Sama maailma, mutta erilaiset mielikuvat

Hei pitkästä aikaa. Olin tarkoituksella hieman aikaa poissa koneen ääreltä, sillä viimeisen viikon aikana minulla on ollut kolme todella ikävää migreeni-kohtausta. Yleensä migreeni tulee kerran vuodessa, mutta kai reissaaminen, vieraat tyynyt ja kylmenevä ilmamassa ovat tehneet niskoilleni vähän hallaa, joten näkö ja tunto käsistä on lähtenyt tässä viime päivinä. Nyt olen palannut reissuiltani kotiin ja tutun tyynyn äärelle ja kun tänään menen joogaan ja hierontaan, niin eiköhän ikävät lukot selässä avaudu.

Avec Sofié blog l Brusseli

Avec Sofié blog l Brusseli

Olin viime päivät Brysselissä InvestEU -yhteistyön myötä ja suhteellisen vapaan aikatauluni takia, ehdin nähdä jonkun verran myös Brysseliä. Olen mennyt Brysselin läpi monesti junalla, mutta kertaakaan en ole siellä ollut edes viikonlopun verran. Junamatka Pariisin keskustasta Brysselin keskustaan on vain tunnin verran, joten ihmettelenkin, että miten ihmeessä en ole sinne mennyt viikonlopuksi aiemmin.

Avec Sofié blog l Brusseli

Minulla oli Brysselistä jollain lailla negatiivinen kuva. Mielikuvissani se oli todella likainen ja sekava. Eikä mielikuviani nyt varmastikaan ole viime vuosien uutisointi paljoa auttanut, sillä terrorismi kun yleensä nimenomaan liitetään Pariisin ja Brysselin tiettyihin kaupunginosiin.

Vertaan Brysseliä auttamattomasti Pariisiin ja jollain lailla koen, että nämä kaksi kaupunkia ovat monilta osin aika samanlaisia. Totta kai Belgialla on myös se flaamien puoli, mutta Brysseli oli minusta aika ranskalainen.

Avec Sofié blog l Brusseli

Yksi asia tosin oli Belgiassa toisin. Brysseli tuntui niin paljon kansainvälisemmältä kaupungilta mitä Pariisi. Pariisissa on toki paljon turisteja, mutta kaupunki ei tunnu kovinkaan kansainväliseltä. En tiedä kuinka tarkkaa dataa löytämäni luvut ovat, mutta lähteen mukaan ulkomaalaisten osuus väestöstä on Brysselissä 28% ja Pariisissa 16%. Kun käveli kaduilla, kuuli koko ajan espanjaa, portugalia ja jopa suomea. Toki tähän vaikuttaa, että EU:n niin sanotut keuhkot ovat nimenomaan Brysselissä.

Avec Sofié blog l Brusseli

Yksi asia mihin kiinnitän suomalaisena automaattisesti huomiota, on puhtaus. Puhtaus on saanut elämässäni ihan erilaisen merkityksen nyt kun olen asunut ulkomailla. Jotenkin pidin Belgiaa hivenen sotkuisena ja likaisena, mutta keskustan alue oli ainakin päällisin puolin paljon puhtaampi mitä Pariisissa.

Avec Sofié blog l Brusseli

Belgia on tunnettu ranskanperunoista, timanteista, suklaasta ja ruuhkista. Kaiken muun pääsin kokemaan paitsi timantit. Suklaata söin myös ruuhkissa ja migreenin kourissa ja hyväähän se on. Oma suosikkini belgialaisista suklaatehtailijoista on Pierre Marcolini. Marcolinin suklaakaupoille olen löytänyt myös Pariisissa, mutta mikään ei ole maistunut migreenipotilaasta niin hyvältä kuin kaakaokuorrutetut tryffelit nyt Brysselissä.

Avec Sofié blog l Brusseli

Mitä sitten jäi käteen muuta kuin suklaata Belgian matkalta? Paljonkin. Yhteistyöpostaukset InvestEU -projektin myötä ovat tulossa myöhemmin, mutta jos jotain tältä matkaltani taas opin, on tärkeä olla avoin ja käydä eri paikoissa eikä vain lukea paikallisuutisia. Olen usein avoimesti harmitellut sitä, miten media maalaa monista asioista niin yksipuolisen kuvan. Toki on jokaisen vastuulla, että uutisensa lukee ja kuuntelee muustakin kuin yhdestä kanavasta. Jos vaikka olisin pelkän Hesarin varassa, olisi minulla aika kapea kuva mitä maailmassa tapahtuu. Täten toivonkin, että jokainen lukisi myös muuta kuin paikallislehteään ja matkustaisi muuallekin kuin Thaimaahan, jotta se maailma näyttäytyisi aika erilaiselta niiden samojen silmien edessä.

