Aina kun elämässäni tapahtuu jokin iso muutos, olen kirjoittanut itselleni kirjeen. Kirjeen siitä mitä opin, mistä pidin ja mistä en. Elämä kun on jatkuvaa oppimista, niin asioita on hyvä kirjata ylös, jotta niihin päätelmiin voi palata myöhemmin.  ”You are the expert of you”, on lause, jonka kuulen aina välillä mieheltäni, kun hän kysyy minulta jotakin. Se on todellakin niin ja niitä omia tuntemuksia on hyvä tutkiskella ja kirjata ylös.

Tämän aamuna kirjoitin kirjeen itselleni niistä asioita, joista olen ollut Luxemburgissa kiitollinen ja myöskin niistä asioita joita toivon välttäväni tulevaisuudessa. Olen aina ollut herkkä reagoimaan siihen mitä ympärilläni tapahtuu ja sanonut itselleni joko ”et halua tuollaista elämää” tai ”tuohon pitää pyrkiä”. Luxemburgissa oli monta tilannetta, jotka opettivat mitä haluan elämältäni ja mitä en.

Luxemburg on vähän omituinen paikka. En aina kokenut, että se oli kovinkaan dynaaminen tai inspiroiva paikka. Välillä tuntui, että se ei ollut maa ollenkaan. Yritykset voivat laittaa pääkonttorinsa sinne, mutta sieltä puuttui kaupunkikulttuuri, johon olen Helsingissä esimerkiksi tottunut. Ymmärrän, että miksi ihmiset muuttavat sinne isomman palkan perässä ja se on ihanteellinen maa lasten kannalta, mutta jotakin siletä puuttui.

Itselleni voisin antaa noottia siitä, että ensi kerralla minun pitää pyrkiä integroitumaan paremmin uuteen paikkaan. Tiesin tosin jo muutaman viikon jälkeen, että tulisin muuttamaan Pariisiin helmikuun lopussa niin en kovasti edes yrittänyt. Ensi kerralla on tehtävä tähän parannus.

Suomalainen tasa-arvo kupla seurailee minua edelleen ja välillä olin välillä surullinen mitä näin ympärilläni, siitä miten eri kansalaisuuksia kohdeltiin. Tällä viikolla sain kokea itse ensimmäisen rasistisen lauseen, kun minua luultiin ranskalaiseksi. Luxemburgilaiset eivät välttämättä pidä belgialaisista tai ranskalaisista kovinkaan paljon ja se näkyy ikävästi ihmisten käytöksessä. Se mitä koin tällä viikolla, on jotain sellaista mitä en toivo kenenkään kokevan. Onneksi seison tukevasti jaloillani ja annoin saman tien palautetta siltä seisomalta tälle herralle. Epätasa-arvo tai rasismi on jotain sellaista mitä en voi sietää. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta se että asenne on automaattisesti vihainen tiettyä kansallisuutta kohtaan, saa minut äärimmäisen surulliseksi.

On asioita mitä rakastin Luxemburgissa yli kaiken. Puhtaus ja monikansallisuus on jotain sellaista mitä en ole kokenut muualla. Kun ei ole tiettyä tapaa, kaikkien pitää blendautua yhteen.

Hiljaisuus on jotain sellaista mitä en saa Pariisissa. Pariisissa kuulen naapureideni jokaisen askeleen ja aivastuksen, mutta Luxemburgissa en kuullut yhtään mitään. Se teki illoista rauhallisia ja nukuin elämäni parhaimpia unia.

Ruoan laatu oli Luxemburgissa ihan mieletöntä. Lempparihetkiäni olivat kauppareissut, sillä löysin niin paljon sellaisia tuotteita mitä en saa Pariisissa. Pariisin keskustassa ei ole isoja kauppoja, joten välillä jonkun tietyn tuotteen hankkiminen on hankalaa ja sen takia en ole oikein innostunut kokkailemaan Pariisissa ollessa. Luxissa taas kaikki oli saatavilla.

Kun menee paikasta toiseen, pitäisi muistaa ottaa mukanaan ne hyvät oivallukset ikävämpiä juttuja unohtamatta. Pitää miettiä mitä voisi ensi kerralla tehdä paremmin ja mitä jättää tekemättä. Mikä on itselle tärkeää ja mikä ei.

Olen tällä hetkellä niin onnellinen, kun olen parhaillani menossa takaisin Ranskaan ja pääsen näkemään miestäni enemmän. On ollut hieman outoa asua yksin uudessa maassa ja jos jotain opin, en haluaisi tallaiseen tilanteeseen enää uudestaan. Suomeen voisin muuttaa, sillä siellä on ystäviä ja perhettä, mutta pidemmällä aikavälillä yhteinen koti on kumminkin aika tärkeä osa elämää. Tiedän monta ihmistä, jotka ovat asuneet vuosikausia Luxemburgin Pariisin tai Lontoon välillä. Oma seitsemän kuukautta on pieni aika, mutta kahdeksan vuotta on pitkä aika asua viikot toisessa maassa erossa perheestään. Iso hatun nosto näille tyypeille.

Nyt on aika mennä takaisin Ranskaan monta kokemusta rikkaampana. Olen onnellinen, että uskalsin kokeilla jotakin uutta. Elämässä pitää kokeilla kaikenlaista, jotta voi tietää, mitä sitä oikeasti haluaa. Äddi!