Ehkä vähän edelliseen postaukseeni viitaten halusin kirjoittaa omanlaisista valinnoista. Olen saanut kuulla monen monta kertaa hivenen jopa ikäviä kommentteja siitä, että kirjoitan blogia. En ole ottanut niitä itseeni, sillä moni tuomitseva kommentti on johtunut siitä, että kommentoijalla ei ole tämän alan ymmärrystä. Kommentit ovat johtuneet myös siitä, että moni tuttavistani joilta olen näitä saanut, ovat ihan erilaisella alalla ja minua paljon vanhempia.
Yksi asia mikä on ollut tosin mielenkiintoista huomata, on että, ulkomailla tapaamani ihmiset ovat olleet paljon kannustavampia erilaisia valintoja kohtaan kuin mitä Suomessa. Suomessa ja Pohjoismaissa yleensä tällä alalla ollaan monen monta kertaa edistyneempiä, mutta silti olen joutunut selittämään näitä asioita eniten ja kokemaan välillä jopa hieman erikoista suhtautumista. Olisiko parempi, että blogi olisi kolumni tai että sivun sijaan pitäisin nettikauppaa? Olisiko se jollain tavalla hyväksyttävämpi yrittäjämuoto?
Toki riippuu paljon myös toisen ihmisen maailmankatsomuksesta. Jenkeiltä kuulen lauseen ”that is just awesome” ja suomalaiselta olen kuullut ”et sinä halua olla vain bloggaaja.” Nämä erilaiset suhtautumiset ovat antaneet minulle niin paljon ajattelunaihetta ja olen useasti miettinyt, että miten me ollaankin välillä niin tuomitsevia. Tuomitaanko pienyrittäjiä useasti, vai kohdistuuko tällainen ajattelu vain bloggaajiin ryhmänä? En ainakaan itse ajattele, että joku on ”vain urheilija”, ”vain lastentarhanopettaja”, ”vain kokki” tai ”vain viestintäkonsultti” – nämä ovat kaikki ammatteja ihan siinä missä bloggaaja on. Toki meillä kaikilla on omia ambitioita ja mielenkiinnonkohteita, mutta toivoisin, että jokainen saisi valita ne itse.
Pitää ymmärtää, että kaikilla ei ole samanlainen polku tai samanlainen arvostus asioita kohtaan niin kuin sinulla. Joku arvostaa sitä, että pääsee viideltä kotiin joka päivä, toinen sitä, että on lennossa koko ajan. Toinen haluaa urheilla kolme kertaa viikossa, toinen laittaa uransa terveyden edelle. Valintoja nekin.
Kaikki ei aina ole niin mustavalkoista ja toivoisin kaikilta hieman armollisuutta ja aikaa ymmärtää asioita ennen kuin toisia tuomitaan. Olen monesti miettinyt, että johtuuko kokemani tuomitseva asenne suomalaisilta siitä, että emme nimenomaan näe niin moninaisia valintoja? Meillä on aika samankaltaisia koulutuksia, urapolkuja ja elämäntapoja, jotka tekevät ympärillemme tietynlaisen kuplan. Myönnän, että olen omassa kuplassani myös, mutta kuplani muuttuu koko ajan, kun menen maasta toiseen. Olen itsekin huomannut tulleeni paljon avarakatseisemmaksi monen asian suhteen ja luulen, että Hollanti tekee minulle tässäkin asiassa vain hyvää.
Edellisessä postauksessa kirjoitin erilaisista ansaintamahdollisuuksista ja vaikka olin listannut vain muutaman, on niitä paljon lisää. Itse haluaisin esimerkiksi opetella enemmän koodaamista tai graafista suunnittelua ja nämä voisivat olla itselleni tapa tehdä sivuprojekteja. Olen henkilönä sellainen, joka nauttii oppia koko ajan uutta ja sen takia bloggaajana olo on minulle suurin lahja sillä se mahdollistaa koko ajan jonkun tietyn asian opettelua.
