Brave little woman

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen aloittanut tämän postauksen kirjoittamisen muutaman kerran. Olen miettinyt miten kirjoitan vai kirjoitanko ollenkaan. Vähän aikaa sitten kerroin teille yhden suurimman haaveistani tulleen toteen. Tänään kerron teille siitä miten yhteiset haaveet häilyvät ja tilalle tulee omia haaveita.

Uskon, että te olette tästä jo vähän rivien väleistä lukeneet tai muuten sen jollain lailla aistineet. Uskon myös, että nyt te viimeistään ymmärrätte mistä kirjoitan. Yli kahdeksan vuotta on mennyt kepeästi eteenpäin, mutta jossain vaiheessa oli vain tehtävä päätös minne mennä, yksin vai yhdessä. Se päätös ei ole ollut kepeä eikä syntynyt yhdessä yössä, viikossa, tai kuukaudessa. Tällaiset päätökset vievät hetken jos toisenkin eikä se tie aina ihan kevyt sitten loppujen lopuksi ole ollut.

Nämä ovat todella surullisia asioita, kun huomataan että halutaan elämältä vähän eri asioita. Kahdeksan vuotta on kumminkin minun elämästäni pitkä aika, mutta vaikka miten se kolmonen ja nolla kolkuttelee, on minulla vielä kymmeniä vuosia ja onnellisia hetkiä varmasti edessä. Yksin tai yhdessä. Nyt olen kumminkin yksin.

Yksin. Se kuulostaa jollain lailla niin kamalan surulliselta tai lopulliselta. Tällaisina hetkinä kumminkin pitää aina miettiä, että tämä ei ole loppu, vaan jonkun muun alku. Muistan kun kirjoitin teille tästä asiasta noin kaksi vuotta sitten kun aloin huomata kaveripiirissäni kahta eri koulukuntaa, toiset laittoivat kaasun pohjan ja kurvasivat alttarille, kun taas toiset painoivat jarrun pohjaan ja lähtivät eri suuntiin. Nyt olin itse siinä tilanteessa.

Toivon, että ymmärrätte että tämä oli minulle aika vaikea suupala kirjoittaa blogiini. Enhän jaa täällä mitään muutakaan kovin henkilökohtaista. Erostani on jo jokunen tovi ja blogi on pysynyt ihan ennallaan tähänkin asti, eli Sohveilut jatkuvat niin kuin kaikki muukin. Minusta ei tarvitse kantaa huolta, minulla on kaikki hyvin. Minulla on rakkaita ympärillä ja mielenkiintoisia työjuttuja, joihin haluan nyt keskittyä. Sohvilla on kaikki hyvin, Sohvi on kumminkin  Jennin tapaan pieni urhea nainen <3

You may also like

81 Comments

  1. Taidan ensimmäistä kertaa kommentoida blogiasi. Tahdoin vain sanoa, että onneksi asioilla on tapana järjestyä, vaikka se ei aina siltä tunnu. Niin kuin kirjoitit, tämä ei ole loppu, vaan jopa todennäköisesti jonkun vielä paremman alku. Aurinkoista keskiviikkoa Sohvi!

    1. Heippa!

      Juurikin näin :)

      Joskus pitää luopua jostakin, että voi saada vielä jotain parempaa.

      Ja kun maali ei ole sama minne tähdätään, niin parempi lopettaa pelaaminen.

  2. Ensimmäistä kertaa kommentoin. Olen pahoillani tapahtuneesta ja haluan toivottaa jaksamista. Ihanat uudet asiat odottavat sinua kunhan ensin hyvästelet menneet rauhassa. Niin ja you are never alone <3

    1. Kiitos paljon ymmärryksestä ja sanoista. Olen yltiöpositiivinen ihminen ja katson näissäkin asioissa aina sitä valoisampaa puolta :)

      I know I’m not <3

  3. Näitä on niin ikävä kuulla aina mutta hienoa että sinä ymmärrät tuon “tämä on jonkun uuden alku”. Itse olen opetellut tätä vielä näin puolenvuoden jälkeen kun sain uutisen että mies ei haluakaan enää jatkaa yhteiseloa..välillä viha ja suru purkautuu suurestkin, mutta ihminen on vahva ♡ jaksamista sinulle murunen :)

