Elämä ulkomailla tarkoittaa usein kompromisseja

Avec Sofié blog Amsterdam living expat life

Sain tänä aamuna viestin Instagramissa ja kysyin teiltä, että haluaisitteko lukea ulkomailla asumisesta. Minun piti itseasiassa kirjoittaa ihan muusta aiheesta, mutta koska aihe on usein mielessä ja saan siitä paljon kysymyksiä, ajattelin kirjoittaa hieman fiiliksiä Ranskasta nyt kun olemme asuneet Hollannissa hivenen kauemmin.

”Moikka! Kirjoittaessasi ystäviesi häistä ja kaikkia juttuja miehestäsi ja sinusta ja teidän asumisesta ulkomailla jne, niin mietin, että mistä tiesit, että hän on se oikea? Huolimatta siitä, että hän matkustelee paljon ja on poissa kotoa ja arki ja asuminen on niin sidottu hänen työhönsä ym. Vaikutat itsenäiseltä ja vahvalta ja mietin mitkä tekijät sinusta on ratkaisevia taas tässä kysymyksessä. Itse näiden asioiden kanssa painin tällä hetkellä”.

Avec Sofié blog Amsterdam living expat life

 

Avec Sofié blog Amsterdam living expat life

Kun palasin sunnuntaina Suomesta kotiin, olo oli itkuinen ja maanantain vesisade, rikki mennyt lattialämmitys, viikko yksin kotona sekä pimenevät illat eivät tuntuneet kovinkaan mieltäylentäviltä. Aika Suomessa oli ollut niin ihanaa ystävien ympäröimänä, joten paluu ns. omaan arkeen tuntui kuin rätti vasten kasvoja. Vaikka kaikki on Amsterdamissa ihanasti, arkea Suomessa on välillä ikävä.

Olen viimeisen viiden vuoden aikana elänyt jokseenkin aika vauhdikasta arkea. Mennyt paikasta toiseen ja etsinyt omaa paikkaani niin parisuhteessa kuin työelämässä. Kun on toisen uran armoilla, voi perheen tasapaino olla välillä vähän koetuksella. Pariisissa meidän parisuhde oli todella koetuksella ja olenkin sanonut, että tuon ajanjakson jälkeen, selviää parisuhteemme mistä vain. Välillä ihan ihmettelin, miten mieheni jaksoi katsoa itkuista olemustani ja kuunnella valitustani Pariisistani ja elämästäni. Monta kertaa hän sanoi minulle ”you need to put things into perspective” ja vaikka sitä perspektiiviä vaihdettiin, ei sitä aurinkoa löytynyt aurinkoisimpanakaan päivänä. Ei siis ole kenellekään jäänyt epäselväksi, miten Pariisi ja elämäntilanteemme ei sopinut minulle.

Avec Sofié blog Amsterdam living expat life

Ulkomailla asuminen ja eri kaupungit ovat hyvin henkilökohtaisia ja kasvattavia kokemuksia. Vaikka nyt katson kaikkea kokemaani erilaisten lasien läpi, olen hyvin tarkka, minkälaiseen tilanteeseen suostun itseni enää laittamaan. Välillä mietin, että en ollut oikein oma iloinen itseni Pariisissa ja nyt tuntuu, että olen löytänyt itseni taas uudestaan. Miehenikin on minulle sanonut, että olen taas se sama ihminen, johon hän aikoinaan rakastui.

Avec Sofié blog Amsterdam living expat life

Uskon, että tilanne olisi ollut aivan erilainen, jos olisin sopeutunut kirjoittamaan vain blogia ja meille olisi siunaantunut jälkikasvua. Kuinka elämä olisikaan ollut erilaista? Kirjoittaa ja kuvata kotona ja elää lasten kanssa Pariisissa tai Rivieralla? Joku pitää minua ihan tärähtäneenä, että valitsin ns. normaalin työn sateisessa Amsterdamissa, kun olisin voinut elää auringossa ns. helpompaa elämää. Tosiasia on kumminkin, että tämä on minulle helpompi elämä kuin se, että olisin seurannut mieheni uraa ja jäänyt itse kotiin. Toisille se sopii, minulle ei niinkään.

