Uusi koti ja juustolautanen

Täällä ollaan uudessa kodissa ja asunto vihdoinkin alkaa näyttämään jo hieman nimenomaan kodilta. Otin viime viikolla ihan kunnolla aikaa, että sain suurimman osan tavaroista heti pois jaloista. Se on helpompi laittaa kaikki saman tien paikoilleen kuin että jättää laatikoita kuukausiksi purkamatta. Kai minulta joku feng shui menee pois paikoiltaan, jos en saa kaikkea heti järjestettyä.

Avec Sofié blog l juustolautanen

Avec Sofié blog l juustolautanen

Viime viikko oli aikamoinen tehoviikko, mutta kaikki saimme tehtyä muuttomiesten avulla ja kaikki meni hyvin. Mikään ei sen suuremmin mennyt rikki muuttoauton kuormassa. Näin jälkikäteen olen tosin onnellinen, että pakkasin astiani itse. Minulla oli alkuperäiset laatikot jokaiselle kipolle ja kupille, joten pystyin olemaan rauhallisin mielin, että kaikki astiani tulevat turvallisesti perille.

Avec Sofié blog l juustolautanen

Avec Sofié blog l juustolautanen

Avec Sofié blog l juustolautanen

Mitään sen suurempia huonekaluostoksia meidän ei edes tarvitse tehdä, vaan kaikki huonekalumme sopivat kotiin todella hyvin. Vihdoinkin meillä on tilaa kaikille huonekaluillemme ja tavarat pääsevät oikeuksiinsa paremmin tässä kodissa kuin Pariisissa.

Ostin Flossin Arco -valaisimen aikoinaan sillä ajatuksella, että joskus asuisimme tällaisessa avarammassa kodissa jossa valaisin pääsisi oikeuksiinsa ja nyt sellainen koti on vihdoinkin löytynyt. Ainoa isompi huonekaluhankinta tuleekin olemaan pieni kahdenistuttava sohva Arcon alle ja takan eteen.

Avec Sofié blog l juustolautanen

Avec Sofié blog l juustolautanen

Thonet-tuolini eivät ole myöskään olleet käytössä Pariisin kodissa, mutta nyt ne pääsevät paremmin osaksi sisustusta Kartellin Ghost-tuolien kavereina. Kolme vuotta sitten en ollut ihan varma pidänkö niistä vai en, mutta nyt en kyllä näkisi tässä tilassa muita tuoleja kuin nuo käyräjalkaiset Thonet- tuolini. On hassua miten samat huonekalut näyttävät niin erilaisilta uudessa tilassa.

Avec Sofié blog l juustolautanen

Meillä asuu Amsterdamissa paljon ystäviä ja viikonloppuun mahtui paljon myös kavereiden näkemisiä, illallisia ja pikaisia kotivierailuja. Eilen entinen esimieheni tuli meille sunnuntain juustolautaselle ja kuplivalle. Juuri viikonlopun kaltaisia hetkiä olen kaivannut Pariisissa ollessa, että voi kokkailla kotona ja nähdä ihmisiä myös arkena eikä pelkästään juhlassa. Pariisissa elämä on hektisempää pidempien välimatkojen takia, mutta Amsterdamissa elämän rytmi on hyvin samanlainen mitä Suomessa, joten aikaa jää myös vapaa-aikaan.

Instagramissa keittiöstä onkin vilahtanut kuva, joten tulen viettämään kotona varmasti paljon enemmän aikaa ruokaa laittaen kuin ravintoloissa istuen. Kodin toimivuus on juuri se asia mitä olen toivonut niin kauan. Pariisissa elämä oli kodin ulkopuolella, Amsterdamissa se on samalla tavalla kotona mitä Suomessa ja sen takia täällä koteihin ja sisustukseen panostetaan samalla tavalla mitä meillä pohjoisessa.