  4. Tsemppiä! Varmasti pitkän suhteen jälkeen menee pieni hetki, että tottuu uuteen tilanteeseen. Minä kyllä arvostan sitä, että rohkeasti lähtee eri teille, jos nykyinen suhde ei tuo onnea. Välillä tuntuu, että liian moni pysyy suhteessa vain tavan tai ulkoisten paineiden vuoksi. Kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen aukeaa! :)

    1. Niin kuin sen jo kirjoitin, niin ei siinä oikein voi muuta tehdä kun jos toinen haluaa lapsia ja minä tehdä töitä. Kun tulevaisuuden suunnitelmat ovat aivan erilaiset, niin parempi lähteä eri teille :)

      Totta kai minullakin oli niitä paineita. Olenhan nainen “siinä iässä”, mutta kun se kello ei vain tikitä.

      Juuri näin, nyt voin keskittyä minulle tärkeimpiin asioihin rauhassa :)

  5. Kirjoituksesi kosketti, koska olen tänä kesänä ollut samanlaisessa tilanteessa. Yhteisiä vuosi ei ollut takana ihan yhtä monta kuin teillä, mutta fiilikset ovat olleet samat. Onneksi täälläkin surullisuuden ja lopullisuuden tunteiden tilalle on tullut vahva tunne selviytymisestä.

    Kirjoitit hienosti kipeästä asiasta, kiitos että jaoit sen kanssamme. Kommentoin ensimmäistä kertaa blogiasi, koska halusin kertoa, miten lähelle minua kirjoituksesi osui ja tietenkin, toivoa sinulle paljon onnea ja kaikkea hyvää tulevaisuuteesi, sitä varmasti on luvassa. :)

  6. Ihmiset kasvavat niin helposti eri suuntiin tämän ikäisinä, vaikka kaikki olisikin “hyvin”.
    Vajaa kymmenen vuotta kahden ja kolmenkymmenen välissä voisi yhtä hyvin olla puoli vuosisataa. En tiedä kummin teille kävi, mutta siinä tilanteessa on yhtä vaikea lähteä kuin tulla jätetyksi, tehdä ne tarpeelliset päätökset. Olemalla rohkea ja päättäväinen nyt, elämä voi muuttua niin paljon ja niin kovin erilaiseksi kuin koskaan itse uskalsi kuvitella :)

    1. Niin ja kun se ‘fine’ ei nyt oikein ole loppuelämän kannalta oikein riitä.

      Niin totta kai. Meiltä odotettin lapsia ja häitä niin paljon. Elämä vain vei meitä niin eri suuntiin.

      Kaikki ovat jollain lailla niin surullisia. Mutta kun tässä tilassa pitää ajatella juuri noin kuin sinä sanoit. Antaa elämän viedä ja nauttia hetkestä, ihan koko elämästä :)

    1. Niin, kai niihin omiin tavoitteisiini tämä koko homma kaatuikin. Pidän omista unelmistani kiinni ja niihin ei nyt mahtunut kenenkään toisen unelmia..

      Tiedän, että en ole. Minulla on ihania ystäviä + te kaikki virtuaalikaverini :)

  7. <3 Arvostan, että jaoit tilanteesi avoimesti ja rohkeasti. Olen samaa mieltä Caran kanssa. Rohkeiden askeleiden ottaminen, niin vaikealta kun se siinä hetkessä tuntuu, on pitkän päälle niin paljon parempi ratkaisu kuin jäädä onnettomaan tilanteeseen vain tottumuksen vuoksi. Eihän se silti helppoa ole ja itselle täytyy antaa aikaa sopeutua. Susta huokuu kilometrin päähän, että olet vahva, poikkeuksellisen elämäniloinen nainen, joka löytää ihan varmasti uuden, vielä paremman suunnan elämässä. Halaus, voimia ja aurinkoisia ajatuksia!

    1. Niin, en vain halunnut herätä siitä tilanteesta että olisin 40, huonossa parisuhteessa ja lapsien kanssa. Kun jotkut asiat eivät ole meant to be, niin pitää vain uskaltaa lähteä etsimän jotain mikä on.

      Joskus on oikeasti ihan hyvä pysähtyä ja miettiä mitä tältä elämältä haluaa.

