Uusi koti ja juustolautanen

Täällä ollaan uudessa kodissa ja asunto vihdoinkin alkaa näyttämään jo hieman nimenomaan kodilta. Otin viime viikolla ihan kunnolla aikaa, että sain suurimman osan tavaroista heti pois jaloista. Se on helpompi laittaa kaikki saman tien paikoilleen kuin että jättää laatikoita kuukausiksi purkamatta. Kai minulta joku feng shui menee pois paikoiltaan, jos en saa kaikkea heti järjestettyä.

Avec Sofié blog l juustolautanen

Avec Sofié blog l juustolautanen

Viime viikko oli aikamoinen tehoviikko, mutta kaikki saimme tehtyä muuttomiesten avulla ja kaikki meni hyvin. Mikään ei sen suuremmin mennyt rikki muuttoauton kuormassa. Näin jälkikäteen olen tosin onnellinen, että pakkasin astiani itse. Minulla oli alkuperäiset laatikot jokaiselle kipolle ja kupille, joten pystyin olemaan rauhallisin mielin, että kaikki astiani tulevat turvallisesti perille.

Avec Sofié blog l juustolautanen

Avec Sofié blog l juustolautanen

Avec Sofié blog l juustolautanen

Mitään sen suurempia huonekaluostoksia meidän ei edes tarvitse tehdä, vaan kaikki huonekalumme sopivat kotiin todella hyvin. Vihdoinkin meillä on tilaa kaikille huonekaluillemme ja tavarat pääsevät oikeuksiinsa paremmin tässä kodissa kuin Pariisissa.

Ostin Flossin Arco -valaisimen aikoinaan sillä ajatuksella, että joskus asuisimme tällaisessa avarammassa kodissa jossa valaisin pääsisi oikeuksiinsa ja nyt sellainen koti on vihdoinkin löytynyt. Ainoa isompi huonekaluhankinta tuleekin olemaan pieni kahdenistuttava sohva Arcon alle ja takan eteen.

Avec Sofié blog l juustolautanen

Avec Sofié blog l juustolautanen

Thonet-tuolini eivät ole myöskään olleet käytössä Pariisin kodissa, mutta nyt ne pääsevät paremmin osaksi sisustusta Kartellin Ghost-tuolien kavereina. Kolme vuotta sitten en ollut ihan varma pidänkö niistä vai en, mutta nyt en kyllä näkisi tässä tilassa muita tuoleja kuin nuo käyräjalkaiset Thonet- tuolini. On hassua miten samat huonekalut näyttävät niin erilaisilta uudessa tilassa.

Avec Sofié blog l juustolautanen

Meillä asuu Amsterdamissa paljon ystäviä ja viikonloppuun mahtui paljon myös kavereiden näkemisiä, illallisia ja pikaisia kotivierailuja. Eilen entinen esimieheni tuli meille sunnuntain juustolautaselle ja kuplivalle. Juuri viikonlopun kaltaisia hetkiä olen kaivannut Pariisissa ollessa, että voi kokkailla kotona ja nähdä ihmisiä myös arkena eikä pelkästään juhlassa. Pariisissa elämä on hektisempää pidempien välimatkojen takia, mutta Amsterdamissa elämän rytmi on hyvin samanlainen mitä Suomessa, joten aikaa jää myös vapaa-aikaan.

Instagramissa keittiöstä onkin vilahtanut kuva, joten tulen viettämään kotona varmasti paljon enemmän aikaa ruokaa laittaen kuin ravintoloissa istuen. Kodin toimivuus on juuri se asia mitä olen toivonut niin kauan. Pariisissa elämä oli kodin ulkopuolella, Amsterdamissa se on samalla tavalla kotona mitä Suomessa ja sen takia täällä koteihin ja sisustukseen panostetaan samalla tavalla mitä meillä pohjoisessa.

