Yksi parhaimmista ystävistäni on asunut kaksi vuotta Dubaissa ja hän oli luonani pidemmän viikonlopun viime viikolla. Emme olleet nähneet vuoteen, joten oli ihana saada olla hetki hänen kanssaan ihan kahdestaan ja höpötellä kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Olen todella kiinnostunut siitä, että miten eri maat ja kaupungit vaikuttavat siihen millaisia olemme. Tiedän, että olen itse muuttunut jonkun verran, kun olen ollut Ranskassa enemmän ja huomasin myös miten ystäväni oli muuttunut Dubaissa ollessaan.
Dubai on minusta vähän niin kuin Disneyland aikuisille. Kaikki on siistiä ja kiillotettua ja kun tulee Ranskaan, ymmärrän hyvin, että kokee pienoisen kulttuurishokin. Ehkä ei ihan shokista ollut kyse, mutta monesti jouduin selittämään, että tämä on kumminkin Ranska ja kaikki ei ole yhtä siistiä täällä mitä Suomessa, Dubaissa tai vaikkapa Sveitsissä.
Ystäväni kauhisteli, että Nizzan lentokentällä on lintuja sisällä. ”Voitko kuvitella?” Noh kyllä voin ja olen niihin jo tottunut. Täällä nyt on lintuja kaikkialla ja myös kissoja ravintoloissa syömässä hiiriä. Kissoja en ymmärrä, mutta linnuille ei voi mitään. Niitä on myös omassa Carrefourissani sisällä ja sen takia en syö ikinä mitään pesemättä.
Jos saisin 50 euroa joka kerta kun huomaan, että joku jättää käyttämättä vilkkuja tai parkkeeraa ihan miten sattuu, ei meidän perheessä tarvitsisi enää kenenkään tehdä töitä. Vaikka ranskikset ovat todella jäykkiä ja pikkutarkkoja monissa asioissa, parkkeeraus otetaan todella rennosti. En tiedä miksi. Ystäväni myös huomasi tämän ja olisi melkeinpä halunnut jättää lappuja autojen ikkunoihin ja huomauttaa parkkeerauksesta.
Yksi asia mitä myös ystäväni ihmetteli, oli palvelukulttuurin puuttuminen. Hän on ehkä samanlainen (jos ei vielä enemmän) mitä minä lyhyen pinnani kanssa ja häneltä meinasi palaa hihna kiinni, kun ei tullut laskua tai kukaan tullut kyselemään, että haluammeko jotakin lisää. Palvelukulttuuri on täällä varmasti olematon, jos vertaa Dubaihin. Toki kustannukset ovat täällä ihan erilaiset sekä työsuojelulait, jonka takia täällä on aina aivan liian vähän henkilökuntaa, menit sitten, minne tahansa.
Myös palvelujen puuttumista hän ihmetteli. Dubaissa löytyy kotiinkuljetus kaikelle sekä kauneushoitolapalvelut ovat laadukkaita ja edullisia. Kaikki hoituu nopeasti eikä mitään tarvitse sen kummemmin vaatia, vaan kaikki hoituu. Ranskassa taasen montaa asiaa ei tuoda suoraan lautaselle rahaa vastaan, vaan monesti huomaa, että jokaisesta asiasta on käytävä keskustelu ennen kuin asiat etenevät. Hyvä esimerkki tästä oli talomme maalausprojekti. Keskustelua käytiin kaupunginjohtajan kanssa 6 kuukautta ja hänen väripalettinsa muuttui matkanvarrella kahteen otteeseen. Me emme saaneet talostamme vaaleaa, mutta jostain kumman syystä kadullamme on valkoiseksi maalattuja taloja. En tiedä onko kyse ollut paremmista keskustelutaidoista vai lahjonnasta, meidän talo on nyt vaaleanpunainen ja naapurin valkoinen. C’est la vie :)
4 Comments
Tässä varmaan on osaltaan kyseessä erot juuri palkoissa ja työsuojelukysymyksessä. Tippikulttuuri on olematonta ja varsinkin kerran pari paikalla käyville turisteille ei jakseta pokkuroida. Mun mielestä homma muuttuu Ranskassakin ihan totaallisesti kunhan tulee kantikseksi, ihan yllättäen alkaa kompromissit ja annosten muuttelu sujua! Toinen asia mikä ranskalaisia tarjoilijoita erottaa on se, että heistä monet ovat ihan ammattitarjoilijoita, joilla on ammattiylpeys., ja jotka tekevät työtä koko ikänsä. Monesti Ranskaan tulevilta turisteilta puuttuu myös ranskalaisen “silent service code” hallinta, ja turistit näyttäytyvätkin röyhkeiltä kun he eivät (luonnollisestikaan) ranskalaisia tapoja taida.
Dubai on kuitenkin tosi uusi ja keinotekoinen maa, jossa palvelukulttuurikin on rakentunut asukkaiden eli vaativien länkkäreiden tai vauraiden arabien mieltymysten mukaan. Työsuojelukin on monesti verrattavissa enemmän lailliseen orjakauppaan kuin muissa “länsimaassa”…
Juuri tuon orjuuttamisen takia en voisi ehkä asua Dubaissa. Näin sitä jo niin paljon Kujala Lumpurissa ja muistan aina meidän asuintalon oven avaajan. Hän oli pakistanilainen tai intialainen mies, jolla oli aivan liian isot kengät ja surullinen ilme aina kun hän avasi oven. Juska Lumpur on monelta osalta todella samanlainen mitä Dubai mutta Dubsussa näkyy varmasti vielä räikeämmin luokka- ja tuloerot .
Katsoin juuri hyvän TEDx-puheen nykyäajan orjuuttamisesta. Itselle asia tuli kasvoille kun olin ostamassa vihkisormustani ja Luxista oli vaikea löytää sormusta mikä ei tullut Antwerpenin kautta. Joo, olisin varmasti saanut samalla rahalla ison kiven, mutta en halunnut missään nimessä ottaa sormusta minkä alkuperästä ei ollut mitään tietoa. Luxissa oli kyllä todistuksia, että varat eivät mene aseisiin, mutta muunlaisia todistuksia ei ollut. Se tuntui ihan järkyttävältä, että miten tuonkaltainen “ylellisyys” on oikeasti ihan todella karmaiseva business.
Valitettavasti kaikki eivät näitä asioita paljoa mieti ja myönnän että itsekään en aina mieti mistä vaatteeni ostan. Vaikka isot ketjut miten sanovat, että he maksavat palkkaa, mutta se minkälaisissa oloissa työntekijät kokoavat elektroniikkaa ja ompelevat vaatteita, ei kukaan voi valvoa. Niin surullista.
Näistä maiden eroista on todella mielenkiintoista lukea. Tiedostan, että täällä Suomessa on moni asia paremmin, kuin jossain muualla ja tiedän myös, että joissain asioissa ihmetellään suomalaista leväperäisyyttä. Minä en ole matkustanut muualla, kuin Ruotsissa ja Virossa. Ja silti koin melkoisen kulttuurishokin nuorempana, kun matkustimme pidemmälle Viroon, jossa köyhyys oli jotain sellaista, mitä ei normaalioloissa elänyt suomalaisteini voinut käsittää.
Haha aivan mahtava se talon väri.
Se on kyllä totta kaikissa maissa on tavat eri, mutta sekin on se hauska juttu kun lähtee ulkomaille että kaikki ei ole samaa.
Mutta se on myös välillä ärsyttävää!