Mieheni ei ole koskaan asunut Euroopassa maassa, joka olisi Suomen kaltainen maa. Kun hän on nyt tässä parissa päivässä huomannut, että miten jopa sunnuntaina paketteja toimitetaan tai jos tilaa jotakin illalla ennen 23, on se kotiovella seuraavana aamuna 8:lta. Tai että jos kortti ei toimikaan kaupassa, annetaan Kartellin tuolit mukaan ja maksaa voi verkkopankin kautta kotona. Hollantilaiset ovat suomalaisten kanssa samanlaisia transactional-tyyppisiä, että kauppaa käydään ja vaihtoehtoinen tapa pitää löytää. Eilen mieheni ymmärsi mitä olin tarkoittanut sujuvuudella ja sillä, että ihmisiin luotetaan jopa design-liikkeessä sillä tavoin, että tavarat saat mukaan. Ei siis ole epäilystäkään, että minä en viihtyisi tässä maassa :)

Follow me on

FacebookInstagram, SoundCloud, Pinterest & Bloglovin

PS. Kyselette usein kuvassa näkyvästä hopeisesta kiposta. Se on NYCin tuliainen ja Pottery Barnista :)

Please leave a comment

Ostokäyttäytymisestä ja arvomaailmasta

Meillä jokaisella on omanlainen arvomaailma, joka muodostuu kohtaamiemme asioiden ja tapahtumien vuoksi. Se muuttuu vuosien mukaan ja varmasti terävöityy, kun koemme epäkohtia vanhetessamme. Joku ei syö avokadoa sen takia, koska niiden kasvattaminen kuluttaa niin paljon vettä. Toinen kokee kuorintavoiteet, joissa on käytetty muovirakeita vastemielisenä. Yksi ei juo kapseli-kahveja. Toinen ei pidä risteilyaluksista. Mieheni ei suostu käyttämään enää Überiä. Joku ei enää suosi yrityksen tuotteita sen takia, että yritys irtisanoi raskaana olevia. Joku ei pidä tietystä yrityksestä, sillä se kopioi toisten tuotteita. Toinen ei pidä ranskanbulldoggia eettisenä koiravalintana.

Avec Sofié blog l Copenhagen Shopping & Illums Bolighus

Kukaan ei varmastikaan voinut välttyä hetki sitten J. Kärkkäiseen liittynyttä kohua. En ole koskaan kyseisen liikkeen asiakas ollut, mutta kun katsoin yrityksiä, joiden tuotteita heillä myytiin, tulin surulliseksi. Miten yritykset olivat antaneet tällaisen epäkohdan vain olla eivätkä olleet aiemmin puuttuneet asiaan? Toki jokaisella saa mielipiteitä olla, mutta herra Kärkkäiselle on langetettu vuonna 2013 käräjäoikeuden tuomio kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Voitte lukea lisää Kärkkäisen edesottamuksista esimerkiksi Imagen Anssi Järvisen Anzion Mukaan -blogista sekä Helsingin Sanomien artikkelista.

Kuluttajat kyseenalaistavat yritysten epäeettisiä toimia (mikä on hyvä) tänä päivänä hyvin helposti ja sosiaalinen media antaa meille myös estradin epäkohtien esittämiselle. Yritykset voivat kokea varmasti, että he ovat monesti todella vaikeassa tilanteessa. Näin tunsivat varmasti myös työntekijät monessa yrityksessä, joiden tuotteita Kärkkäinen myi/myy. Monelle yritykselle Kärkkäinen voi olla iso jakelukanava ja sen takia yritys tai yrittäjä on hankalassa tilanteessa. Toki jos kuluttaja ei enää sen takia osta tuotteita, että niitä myydään Kärkkäisellä, häviää yritys myös silloin. Niin kuin monesti PR-kriisissä, voi sen aina kääntää myös voitoksi. Moni yritys voisi helposti nostaa profiiliaan eettisenä brändinä, jos he kieltäytyisivät myymästä tuotteitaan Kärkkäisellä.