Mieheni ei ole koskaan asunut Euroopassa maassa, joka olisi Suomen kaltainen maa. Kun hän on nyt tässä parissa päivässä huomannut, että miten jopa sunnuntaina paketteja toimitetaan tai jos tilaa jotakin illalla ennen 23, on se kotiovella seuraavana aamuna 8:lta. Tai että jos kortti ei toimikaan kaupassa, annetaan Kartellin tuolit mukaan ja maksaa voi verkkopankin kautta kotona. Hollantilaiset ovat suomalaisten kanssa samanlaisia transactional-tyyppisiä, että kauppaa käydään ja vaihtoehtoinen tapa pitää löytää. Eilen mieheni ymmärsi mitä olin tarkoittanut sujuvuudella ja sillä, että ihmisiin luotetaan jopa design-liikkeessä sillä tavoin, että tavarat saat mukaan. Ei siis ole epäilystäkään, että minä en viihtyisi tässä maassa :)

Follow me on

FacebookInstagram, SoundCloud, Pinterest & Bloglovin

PS. Kyselette usein kuvassa näkyvästä hopeisesta kiposta. Se on NYCin tuliainen ja Pottery Barnista :)

Please leave a comment

Bye bye Paris

Viimeiset päivät ovat olleet aika kiireisiä ja pitkiä, joten energiaa ei ole ollut edes avata tietokonetta. Ymmärrätte toki varmasti. Nyt on koti täysin tyhjä. Tavarat ovat matkalla kohti uutta kotia ja huomenna aamulla niiden pitäisi saapua perille.

Avec Sofié blog l Christmas holiday

Vaikka olen halunnut Pariisista pois jo kauan aikaa, oli lähtö totta kai hivenen tunteellinen. Vaikka välillä minulla oli todella vaikeaa Pariisissa, tuntuivat nuo terävät kulmat nyt hivenen pehmeämmiltä, talot näyttivät kauniimmilta sekä ilma aurinkoiselta.

Yritin viimeisinä päivinä käydä katsomassa kaikki lempipaikkani ja kävellä lempikatuni läpi vielä viimeisen kerran. Ikävintä oli tietenkin hyvästellä ihmiset, sillä heitä tulee ikävä. Vaikka ei kukaan välttämättä elämästä kokonaan katoa, ei tule sellaisia extempore -tapaamisia tai -hetkiä. Toki pitää myös ajatella, että elämään tulee väistämättä uusia ihmisiä ja uudenlaisia extempore-hetkiä :)

Avec Sofié blog l Paris mornings

Kun asuntomme oli tyhjä, olin jollain lailla todella huojentunut. Kauan aikaa ja monta vuotta olin ahdistellut sitä hetkeä, kun muutto on edessä. Muutot ovat aina ikäviä, mutta Pariisin ahtaiden asuntojen ja katujen takia, ovat muutot himpun verran aina hieman työläämpiä. Olen tosin huomannut, että Ranskassa kaikki on hivenen työläämpää mihin olen normaalisti tottunut. Ehkä sen takia Ranskassa ihmiset osaavat juhlia pienintäkin asiaa, sillä jokaisen jutun takia joutuu tekemään niin paljon töitä.

Avec Sofié blog l Paris mornings

Onneksi muutto meni suhteellisen kivuttomasti Pariisin päässä eikä yllätyksiä tullut kovin montaa eteen. 17 tuntia tuli tehtyä yhtä mittaa hommia ja huomenna varmasti on samanlainen edessä. Voi olla, että viikonloppu menee hivenen rentoutuessa ja nukkuessa, sillä tällä viikolla unet jäivät vähän vähiin.

Kun huomenna avaan uuden kodin oven, olen onnellinen. Tätä olen odottanut kaksi vuotta. Taloa, joka ei tärise metroista, ilmaa joka on puhdasta, makuuhuonetta jonka yläpuolella ei ole lautalattiaa, sekä tilannetta, jolloin en olisi niin paljon yksin koko ajan <3

Please leave a comment

3x bling statement earrings

Mitä säihkeeseen tulee, olen aikamoinen harakka. Vaatteissa en välttämättä pidä isoista ja näyttävistä printeistä, mutta asusteissa saa olla säihkettä. Jos esimerkiksi luonnehtisin juhlapukeutumistani, olisi se aika yksinkertainen muuten, mutta näyttävissä koruissa tai kengissä saa olla säihkettä. Tähän harakka-geeniin on toki vaikuttanut myös aika lailla oma asuinpaikkani viimeisinä vuosina ja sanotaanko nyt näin, että ihan kaikkia korviksiani en muualla pitäisi kuin Etelä-Ranskassa ;)

Avec Sofié blog l 3 x bling statement earrings

Pikkujoulukausi alkaa lähestymään ja minulla onkin yhdet aika ihanat Suomi 100 -juhlat tiedossa Helsingissä. Ihan Saulin bileisiin en vielä tänä vuonna saanut kutsua, mutta vähintään yhtä mielettömiin juhliin olen menossa. Saulin bileet tai ei, kimalletta pitää olla korvissa.