PS. Instagramin Storyssä näette vielä paloja Brysselistä ja komissiolta.

Please leave a comment

Grasse & neljä vinkkiä tuoksukaupunkiin

Grasse, tuo parfyymien kaupunki on varmasti monen matkailijan mielessä, kun tulee Etelä-Ranskaan. Vaikka monena kesänä olen sinne ajatellut mennä, tuli reissu ajankohtaiseksi vasta tämän vuoden heinäkuussa, kun teimme viikon kestävän road tripin pitkin rannikkoa ja Provencea. Samana päivänä kävimme myös Chateau d’Escanlin viinitilalla, joten minimatka on mahdollista yhdistää. Aamun voi siis viettää parfyymeja nuuskutellen ja illan viinejä maistellen.

Grasse on reilun tunnin automatkan päässä Cannesista ja päiväreissu sinne riittää oikein hyvin. Minulla oli itseasiassa aika suuret odotukset Grassesta ja näin jo mielessäni hattaraimaisen pilvilinnan parfyymeineen mielessäni. Kävi siis ihan samalla tavalla mitä Samppanajan-alueen reissulla. Vastassa ei ollut kivitaloja upeine puutarhoineen, vaan teollisuuskylä joka oli paikoin aika rapistunut.

On kyse sitten samppanjasta, vaatteista tai hajuvesistä, myös luksuksen tekotapa on ainakin mielessäni jollain lailla artesaanimaista, vaikka todellisuus on ihan toinen. Ennen ovat asiat ehkä olleet toisin, mutta kun on käynyt samppanjataloissa, huivi- ja nyt parfyymitehtaissa, on se luksus aika eri tasolla mitä meille myydään pakkauksien ja liikkeiden muodossa. Nerokasta toki, mutta toivoisin, että en itse kävisi tuotantopaikoissa, niin mielikuvat pysyisivät satumaisina ja tuotteet uniikkeina.

Avec Sofié blog l Visiting Grasse in South of France

1. Vaikka itse menetin hattaraiset mielikuvat, on Grasse päiväreissun arvoinen. Kauempaa en siellä viihtyisi, mutta muutama tunti tutustumalla parfyymien historiaan on oiva tapa viettää lomapäivä.  Älä siis varaa hotellia kesäloman ajaksi Grassesta.

Avec Sofié blog l Visiting Grasse in South of France

2.Moni saa sellaisen kuvan, että jokaisella tuotemerkillä on omat tehtaat, vaikka todellisuudessa tehtaita on vain muutama ja merkit ostavat tuotteensa näistä tehtaista. Fragonard on alueen vanhimpia tehtaita ja oman tuotannon lisäksi he tekevät tuoksuja muillekin. Fragonard järjestää myös kierroksia turisteille, jossa käydään läpi niin Grassen kuin tuoksujen historiaa.

3.Christian Diorilla on vielä lokakuuhun asti näyttely Grassen kylässä jossa voi käydä ihailemassa talon tuoksuja kuin myös muita luomuksia. Pidin näyttelystä todella paljon, sillä museossa oli esillä myös oikeita kasveja, joiden kautta pääsi lähemmäs tuoksujen tekemistä. Yksi oma suosikkituoksuni on ollut viime aikoina mustapippuri, joten pääsin lähemmäs tuota tuoksua kasvin muodossa.

4.Kulkeminen Grasseen on helppoa ja sinne voi ottaa auton lisäksi myös junan. Etelä-Ranska on siitä kiva kun junalla pääsee helposti niin monen paikkaan, niin autoa ei tarvitse välttämättä olla. Kaupungit ovat myös lähekkäin, joten viikossa ehtii nähdä niin monta paikkaa.

Avec Sofié blog l Visiting Grasse in South of France

Toivottavasti en kuulostanut negatiiviselta tekstissäni, haluan vain olla äärimmäisen rehellinen teille, jotta ette pety, kun menette Grasseen.  Minulle Grassen teollisuusmaisuus ja huonokuntoisuus olivat vain pienoinen yllätys. Odotin vain söpöä kylää jossa kaikki olisi kaunista ja jollain lailla unenomaista. Mutta näinhän se yleensä on, että meidän mielikuvien takia usein petymme, emme varsinaisesti paikkojen tai asioiden.