Avec Sofié blog l Ellos sweater-weather

Olin aikoinaan todella varoivainen omien juutalaisten juurieni takia. Kyselitte ennen aina silloin tällöin, että onko minussa joitain muitakin geenejä kuin suomalaisia, ja yritin parhaani mukaan väistellä teidän kysymyksiä. Minä en ole juutalainen, mutta osa minusta kumminkin on Israelista ja isäni puoli minusta on juutalainen. Tämän takia, kannan tämän väestöryhmän historiaa aina silloin tällöin harteillani. Mihinkään poliittisiin keskusteluihin en lähde, mutta rasistisiin tai muihin epäkohtiin puutun ihan samalla tavalla, kun puutun muutenkin. Kuka tahansa puuttuu lasten leikkipaikalla kiusaamiseen, niin miksi ei aikuisena puuttuisi myöskin kiusaamiseen tai rasistiseen käytökseen?

Avec Sofié blog l Breakfast in New York

Syitä miksi kirjoitin tämän tekstin, on montakin. Yksi niistä on, että koska olen Instagramin Storyssa jakanut Kärkkäiseen liittyvään kohuun omia postauksiani, on minua pyydetty kirjoittamaan asiasta. Itse Kärkkäisestä en niinkään halua kirjoittaa, vaan enemmänkin arvomaailmasta ja siitä miten kuluttaja voi nykypäivänä vaikuttaa siihen, miten yritys toimii.

Te tiedätte, miten paljon minä rakastan Iittalaa ja Arabiaa. Kun esimerkiksi tällä viikolla täyttelin Exceliä muuton takia vakuutusyhtiölle, isoin yksittäinen vakuutuskohde olivat astiani. Kun luin eilen, että Fiskars lopettaa yhteistyön Kärkkäisen kanssa, olin niin onnellinen lempibrändistäni. Juutalaisten juurieni takia (ja toki muutenkin) koin eilisen jonkinlaisena henkilökohtaisena voittona. Suosikkibrändini pysyi arvojensa takana ja minä eilisen kaltaisen arvopäätöksen takia käytän varmasti heidän tuotteitaan vielä ylpeämmin.

Avec Sofié blog l Gucci Soho Disco

Monesti oman genreni, eli lifestyle-blogien kirjoituksissa pysytään niin sanotusti varmoilla vesillä eikä omia mielipiteitä esitellä välttämättä yhtä avoiesti kuin esimerkiksi kotia tai vaatekaapin sisältöä. Mietin monta kertaa, että kirjoittaisinko tästä asiasta, mutta koen myös vastuukseni kuluttajana ottaa näitä asioita esille. Ottaisinhan tämän puheeksi myös ruokapöydässä ystävieni kanssa, niin miksi en kirjoittaisi tästä myös blogissani? Ymmärrän, että kaikilla ei ole kiinnostusta miettiä arvopohjia joka asiassa ja sen takia kysyinkin Instagramissa eilen illalla poll-toiminnon kautta, että vaikuttaako yrityksen arvot tai eettisyys seuraajieni ostokäyttäytymiseen. Vastauksia sain illan ja yön aikana yhteensä 323 ja kyllä vastauksia niistä oli 89% ja ei 11%. Näyttää ainakin siltä, että omassa lukijakunnassani on paljon valveutuneita ihmisiä ja kuluttajia, joita kiinnostaa miten yritys tuotteiden takana toimii.

Mitä arvokeskusteluun tulee, meillä jokaisella on ne omat lähtökohdat ja maailmankatsomus, johon arvomaailmamme pohjautuu. Tärkeintä on kumminkin pitää ne arvot mielessä kuluttajana ja toimia niin kuin parhaaksi näkee. Meillä kuluttajilla on onneksi tänä päivänä enemmän näkökenttää yritysten toimintaan, sekä myöskin sanavaltaa siihen millaiseen suuntaan eettisissä kysymyksissä mennään.

*Huom. Tulen vielä korjaamaan äänestystuloksen myöhemmin kun 24 tuntia on kulunut.

