Viimeiset päivät ovat olleet aika kiireisiä ja pitkiä, joten energiaa ei ole ollut edes avata tietokonetta. Ymmärrätte toki varmasti. Nyt on koti täysin tyhjä. Tavarat ovat matkalla kohti uutta kotia ja huomenna aamulla niiden pitäisi saapua perille.
Vaikka olen halunnut Pariisista pois jo kauan aikaa, oli lähtö totta kai hivenen tunteellinen. Vaikka välillä minulla oli todella vaikeaa Pariisissa, tuntuivat nuo terävät kulmat nyt hivenen pehmeämmiltä, talot näyttivät kauniimmilta sekä ilma aurinkoiselta.
Yritin viimeisinä päivinä käydä katsomassa kaikki lempipaikkani ja kävellä lempikatuni läpi vielä viimeisen kerran. Ikävintä oli tietenkin hyvästellä ihmiset, sillä heitä tulee ikävä. Vaikka ei kukaan välttämättä elämästä kokonaan katoa, ei tule sellaisia extempore -tapaamisia tai -hetkiä. Toki pitää myös ajatella, että elämään tulee väistämättä uusia ihmisiä ja uudenlaisia extempore-hetkiä :)
Kun asuntomme oli tyhjä, olin jollain lailla todella huojentunut. Kauan aikaa ja monta vuotta olin ahdistellut sitä hetkeä, kun muutto on edessä. Muutot ovat aina ikäviä, mutta Pariisin ahtaiden asuntojen ja katujen takia, ovat muutot himpun verran aina hieman työläämpiä. Olen tosin huomannut, että Ranskassa kaikki on hivenen työläämpää mihin olen normaalisti tottunut. Ehkä sen takia Ranskassa ihmiset osaavat juhlia pienintäkin asiaa, sillä jokaisen jutun takia joutuu tekemään niin paljon töitä.
Onneksi muutto meni suhteellisen kivuttomasti Pariisin päässä eikä yllätyksiä tullut kovin montaa eteen. 17 tuntia tuli tehtyä yhtä mittaa hommia ja huomenna varmasti on samanlainen edessä. Voi olla, että viikonloppu menee hivenen rentoutuessa ja nukkuessa, sillä tällä viikolla unet jäivät vähän vähiin.
Kun huomenna avaan uuden kodin oven, olen onnellinen. Tätä olen odottanut kaksi vuotta. Taloa, joka ei tärise metroista, ilmaa joka on puhdasta, makuuhuonetta jonka yläpuolella ei ole lautalattiaa, sekä tilannetta, jolloin en olisi niin paljon yksin koko ajan <3
16 Comments
Onnea uuteen kotiin ja elamanvaiheeseen Amsterdamissa
Kiitos paljon <3
Tsemppiä muuttoon ja tervetuloa Amsterdamiin!
Kiitos niin paljon <3 Täällä ollaan nyt!
Muutot on kyllä aina raskaita, varsinkin kun kaikki tavarat täytyy saada ikkunoiden läpi takaisin katutasolle! Paljon onnea uuteen kotiin!
Hih, niin ovat ja kun pitää sopia kaikenmaailman lupia auton parkkeeraukselle ja kadun blokkaamiselle :)
Kiitos paljon!
Kauniita kuvia<3 Onnea uuteen kotiin!
Kiitos paljon <3
Tottakai me ymmärrämme, että näin muuton aikana ei postaustahti voi olla kovin tiheä.
Olen niin iloinen puolestasi, että pääset asumaan ihanaan kotiin ja ilmeisesti viettämään enemmän aikaa miehesi kanssa. Onnea uuteen kotiin ja tsemppiä muuttoon siellä Amsterdamin päässä!
Heippa, kiitos paljon.