  8. Iso halaus <3 Olen rivien välistä jonkinlaista haikeutta ollut havaitsevinani. Olet rohkea ja urhea nainen, kun jaat yksityisimmän meidän kanssamme. Paljon voimia sinulle käydä läpi tämä elämänvaihe ja mennä kohti uutta – sinä et ole yksin, sillä meitä on täällä paljon, jotka lähettävät sinulle energiaa! <3

    1. Niin vähän arvelinkin, olen saanut teiltä sähköpostia jo muutamaan otteeseen :)

      Niin, mietin tätä monesti että kerronko. Mutta olisihan se ollut vähän kummallista jos olisin sivuuttanut aiheen ihan kokonaan?

      Kiitos ja ihanaa syksyä pohjoiseen :)

  9. Haluan uskoa, että kaikki menee niin kuin on tarkoitettu. Tilanteeni oli aivan samanlainen kuin sinunkin. Kahdeksan vuoden jälkeen oli aika miettiä, mihin suuntaan haluaa mennä ja tiemme erosivat. Elin elämäni rankimman talven. Olen oppinut itsestäni valtavasti ja huomannut, että elämä kantaa. Toivottavasti meistä kumpikin löytää uuden onnen. On se sitten yksin tai yhdessä jonkun kanssa. Voimia, niitä nimittäin tarvitaan aika pitkänkin aikaa <3

    1. Niin minäkin. Asioilla on tapana järjestyä. Ei mikään asia voi jäädä vain leijailemaan. Tarinasi on hyvin samanlainen mitä ympärilläni tapahtuu koko ajan. Tämä on “se” ikä.

      Minäkin toivon ja sydämessani uskon niin :)

  10. On ollut aikoja, joilloin on suunniteltu elämää eteenpäin ja luotettu siihen, että tietää suurin piirtein, missä on vaikka puolen vuoden kuluttua. Kun tilanteet muuttuu, oli se sitten pitkään harkittu yhteinen päätös tai toisaalta yhtä yllättävä kuin aamuaurinko vasten unisia silmiä, on olo aika tyhjä. Tuntuu kuin sydämestä puuttuisi pala ja aikatauluun olisi jäänyt iso aukko. Huomaat mieluummin istuvasi ystävän vessan lattialla katselemassa, kun hän kuuraa pyttyä, kuin olevasi yksin. Itsetunto on maissa ja identiteetti hukassa. Luota kuitenkin itseesi, luota teihin molempiin, luota siihen, että päästös oli oikea. Ole positiivinen, sinä olet hyvä, sinä olet riittävä, sinun elämäsi on ihanaa. Uskalla iloita pienistä asioista – ne eheyttävät. Älä vedä mustaa pilveä ylläsi, vaan usko parempaa huomiseen. Jenni on ihana, sinä olet ihana, minäkin olen ihana – olemme pieniä urheita naisia ja me vielä näytetään niille kaikille!

    1. Voi miten ihana olet <3

      Olen kyllä maailman onnekkain ihminen teidän lukijoideni takia. Siis ihan oikeasti <3

      Kyllä- sinä olet ihana!

      Korkeilla koroilla ja standardeilla eteenpäin, eiks jee?

      1. Juuri näin! Uskon, että meidän on parempi olla omillamme ja itsenäisiä, kuin henkilön kanssa, joka ei enää tunnu oikealta. Ei pidä tyytyä – elämä on sellaiseen ihan liian lyhyt. Aurinkoista syksyä kaunis! <3

  11. Tiedän kokemuksesta (10 vuoden jälkeen) että tuollainen päätös en yksi elämän vaikeimmista. Paljon tsemppiä! Aika eron jälkeen ja erilleen muuton jälkeen oli todella raskasta aikaa, mutta ystävien avulla selvisin ja yllättävän nopeasti aloin viihtyä ihan omassa kodissani :D Päivä kerralla! Olet rohkea! :)

  12. Paljon halauksia täältä Shanghaistakin, isoja rutistuksia. Tuo on ollut todella rohkea päätös teiltä molemmilta, eikä välttämättä se helpoin edes, mutta oikea.

    1. Xie xie <3 Niin, sinä pitkään blogiani lukeneena varmasti olet ymmärtänyt mistä se "kenkä" on puristanut.

      "Do what is right, not what is easy" <3

  13. <3 Voimahalit :) Me ollaan täällä sinua varten, et ole yksin :) Muutetaan kanssasi ja koetaan elämän ilot ja surut yhdessä! Olet rohkea kun kerroit, kiitos :)

    1. Virtuaalirutistukset <3

      Tiedän, että te olette. Kiva kun muutatte mimmeihin kanssani. Siellä ei puhuta raksuista, vaan Sohvista.