Please leave a comment

New Yorkilaisten havaintoja Pariisista

Viime viikon ja viikonlopun aikana hääkuvaajamme ystävineen sekä ystäväni ovat olleet Pariisissa New Yorkista. Olemme käyneet dinnereillä, aamupalalla sekä lasten kanssa puistossa. Mistä sitten olemme puhuneet ja mitä havaintoja toisen suurkaupungin asukkaat ovat tehneet?

Avec Sofié blog l City life

Ranskalaiset tai ainakin pariisilaiset tupakoivat paljon. Tämä on totta myös minun mielestä ja savupilvet ovat tulleet taas vasten kasvoja, kun olen tullut takaisin kaupunkiin. Omassa ikäryhmässäni olevat pariisittaret tupruttelevat paljon ja välillä oikein ahdistaa istua bistron penkillä vetämässä keuhkot täyteen ja kurtistaa iho toisten savutteluista. Omassa kaveripiirissäni ei käytännössä polteta ollenkaan ja myös ystäväni eivät voineet kuvitella miten erilainen suhtautumistapa ranskalaisilla on tupakointiin mitä amerikkalaisilla.

Avec Sofié blog l Work wear outfit

Ranskassa annosten koko on huomattavasti pienempi mitä Yhdysvalloissa. Olen monesti istunut pöydässä myös suomalaisten ystävieni kanssa ja he ovat huomioineet, että miten pieni annoskoko on verrattuna Suomessa tarjoiltavaan. Voitte siis varmasti kuvitella miten amerikkalaiset suhtautuvat pieniin annoksiin Ranskassa. Yhdysvalloissa minulle tulee tosin käänteisvaikutus ja alan voida huonosti koska annokset ovat niin isoja. Yleensä parin päivän jälkeen Yhdysvalloissa ollessa menetän ruokahaluni ja syön vain marjoja ja sokeritonta jogurttia. En voi syödä edes salaattia, kun niihin on aina lisätty montaa eri kastiketta. Amerikkalainen tosin voi tuntea olonsa Ranskassa huijatuksi, kun pääruoan koko on lähinnä alkupalan kokoinen.

Avec Sofié blog l Vegan rocket pesto with roasted leek

Ranskalaiset eivät käytä paljoa kosmetiikkaa. Totta tämäkin omien havaintojeni mukaan. Ohut meikkivoide, ripsiväri ja huulipuna eikä turhia hiusten kähertämistä. Hampaita ei vaalenneta tai tekoripsiä laiteta, vaan habitus on aika luonnollinen. Valkaistut hampaat kuuluvat osaksi kauneudenhoitoa Yhdysvalloissa, mutta harvemmin sitä näkee Ranskassa. Täällä ihmiset haluavat ehkä mieluummin luonnollisia vaihtoehtoja ja kaihtavat muovista lookkia. Itse olen monesti meinannut käydä valkaisemassa hampaani, mutta sitten olen aina jänistänyt ja pelännyt että kiilteelleni käy jotain. Kiille kun on vähän vaikeampi, ellei mahdotonta korjata.

Avec Sofié blog l Make up favorites

Avec Sofié blog l Style inspiration

Kaikilla on kuulemma valkoiset lenkkarit. En ole kiinnittänyt niinkään tähän itse huomiota, mutta kun kuulin sen tällä viikolla useamman kerran, kai se pitää jollain lailla paikkansa. Vaikka tosi ranskiksilla on lenkkarit jalassa, ovat ne yhdistetty muuten suhteellisen siistin asun kanssa. Täällä ei siis näe samalla tavalla lenkkareita yhdistettynä college-housuihin mitä Yhdysvalloissa, vaan myös mekkoihin ja suoriin housuihin.

