Olette kirjoittaneet minulle paljon viestejä sen jälkeen, kun kirjoitin teille enemmän itsestäni ja siitä millainen perhetausta minulla on. Jollain teillä oli samanlaisia tarinoita mitä minulla, toisilla erilaisia. Kaikkia näitä tosin yhdisti ikävästi jonkinlainen häpeä itseä tai perhettä kohtaan. Näin on myös minun kohdallani.

Jostain syystä olette luulleet, että minulla on ollut kiiltokuvamainen perhe. Lapsuuteni oli ihana ja lämmin, mutta vanhempieni eron takia nuoruuteni oli jotakin muuta. Nyt osaan tosin katsoa noita asioita eri valossa ja rakentavina kokemuksina.

Näiden asioiden takia olen myös todella positiivisesti yllättynyt siitä, miten avoimesti esimerkiksi pääministerimme on kertonut perheestään. Sen takia hän on varmasti myös monelle meistä samaistuttava, koska kaikki ei aina ole niin ruusuista niin kuin saduissa. Mielestäni hän on jo nyt onnistunut antamaan itsestään todella inhimillisen kuvan.

Jäin miettimään teidän viestejä, kun kiititte minua avoimuudesta. Aloin miettiä ihmisten tarinoita ja teidän viestejä, että miten jotkut meistä riippumattomat syyt seuraavat meitä läpi elämän ja vaikuttavat siihen negatiivisesti. Miten sairauden, avioeron, väkivallan, abortin, pettämisen tai vaikka isättömyyden salaaminen vaikuttaa ihan koko elämään ja valintoihimme päivittäisessä arjessa.

Se on todella surullista ja juuri vaikean perhetaustani takia olen karttanut joulua viimeiseen asti. Viimeisinä vuosina olen sen joulumielen löytänyt mieheni kautta, mutta kyllä pääsiäinen tai vaikka vappu on minulle mieluisempia juhlapyhiä edelleen. Eikä varmasti tule kenelläkään yllätyksenä, että miksi en ole koskaan halunnut isoja kirkkohäitä vaan kahdestaan New Yorkissa oli parempi vaihtoehto meille.

Jos jotain olen viimeisten vuosien aikana käynyt läpi, on se, että turha syyttää itseään asioista, joihin ei ole voinut vaikuttaa. Niihin asioihin, jotka johtivat siihen, että vanhempani näkivät helpommaksi olla erillään ja eri maissa en ole voinut vaikuttaa. Aikuisuuteeni voin vaikuttaa ja voin rakentaa siitä juuri sellaisen, kun haluan.

Toivon, että esimerkilläni tuon helpotusta jollekin, siitä että miten avoimuus kannattaa. Meillä jokaisella on omanlaisemme taistelut, ovat ne sitten mielessä tai päivittäin läsnä, vaikka sairauden kautta. Turha puhua itselle pahasti, se ei auta mitään. Se tekee vain kaiken hankalammaksi. