En tiedä mistä johtuu, mutta minulla on välillä jopa jonkinlaisia pelkotiloja mitä lapsiin tulee. Pelkään sitä oman elämän menetystä ja sitä unettomien öiden määrää mikä kulminoituu onnettoman pariskunnan arkeen. Olen itse aivoeroperheen lapsi ja kai jollain tasolla syytän meitä lapsia vanhempiemme erosta. Jotenkin me lapset toimme heidän elämään jotain sellaista mitä arki ei kestänyt. Tiedän, että ajatus kuulostaa vieraan korviin surulliselta, mutta kun näen stressissä olevia pariskuntia, en yhtään ihmettele niitä lauseita joita olen kuullut. Yksi pysäyttävimmistä lauseista, mitä olen kuullut, on vuoden sisällä “mä en ole nukkunut kunnolla kahteen vuoteen.”

Voin kertoa, että jos minä en saa nukuttua yhteen yöhön, niin siitä kuulee naapurini ja mieheni. Pelkään niitä hetkia jolloin en saisi nukkua kunnolla, sillä tarvitsen unta elääkseni. Ymmärrän siis hyvin niitä pariskuntia, joilla on yöllä nannyt hoitamassa lapsia, jotta vanhemmat saavat nukuttua hyvin.

Viime sunnuntaina olimme ystävillämme brunssilla ja katselin kahden alle kolmen vuotiaan tytön menoa ja ihmettelin, että miten ihmeessa ystäväni pärjää, sillä hän reissaa samalla tavalla mitä mieheni ja äitiysloma ei ole Ranskassa kuin kolme kuukautta. Kuulemma ensimmäiset kuusi kuukautta ovat raskaita, mutta nyt kun nuorimmainen on jo 9 kuukautta, niin arki on helpompaa.

Tuli päiväunien aika ja isompi tytöistä, nyt 2,5 vuotta tokaisee, au revoir ja menee yläkertaan omaan huoneeseensa. Sinne se meni. Ihan itsenäisesti käveli päiväunille, ilman minkälaista kiukuttelua tai draamaa. Ennen kun han vielä meni nukkumaan, keräsi han omat vaatteensa mitkä olivat menneet sotkeutuneet suklaaseen ja laittoi ne pyykkikoriin. Ce n’est pas grave hän tokaisi loppuun. Katsoin ystävääni ja kysyin, miten tuollaisia lapsia kasvatetaan?

Olen usein miettinyt, etta miksi ranskalaiset lapset ovat niin kilttejä ja jollain lailla niin aikuismaisia jo pienestä pitäen. En tiedä mistä johtuu, mutta veikkaan, etta tietynlainen hierarkian taju tulee jo kotoa ja sitä ei testailla. Ei lapsena kotona eikä aikuisena töissä.

Voin olla tässä ihan väärässä, mutta en muutakaan syytä keksi miksi ranskalaiset lapset ovat niin tottelevaisia ja jollain lailla niin kurinalaisia. Ne eivät testaile ehkä samalla tavalla mita suomalaiset lapset vanhempiaan tai me työssäkäyvät suomalaiset esimiehiään. Heh.