Please leave a comment

Pariisilaisista epämukavuuksista mukavuuksiin

Annastiina Heikkilä kirjoitti hetki sitten kolumnin: ”Kun suomalainen vaatii sohvan, ranskalaiselle riittää jakkara – pariisilainen ei mukavuudesta perusta”, jossa ainakin minun mielestäni kiteytyy kaikki se mitä Pariisissa asuminen on minulle opettanut. Et voi saada täällä suomalaista elämää, vaikka kuinka yrittäisit. Moni joka ei ole koskaan ulkomailla elänyt ns. perusarkeaan, ei välttämättä ymmärrä miten sitä samaa arkeaan ei voi siirtää toiseen maahan.

Suomessa lähes jokaisella on esimerkiksi auto, mutta Pariisissa tai Amsterdamissa ei autolla käytännössä tee mitään, se itseasiassa tuo enemmän päänvaivaa, kun helpotusta. Tämä on esimerkiksi sellainen asia mitä joudun selittämään monesti, että miksi meillä ei ole autoa.  Parkkipaikkoja kun ei ole ja kaupunkien infrastruktuuri on sillä tavalla rakennettu, että paikasta toiseen pääsee metrojen, bussien, Überien tai sähköautojen kanssa helposti paikasta toiseen. Hyvä esimerkki tästä on, kun siirsin Fifini Luxemburgista Pariisin viikoksi, maksoin parkkihallipaikasta 70 euroa päivältä. En voinut Fifiäni minnekään muualle parkkeerata parkkipaikkojen puutteen takia enkä myöskään halunnut, että Fifiäni kolhittaisiin paikallisen parkkeeraustekniikan takia.

Avec Sofié blog l Pariisi

Kun muutin Pariisin, sanoi ranskalainen (mutta myös muualla asunut) työkaverini minulle, että minun pitää opetella vaatimaan asioita kovaan ääneen, sillä kukaan ei vapaaehtoisesti auta minua missään. En aluksi oikein ymmärtänyt mitä hän tuolla tarkoitti, mutta ehkäpä se siinä vuoden sisällä kävi selväksi, että asioita ei hoideta mukavuudella, joustavuudella tai maalaisjärjellä, vaan auktoriteetti ja hierarkiaportaat tulivat aika nopeasti vastaan missä tahansa tilanteessa. Työkaverini sanoi minulle, että opettele kommunikoimaan niin, että ymmärrät että missä esimerkiksi postivirkailijan hierarkia menee ja heität pallon takaisin. Täten olenkin kysynyt aina siitä lähtien, ”miten sinä voit auttaa minua, että asia saadaan hoidetuksi.” Kuulostaa suomalaisittain älyttömältä, mutta edes postipakettia et aina välttämättä saa ilman vääntöä, vaikka sinulla olisi lähetyksen numero. Kaikkeen kun on aina ratkaisu, riippuu kulttuurista, että miten sinne maaliin päästään.

Avec Sofié blog / Kitchen ideas

Kun katson suomalaisin ja puolittaisin amerikkalaisin silmin Ranskaa, huomaan suuren eron. Yhdysvalloissa ja Suomessa halutaan kehittyä koko ajan kaikessa. Sen huomaa jo jenkkifirmoissa, kun organisaatio laitetaan usein uusiksi melkeinpä vuosittain. Ranskassa taas olen monesti huomannut, että täällä ei haluta monenkaan asian muuttuvan vaan moni asia tehdään niin kuin on aina tehty. Heikkilä puhuu artikkelissaan mukavuudesta Suomen ja Ranskan välillä ja kai tässä kohtaa ranskalainen mukavuus tulee esiin. Mukavuus täällä ei näy isoissa asunnoissa tai pihoissa, mutta muuttumattomissa tavoissa. Kai herra Macron yrittää hieman murtaa monia eri rakenteita ja muuttaa Ranskaa, mutta saa nähdä miten hän onnistuu. Toivon sydämestäni, että hän niin tekee.

