.jpg)
Hei, minulla on kaikki hyvin, olen vain elänyt normaalia arkea kokeiluna, että millaista onkaan olla ilman blogia. Chicagossa yksin ollessani tajusin sen, että en ole elänyt normaalia arkea (onko sellaista edes) viimeiseen kolmeen vuoteen. En ole elänyt hetkessä, enkä ehkä ole pystynyt nauttimaan pienistä jutuista blogini takia. Vaikka blogi miten ihana onkin, vie se aivan kaiken vapaa-aikani.
Tulen normaalisti kotiin klo:18 aikoihin, jolloin muut rientävät salille, näkemään ystäviään, syömään, elokuviin jne. Minä taasen, avaan koneen ja muokkailen kuvia ja tekstejä aina klo: 23 asti jonka jälkeen menen nukkumaan. Arkisin minun iltani ovat pääpiirteittäin täyttyneet noista asioista. Viikonloppuisin otan taasen kuvat seuraavalle viikolle, siivoan ja pyykkään ja suunnittelen seuraavan viikon.
Viime viikolla kävin neljä, NELJÄ, kertaa ulkona syömässä, elokuvissa, kahvilla, näin ystäviäni, enkä edes siivonnut sunnuntaina. En kantanut kameraa mukanani ollenkaan, syönyt kylmettynyttä ruokaa ja olin jollain lailla muutenkin ehkä paremmin läsnä kuin pitkään aikaan. En postaillut Instagramiin, pinnaillut, twiittaillut tai käynyt edes FB:ssa. Olin siis ihan ulkona somesta ja normaalista elämästäni.
Tämä oli siis ensimmäinen blogilomani kolmeen vuoteen, mutta nyt olen kumminkin palannut. Tästä lähtien yritän parantaa tapani ja tehdä arkisinkin muuta kuin kököttää 17 tuntia koneen ääressä päivittäin. Olen sen itselleni ja ystävilleni velkaa<3
10 Comments
Hienoa, että olet pitänyt lomaa myös blogista. Olen aina välillä ihmetellyt miten ihmeessä jotkut kerkiävät bloggaamaan joka päivä upeilla kuvilla ja hiotuilla teksteillä ja silti pystyvät elämään myös sitä normaalia elämää kodin, ystävien ja kotitöiden puristuksessa. Kirjoituksesi avaa hyvin sen, mitä se laadukas sisältö vaatii. Meillä kaikilla on vaan se 24h vuorokaudessa.
Itse palasin syksyllä töihin muutaman kotiäitivuoden jälkeen ja olen huomannut, että bloggaaminen ei vaan viikolla enää onnistu. Töiden jälkeen haluan antaa huomioni ennemmin lapsille kuin tietokoneelle. Piti etsiä uudelleen tähän elämäntilanteeseen sopiva tahti blogata…
Iina http://life-order.blogspot.fi
Hyvä sinä! Olen myöskin yrittänyt rajoittaa some aikaani ainoastaan näihin vapaapäivän aamuihin, kun olen yksin kotona. Iltapäivisin ja iltaisin lasten ja miehen ollessa kotona / hereillä olen keskittynyt heihin. Uskon, että on tärkeätä asettaa itselleen rajat, muuten käy helposti juuri niin, että muu elämä unohtuu.
http://entajosalkaisit.blogspot.fi/
Ohhoh! Tuntuu hurjalta, että treidaat normielämässä ystäväsi blogin pitoon. Rajoittamainen vaikuttaa enemmän kuin järkevältä. Ja se, että elät hetkessä miettimättä mitä blogikaverit tästä nyt sanoisivat….
Tästä muuten voidaan päätellä mihin monta kertaa viikossa postaavan Kalastajan vaimon aika hupenee. Pukeutuukohan hän aamuisin töitä vain blogia varten. Hhmmmm. :)
Heippa!
Niin tai olen halunnut kokeilla millaista se on. Huomasin kyllä että en voisi olla ilman blogiani-tämä kun on se oma elämäntapani. Tämä marraskuu on vaan niin kamala kuukausi tämän valon takia, tai sen kun sitä ei ole. On tosi vaikea saada mitään kuvia ja heti jos on yhden viikonlopun poissa niin kuvausmahdollisuudet olivat siinä.