Olemme oppineet vuosien varrella, että kompromisseja pitää tehdä, että kumpikin on onnellinen parisuhteessa, jossa kaksi kulttuuria kohtaa. Muuten tilanne voi muuttua katkeraksi ja negatiiviseksi. Vuosi sitten kesällä sanoin mieheni esimielle, että hän on kokenut avioeron ja niin käy myös meille, jos hän ei anna meidän muuttaa. Siinä meni ehkä kahdelta jenkkimieheltä viinit väärään kurkkuun, kun laitoin asian noin, mutta viesti meni perille. Onneksi.  Kahden viikon jälkeen saimme sähköpostin ja luvan muuttaa.

Avec Sofié blog Amsterdam living expat life

 

Avec Sofié blog Amsterdam living expat life

Minun ohjeeni ihmisille, jotka miettivät ulkomaille muuttoa on, että ovatko he valmiita riskeeraamaan oman uransa. Onko maa tai kaupunki sellainen mikä sopii itselle? Jos en olisi ollut ihan varma meistä, en olisi ikimaailmassa muuttanut Pariisiin. Olimme vuoden yhdessä ennen kuin muutin ja ennätimme viettää paljon aikaa yhdessä ennen kuin muutin Ranskaan. Olihan se riski sillä olin jo vuonna 2009 kirjoittanut blogiin, että en ikimaailmassa näe itseäni asumassa Pariisissa ja oh well, sinne minä päädyin.

Elämämme on muuttunut Amsterdamissa paljon seesteisemmäksi ja yksi syy tähän on, että olen pystynyt nukkumaan taas normaalisti monen vuoden tauon jälkeen. Koen, että elämä on muutenkin enemmän sellaista, jota itse odotin. Minulla on haastava työ, ihana koti ja rauhallinen ympäristö, joka inspiroi minua joka päivä. Amsterdam ei välttämättä sovi kaikille, mutta täältä minä olen löytänyt oman kotini Suomen jälkeen. Pitkään sitä piti etsiä, mutta kaikki hyvin nyt <3

 

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

You may also like

6 Comments

  1. Tämä oli ihanan rehellisesti kirjoitettu ja mielenkiintoisesta aiheesta. Olen itse asunut yli 8 vuotta ulkomailla kolmessa eri maassa ja nykyinen miljoonakaupunki alkaa tuntua jo uuvuttavalta, joten mielessä pyörii seuraava ja vähän rauhallisempi kaupunki.

    Olisi mielenkiintoista kuulla pintaa syvemmältä ajatuksia siitä miksi Amsterdam tuntuu sinulle nyt oikealta ja mitkä asiat ratkaisevat siellä viihtymisessä kaupungin ja ympäristön kannalta.

    1. Heippa,

      kiitos paljon <3

      Meille Amsterdam on sellainen. Onhan tämänkin miljoonakaupunki, mutta tämä ei jostain syystä tunnu siltä. Tuntuu välillä jopa pienemmältä mitä Helsinki. Ehkä kun talot ovat täällä niin matalia?

      Jotenkin varmasti hyvin suomalainen vastaus jos sanon, että puhtaudelle ja siisteydellä on suuri merkitys. Se että saan nukkua on varmasti yksi suurimmista syistä ja myö se, että minua ei pelota enkä koe ympäristöäni uhkaavana. Täällä ihmiset ovat myös todella ystävällisiä, joten jokapäiväinen kanssakäyminen on helpompaa. Ranska tuntui paikoin myös hyvin vanhanaikaiselta ja näin digitytölle shekeillä maksaminen ja paperien pyörittely oli vähän kuin vastoin omaa "uskontoa" :D

      Ranskassa ja Pariisissa on paljon hyvää ja uskon että viihdyn siellä taas turistina. Elämän kannalta se ei ollut paras vaihtoehto.

  2. Ihana postaus ja niin rehellinen ulkomailla asumisen varjopuolista. Olen itsekin monta vuotta ulkomailla asuneena joutunut pohtimaan aivan samoja asioita. Vajaan vuoden päästä odottaa muutto taas uuteen maahan ja voin vain toivoa, että tämä olisi se hieman pysyvämpi paikka asua.

    1. Heippa Anna,

      kiitos kommentistasi.