Heikkilä nosti artikkelissaan myös esiin sen, miten suomalainen rakastaa niin sanotusti tylsää arkea ja rakentaa onnensa kodin ja työn välille, kun taas ranskalainen hakee sitä mielihyvää nimenomaan kauneudesta ja nautinnosta. Oli se nautinto millaista tahansa, siihen suhtaudutaan suurella intohimolla. Tämä on itseasiassa sellaista mistä olen ranskalaisille kiitollinen, että olen oppinut nauttimaan pienistäkin hetkistä. Aina ei tarvitse olla jonkun syntymäpäivä, että sen samppanjan voi avata, vaan kun esimerkiksi pakkailimme ja kävimme läpi tavaroitamme, mieheni sanoi, että tässä kohtaa ranskalainen avaisi samppanjan. Suomalainen ei ehkä niin muuttolaatikoiden keskellä tekisi, mutta ranskalainen kylläkin. Näköjään myös amerikkalainen.

Avec Sofié blog l Pariisi

Monesti ranskalaisia parjataan aika monesta asiasta, mutta on ainakin yksi asia mikä saa minut tuntemaan täällä kotoisammaksi kuin Suomessa, ja se on yleinen ystävällisyys ja small talk. Ranskalaisten käytöstavat ovat ehkä suomalaisittain aikamoista politikointia, mutta ainakin näin omista lähtökohdistani katsottuna, olen oppinut paljon hyvää. Tämä piirre ranskalaisissa on jotain sellaista, jonka toivoisin myös säilyvän omassa käytöksessäni sekä siirtävän myös eteenpäin. Enää en sano, että ”sori mulla on kauhea kiire” kenellekään. Olen oppinut, että kaikilla on loppujen lopuksi kiire, toiset vain pysähtyvät ja löytävät sen ajan puhua. Sen ajan löytäminen on osa ranskalaisia käytöstapoja.

Avec Sofié blog l Pariisi

Moneen asiaan tottuu, kun asuu eri kulttuureissa ja näkee eri tapoja toimia. Ei ole oikeaa tai väärää, on vain erilaisia toimintatapoja. Se on äärettömän silmiä avaavaa, kun joutuu uusien tapojen keskelle. Joka päivä on kuin pieni ihmeellinen oppimatka, kun asut poissa kotimaasta. Mukavuusalueelta joudut pois jo ihan kielellisten erojen takia. Heikkilä on ilmeisesti oppinut lukemaan kirjaa seisaaltaan metrossa, itse en ihan niihin epämukavuusasteille päässyt. Olen kävelevää tyyppiä ja minä mieluummin kävelen epämukavasti sateessa, kuin seison ahdetussa metrossa.

Please leave a comment

Miten mennä New Yorkissa naimisiin?

Vuosi sitten salamyhkäisesti järjestelin häitämme ja sen takia halusin kirjoittaa, että mitä kaikkea tulee ottaa huomioon, jos haluaa mennä New Yorkissa naimisiin. Kahdestaan New Yorkissa naimisiin meneminen oli meille alusta asti päivänselvä juttu ja olemme olleet siitä niin onnellisia, että pystyimme olemaan hiljaa ja tekemään unelmastamme totta.

Avec Sofié blog l Wedding in New York

Häät ovat todella henkilökohtainen asia. Jotkut eivät halua mennä naimisiin ollenkaan, toiset haluavat 500 ihmistä paikalle ja toiset haluavat olla ihan kahdestaan. Tässäkin asiassa olimme onnekkaita, sillä kukaan ei nyrpistellyt kulmiaan kuulleessaan uutisemme, että olimme menneetkin jo naimisiin.  Perheemme ja ystävämme ymmärsivät, että miten hankala on järjestää häät kahden mantereen välillä.

Miksi New York? No siksi, että se oli kummallekin erityislaatuinen kaupunki ja halusimme juhlistaa rakkauttamme jossakin muualla kuin Euroopassa. Oli sitä paitsi joulun aika, niin kaikki oli kaupungissa kerrassaan taianomaista.