Joo, nyt on elämä sillä tasolla taas jota olen odottanut niin kauan. Olin Pariisissa niin paljon yksin ja ikävässä kodissa unettomana niin elämä ei tuntunut aina niin hohdokkaalta mitä ehkä kuvissa :D
Kiitos paljon :*
Niinpä. Muuttopäivässä meni meilläkin yli 12 tuntia vaikka muutimme vain 15 km matkan Zürichin keskustaan. Entisen asunnon tavarat mahtuivat just-just kahteen muuttoautoon. Ne ongelmat olikin sitten vasta edessä kun odotelimme muuuttokuorman saapumista. Nimittäin talo ei ole vielä ihan valmis ja joku rakennusmies sai palohälytyksen aikaan betonipölyllä sillä seurauksella, että kaikki palo-ovet paukahti kiinni eikä hissit toimineet. Kiva juttu muutimme 5. kerrokseen. Palo-ovet saatiin kyllä auki, mutta hissien toimimista saimme odottaa 3 tuntia ja se maksoi 600Sfr. Odotimme siis yhtä avainta, se avain oli yhdellä Koneen henkilöllä, joka oli jo viikonloppua viettämässä – ja varmaan muistat perjantai-ruuhkat Sveitsissä.
Muuttomiehet olivat aika kärsivällistä porukkaa, mutta lopulta alkoivat kantaa tavaraa rappujen kautta. Mm meidän painavan sängyn osia ja kyllä siinä hiki pojilla lensi.. Lopulta saatiin ne 3 hissiä toimimaan ja klo 20 muuttomiehet lähtivät väsyneinä, ja heillä oli heti lauantainakin muutto edessä. Harmitti heidän puolesta. Tottakai maksoimme hyvän tipin ja kellarista mies kaivoi viinipullot kainaloon niille kenelle kelpasi. Taloyhtiö tuli myös vastaan ja korvaa meille sen kuusisataa frangia turhasta odottelusta.
Ikinä ei olla oltu muuton jälkeen niin väsyneitä, mutta selvittiin.. Nyt tavarat on purettu ja löytäneet paikoilleen. Onneksi saimme vielä ylimääräisen sängyn ja vaatekaapin muuttomiesten matkaan. Nyt tuntuu hyvältä ja olo kevyen onnelliselta.
Todellakin toivon, että teidän muutto sujuu onnellisimmissa merkeissä. Kaikkea hyvää uuteen kotiin ja uuden elämänpolun luomiseen Amsterdamissa! :)
Heippa, ugh – kuulostaa aikamoiselta rumbalta. Muutot ovat aina aikamoisia puristuksia, mutta maasta toiseen muutot ovat kyllä oma lukunsa.
Suomessa sitä on tottunut, että kaverit ovat auttamassa, mutta nyt kun olin ranskalaisten muuttojamppojen ja hollantilaisten välissä tulkkina, tuntui kuin kaksi maailmaa olisi kohdanneet. Hollantilaiset ehtivät olla meillä 10 minuuttia ennen kuin he alkoivat valittamaan ranskalaisten tehottomuudesta toimia. Yritin olla diplomaattinen ja hymyillä koko päivän ja tsempata muuttojamppoja, sillä kämppä piti saada tyhjäksi. Ranskalaiset toki katosivat syömään ja olisivat lähteneet pois klo:17 mutta hollantilaiset pyysivät sanomaan, että “we don’t f’***** finish until the home is empty” :D
Ihana kuulla, että siellä alkaa kaikki olemaan paikoillaan, niin täälläkin. Olo on tosiaan kevyt kun kaikki meni suhteellisen kivuttomasti.
Ihanaa uutta viikkoa sinne <3
Tsemppiä muuttoon ja onnea uuteen kotiin!:) Hei saisiko udella lisätietoja tuossa kuvassa näkyvästä valkoisesta sohvapöydästä?:)
Heippa, toki saat .)
Se on Gervasonin pöytä ja se on ostettu kolme vuotta sitten. Se on todella kiva pöytä ja olen todella tykästynyt siihen edelleen :)
Hello Sofie,
Olen lukenut blogiasi jo jonkun aikaa. Etenkin esteettisyys ja kauniit kuvat sekä jutut matkoistasi miellyttävät. Seuraan myös mielenkiinnolla muuttoasi Amsterdamiin. Kaupunki josta pidän valtavasti. Kuten tykkäsin itse Pariisista myös (asuin siellä lähes 6v) Ranskassa olen asunut jo yli 17v ja minulla on ranskalainen mies sekä lapset . Enkä voi kyllä samaistua ihan kaikkeen mitä Ranskasta blogissasi kerrot. Itse koen että monet asiat sujuvat täällä nopeammin ja helpommin kuin Suomessa (joitain byrokraattisia juttuja lukuunottamatta) . Suomessa ollaan välillä tietyissä asioissa aivan toivottoman hitaita ja saamattomia kun taas ranskalaisten energisyys on mielestäni aivan toista luokkaa! En tiedä johtuuko tämä taustastasi mutta olen usein huomannut sinun vertaavan kuinka hyvin Suomessa ovat asiat verrattuna muualle ja tuo asetelma tuntuu välillä vähän naiivilta koska näin yksiviivaisesti eivät asiat usein mene . Olen välillä jopa ihnetellyt miksi olet lähtenyt Suomesta pois koska selvästi ihannoit Suomea niin kovasti ? Onhan Suomessa toki paljon hyvää mutta vain yhtenä esimerkkinä esim terveydenhuolto, hoitoon pääsy ja hoitoihin saadut korvaukset ovat Ranskassa aivan toista luokkaa.