Avec Sofié blog l Green morning smoothie

Ranskalaiset eivät snackaa. Se on vulgaaria. Ruokaa syödään, mutta lounas ja illallinen ovat tarpeeksi. Yhdysvalloissa on taas mitä ihmeellisimpiä snack-innovaatioita. Saan niitä usein tuliaiseksi ja suosikkini on ilmakuivattu ”moon cheese”. En halua edes tietää mitä kaikkea tuo juusto sisältää, mutta näitä erilaisia välipaloja Yhdysvalloissa on paljon. Ranskalainen ei niitä tosin oikein mielellään syö. Puhuin suomalaisen ystäväni kanssa ja hän sanoi, että hänen ranskalainen kollegansa pitää snackaamista vulgaarina. Saman olen kokenut itse, jos olen tarjonnut vaikka pähkinää tai suklaata, niin joko siihen vastataan ei kiitos tai otetaan yksi pähkinä pussista hyvin varovaisesti.

Tämä kirjoitus pohjautui viime keskusteluihini ystävieni kanssa eikä kaikkea voi tietenkään yleistää. Kyllä Pariisista löytyy myös ihmisiä, jotka syövät välipaloja tai valkaisevat hampaitaan, mutta kun katsoo katukuvaa niin varmasti vähemmän mitä Yhdysvalloista tai Suomesta. Yhteen asiaan tosin haluaisin jonkinlaisen selityksen ja se on tupakointi. Poltetaanko täällä sen takia, että pysyttäisiin hoikempina vai miksi? Suomessa tupakointi on vastoin kaikkia normeja, jopa sosiaalisia (ainakin minun piireissäni). Onko ranskalaisten mielikuvissa edelleen tupakointi kaunista vai tyrehdytetäänkö sillä näläntunne?  Tästä haluaisin myös ranskalaisten kanssa puhua.

 

Please leave a comment

Dior Des Lices, Saint-Tropez – beautiful little oasis

Vähän aikaa mainitsinkin, että Saint-Tropez yllätti minut täysin viehättävyydellään postauksessani Saint-Tropez – dix points. Olin kuvitellut sen olevan aivan erilainen ja kaupungin kylämäisyys yllätti minut täysin. Se on hyvä, kun saa itsekin pieniä kopauksia omille epäluuloilleen :)

Avec Sofié blog l Dior Des Lices, Saint-Tropez

Avec Sofié blog l Dior Des Lices, Saint-Tropez

Olimme Saint-Tropezissa päivän ja taisi olla meidän loman kuumin päivä, kun olimme tuossa rantakaupungissa. Rannalle emme menneet, vaan kävimme kahviloissa juomassa jääteetä, jotta välttyisimme nestehukalta. Yksi pysähtymisen arvoinen paikka oli ehdottomasti Dior Des Lices -kahvila.

Avec Sofié blog l Dior Des Lices, Saint-Tropez

Olin vähän huonosti tutustunut Sain-Tropeziin ennen päiväretkeämme ja minulle ei ollut oikein mitään sen kummempia odotuksia. Kun kävelimme pienillä kujalla, huomasin kauniin villan ja Diorin kylteillä varustettuna. Mitäh? Onko se oikeasti Dior -kahvila? Oli se juuri se.

En tiedä millainen kaupunginvaltuusto tai vastaava Saint-Tropezissa on, mutta hyvin oli kaupunki säilyttänyt vanhat raaminsa. Liikkeet ja kahvilat löytyivät vanhoista kivitaloista ja kovinkaan montaa uudisrakennusta en tainnut nähdä. Tämä lieneekin yksi syy miksi niin paljon pidin kaupungista, kun siinä oli sellaista vanhanajan hohdetta ja herkkyyttä.

Avec Sofié blog l Dior Des Lices, Saint-Tropez

Avec Sofié blog l Dior Des Lices, Saint-Tropez

En tiedä ehdimmekö enää tänä kautena Saint-Tropeziin ennen kuin kesäkylä laittaa taas kaiken kiinni, mutta ensi kesänä olisi ihanaa, jos voisimme olla kaupungissa myös yötä. Saint-Tropez on bikinien lisäksi tunnettu myös vaikeakulkuisuudesta, joten jos olette menossa sinne heinä- tai elokuussa, muistakaa varata aikaa, sillä tie oli myös meidän käydessä siellä tukkoinen.