Avec Sofié blog l Wedding in New York

Mitä papereita meillä piti olla mukana? Olin käynyt maistraatista hakemassa kaiken tarvittavan, mutta mitään papereita passin lisäksi ei kysytty. Toki kannattaa ottaa syntymätodistus ja muut mukaan kaiken varalle.

Pitääkö kaupungintalolta varata aika? Kyllä pitää. Aika pitää varata 24 tuntia ennen vihkimisitä kaupungintalolta ja se määrittää aikaikkunan, jolloin vihkipappi voi vihkiä. Itse menimme aikaisin edeltävänä aamuna kaupungintalolle ja suosittelenkin varaamaan näihin asioihin aikaa.

Hääpäivämme oli juuri ennen uutta vuotta, joten emme olleet ainoita, jotka halusivat naimisiin tuona päivänä. Osaltaan väenpaljouteen vaikutti myös Donald Trumpin tuleva kausi, sillä moni vähemmistöön kuuluva tai ihmiset keillä ei ollut green cardia tai pysyvää oleskelulupaa, halusivat mennä naimisiin ennen vaihtuvaa vuotta.

Oli todella mielenkiintoista nähdä, miten erilaisia pareja oli kaupungintalolla, sillä esillä oli koko kulttuurien kirjo. Toiset tulivat isoissa tyllimekoissa, toiset farkuissa ja jotkut niin kuin minä, vaaleassa kotelomekossa. Tyyli oli todella vapaa ja olisin niin halunnut ottaa pareista kuvia ja kysellä heidän taustoistaan, sillä harvemmin näkee niin erilaisia hääpareja.

Hääseremoniasta sen verran, että se on aika lyhyt. Saimme lausua toisillemme valat, mutta ehkä juhlallisin hetki tuona päivänä oli hääpäivämme aamu, jolloin puhuimme toisillemme tuntikausia kaikesta. Pidän sanoista ja tunteista puhumisesta, joten yhteinen aamuinen hetki oli jollain lailla se koskettavin.

Kun saimme vihkitodistuksemme, piti meidän mennä hakemaan siihen kolmet leimat, jotta avioliittomme olisi laillinen myös Euroopassa. Luin etukäteen hyvän ohjeistuksen, että miten tässä kohtaa tulee toimia ja käytin tätä kirjoitusta ohjeena, että minne pitää mennä ja missä järjestyksessä. Moni pareista myös menee maistraatissa Suomessa naimisiin etukäteen, jolloin ei lippuja ja lappuja tarvitse leimata, vaan vihkiminen on jo suoritettu. Tiedän myös, että suomalainen pappi on New Yorkissa, mutta emme halunneet uskonnollisia häitä, joten kaupungintalo oli meille oikein sopiva vaihtoehto. Jos kirkollinen vihkiminen on toivottu, kannattaa sekin vaihtoehto katsoa läpi.

Yksi ehkä oudoimmista havainnoista oli, että kaupungintalon ulkopuolella oli koju, jossa myytiin kukkakimppuja sekä sormuksia. Aika erikoista, mutta kukkien osalta ainakin näytti kauppa käyvän hyvin. Only in America.

Avec Sofié blog l NYC

Seremonian jälkeen menimme ottamaan hääkuvamme ja otimme niitä eri puolilla kaupunkia. Hääkuvaajasta sen verran, että kannattaa ainakin amerikkalaisten osalta katsoa portfoliot hyvin läpi, että tietää mitä haluaa. Vaikka olin sanonut, että en halua yhtäkään jenkkihymykuvaa, kuulin lauseen ”big smile” hyvin monta kertaa. En vain pidä jenkkimäisistä isoista hymyistä joissa näkyy hampaat ja potrettikuvista, vaan rauhallisista ja luonnollisista ilmeistä. Kannattaa siis painottaa, että mitä haluaa. Lempi hääkuvamme taitaakin olla, kun emme kumpikaan katsoneet kameraan vaan toisiamme kun yritimme avata samppanjapulloa.