Meistä jokaisella on ne omat tavat elää ja ansaita, tärkeintä on kumminkin kuunnella itseään. Olen esimerkiksi rakkaalle ystävälleni Caritalle sanonut jo vähintään vuoden, että hänen pitäisi vain keskittyä olemaan yrittäjä ja lopettaa päivätyö. Ystävänä olen nähnyt hänessä niin paljon potentiaalia joka on mennyt hukkaan päivätöiden takia. Viime viikolla hän tosin kuunteli minun lisäkseni itseään ja alkoi päätoimiseksi bloggaajaksi. Ystävänä olen niin äärettömän onnellinen, kun näen ympärilläni ihmisiä, jotka uskaltavat kuunnella itseään ja tehdä haaveistaan totta.
Follow me on:
Facebook, Instagram, Pinterest, Bloglovin, SoundCloud and Twitter
11 Comments
Hyva kirjoitus, kiitos vaan Sofie! Nama monialaiset tyot eivat ehka ole tulleet viela Suomeen yhta vahvasti ja sen takia niita ehka pelataan. Mietin lontoolaisia ystaviani ja tottakai osa heista on 9-5 paivatoissa ihan vakituisena mutta osalla on ihan toisenlaisia kuvioita ja tassa muutama esimerkki: yksi on kaantaja-digiosaaja-nettikaupan omistaja; toinen on viestintakonsultti-graafinen suunnittelija-haavalokuvaaja; kolmas tekee osa-aikaista viikkoa osallistuakseen vapaapaivina hyvantekevaisyysprojekteihin; joku tekee putkeen 9kk toita ja on sitten 3kk vapaalla; ja pari ystavaa vaihtoi uraa kokonaan, joista yksi kouluttautuu lentajaksi ja toinen omistaa leipomon, vaikka olivat kumpikin aikaisemmin ihan muissa hommissa. Itsekin kouluttauduin eri alalle kuin missa nykyaan olen. Suomessa taas lahes kaikki ystavani ovat silla alalla mihin ovat kouluttautuneet. Yhteista heilla kaikilla on kuitenkin se, etta he kaikki pitavat toistaan ja sehan on kuitenkin tarkein asia.
Mukavaa viikkoa sinne Amsterdamiin!
Heippa,
ja kiitos paljon!
Niin, me ollaan niin ei-yrittäjä-maa, mikä on todella sääli. Olen monesti harmitellut, että miten meillä ei kannusteta yrittäjyyteen tai anneta verovähennyksiä jos joku olis ahkera ja tekisi kahta työtä. Olemalla ahkera monesti rankaistaan kuin, että saisi kiitosta.
Voi miten ihana kuulla konkreettisia esimerkkejä, että miten ystäväsi elävät ns. normaalin työajan ulkopuolella. Toki siinä joutuu luopumaan monesta omasta menosta, mutta kun itse saa aikataulun rakentaa, kiireenkin jaksaa.
Minulla on myös nähtävissä monen ystävän osalta uranvaihdoksia. Pankista sisustussunnittelijaksi tai pankkiirista jooga-opettajaksi. Niin ihanaa kun ihmiset kuuntelevat omia toiveitaan.
Se on nimenomaan tärkeää, että pitää siitä mitä tekee : )
Kiitos niin paljon!
Mietin tässä sitä voisiko ihmettelyt johtua myös osaltaan siitä, että ainakin viime vuoden puolella ja varsinkin Ranskasta kirjoitit muutaman kerran itse ettet voisi kuvitella “vain bloggaavasi” päivät pitkät. Ei tainnut ehkä olla ihan juuri näillä sanoin toki, mutta silloisista teksteistä jäi sellainen kuva että teit vielä perinteisempiä päivätöitä ja et halunnut itse ryhtyä täysipäiväiseksi bloggaajaksi/et nähnyt sitä sinulle sopivana vaihtoehtona. Eli voisin siis kuvitella tällaista luettuani kyseleväni että oletko nyt varma, että haluat tehdä juuri tuosta itsellesi uran vai olenko ymmärtänyt ihan väärin.
