Kaipaatteko matkavikkejä?

On hauska huomata, että edelleen vuosi toisensa jälkeen saan aina näin joulun alla sähköpostiini kyselyitä Malesiasta. Ilmeisesti moni teistä on myös matkaamassa sinne tänä vuonna sillä minulta on kysytty siitä paljon. Kun aika on kumminkin rajallista, niin kertoilen Malesiasta mieluummin tänne kun vastaan jokaiseen sähköpostiin erikseen. Lisäkysymyksiä voitte sitten laittaa kommenttikenttään. 

Aasiassa reissatessani ei matka todellakaan minun kohdallani ollut viiden tähden lomailua, vaan vähän kaikkea muuta. Kuala Lumpurin asunto tosin täytti kaikki länsimaisen elämän vaatimukset, myös tuon kauniin näkymän Petronas Towereihin, mutta muuten mentiin suhteellisen rennosti torakoiden ja muiden kanssa matkustellen. 

Ehdoton suosikkini kaikista paikoista oli joko Borneo tai Sumatra. Paikat olivat totta kai osittain todella alkeellisia, mutta niissä oikeasti ymmärsin ehkä sen kaikista tärkeimmän, ihmisillä ei ollut oikeasti yhtään mitään, mutta silti heillä oli kaikki. Lähimmäiset ja jonkunlainen koti. 

Borneolla kiivettiin myös Kaakkois-Aasian huipulle. Itse tosin jäin huipun saavuttamatta mutta kipusin yhden päivän aikana yli 3000 metriin ja juoksin kelloa vasten vielä saman päivän aikana alas. Opiskelijana kun ei halunnut maksaa yhtään mistään ylimääräisestä yöpymisestä vuorella, niin mieluummin sitten tultiin alas pimeässä. Ja tätä en siis todellakaan suosittele. Maksakaa se 50 euroa siellä vuorella nukkumisesta ;)

Tiomanin saari ja ranta nimeltä Juara oli myös yksi ainutlaatuisimmista paikoista missä olen koskaan käynyt. Harvemmin pääsee paikkaan, jossa heti mökin takaa avautuu joki viidakkoon ja puissa on apinoiden lisäksi käärmeitä, vedessä rauskuja ja kilpikonnia ja maalla ties mitä. Tiomanille ei tosin näin joulun aikaan kannata sadekauden takia mennä. Surukseni pelkään vain, että Juaralta ei enää löydy niitä pikkuisia mökkejä, vaan että sinne on rakennettu hotelleja.  Toivon niin kovasti, että näin ei ole käynyt. Tuollaisiin luonnon omiin paratiiseihin kun ei saisi nousta yhtään hotellia, vaan ”vähän vinoon” rakennettuja mökkejä.

Näin talven tullen tulee aina suuri ikävä elämää Aasiassa. Sitä fiilistä kun työntää jalat hiekkaan ja miten hiekka polttelee varpaita. Niitä pieniä kulttuurishokkeja muslimimaassa asuttaessa. Yöbussissa pelkäämistä. Hurjia ukkosmyrskyjä. Taivaallista ja terveellistä ruokaa. Ihmisten tapaamisia ympäri maailmaa. Ikävä jopa niitä 16 tunnin junareissuja, jotka vietin käsidesillä lattiaa pesten, jotta torakat pysyisivät poissa.

Tänä talvena en tosin kauas ole karkaamassa, sillä minulla on viikko talvilomaa. Jonnekin lähelle ajattelin silti lähteä. Paikkaa en ole vielä valinnut, mutta uskon, että Euroopassa pysyn. Kaupunkilomailu on kumminkin enemmän minua kuin rantalomailu. Niin, ja kyllä täältäkin löytyy niitä torakoita joiden kanssa matkustella :)