Avec Sofié blog l 3 x bling statement earrings

Usein panostan  kenkiin tai koruihin enemmän kuin mitä esimerkiksi vaatteisiini. Yllätyksenä monille, myös häämekkoni maksoi alle 300 e. Kengät ja asusteet maksoivat hieman enemmän, joten tämä jo kertoo varsin hyvin missä minun prioriteettini ovat. Asusteissa.

Tulevia juhlia varten kaivoin laatikosta kolmet erilaiset kimaltelevat korvikset. Hillittyjä Dyberg / Kern -korvakoruja pidän tosin todella paljon myös arkena, mutta sopivat ne myös äärettömän hyvin juhlaan.

Avec Sofié blog l 3 x bling statement earrings

Disco-pallo -korvikset ovat Zarasta ja nämä ovat korvissani usein vähän rennommissa menoissa. Täytyy muuten tähän hengenvetoon sanoa, että Zaran statement-korvakoruvalikoima on yksi suosikeistani. Heillä on paljon erikoisia värejä ja muotoja, jotka sopivat ihan arkeenkin. Zaran sisko, Uterqüe, on ihan lempikauppani, mutta valitettavasti heitä ei ole Pariisissa tai Amsterdamissa. Mutta seuraavan kerran kun menette esimerkiksi Barcelonaan, kannattaa Uterqüe pitää mielessä.

Avec Sofié blog l 3 x bling statement earrings

Vähän vähemmän käyttöä, mutta sitäkin juhlallisempaa sellaista saavat Miu Miu :n klassikkokorvakorut. Nämä kyseiset korvakorut ovat olleet monesti näin talvisaikaan mallistossa ja ovat ehkä sitä merkin klassisempaa linjaa. Nämä nimenomaiset korvakorut tulevat olemaan minulla Suomi 100 -juhlissa juhlistamassa Suomen itsenäisyyttä.

Avec Sofié blog l 3 x bling statement earrings

Vaikka nyt elellään ilmojen takia sitä pimeintä aikaa, onneksi sitä valoa tulee nimenomaan eri juhlien ja tapahtumien muodossa. Ensi viikon muutto tosin pitää minut aika kiireisenä, enkä ole edes ehtinyt huomaamaan laskevia asteita tai pimeneviä päiviä. Paljon hommaa, mutta lopussa palkitaan :)

Please leave a comment

Last Friday in Paris

Pakkailujen ja kaiken muun lomassa vietimme tällä viikolla myös viimeisen perjantain Pariisissa. Pidempään blogiani lukeneet tietävät, että perjantait ovat yleensä olleet meidän date night -päiviä. Viimeinen perjantai-ilta kului siis yhteisen illallisen merkeissä.

Avec Sofié blog l Last Friday in Paris

Meinasi jäädä nämä kuvat julkaisematta tärähtäneiden kuvien ja roskaisen maan takia. Mutta sitten mietin että, sellainen Pariisi on. Vähän tärähtäneen boheemi ja paikoittain aika roskainen. Menkööt siis tämän kerran ;)

Avec Sofié blog l Last Friday in Paris

Takana näkyy Rue Bachaumont, joka on kotikatuni. Kotikatuni on Rue Montorgueilin sivukatu, mutta en ole sitä yksityisyyteni takia aiemmin teille kertonut. Rue Montogueil on monesta asiasta tunnettu, mutta tunnetuin teos kadusta taitaa olla Claude Monetin pensselistä. Kadulta löytyy myös suklaapuoti sekä leipomo, jotka ovat tehneet herkkuja Marie Antoinettelle. Paljon historiaa liittyy siis noille kohta entisille kotikulmille.

