallisen parkkeeraustekniikan takia.

Avec Sofié blog l Pariisi

Kun muutin Pariisin, sanoi ranskalainen (mutta myös muualla asunut) työkaverini minulle, että minun pitää opetella vaatimaan asioita kovaan ääneen, sillä kukaan ei vapaaehtoisesti auta minua missään. En aluksi oikein ymmärtänyt mitä hän tuolla tarkoitti, mutta ehkäpä se siinä vuoden sisällä kävi selväksi, että asioita ei hoideta mukavuudella, joustavuudella tai maalaisjärjellä, vaan auktoriteetti ja hierarkiaportaat tulivat aika nopeasti vastaan missä tahansa tilanteessa. Työkaverini sanoi minulle, että opettele kommunikoimaan niin, että ymmärrät että missä esimerkiksi postivirkailijan hierarkia menee ja heität pallon takaisin. Täten olenkin kysynyt aina siitä lähtien, ”miten sinä voit auttaa minua, että asia saadaan hoidetuksi.” Kuulostaa suomalaisittain älyttömältä, mutta edes postipakettia et aina välttämättä saa ilman vääntöä, vaikka sinulla olisi lähetyksen numero. Kaikkeen kun on aina ratkaisu, riippuu kulttuurista, että miten sinne maaliin päästään.

Avec Sofié blog / Kitchen ideas

Kun katson suomalaisin ja puolittaisin amerikkalaisin silmin Ranskaa, huomaan suuren eron. Yhdysvalloissa ja Suomessa halutaan kehittyä koko ajan kaikessa. Sen huomaa jo jenkkifirmoissa, kun organisaatio laitetaan usein uusiksi melkeinpä vuosittain. Ranskassa taas olen monesti huomannut, että täällä ei haluta monenkaan asian muuttuvan vaan moni asia tehdään niin kuin on aina tehty. Heikkilä puhuu artikkelissaan mukavuudesta Suomen ja Ranskan välillä ja kai tässä kohtaa ranskalainen mukavuus tulee esiin. Mukavuus täällä ei näy isoissa asunnoissa tai pihoissa, mutta muuttumattomissa tavoissa. Kai herra Macron yrittää hieman murtaa monia eri rakenteita ja muuttaa Ranskaa, mutta saa nähdä miten hän onnistuu. Toivon sydämestäni, että hän niin tekee.

Heikkilä nosti artikkelissaan myös esiin sen, miten suomalainen rakastaa niin sanotusti tylsää arkea ja rakentaa onnensa kodin ja työn välille, kun taas ranskalainen hakee sitä mielihyvää nimenomaan kauneudesta ja nautinnosta. Oli se nautinto millaista tahansa, siihen suhtaudutaan suurella intohimolla. Tämä on itseasiassa sellaista mistä olen ranskalaisille kiitollinen, että olen oppinut nauttimaan pienistäkin hetkistä. Aina ei tarvitse olla jonkun syntymäpäivä, että sen samppanjan voi avata, vaan kun esimerkiksi pakkailimme ja kävimme läpi tavaroitamme, mieheni sanoi, että tässä kohtaa ranskalainen avaisi samppanjan. Suomalainen ei ehkä niin muuttolaatikoiden keskellä tekisi, mutta ranskalainen kylläkin. Näköjään myös amerikkalainen.

Avec Sofié blog l Pariisi

Monesti ranskalaisia parjataan aika monesta asiasta, mutta on ainakin yksi asia mikä saa minut tuntemaan täällä kotoisammaksi kuin Suomessa, ja se on yleinen ystävällisyys ja small talk. Ranskalaisten käytöstavat ovat ehkä suomalaisittain aikamoista politikointia, mutta ainakin näin omista lähtökohdistani katsottuna, olen oppinut paljon hyvää. Tämä piirre ranskalaisissa on jotain sellaista, jonka toivoisin myös säilyvän omassa käytöksessäni sekä siirtävän myös eteenpäin. Enää en sano, että ”sori mulla on kauhea kiire” kenellekään. Olen oppinut, että kaikilla on loppujen lopuksi kiire, toiset vain pysähtyvät ja löytävät sen ajan puhua. Sen ajan löytäminen on osa ranskalaisia käytöstapoja.