Miten sitten avioliiton laillistaminen? Se kävi itseasiassa todella nopeasti. Vein kaikki saamani paperit maistraattiin ja muutamassa päivässä tietoni muuttuivat nimeni lisäksi. Koko paperirumba oli itseasiassa todella vaivaton ja kaikki meni todella helposti.

Olen varmasti unohtanut jonkun kohdan tästä postauksesta, joten kysykää ihmeessä, jos teitä arveluttaa joku kohta. Vaikka minua jännitti, että olemmeko unohtaneet jotakin, mutta onneksi edes tämä prosessi oli tehty jokseenkin helpoksi, joten sai nauttia vain päivästä eikä tarvinnut vaivata päätä ylimääräisillä asioilla.

 

 

Please leave a comment

Lapinlahden Lähde – Pala kauneinta Helsinkiä

[mittaustagi]

Commercial collaboration with InvestEU

Kuka on kuullut Lapinlahden Lähteestä? Tuosta Töölössä sijaitsevasta upeasta paikasta, jossa vähintään inspiroituu ainakin yhdestä asiasta – hyvän tekemisestä. Pääsin tutustumaan Lapinlahden Lähteeseen InvestEU-projektin myötä tässä hetki sitten ja vierailuni vanhojen kotikulmieni keitaassa ei varmasti jäänyt viimeiseksi.

Avec Sofié blog l Lapinlahden Lähde

Kun asuin Töölössä, kävin usein sunnuntaikävelyllä Lapinlahden sairaalaan tuntumassa ja kurkkailin lenkillä ollessa porttien ja nurmikkojen läpi tuonne valtavalle viheralueelle. Valtava viheralue on pala kauneinta Helsingin keskustaa ja toimii tällä hetkellä monella tasolla ja luovana tilana oppia uutta ja tehdä yhteistyötä yli rajojen.

Avec Sofié blog l Lapinlahden Lähde

Lapinlahden Lähteen perustajiin kuuluva Jaana Merenmies kuvaa tilaa hautomona, jonka tarkoitus on luoda hyvää ja tuoda ihmisiä yhteen. Lapinlahden Lähteen toimintaan liittyy edelleen mielenterveys monella tasolla ja vaikka sairaala ei ole enää pitkään aikaan toiminut sen varsinaisessa tarkoituksessa, talon juuret näkyvät niin sen sisustuksessa kuin myös toiminnassa.

Alkujaan missä Lähde nykyään sijaitsee, oli ainoa paikka mistä helsinkiläiset saivat pumpattua puhdasta vettä. Siksi nimikin on paikalle oikein osuva. Vaikka Lapinlahden Lähde onkin monelta kohdin uusinut tilankäytön mahdollisuudet, löytyy sieltä Suomen vanhin käytössä oleva sauna. Paljon on vuosisatojen saatossa muuttunut, mutta meren rannalla oleva sauna on ja pysyy.

Avec Sofié blog l Lapinlahden Lähde

Kun tapasin Jaanan, hänestä pursui mieletön energia hyväntekemiseen. Kun hän kertoi oman sekä Lapinlahden lähteen tarinan, taisi minulta kostua silmät pariinkin otteeseen. Se miten Jaana on omistautunut tekemään hyvää ja tuomaan ihmisiä yhteen, on todella merkityksellistä. Samojen seinien sisällä on hoidettu ihmisiä monella eri lailla ja tällä hetkellä Jaana tekee sitä omalla tavallaan, pääpaino on tosin hyvänmielen lähettämisessä.