      Toivon, että se seuraavan maa olisi pysyvämpi. Tiedän niin miltä se tuntuu, kun mikään ei ole varmaa. Kun monta vuotta elää “kohta me muutetaan”, voi nykyhetki muuttua sumeaksi eikä osaa oikein aloittaa tekemään mitään kun pelkää, että kaikki on väliaikaista ja “turhaa.”

  3. Kiitos rehellisesta viestista. Taallakin yksi vuosia ulkomailla asunut, joka on useaan kertaan joutunut miettimaan naita kysymyksia.

    En usko, etta kenellekaan ketaan yksi ihminen on SE oikea. Sellainen olisi jo tilastollinen mahdottomuus. Mutta arvostan kahdenkulttuurin suhteita, ne tuntuvat monella tasolla rikkaammilta. Arvomaailmaani kuuluu monikulttuurisuus laajemmassakin yhteydessa, seka lasten kaksikielisyys. Haluaisin tarjota lapsilleni tallaisen rikkauden.

    Valitettavasti, ei ole kaikkein helpointa olla kumppanini kotimaassa, joka ei tunnu itselle vuosienkaan jalkeen oikealta. Rakastan miestani valtavan paljon mutta kumppani ei voi olla elaman johtotahti. On hyva tietaa, mika itselle toimii, mika ei. Ja missa kohtaa kompromissien suhde onkin sellainen, missa sina teet kaikki kompromissit miehen arjen pysyessa hyvin tuttuna ja turvallisena.

    Enta ne vuodet, jotka menetan ajasta vanhempieni, sisarusteni ja Suomen ystavieni kanssa. Aika on armoton ja jaan paitsi pienista arjen helmista, joissa haluaisin olla lasna.
    Toisaalta koen tulleeni laheisemmaksi usean rakkaan kanssa etaisyyden vuoksi. Viestittely, puhelut ja facetime toimivat niin hyvin nykyaan, etta keskustelu kay vilkkaampana kuin mihin olisi ollut tarve jos asuisin samassa kaupungissa. Toisaalta, sahkoisesti tapahtuva viestinta ei ole koskaan sama asia. En voi soittaa siskolle ja pyytaa iltakavelylle. En paase viikonloppukahvittelemaan mummolaan. Ja miten tulevien lasten suhde tateihinsa, setiinsa ja serkkuihinsa.

    Sitten taas, minusta on tullut mina ulkomaan vuosien aikana. Millainen olisin jos en olisi aikanaan hypannyt pois tutusta. Olisin kovin erilainen. Koen saaneeni erinomaisia mahdollisuuksia, rohkeutta, itsetuntoa, avoimuuden ja kivenkovan kielitaidon. Tiedan elaneeni ja kokeneeni paljon enemman lahdettyani kotikaupungistani.

    1. Heippa,

      my pleasure :)

      Meitä on paljon. Onneksi niin, sillä siten saa vertaistukea.

      Ne ovat hyvin erilaisia suhteita. Rikkaita, mutta paikoin myös raskaita varsinkin tällaisissa tilanteissa kun kompromisseja pitää tehdä. Kumppani ei voi olla elämän johtotähti kaikissa suhteissa ja sen takia muutimme Pariisista pois. Joissakin suhteissa toisen ura tarkoittaa toisen urasta luopumista ainakin hetkellisesti. Joskus se vain on myös taloudellisesti kannattavampaa. Jokaisen on löydettävä se oma tie ja löytää oma tapa elää. Olin joskus jopa kateellinen niille, jotka pystyivät elämään hetken miettimättä omaa uraa. Olisin varmasti ollut onnellisempi Pariisissa jos nämä asiat eivät olisi painaneet mieltä.

      Aika on tosiaan armoton, mutta itse koen, että nyt kun näen ystäviä ja perhettä, on se paljon laadukkaampaa näkemistä kuin silloin kun asuin Helsingissä. FaceTimet ja muut ovat ainakin itsellä joka päivä käytössä ja ovat lähentäneet suhdetta muihin.

      Olen niin onnellinen, että aikoinaan lähdin. Olen niin paljon itsenäisempi ja avoimempi kaikelle. Olen oppinut niin äärettömästi itsestäni ja se jos mikä tuntuu ihanalta :)

      Kaunista syksyä sinne!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*