      Sinä olet lukenut blogiani ehkä kauiten ja jaksanut kommentoida hyvin ahkerasti. Meinasin itseasiassa laittaa sinulle mailia ja kysyä, että olisiko tämä sinulle relevantti tieto vai kannattaisiko jättää kirjoittamatta :)

  14. Hei Sohvi. Toivon sinulle paljon hyvää elämääsi. Vaikutat aidolta ja ihanalta ihmiseltä, ja haluan kertoa, että kirjoituksesi antavat paljon lohtua, inspiraatiota ja iloa meille lukijoille. Olen myös itse uuden elämän kynnyksellä, viiden vuoden yhteiselon jälkeen. Nämä viisi vuotta ovat kasvattaneet minua ihmisenä enemmän kuin aiemmat 20 yhteensä; ne ovat muokanneet minut ihmiseksi, joka olen tänä päivänä. Siksi tuntuukin valtavalta muutokselta jatkaa elämää yksin, kaikkien niiden odotusten ja toiveiden jälkeen. Samaan aikaan olen varovaisen utelias, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Pidetään päät pystyssä ja tehdään määrätietoisesti töitä niiden asioiden eteen mitä haluamme! Nyt on hyvä aika arvioida mitä todella elämältään haluaa ja suunnata tiensä niitä asioita kohti :) Aurinkoista päivää sinulle!

    1. Niin, aina se elämä ei mene sen oman käsikirjoituksen mukaan, mutta onneksi kappaleita voi aina kirjoittaa udelleen ja keksiä uuden lopun.

      Olen niin pahoillani. En oikein tiedä mitä sanoa. Ollaan yhdessä varovaisia, baby steps. Tai sitten jos tuntuu että on aika ottaa harppauksia, niin anna mennä! Elämää tämä vain on :)Itse ainakin ajattelen niin. Juurikin niin, töihin aion nyt keskittyä koko sydämestäni <3 Minulla on maailman ihanimmat työt niin parempaa ajanvietettä en itsellni tiedä :)

      Aurinkoa ja onnellisia pilviä <3

  15. Tsemppiä sinne sylikaupalla. Ymmärrän tilanteesi enemmän kuin hyvin… nämä asiat kun ovat vaikeita ilman, että niitä joutuu bloggarina näinkin julkisesti työstämään… Uskon että päätös on vaikeudestaan huolimatta mietitty ja uskon myös, että usko siihen ja uudet toteutumassa olevat haaveesi kantavat sinua elämässä vielä pitkälle. Ja ne uudet elämänvaiheet, seikkailut ja yllätykset odottavat ja löytyvät kun sinä ja sydämesi olette valmiita <3

    1. Niin, mietin että miten tämä asia oikein kannattaisi käsitellä. Ensi viikolla voitte lukea Me Naisten juttuni, niin siellä se olisi kumminkin tullut ilmi, niin parempi näin että tiedätte sen ennen kun lehti tulee..

      Minäkin uskon niin. Unelmia ja haaveita pitää olla. Ei elämässä muuten mitään järkeä ole. Aina pitää tähdätä kohti seuraavaan unelmaa, pientä sekä suurta :)

  16. Voi sinua, ihanainen♥ Jotenkin olin tätä viimeaikaisista jutuistasi aavistellutkin. En tiedä miten olin sen sieltä aistinut. Ymmärrän että tästä on ollut tosi vaikea kirjoittaa, mutta kiitos kun jaoit tämän meille. Been there done that, ja kokemuksesta voin sanoa että kyllä se siitä. Kaikenmaailman kliseitä kuulin eron jälkeen minäkin, ja ajan myötä huomasin että ne kävivät kaikki toteen. Asioilla on tapana järjestyä. Kirjoituksestasi voi aistia että olet tainnut pahimman yli jo päästäkin. Hyvä niin ja onnea “uuteen elämään”! Olet ainakin blogin perusteella vahva ja tasapainoinen ihminen, johon olisi ihana tutustua blogin ulkopuolellakin. Olen varma että löydät onnen avaimet taas ihan käden käänteessä. Nauti tästäkin hetkestä, sillä vapaus on sellaisenaankin ihana tunne.

    1. Niin, no olen sen arvannut. On ollut vaikea kirjoittaa joistain asioista kun ei ole oikein tiennyt että miten. Uskon, että helpottaa.

      Joo, tämä on ollut yli vuoden prosessi. Eli surut on ollut puserossa jo aika kauan, eli olen nyt ihan hymyssä suin.

      Kiitos niin paljon. Olipa kivasti sanottu “onnea uuteen elämään”. Kiitos <3

      Niin on, Totesin näin Pariisissa viime viikonloppuna kun elin ihan täysillä ja nautin joka hetkestä koko sydämestäni. Se on jännä tunne, en ole ikinä oikein tuntenut sitä aiemmin.

  17. Paljon tsemppiä ja halauksia! Vaatii paljon rohkeutta tehdä noin iso päätös ja vielä kirjoittaa siitä blogiin. Meillä kaikilla on kuitenkin vain yksi elämä ja se kannattaa elää täysillä; joskus se vaatii jostain luopumista. Muista kaikesta huolimatta nauttia uudesta elämäntilanteesta, siitäkin löytyy varmasti paljon hyviä asioita. Ja hyvät ystävät ovat tosiaan kullan arvoisia! Minua harmittaa, kun monet “hylkäävät” ystävänsä rakkauden huumassa, mutta tosiasia on se, että miehiä voi tulla ja mennä, mutta tosiystävät pysyvät.

    1. Tämä on ollut aika kauan jo päällä, joten olen tämän asian kanssa sinut/sohvit.

      Juurikin näin. Meillä on vain tämä yksi elämä. Löytyy löytyy. Minulla on maailman ihanimipia ystäviä ja työkavereita, en vaihtaisi heitä mihinkään tällä hetkellä <3

      Niin, kavereita ei jätetä!Minulle kaverit ovat aina olleet tosi tärkeitä ja he ovat menneet aina jollain lailla myös edelle. Ystävät kun näkevät ne kyyneleet mitkä eivät ole edes vielä pudonneet ja kuulevat naurut joita ei ole viedä edes naurettu<3

  18. Onnittelut oikeasta päätöksestä! Tein aikoinani päätöksen lähteä pitkästä suhteesta, kun huomasin entisen poikaystäväni läheisen häissä “Tahdon”- osassa ajattelevani sitä, että emme tulisi ikinä menemään naimisiin, koska en halunnut tai ollut kiinnostunut. Anna elämän viedä, se vie sinne minne haluat. Ja olen varma, että se vauvakuume sieltä vielä tulee, tiedät sen silloin kun olet syvästi rakastunut aikuisena naisena ensimmäistä kertaa.;)

  19. Pinterest ja sitaatit…pieni aavistus mutta ei sitä halunnut udella. Uusi luku elämässä, varmasti jännittävää mutta hyvällä tavalla :) Kun luopuu jostain niin tilalle tulee jotain vielä upeampaa.

    Täällä me lukijat kuljetaan rinnallasi <3

  20. Kiitos että jait tämän kanssamme. Vaikka tällaiset asiat ovat henkilökohtaisia, niistä on myös hyvä puhua ja olla rehellisiä. Saako tällainen 40+ vielä vähän viistastella ja sanoa että hyvä että teitte tämän päätöksen hyvissä ajoin? Tsemppiä!

  21. Hui, kylmät väreet.. Tuo tekstin pätkä olisi voinut olla myös omaa tekstiäni. Pari vuotta sitten olin nimittäin ihan samassa tilanteessa. Pitkä parisuhde päättyi. Ero ei sisältänyt draamaa, vaan sujui melko hyvässä hengessä. Oli tehtävä ratkaisu ja se oli varmasti oikea.

    Aika on kulunut eron jälkeen nopeasti ja edelleen olen yksin. Enää se yksin ei tunnu pahaenteiseltä, vaan olen alkanut nauttia siitä koko ajan enemmän ja enemmän. On ihanaa huomata olevansa vahva ja itsenäinen nainen. Kolmekymppiä lähestyy kovasti myös täällä ja toki välillä ajattelen mm. lapsia.. Saanko niitä koskaan?

    Olen kuitenkin päättänyt elää päivän kerrallaan. Lapsia tulee jos on tullakseen. Elämänkumppani löytyy jos on löytyäkseen.