Avec Sofié blog l Dior Des Lices, Saint-Tropez

Avec Sofié blog l Dior Des Lices, Saint-Tropez

Laittakaa myös Dior Des Lices -kahvila ylös, sillä se oli mitä kaunein keidas. Siellä viettää kuumana kesäpäivänä helposti tunnin, jos toisenkin kirjaa lueskellessa. Upea paikka kerassaan :)

Please leave a comment

Vie kesä pitkälle syksyyn

[mittaustagi]

Kahvit kuuluvat minun aamuihin vähän samalla tavalla, kun aurinko kesään. Aamusta ei tule mitään ilman kahvia, eikä kesästä tule mitään ilman aurinkoa. Kahvi takaa hyvän aamun ja aurinko hyvän kesän. Senpä takia kahvi on pakollinen juttu minulle aamuisin. Kesän jälkeen arki saattaa tuntua hieman tahmealta. Sateet saapuvat ja työntävät auringon lämmön väistämättä pois. Mitäpä sitten teen, jotta se arki ja syksy tuntuisivat hieman makeammalta? Miten tuon auringon syksyyni, vaikka sataisi? Miten vien kesää pidemmälle syksyyn?  Näitä asioita pohdin kaupallisessa yhteistyössä Nespresson kanssa.

Avec Sofié blog Nespresso

Avec Sofié blog Nespresso

Aamuni alkavat yleensä koneeni, lehtien ja cappucinon ääressä, oli sitten kesä tai talvi. Laitan itseni ja elämäni niin sanotusti järjestykseen ja kuosiin tuon kupillisen ääressä. Se kupin vieressä vietetty aika on itseasiassa ihan äärettömän tärkeä hetki, kun silloin käydään läpi päivä ja ne asiat mitä pitää tehdä ja missä järjestyksessä. Silloin myös vastaan ensimmäisiin sähköposteihin, sipaisen meikin kasvoille sekä julkaisen postaukseni. Siinä aamukahvihetkessä käydään läpi myös maailman tapahtumat ja kysytään mitä toiselle kuuluu joko kasvotusten tai puhelimitse.

Avec Sofié blog Nespresso

Avec Sofié blog Nespresso

Keskikesällä kahvihetket olivat jääkahvin täytteisiä, mutta elokuussa jääkahvi vaihtuu lämpimään cappucinoon ja jääpalat maitovaahtoon. Maku on tosin pehmeä tuttu, joka herättää arkeen. Jääkahvia on tosin kiva juoda lounaan aikoihin myös syksymmällä, sillä se virkistää mukavasti.

Avec Sofié blog Nespresso

Avec Sofié blog Nespresso

Tiedän syksyn saapuvan siitä, kun mekot vaihtuvat farkkuihin. Kun on kolme kuukautta ilman housuja, voi niiden jalkaan laittaminen tuntua hivenen raskaalta kaikkien jätskiannosten jälkeen. Kukkafarkut muistuttavat tosin ihanasta kesästä ja kerätyt jätskikilot unohtuvat. Hellemekkoja ei syksyisin oikein voi enää pitää, mutta ballerinoja voi. Ballerinoja pidän pitkälle marraskuuhun tai siihen asti, kun on ihan pakko vaihtaa lämpimämmät kengät. Vien siis kesää pidemmälle jaloissani. Kesä, se kun on mielentila ja sitä voi jatkaa oikealla varustuksella pitkäänkin.

Avec Sofié blog Nespresso

Avec Sofié blog Nespresso

Toinen asia mistä huomaan kesän olevan lopussa, ovat silmälasien paluu. En niinkään tarvitse silmälaseja, jos en lue paljon tai ole koneen ääressä. Kesällä kun sitä katsoo mieluummin merta kuin telkkaria, niin silmälaseja ei niinkään tarvita. Syksyllä kun on aikaa syventyä taas enemmän kirjoihin ja lehtiin, kaivetaan silmälasit laatikosta. Se on tosin ihana hetki syksyaamuisin, kun on aikaa ja jollain tavalla myös kärsivällisyyttä lukea, kun ei tarvitse pelätä, että onko tämä kesän ainut aurinkoinen päivä.

Avec Sofié blog Nespresso

Kun aurinkovarjot vaihtuvat sateenvarjoihin, voi sitä kesää alkaa kaivata aika lailla. Onneksi syyssateet tuovat taas puhdasta ja raikasta ilmaa ja vievät lämpöaaltojen tuomat pölyt mennessään. Pidän itseasiassa raikkaista aamuista, vaikka sataisi, sillä tiedän ilman ja katujen puhdistuvan. Aamurutiineihini kuuluu nimenomaan kävely Ja koska olen ikuinen positiivari, kannan aurinkolasejani otsallani, vaikka sataisi. Ei sitä koskaan tiedä, jos se aurinko palaa edes hetkeksi sateen jälkeen. Sunnuntaiset kävelyreissut tuntuvat vähän kuin kesälomalta, sillä silloin on aikaa ja energiaa tutkiskella kaupunkia samalla tavalla mitä kesällä. Tai ehkäpä jopa paremmin, sillä ilma on raikas eikä kuumuus vaivaa kävelijää. Suuri suositukseni onkin mennä arki-aamuisin ja sunnuntaisin pitkälle kävelylenkille samassa mielentilassa mitä kesällä ja unohtaa arjen kiireet. Älä siis hyppää arkena bussiin tai auton rattiin, vaan laita matalat kengät jalkaan ja kävele kaikessa hiljaisuudessa töihin.