Avec Sofié blog l Pariisi

Moneen asiaan tottuu, kun asuu eri kulttuureissa ja näkee eri tapoja toimia. Ei ole oikeaa tai väärää, on vain erilaisia toimintatapoja. Se on äärettömän silmiä avaavaa, kun joutuu uusien tapojen keskelle. Joka päivä on kuin pieni ihmeellinen oppimatka, kun asut poissa kotimaasta. Mukavuusalueelta joudut pois jo ihan kielellisten erojen takia. Heikkilä on ilmeisesti oppinut lukemaan kirjaa seisaaltaan metrossa, itse en ihan niihin epämukavuusasteille päässyt. Olen kävelevää tyyppiä ja minä mieluummin kävelen epämukavasti sateessa, kuin seison ahdetussa metrossa.

Please leave a comment

Miten mennä New Yorkissa naimisiin?

Vuosi sitten salamyhkäisesti järjestelin häitämme ja sen takia halusin kirjoittaa, että mitä kaikkea tulee ottaa huomioon, jos haluaa mennä New Yorkissa naimisiin. Kahdestaan New Yorkissa naimisiin meneminen oli meille alusta asti päivänselvä juttu ja olemme olleet siitä niin onnellisia, että pystyimme olemaan hiljaa ja tekemään unelmastamme totta.

Avec Sofié blog l Wedding in New York

Häät ovat todella henkilökohtainen asia. Jotkut eivät halua mennä naimisiin ollenkaan, toiset haluavat 500 ihmistä paikalle ja toiset haluavat olla ihan kahdestaan. Tässäkin asiassa olimme onnekkaita, sillä kukaan ei nyrpistellyt kulmiaan kuulleessaan uutisemme, että olimme menneetkin jo naimisiin.  Perheemme ja ystävämme ymmärsivät, että miten hankala on järjestää häät kahden mantereen välillä.

Miksi New York? No siksi, että se oli kummallekin erityislaatuinen kaupunki ja halusimme juhlistaa rakkauttamme jossakin muualla kuin Euroopassa. Oli sitä paitsi joulun aika, niin kaikki oli kaupungissa kerrassaan taianomaista.

Avec Sofié blog l Wedding in New York

Mitä papereita meillä piti olla mukana? Olin käynyt maistraatista hakemassa kaiken tarvittavan, mutta mitään papereita passin lisäksi ei kysytty. Toki kannattaa ottaa syntymätodistus ja muut mukaan kaiken varalle.

Pitääkö kaupungintalolta varata aika? Kyllä pitää. Aika pitää varata 24 tuntia ennen vihkimisitä kaupungintalolta ja se määrittää aikaikkunan, jolloin vihkipappi voi vihkiä. Itse menimme aikaisin edeltävänä aamuna kaupungintalolle ja suosittelenkin varaamaan näihin asioihin aikaa.

Hääpäivämme oli juuri ennen uutta vuotta, joten emme olleet ainoita, jotka halusivat naimisiin tuona päivänä. Osaltaan väenpaljouteen vaikutti myös Donald Trumpin tuleva kausi, sillä moni vähemmistöön kuuluva tai ihmiset keillä ei ollut green cardia tai pysyvää oleskelulupaa, halusivat mennä naimisiin ennen vaihtuvaa vuotta.

Oli todella mielenkiintoista nähdä, miten erilaisia pareja oli kaupungintalolla, sillä esillä oli koko kulttuurien kirjo. Toiset tulivat isoissa tyllimekoissa, toiset farkuissa ja jotkut niin kuin minä, vaaleassa kotelomekossa. Tyyli oli todella vapaa ja olisin niin halunnut ottaa pareista kuvia ja kysellä heidän taustoistaan, sillä harvemmin näkee niin erilaisia hääpareja.

Hääseremoniasta sen verran, että se on aika lyhyt. Saimme lausua toisillemme valat, mutta ehkä juhlallisin hetki tuona päivänä oli hääpäivämme aamu, jolloin puhuimme toisillemme tuntikausia kaikesta. Pidän sanoista ja tunteista puhumisesta, joten yhteinen aamuinen hetki oli jollain lailla se koskettavin.

Kun saimme vihkitodistuksemme, piti meidän mennä hakemaan siihen kolmet leimat, jotta avioliittomme olisi laillinen myös Euroopassa. Luin etukäteen hyvän ohjeistuksen, että miten tässä kohtaa tulee toimia ja käytin tätä kirjoitusta ohjeena, että minne pitää mennä ja missä järjestyksessä. Moni pareista myös menee maistraatissa Suomessa naimisiin etukäteen, jolloin ei lippuja ja lappuja tarvitse leimata, vaan vihkiminen on jo suoritettu. Tiedän myös, että suomalainen pappi on New Yorkissa, mutta emme halunneet uskonnollisia häitä, joten kaupungintalo oli meille oikein sopiva vaihtoehto. Jos kirkollinen vihkiminen on toivottu, kannattaa sekin vaihtoehto katsoa läpi.