    Elämä on ihanaa. :))

    Paljon tsemppiä sinulle! <3

  22. Onpa ikävä kuulla, ero ei koskaan ole helppo asia, vaikka se olisikin pitkällä tähtäimellä hyvä juttu. :/ Itse olin tuossa sinun kanssa samassa tilanteessa 4 vuotta sitten, kun 8 vuotta kestänyt suhde päättyi. Jos jotain tekisin toisin, niin ehkä sen, että en yrittäisi olla niin urhea vaan oikeasti antaa vaan kaiken surun ja vihan tulla. Yritin olla reipas ja nähdä asiat positiivisesti, yhtäkkiä en vain enää siihen pystynyt ja kaikki se suru ja luopumisen tuska, jonka olin padonnut, vyöryi vain takavasemmalta täysiä päälle… Yleensä se suru tuleekin vähän viiveellä, ensin tulee shokki kun ei ihmismieli pysty käsittelemään eroa niin nopeasti (onneksi näin). Mutta siis sitä vain haluan sanoa, että toivon sinulle voimia ja ymmärrystä itseäsi kohtaan niissä hetkissä, kun ei jaksa nähdä asioita positiivisesti. Toivottavasti sinulla on ympärillä ihmisiä, joille voit sanoa asiat niinkuin ne on ja olla niin heikko, kun sillä hetkellä olet. <3 Voi toki olla, että itse koet eron aivan eritavalla kuin minä, mutta halusin vain jakaa tämän asian kanssasi, sillä 8 vuotta on pitkä aika olla yhdessä. Itsellä meni surutyöhön sitten lopulta 2 vuotta, jona aikana opin itsestäni niin paljon, että jälkeenpäin ajateltuna ne kaikki vaikeat hetketkin on hyväksi.. aloitin uudestaan harrastuksen, jota aikanaan rakastin, tanssin, ja se antoi mulle paljon iloa niiden surujen keskelle. Lisäksi löysin rinnalleni ihmisen, jonka kautta ymmärrän, miksi edellinen suhde ei toiminut. :)

  23. Voimia <3
    Kuten moni muukin, itsekin olen hieman arvaillut jotakin tämän tapaista kirjoitustesi sävystä.
    Mulle tuli ero pari vuotta sitten, reilu vuosi ennen kolmekymppisiä, 12 vuoden yhteiselon jälkeen. Eli nuorena oli aloitettu, ja koko aikuisikä oltu yhdessä. Paha olo vain kasvoi liian suureksi, vaikka ulospäin näyttikin, että kaikki oli hyvin. Monta isoa asiaa kulminoitui samoihin hetkiin, ja ensimmäistä kertaa elämässäni todella tunsin olevani yksin. Isoista muista muutoksista johtuen kaveritkin olivat kaukana (fyysisesti), ja kaikesta oli selvittävä yksin. Nyt kahden vuoden jälkeen huomaan oppineeni itsestäni enemmän kuin koskaan, mutta prosessi on vielä kesken, koska koen, että minun tulee rakentaa identitettini tavallaan uudelleen. Tietenkin kaikki aiempi kulkee aina mukanani, ja on aina osa minua – sitä en ikinä kiellä – mutta silti nyt on alkamassa uusi vaihe, ja haluan tietää kuka on se, joka tekee sitä matkaa. Joku voisi sanoa kolmenkympin kriisiksi, ehkä se on totta, mutta ehkä elämä vain haluaa opettaa jotakin. Jään kuulostelemaan :-)

    Onnittelut sinulle rohkeudesta, johon hyvä olo elämässä perustuu useimmiten <3

  24. Olin samassa tilateessa reilu vuosi sitten (takana oli 14 yhteistä vuotta). Tämän vuoden aikana olen oppinut niin paljon itsestäni ja niistä asioista, mitä itse haluan. Tässä vaiheessa voin myös todeta olevani niin paljon onnellisempi ja tekeväni niitä asioita, mitä itse haluan. Voimia sulle :)

  25. <3
    Kuten sanoit, edessä on uuden alku. Vaatii voimia ja rohkeutta tehdä vaikeita päätöksiä, mitkä itselle on varmaankin kuitenkin oikeita päätöksiä. Kuitenkin hyvä, että teitte päätöksen nyt ettekä kymmenen vuoden kuluttua, jolloin päätös olisi ollut vieläkin vaikeampi.
    Kirjoituksestasi huokuu kuitenkin hyvä olosi ja hyvä niin. Tsemppiä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*