Näin ystävänpäivänä halusin kirjoittaa teille hivenen ystävyydestä. Kun on kotimaastaan poissa, sitä arvostaa monia asioita ihan eri lailla. Totta kai olen aina arvostanut ystäviäni, mutta nyt kun en voi olla Suomessa kovinkaan useasti, sitä kävelisi niin mielellään vesisateessa Töölön läpi jotta pääsisi teekupilliselle arki-iltana parhaimpien ystävien luokse.

Joku teistä lukijoistani joskus kirjoitti minulle, että kun asuu ulkomailla, jonkinlainen haikeus on aina mukana. Ymmärsin heti mistä haikeudesta oli kyse. Minulla se haikeus ja ikävä liittyy, niin selkeästi ihmisiin ja etenkin ystäviini, joista joudun olla niin paljon erossa.

Minulla on paljon erilaisia ystäviä, jotka liittyvät niin eri tilanteisiin elämässäni. Monen kanssa ei olla välttämättä nähty edes vuosiin, mutta heti kun näemme, tuntuu kun jälleennäkemisen välissä ei ole kuin muutama päivä. Ja vaikka näkemisestä olisi kauankin, aina jutut jatkuvat, niin kuin ennenkin.

Koen, että on niin suuri rikkaus, kun on eri-ikäisiä, eri maalaisia ja eri sukupuolta olevia ystäviä. Kaikki niin erilaisia, mutta suurella sydämellä varustettuja. Ihmisistä ja yhteisistä hetkistä elämässäni olen niin kiitollinen.

Minulta usein kysytään, että olenko erkaantunut joidenkin ystävieni kanssa, kun olen muuttanut pois Suomesta. Valitettavasti näinkin on käynyt, mutta samalla olen lähentynyt myös monen kanssa enemmän, kun välimatkaa on tullut välillemme. Ja kai tässä kohtaa elämää sitä myös kasvaa, niin on normaalia, että ystävyssuhteet muuttuvat. Joistain tulee läheisempiä, mutta kaikilla on se tärkeä paikka sydämessä ja omassa elämässä.

En ole oikein koskaan viettänyt Valentine’s Dayta, vaan nimenomaan ystävänpäivää. Tänään en voi olla dinnerillä ystävieni kanssa, mutta onneksi he tietävät, että en olisi missään muualla mieluummin kuin Suomessa heidän kanssaan. Ihanaa ystävänpäivää kaikille <3