Avec Sofié blog l Last Friday in Paris

Historia on ollut kouluaikoina yksi lempiaineistani ja sen takia Pariisissa asuminen on ollut mielenkiintoista. Ne luetut kirjat ovat konkretisoituneet, kun on käynyt eri paikoissa ja nähnyt esimerkiksi viinikellarin salakäytävän joka on vienyt aikoinaan Louvreen.

Avec Sofié blog l Last Friday in Paris

Amsterdamissa minua odottaa taas uudet historian kappaleet ja yksi ehkä mielenkiintoisimmista asioista on, että Anne Frankin kotitalo on parin sadan metrin päässä kodistamme. Olen lukenut Annen päiväkirjan monen monta kertaa aiemminkin, mutta ehkä luen sen taas uudelleen vähän erilaisesta näkökulmasta. Hollannilla on muutenkin historiallisesti niin paljon annettavaa ja varsinkin New Yorkin historia ja Hollannin vaikutus kaupungin syntyyn on jotain sellaista, josta toivon lukevani ja oppivani paljon lisää.

Jos ja kun tulette Pariisiin, toivon että käytte näillä kotikulmillani. Korttelista löytyy paljon ihania ravintoloita, sekä söpöjä liikkeitä. Kortteli on ihan Louvren kulmilla, eli museokierroksen jälkeen voitte tulla katsomaan Monetin maalaamaa katua ja miltä sama katu näyttää melkein 150 vuoden jälkeen.

Tämä postaus ei varmaankaan jää viimeiseksi Pariisi-postaukseksi, mutta kovin montaa niitä ei enää ole tulossa. Jos Pariisi-vinkkejä kaipaatte, niin Paris Lately -sarjastani niitä voitte lueskella tai Paris -tagin alta löytyy monta Pariisiin liittyvää juttua. Instagramista löydätte myös vinkkejä #avecsofieinparis -tagin kautta.

 

Please leave a comment

Pariisilaisista epämukavuuksista mukavuuksiin

Annastiina Heikkilä kirjoitti hetki sitten kolumnin: ”Kun suomalainen vaatii sohvan, ranskalaiselle riittää jakkara – pariisilainen ei mukavuudesta perusta”, jossa ainakin minun mielestäni kiteytyy kaikki se mitä Pariisissa asuminen on minulle opettanut. Et voi saada täällä suomalaista elämää, vaikka kuinka yrittäisit. Moni joka ei ole koskaan ulkomailla elänyt ns. perusarkeaan, ei välttämättä ymmärrä miten sitä samaa arkeaan ei voi siirtää toiseen maahan.

Suomessa lähes jokaisella on esimerkiksi auto, mutta Pariisissa tai Amsterdamissa ei autolla käytännössä tee mitään, se itseasiassa tuo enemmän päänvaivaa, kun helpotusta. Tämä on esimerkiksi sellainen asia mitä joudun selittämään monesti, että miksi meillä ei ole autoa.  Parkkipaikkoja kun ei ole ja kaupunkien infrastruktuuri on sillä tavalla rakennettu, että paikasta toiseen pääsee metrojen, bussien, Überien tai sähköautojen kanssa helposti paikasta toiseen. Hyvä esimerkki tästä on, kun siirsin Fifini Luxemburgista Pariisin viikoksi, maksoin parkkihallipaikasta 70 euroa päivältä. En voinut Fifiäni minnekään muualle parkkeerata parkkipaikkojen puutteen takia enkä myöskään halunnut, että Fifiäni kolhittaisiin paikallisen parkkeeraustekniikan takia.

Avec Sofié blog l Pariisi

Kun muutin Pariisin, sanoi ranskalainen (mutta myös muualla asunut) työkaverini minulle, että minun pitää opetella vaatimaan asioita kovaan ääneen, sillä kukaan ei vapaaehtoisesti auta minua missään. En aluksi oikein ymmärtänyt mitä hän tuolla tarkoitti, mutta ehkäpä se siinä vuoden sisällä kävi selväksi, että asioita ei hoideta mukavuudella, joustavuudella tai maalaisjärjellä, vaan auktoriteetti ja hierarkiaportaat tulivat aika nopeasti vastaan missä tahansa tilanteessa. Työkaverini sanoi minulle, että opettele kommunikoimaan niin, että ymmärrät että missä esimerkiksi postivirkailijan hierarkia menee ja heität pallon takaisin. Täten olenkin kysynyt aina siitä lähtien, ”miten sinä voit auttaa minua, että asia saadaan hoidetuksi.” Kuulostaa suomalaisittain älyttömältä, mutta edes postipakettia et aina välttämättä saa ilman vääntöä, vaikka sinulla olisi lähetyksen numero. Kaikkeen kun on aina ratkaisu, riippuu kulttuurista, että miten sinne maaliin päästään.