Niin, kuvia muokkaillessa meni tänäkin iltana 2,5 h ja teksti on edelleen kirjoittamatta :D
Niinhän se on. Päivätyöni ehdoilla bloggaan ja onneksi osaan olla stressaamatta tästä bloggaamisesta, sillä muuten ei mistään tulisi mitään. Tätä blogia kirjoitellaan silloin kun se tuntuu hyvältä, ei hampaat irvessä :)
Hip hei,
Niin, some kun on selainen että se vie mennessään. FB:n olen tosi kyllästynyt. Käyn siellä enää muutaman kerran viikossa muissa kuin blogijutuissa. Instagramiin ja Twitteriin olen tosin aika koukussa :)
Jep, juurikin näin. Pitää muistaa elää, ei vain dokumentoida sitä elämää :)
Kiitos kun kirjoitit myös bloggaajan arjesta! Olen usein miettinyt miten bloggaajilla riittää aikaa ja energiaa kirjoitella ja postailla niin upeita juttuja koko ajan. Itse olisin ihan solmussa, jos koko ajan pitäisi miettiä mikä olisi uusi kiva juttu blogia varten. Muista nauttia omasta elämästä ja tee sinulle parhaiten sopivia ratkaisuja! Blogimaailma taitaa olla myös aika raskas paikka välillä, odotukset kasvavat turhankin korkeiksi. Mukavaa joulunodotusta! Täällä kyllä ymmärretään blogi-loman tarve, joten älä turhaan huolehdi :)
Viisaita, viisaita sanoja Sofié! Sinä olet tärkein itsellesi. Toki blogi on tärkeä, mutta kyllä iltoihisi pitää mahtua muutakin – elämä ei ole tietokoneessa. Sanon näin, vaikka nautin suunnattomasti postauksistasi ;) Ihanaa joulun odotusta! <3
t. Tarja
PS: Anteeksi, etten ole kommentoinut pitkään pitkään aikaan. Elämä on… hektistä… Vuorokaudesta loppuivat tunnit jo ajat sitten, olen karsinut oman ulkoiluni ja liikuntani lähes kokonaan pois, koska en vain ehdi. Siksi en toivo sinulle samaa ;) Pidä huolta itsestäsi!
PS:PS: Karmea tuo lasiseinäinen hissi! Hui! t. nimimerkki: Korkeanpaikan kammo
En sanoisi ihan, että treidaan, mutta jotkut ystävyyssuhteet ovat jääneet blogin takia kokonaan pois. Parhaimmat ystävät säilyvät tottakai, mutta ei ole aikaa sellaisiin ylimääräisiin hengailuihin. Parempi focustaa siihen mikä on tärkeintä <3
Saan esimerkiksi päivässä 50 blogimailia oikeat työmailini siihen päälle. En enää edes lue blogimailiani kuin kerran viikossa, sillä se täyttyy kaikemaailman kutsuista ja uutiskirjeistä. Jos jotkut yritykset haluavat tehdä kanssani yhteistyötä he tietävät työmailini jota luen. Aika ei vain riitä.
Ei minua kiinnosta mitä muut ajattelevat jos en postaa, se on ihan oma asiani :)
En osaa sanoa Johannan työmäärästä, mutta itse kun muokkaan kuvia ja kokkaan, niin siihen se aika hupenee, ei niinkään siihen itse kirjottamiseen. Ruoanlaitto kun on aikaa vievää puuhaa :)
Oleppas hyvä, teen sen mielelläni sillä monella on varsin vääristynyt kuva arjestani ja elämästäni :)
Jos en olisi joskus yliopistoaikoina blogiani alottanut, niin tällä hetkellä tuskin se edes tulisi mieleen. Tämän on elämäntapani :)
Jep jep, muistan kyllä. Se on varma ja niin olen tehnytkin. Olen todella onnellinen tällä hetkellä ja sen takia blogi on jäänytkin vähän vähemmälle kun olen elänyt, enkä vain dokumentoinut :)
Yeps, niin olen :)
Ja ihan voin rehellisesti sanoa, että tämä marraskuu on ollut joka vuosi blogissani se hiljaisin kuukausi valonpuutteen takia. Kiitos – lähden joulua karkuun ulkomaille <3
Älä nyt ihmeessä pyytele anteeksi! I totally understand darling. Ei tarvitse olla huolissani minusta – minulla on kaikki paremmin kuin todella pitkään aikaan <3
pps. Hahaha, jep se ei ehkä ole ihan korkeanpaikankammoisille ihmisille :)