Noin muuten, hirveän homogeenistähän Suomessa elämä ja työ”kulttuuri” on; hyvin harva edes ajattelee kuinka monenlaisia vaihtoehtoja maailma tarjoaakaan ja kun ei ole nähnyt / kokenut itse niin kaikki vähänkään erilainen herättää ihmettelyjä. Mutta, epätavanomaisia valintoja myös tehneenä olen toisaalta oppinut että tässäkin se muutos lähtee oikeastaan itsestäni. Erilaisia valintoja saa puolustella, ja niiden syitä avata oikein olan takaa muille, mikä on useimmiten todella raskasta, mutta mitä vahvemmin itse seisoo valintojensa takana ja on ne tehnyt parhaansa tuntien ja tietäen, alkavat ihmettelyt vähetä ja suomalaisiltakin kuulla enemmän tuota that’s awesome -tyylistä kommentointia. Tai no ei Suomessa ehkä koskaan päästä jenkkitasolle, mutta ilo ja tyytyväisyys ja varmuus tuntuu tarttuvan myös suomalaisiin. Toisin sanoen, suomalaisetkin tuntuvat viihtyvän mukavien ihmisten seurassa ja mukavahan sellainen ihminen usein on joka elää omannäköistään elämää, työt mukaan lukien.
Heippa Tiina,
Olen edelleen sitä mieltä, että itse en halua blogata kokopäiväisesti ainakaan vielä. Olen niin tehnyt maiden väleillä ja bloggaamisessa on monta ihanaa asiaa, mutta se on yksinäistä puuhaa.
Niin on ja nyt kun olen nähnyt todella läheltä niin erilaisia valintoja, toivoisin, että Suomessakin uskallettaisiin tehdä erilaisia valintoja ja sitä kautta tuotaisiin moninaisuutta meidän kulttuuriin. Montako feng shui -konsulttia tunnet esimerkiksi Suomessa? Toki kysyntä vaikuttaa myös sellaisen menestykseen, mutta on ihana kuulla niin erilaisista uravalinnoista :)
Juuri niin, onni tulee siitä että on tyytyväinen omaan elämään ja valintoihin :)
You go girl!
Hyvin kirjoitettu.
Jatka omannäköistä elämääsi ja tekemistäsi.
Muutama kommentti edelliseen postaukseesi lähti aivan väärille raiteille…
Mun motto on – jos kuolen huomenna, ainakin olen elänyt.
Tarkoittaen omannäköistä elämää, ei pelkästään että olen ollut olemassa.
Minunkin valintoja on joskus ihmetelty.
Kiitos paljon :)
Minulla on läheisyydessä niin paljon tapauksia joissa on vakavasti sairastuttu ja yksi tuttavani kuoli vuosi sitten tulipalossa. Hän oli ikäiseni nainen ja oli vaikea hyväksyä miten lomamatka päättyi sillä tavalla. Ainoa tapa miten pystyin käsittelemään asian oli, että hän oli onnensa ja rakkautensa kukkuloilla sekä oli omistautunut omalle jooga-stuodiolleen sekä korujen tekemiseen. Tiesin, että hän nimenomaan lähti täynnä elämää ja rakkautta, joten tilannetta oli helpompi kästellä. Hän sirotteli onnea ja iloa ympärilleen ja edelleen mietin häntä todella usein.
Toivon, että jos kuolen yllättäen, joku muistaa minut juuri tuolla tavalla, ei sillä tavalla että olisin täynnä surua ja surkeutta.
Eli kannattaa kuunnella omaa sydäntä ja sitä mitä se haluaa tehdä <3
Suomi ja suomalaiset osaavat olla todella pessimistisiä ja latistavia. Omassa enkunkielisessä blogissa on jännä huomata, että 90% asiattomista ja negatiivisista kommenteista tulee Suomesta käsin. Positiivisista taas 80% tulee muualta kuin Suomesta. Toki lukijoitakin on ympäri maailmaa, eli tuo positiivisten luku ei kerro hirveästi, mutta negatiivisten sitäkin enemmän.