Mietin myös kuinka usein puhut epätasa-arvosta yhteiskunnassa ja kuinka et hyväksy sitä mutta kuitenkin vaikutat itse olevan aika etuoikeutetussa asemassa. Oletko koskaan ajatellut asioita tältä kannalta?
Luen edelleen mielellään blogiasi mut halusin vaan tuoda esille nämä muutamat ‘häiritsevät’ asiat /yksityiskohdat.
Kaikkea hyvää sulle ja tsemppiä muuttoon ! ;-)
Mary
Heippa Mary ja kiitos kommenteistasi <3
Luulen, että minulle nämä Ranskan epäkohdat tulevat esiin kovin karkeasti sen takia, että olen ollut suhteellisen edityksellisellä alalla ennen ja en voinut ymmärtää sitä että ranskalaiset ovat niin hierarkisia ja vanhoillisia varsinkin työpaikalla. Toki riippuu paikasta, mutta mitä itse koin sekä mitä kuulin ystäviltäni, en voinut ymmärtää esimerkiksi sitä että ihmiset printtaavat emaileja tai että töitä ei tehdä yhdessä.
Suurin ongelmani ehkä minulle oli terrorismi ja saasteet. Sen marraskuun 2015 yön jälkeen kun juoksin ravintolasta kotiin, en enää voinut olla Pariisissa. En enää kertakaikkiaan pystynyt menemään metroon tai olemaan missään julkisilla paikoilla ruuhkaaikoina. Etelä-Ranksassa koin olevani jollain lailla turvassa kun sain olla pienessä kylässäni, mutta Pariisi minulle oli jollain lailla vaikea kaupunki olla sen jälkeen kun juoksin kotiin. Pariisi on ihana kaupunki lomalle, mutta asuminen siellä on todella haasteellista. Minua ahdisti kun menin aamulenkille, niin tuntui kuin olisin hengittänyt tupakansavua. Asia on eri jos ei asu keskustassa, mutta lentokentän takia meidän piti asua hyvin yhteyksien päässä.
Ranskassa on paljon hyvää ja kulttuurillinen edistyksellisyys on aivan omaa luokkaansa. Muuten taas kun mietin omaa taustaani, olin kuin öljy joka yritti sekoittua veden kanssa.
Tiedän, että olen monessa asiassa etuoikeutettu ja sen takia minua harmitti esimerkiksi viime viikolla meidän muuttomiehen puolesta joka teki ranskalaiselle firmalle töitä. Hänellä ei ollut kunnon turvakenkiä eikä kunnon työlupaa voimassa kun tätä asiaa selvittelin. Olin niin surullinen, että miten maa joka on monelta kantilta niin kaunis, kohtelee ulkomaalaisia toisen luokan kansalaisina. Olen pahoillani, mutta näin olen monesti kokenut.
Muuttaisin Suomeen heti huomenna jos voisin, mutta mieheni työpaikka ei anna meille lupaa muuttaa Suomeen huoojen yhteyksien takia. Vaihtoehdot olivat Amsterdam tai Brysseli.
Toivottavasti en ole loukannut sinua, mutta olen vain ollut ihan äärettömän surullinen Pariisissa enkä ole pystynyt näkemään itseäni Ranskassa enää pariin vuoteen. Rakastan Ranskalaista menoa monelta kantilta, mutta arkena en vain näe minua siellä. Että saisin elämän jonka haluaisin, asuntoon pitäisi pulittaa 1,5 miljoonaa euroa enkä siltikään olisi tyytyväinen sillä saasteet tulisivat vastaan joka aamu kun menisin ulos. En ikinä esimerkiksi pystyisi miettimään perhe-elämää Pariisissa.