Yksi ehkä oudoimmista havainnoista oli, että kaupungintalon ulkopuolella oli koju, jossa myytiin kukkakimppuja sekä sormuksia. Aika erikoista, mutta kukkien osalta ainakin näytti kauppa käyvän hyvin. Only in America.

Avec Sofié blog l NYC

Seremonian jälkeen menimme ottamaan hääkuvamme ja otimme niitä eri puolilla kaupunkia. Hääkuvaajasta sen verran, että kannattaa ainakin amerikkalaisten osalta katsoa portfoliot hyvin läpi, että tietää mitä haluaa. Vaikka olin sanonut, että en halua yhtäkään jenkkihymykuvaa, kuulin lauseen ”big smile” hyvin monta kertaa. En vain pidä jenkkimäisistä isoista hymyistä joissa näkyy hampaat ja potrettikuvista, vaan rauhallisista ja luonnollisista ilmeistä. Kannattaa siis painottaa, että mitä haluaa. Lempi hääkuvamme taitaakin olla, kun emme kumpikaan katsoneet kameraan vaan toisiamme kun yritimme avata samppanjapulloa.

Miten sitten avioliiton laillistaminen? Se kävi itseasiassa todella nopeasti. Vein kaikki saamani paperit maistraattiin ja muutamassa päivässä tietoni muuttuivat nimeni lisäksi. Koko paperirumba oli itseasiassa todella vaivaton ja kaikki meni todella helposti.

Olen varmasti unohtanut jonkun kohdan tästä postauksesta, joten kysykää ihmeessä, jos teitä arveluttaa joku kohta. Vaikka minua jännitti, että olemmeko unohtaneet jotakin, mutta onneksi edes tämä prosessi oli tehty jokseenkin helpoksi, joten sai nauttia vain päivästä eikä tarvinnut vaivata päätä ylimääräisillä asioilla.

 

 

Please leave a comment

Lapinlahden Lähde – Pala kauneinta Helsinkiä

[mittaustagi]

Commercial collaboration with InvestEU

Kuka on kuullut Lapinlahden Lähteestä? Tuosta Töölössä sijaitsevasta upeasta paikasta, jossa vähintään inspiroituu ainakin yhdestä asiasta – hyvän tekemisestä. Pääsin tutustumaan Lapinlahden Lähteeseen InvestEU-projektin myötä tässä hetki sitten ja vierailuni vanhojen kotikulmieni keitaassa ei varmasti jäänyt viimeiseksi.

Avec Sofié blog l Lapinlahden Lähde

Kun asuin Töölössä, kävin usein sunnuntaikävelyllä Lapinlahden sairaalaan tuntumassa ja kurkkailin lenkillä ollessa porttien ja nurmikkojen läpi tuonne valtavalle viheralueelle. Valtava viheralue on pala kauneinta Helsingin keskustaa ja toimii tällä hetkellä monella tasolla ja luovana tilana oppia uutta ja tehdä yhteistyötä yli rajojen.

Avec Sofié blog l Lapinlahden Lähde

Lapinlahden Lähteen perustajiin kuuluva Jaana Merenmies kuvaa tilaa hautomona, jonka tarkoitus on luoda hyvää ja tuoda ihmisiä yhteen. Lapinlahden Lähteen toimintaan liittyy edelleen mielenterveys monella tasolla ja vaikka sairaala ei ole enää pitkään aikaan toiminut sen varsinaisessa tarkoituksessa, talon juuret näkyvät niin sen sisustuksessa kuin myös toiminnassa.

Alkujaan missä Lähde nykyään sijaitsee, oli ainoa paikka mistä helsinkiläiset saivat pumpattua puhdasta vettä. Siksi nimikin on paikalle oikein osuva. Vaikka Lapinlahden Lähde onkin monelta kohdin uusinut tilankäytön mahdollisuudet, löytyy sieltä Suomen vanhin käytössä oleva sauna. Paljon on vuosisatojen saatossa muuttunut, mutta meren rannalla oleva sauna on ja pysyy.