Avec Sofié blog / Kitchen ideas

Kun katson suomalaisin ja puolittaisin amerikkalaisin silmin Ranskaa, huomaan suuren eron. Yhdysvalloissa ja Suomessa halutaan kehittyä koko ajan kaikessa. Sen huomaa jo jenkkifirmoissa, kun organisaatio laitetaan usein uusiksi melkeinpä vuosittain. Ranskassa taas olen monesti huomannut, että täällä ei haluta monenkaan asian muuttuvan vaan moni asia tehdään niin kuin on aina tehty. Heikkilä puhuu artikkelissaan mukavuudesta Suomen ja Ranskan välillä ja kai tässä kohtaa ranskalainen mukavuus tulee esiin. Mukavuus täällä ei näy isoissa asunnoissa tai pihoissa, mutta muuttumattomissa tavoissa. Kai herra Macron yrittää hieman murtaa monia eri rakenteita ja muuttaa Ranskaa, mutta saa nähdä miten hän onnistuu. Toivon sydämestäni, että hän niin tekee.

Heikkilä nosti artikkelissaan myös esiin sen, miten suomalainen rakastaa niin sanotusti tylsää arkea ja rakentaa onnensa kodin ja työn välille, kun taas ranskalainen hakee sitä mielihyvää nimenomaan kauneudesta ja nautinnosta. Oli se nautinto millaista tahansa, siihen suhtaudutaan suurella intohimolla. Tämä on itseasiassa sellaista mistä olen ranskalaisille kiitollinen, että olen oppinut nauttimaan pienistäkin hetkistä. Aina ei tarvitse olla jonkun syntymäpäivä, että sen samppanjan voi avata, vaan kun esimerkiksi pakkailimme ja kävimme läpi tavaroitamme, mieheni sanoi, että tässä kohtaa ranskalainen avaisi samppanjan. Suomalainen ei ehkä niin muuttolaatikoiden keskellä tekisi, mutta ranskalainen kylläkin. Näköjään myös amerikkalainen.

Avec Sofié blog l Pariisi

Monesti ranskalaisia parjataan aika monesta asiasta, mutta on ainakin yksi asia mikä saa minut tuntemaan täällä kotoisammaksi kuin Suomessa, ja se on yleinen ystävällisyys ja small talk. Ranskalaisten käytöstavat ovat ehkä suomalaisittain aikamoista politikointia, mutta ainakin näin omista lähtökohdistani katsottuna, olen oppinut paljon hyvää. Tämä piirre ranskalaisissa on jotain sellaista, jonka toivoisin myös säilyvän omassa käytöksessäni sekä siirtävän myös eteenpäin. Enää en sano, että ”sori mulla on kauhea kiire” kenellekään. Olen oppinut, että kaikilla on loppujen lopuksi kiire, toiset vain pysähtyvät ja löytävät sen ajan puhua. Sen ajan löytäminen on osa ranskalaisia käytöstapoja.

Avec Sofié blog l Pariisi

Moneen asiaan tottuu, kun asuu eri kulttuureissa ja näkee eri tapoja toimia. Ei ole oikeaa tai väärää, on vain erilaisia toimintatapoja. Se on äärettömän silmiä avaavaa, kun joutuu uusien tapojen keskelle. Joka päivä on kuin pieni ihmeellinen oppimatka, kun asut poissa kotimaasta. Mukavuusalueelta joudut pois jo ihan kielellisten erojen takia. Heikkilä on ilmeisesti oppinut lukemaan kirjaa seisaaltaan metrossa, itse en ihan niihin epämukavuusasteille päässyt. Olen kävelevää tyyppiä ja minä mieluummin kävelen epämukavasti sateessa, kuin seison ahdetussa metrossa.

Please leave a comment
1 2 3 13