Usko unelmiisi, tee, mitä rakastat, äläkä anna yhdenkään hölmön ja ymmärtämättömän ihmisen lannistaa sinua. Sulla on upea blogi, upea tyyli ja elämä, johon monesta suomalaisesta ei olisi. <3
Kiitos muru kaikesta tuesta, inspiraatiosta ja no, “vain” olemassa olostasi <3 :)
Hei,
Itselläni tuli mieleen tästä sellainen suomalainen peruspessimistisyys ja katkeruus, mistä Nora jo mainitsikin. Ei osata tai haluta iloita muiden puolesta tai kannustaa heitä, jotka ovat tehneet omannäköisiä valintojaan. Jos joku sitten ryhtyykin yrittäjäksi tai vaihtaa alaa, niin sitä ollaan vieressä oikein odottamassa mahdollista epäonnistumista, että pääsee pätemään, että “mitäs minä sanoin…”.
Toivoisi, että ilmapiiri olisi enemmän sellainen, että niitä omia ideoita voisi kokeilla ja siihen kannustettaisiin ympärillä. Ehkä joskus joku juttu ei onnistu niinkuin olisi ajatellut ja myös niitä epäonnistumisia tulee välillä, mutta sitten vain mennään eteenpäin ja kokeillaan jotain muuta. :)
Tähän tuli heti mieleen pari omaa kokemusta. Kun itse päätin opiskella matkailua, sain henkilökohtaisesti kuulla paljon ihmetteleviä kommentteja. “Voiko sellaista edes opiskella?” “Mitä sinä rupeat tekemään, ai matkustelemaan?” Vanhempani edustivat perinteisiä ammatteja: hoito- jalakialaa, joten eivät ymmärtäneet, että matkailuopinnot olivat suurimmaksi osaksi samoja kuin esim. taloutta opiskelevat. Tässä asiassa sanoisin, että Suomessa on edelleen tekemistä, jotta amk-tutkinnot olisivat yhtä arvostettuja kuin esim. kauppakorkeakoulu tai yliopisto. Pakko kuitenkin lisätä, että vaikka vanhempani eivät ymmärtäneet valintaani, niin tukivat minua siinä.
Toinen kokemus, joka tuli mieleen, liittyy nimenomaan vaikuttajatyöhön. Teen kansainvälisten mielipidevaikuttajien kanssa päivittäin töitä, ja tuo kommentti, että teen töitä ihmisten kanssa, jotka ovat “vain bloggaajia”, saan kuulla ainakin kerran viikossa. Joskus jopa kollegoltani. Se istuu todella syvällä, jos kommentin antaja ei 1) lue & ymmärrä blogeja 2) itse arvosta tai lue niitä vapaa-ajalla. Ymmärrän tuskasi, on todella kuluttavaa aina perusteella miksi kyse on paljon isommasta kuvasta. Itse koen, että uuden median edustajat, joita koen vaikuttajien olevan, ovat todella moniosaajia, ja opin heiltä koko ajan todella paljon! Ehkä sana bloggaaja on kulutettu loppuun? Itse ainakin toivoisin parempaa termiä digitekijöille.
xxx
E
http://helsinkidragonfly.blogspot.fi/
Hei, kiitos postauksesta! Näistä erilaisista urapoluista on ihana ja virkistävä lukea. Itse olen melko perinteisellä alalla opettajana päiväkodissa ja kuulen jatkuvasti kommentteja siitä, että “tarviiko siihenkin yliopistotutkinnon?” Jatkoin vielä opintojani maisteriksi ja nyt hakkaan päätä seinään, miten vähän siitä on vielä ollut hyötyä työllistymisessä johonkin muuhun. On totta mitä joku kommenteissa sanoikin, että Suomen työkulttuuri on niin homogeeninen. Ihmisillä oletetaan olevan vain yksi urapolku koko loppuelämän, jota seurata.