Avec Sofié blog l Lapinlahden Lähde

Kun tapasin Jaanan, hänestä pursui mieletön energia hyväntekemiseen. Kun hän kertoi oman sekä Lapinlahden lähteen tarinan, taisi minulta kostua silmät pariinkin otteeseen. Se miten Jaana on omistautunut tekemään hyvää ja tuomaan ihmisiä yhteen, on todella merkityksellistä. Samojen seinien sisällä on hoidettu ihmisiä monella eri lailla ja tällä hetkellä Jaana tekee sitä omalla tavallaan, pääpaino on tosin hyvänmielen lähettämisessä.

Avec Sofié blog l Lapinlahden Lähde

InvestEU tukee useita hankkeita, kuten hankkeita joissa tuetaan monimuotoisuuden jatkumista, oli kyse sitten maataloudesta tai vaikkapa Lapinlahden Lähteen kaltainen projekti, jonka tarkoituksena on luoda hyvää ja tuoda ihmisiä yhteen ja sitä kautta tukea monimuotoisia projekteja. Lapinlahden Lähteen tarkoituksena on lisätä kestävää kehitystä ja lisätä sosiaalista osallistumista. Näistä kumpikin toteutuu Lapinlahden Lähteellä, joka on saanut rahoituksen Euroopan sosiaalirahastosta.

No millaisia hankkeita InvestEU sitten tukee Lapinlahden Lähteellä? Haluaisin itseasiassa tehdä Jaanan kanssa podcastin tästä aiheesta, sillä tuntui, että hänen johdollaan Lähteellä tapahtuu koko ajan jotakin. Sieltä löytyy kahvila, hävikkiravintola, taidegalleria, yhteisöllinen puutarha, lifestyle-puoti, hunajafarmi ja taidettiin Lähteellä pitää myös juhannustanssit viime juhannuksena.

Avec Sofié blog l Lapinlahden Lähde

Yksi mielenkiintoisimmista hankkeista mitä Lapinlahdessa tapahtuu tulevaisuudessa, on Open Cinema -hanke, jonka tarkoituksena on nimenomaan voimaannuttaa eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä elokuvan keinoin. Hankkeen takana on elokuvaohjaaja Christoph Warrackin kehittämä projekti ja tämän nimenomaisen yhteistyömuodon tarkoitus on tuoda social francising -osaamista Suomeen.

Yksi mahdollisuus mistä itse innostuin kovasti, oli oman valokuvanäyttelyn järjestäminen Lapinlahden Lähteen tiloissa. Se on ollut yksi haaveeni, jonka joskus haluan toteuttaa ja kun varat menevät näin hyvään tarkoitukseen, en keksi syytä miksi en unelmaani toteuttaisi.

Avec Sofié blog l Lapinlahden Lähde

Avec Sofié blog l Lapinlahden Lähde

Minulla on tapana ollut kirjoittaa kirjeitä niin ihmisille kuin myös paikoille. Luxemburgille kirjoitin kirjeen lähtiessäni, jossa kiitin kaikista opeista ja kokemuksista. Lapinlahden Lähteellä järjestetään kerran vuodessa tapahtuma, jossa voi kirjoittaa kirjeen joko jo poismenneelle ihmiselle tai vielä olemassa olevalla. Kun asiat pukee sanoiksi paperille, voi niistä aisoista päästä irti, lähetti kirjettä tai ei. Tämä on yksi esimerkki siitä, miten Lapinlahden Lähde voimaannuttaa ihmisiä.

Yksi asia mikä tuli Jaanan puheista selväksi, oli se, miten hän haluaa luoda erilaisia mahdollisuuksia ihmisten välille. Sen takia myös oppilaitosyhteistyö on Lapinlahden Lähteelle hyvin tärkeää. Jaana sanookin, että Lähde onkin hautomo, jossa opiskelijat voivat kokeilla erilaisia asioita, ennen kuin yritystoiminta alkaa tai tuote menee tuotantoon.

Avec Sofié blog l Lapinlahden Lähde

Tällä hetkellä Lapinlahden rakennuksien ja tilan myyminen on vielä Helsingin kaupungille vaihtoehto, mutta Jaanan tavoin toivon, että InvestEU-hankkeiden kautta tuotettu hyvinvointi on taloudellista pääomaa Helsingin kaupungille tärkeämpää. Itse toivon, että tulevaisuudessa näissä tiloissa pidettäisiin jooga-retriittejä, kokkikursseja, käsityöpajoja ja tilaisuuksia, joiden kautta ihmiset saisivat ilmaistua itseään ja sitä kautta ihmisten hyvinvointi lisääntyisi. Jos haluat nähdä mitä seuraavaksi Lähteellä tapahtuu, kurkkaa tämän linkin taakse.