Avec Sofié blog l Lapinlahden Lähde

InvestEU tukee useita hankkeita, kuten hankkeita joissa tuetaan monimuotoisuuden jatkumista, oli kyse sitten maataloudesta tai vaikkapa Lapinlahden Lähteen kaltainen projekti, jonka tarkoituksena on luoda hyvää ja tuoda ihmisiä yhteen ja sitä kautta tukea monimuotoisia projekteja. Lapinlahden Lähteen tarkoituksena on lisätä kestävää kehitystä ja lisätä sosiaalista osallistumista. Näistä kumpikin toteutuu Lapinlahden Lähteellä, joka on saanut rahoituksen Euroopan sosiaalirahastosta.

No millaisia hankkeita InvestEU sitten tukee Lapinlahden Lähteellä? Haluaisin itseasiassa tehdä Jaanan kanssa podcastin tästä aiheesta, sillä tuntui, että hänen johdollaan Lähteellä tapahtuu koko ajan jotakin. Sieltä löytyy kahvila, hävikkiravintola, taidegalleria, yhteisöllinen puutarha, lifestyle-puoti, hunajafarmi ja taidettiin Lähteellä pitää myös juhannustanssit viime juhannuksena.

Avec Sofié blog l Lapinlahden Lähde

Yksi mielenkiintoisimmista hankkeista mitä Lapinlahdessa tapahtuu tulevaisuudessa, on Open Cinema -hanke, jonka tarkoituksena on nimenomaan voimaannuttaa eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä elokuvan keinoin. Hankkeen takana on elokuvaohjaaja Christoph Warrackin kehittämä projekti ja tämän nimenomaisen yhteistyömuodon tarkoitus on tuoda social francising -osaamista Suomeen.

Yksi mahdollisuus mistä itse innostuin kovasti, oli oman valokuvanäyttelyn järjestäminen Lapinlahden Lähteen tiloissa. Se on ollut yksi haaveeni, jonka joskus haluan toteuttaa ja kun varat menevät näin hyvään tarkoitukseen, en keksi syytä miksi en unelmaani toteuttaisi.

Avec Sofié blog l Lapinlahden Lähde

Avec Sofié blog l Lapinlahden Lähde

Minulla on tapana ollut kirjoittaa kirjeitä niin ihmisille kuin myös paikoille. Luxemburgille kirjoitin kirjeen lähtiessäni, jossa kiitin kaikista opeista ja kokemuksista. Lapinlahden Lähteellä järjestetään kerran vuodessa tapahtuma, jossa voi kirjoittaa kirjeen joko jo poismenneelle ihmiselle tai vielä olemassa olevalla. Kun asiat pukee sanoiksi paperille, voi niistä aisoista päästä irti, lähetti kirjettä tai ei. Tämä on yksi esimerkki siitä, miten Lapinlahden Lähde voimaannuttaa ihmisiä.

Yksi asia mikä tuli Jaanan puheista selväksi, oli se, miten hän haluaa luoda erilaisia mahdollisuuksia ihmisten välille. Sen takia myös oppilaitosyhteistyö on Lapinlahden Lähteelle hyvin tärkeää. Jaana sanookin, että Lähde onkin hautomo, jossa opiskelijat voivat kokeilla erilaisia asioita, ennen kuin yritystoiminta alkaa tai tuote menee tuotantoon.

Avec Sofié blog l Lapinlahden Lähde

Tällä hetkellä Lapinlahden rakennuksien ja tilan myyminen on vielä Helsingin kaupungille vaihtoehto, mutta Jaanan tavoin toivon, että InvestEU-hankkeiden kautta tuotettu hyvinvointi on taloudellista pääomaa Helsingin kaupungille tärkeämpää. Itse toivon, että tulevaisuudessa näissä tiloissa pidettäisiin jooga-retriittejä, kokkikursseja, käsityöpajoja ja tilaisuuksia, joiden kautta ihmiset saisivat ilmaistua itseään ja sitä kautta ihmisten hyvinvointi lisääntyisi. Jos haluat nähdä mitä seuraavaksi Lähteellä tapahtuu, kurkkaa tämän linkin taakse.

P.S. Lupaan ilmoittaa, kun omat valokuvani ovat Lähteen seinällä.

 

 

Please leave a comment
1 2 3 6