Avec Sofié blog Nespresso

Yleensä kun olen lähtenyt töihin tai sunnuntaikävelyilleni, nappaan päivän toisen kupilliseni cappucinoa mukaani travel mug -kupissani ja pitkitän aamun tuntua sillä tavalla. Samalla myös takaan hyvän kahvin saanniin, sillä Pariisi ja Ranska yleisesti eivät ole tunnettuja hyvästä kahvista. Täten minun ei tarvitse turvautua laihaan kahviin vaan saan kahvin juuri sellaisena, kun haluan. Hyvä kahvi, parempi päivä.

Jos kävelen yksin, kuuntelen yleensä musiikkia. Minulla on paljon erilaisia listoja, myös oma lista kesälle ja yleensä tietyt biisit vievät tiettyyn hetkeen. Kun kuuntelee omia kesäbiisejä syksyllä, voi sitä hyvin kuvitella olevansa jossain muualla kuin ruuhkaisessa kadunkulmassa,  metrossa tai bussissa.

Avec Sofié blog Nespresso

Avec Sofié blog Nespresso

En tiedä oletteko samanlaisia mitä minä, mutta välillä sitä ihan stressaantuu kesästä, kun on niin paljon suunnitelmia ja odotuksia. Elokuussa niihin kesätapahtumiin voi palata helposti, sillä vielä nytkin on niin paljon erilaisia tapahtumia. On rapujuhlia ja ulkoilmaelokuvia ja picnic-ilmoja. Ei siis aleta odottaa ensi kesää ja käperrytä kotiin, vaan ollaan aktiivisia myös syksyisin.

Usein valoisaan aikaan heräämme helpommin ja sen takia näemme ystäviä kesäaamuisin enemmän mitä syksyllä. Mitä jos tehtäisiinkin muutos ja pyydettäisiin ystäviä myös aamiaiselle yhdessä kesäkuukausien ulkopuolellakin? Kuppi kuumaa kahvia arki-aamuna hyvän ystävän kanssa tuovat niin paljon sisältöä ja energiaa arkeen.

Kun olin tällä viikolla Suomessa, kävin myös aamu-uinnilla ja vesijuoksemassa. Yleensä uiminen pidetään kesäjuttuina, mutta kyllä sitä voi tehdä vähän viileämmilläkin ilmoilla. Mikä aamun aloitus olikaan pulahtaa lämpimään veteen ja polskia tunti tihkusateessa. Tuntui ihan kesältä. Samalla sitä sai niin paljon energiaa omaan päivään. Ei siis unohdeta niitä ulkoilma urheiluja myöskään elokuun saapuessa.

Minulle elokuu on yleensä ollut todella haikea kuukausi. Se on yleensä ollut se kuukausi, kun olen lähtenyt takaisin Vaasaan opiskelujen pariin tai se kuukausi, kun kesä on loppunut. Yritän itsekin tsempata itseäni tekemään kaikkea erilaista vielä, vaikka se syksy saapuukin, sillä se ei tietenkään ole hyvä, jos lopetetaan elämästä ja aletaan odottamaan ensi kesää jo nyt. Picnicejä kun voi järkätä pitkälle syksyyn oikeassa varustuksessa tai vaikka sisätiloissa. Altaan vesi on lämmitetty, niin sinne voi pulahtaa aamu-uinnille arkena myös heinäkuun jälkeen. Ystävän voi kutsua arkiselle aamiaiselle kotiin ennen työpäivää ja kesämuistoja kuunnella musiikin muodossa.

Onko teillä jokin sellainen rutiini millä pitkitätte kesän tuntua? Jos on, jatketaan niitä kesäisiä rutiineja ja tapoja pitkälle. Kesä kun on mielentila, ei lämpömittarin lukema.

Please leave a comment