P.S. Lupaan ilmoittaa, kun omat valokuvani ovat Lähteen seinällä.

 

 

Please leave a comment

Amsterdamin kokoinen kivi putosi harteilta

Jos joku katsoisi Internetin hakuhistoriaani, löytyisi sieltä varmasti hakusanoina ”Amsterdam+home rentals” jo kahden vuoden ajalta. Kaksi vuotta sitten aloin nimittäin aktiivisesti muuttamaan itseäni mielessäni Amsterdamiin. Jos joku alkaisi katsoa algoritmejani tarkemmin, ei tarvitsisi olla supernero ymmärtääkseen, että mitä olen toivonut jo kauan aikaa.

Avec Sofié l Home in Amsterdam

Kaipailin esimerkiksi Albert Hjeini -ruokakauppaa suuresti Pariisissa ollessa ja vähintään kaksi kertaa kuukaudessa sain mieheni mukana tuoreet ”kurkku-ämpärit” lempiruokakaupastani. Yksi suurimmista ilonaiheista Amsterdamissa ovatkin laadukkaat ja monipuoliset ruokakaupat. Niitä kun ei oikein Pariisin keskustassa ollut. Kun on tottunut Stockmannin Herkkuun, niin elämä voi olla Pariisissa aika hankalaa :D

Kun sunnuntaina kirjoitin teille muutostani Amsterdamiin, suuri ahdistus putosi pois. On tuntunut äärettömän ikävältä olla kertomatta näistä asioista ja olla kommentoimatta, että miksi te ette nyt siihen unelma-asuntoon muuttaneetkaan tai miksi käyskentelen yhtäkkiä Etelä-Ranskassa. Kun asioista ei voi tai uskalla puhua, on se ehkä ikävintä juuri tässä puolijulkisessa työssä. Ja nyt jos emme voikaan muuttaa Hollantiin, on minun vielä ikävämpi vetää kirjoitustani pois. Todella toivon, että niin ei tarvitse tehdä, mutta siihenkin olen valmistautunut. Elämä on yllätyksiä täynnä.

Suurin ilo Hollantiin muutossa taitaa olla Amsterdamin asuntomarkkinat. Näin Pariisin tasoon tottuneena, on Amsterdam taivas. Voi apua miten ihania asuntoja!  Monia olen käynytkin jo katsomassa ja tällä viikolla on myös katselukierros edessä ja toivon, että näistä joku olisi se jonka kohdalla me uskallamme sanoa myöntävästi.

Avec Sofié l Home in Amsterdam

Muutoissa ja muutoksissa on paljon hyviä asioita ja yksi niihin on, että pysyy keskittyneenä mikä on itselle tärkeää. On kyse sitten tavaroista tai tilasta, tiedän aika tarkalleen, millaista kotia olen hakemassa ja millaiselta alueelta. Olen traumatisoitunut meidän Pariisin naapurin elosta niin pahasti, että en uskalla enää edes asua muualla kuin ylimmässä kerroksessa, jotta saan nukuttua rauhassa.

Alueen haluan olevan myös suhteellisen rauhallinen, mutta sellainen, että palvelut ovat kävelymatkan päässä. Pariisissa asumme ihan ydinkeskustassa ja vaikka siinä oli monta hyvää puolta, näkyivät turvallisuus- ja saasteongelmat heti nenän edessä, kun astuin ovesta ulos.

Avec Sofié l Home in Amsterdam Avec Sofié l Home in Amsterdam

Kuten varmasti arvaatte, olen äärettömän onnellinen, että pääsemme muuttamaan. Parempaa aikaista joululahjaa en voisi toivoa. Blogillekin muutos tuo kivaa vaihtelua, kun pääsette näkemään Amsterdam-elämää sekä viihdyn varmasti keittiössä tulevaisuudessa useammin kun on ihanat ruokakaupat kädenulottuvilla.

Pictures: Funda.nl

Follow me on

FacebookInstagram, SoundCloud, Pinterest & Bloglovin

 

Please leave a comment
1 2 3 11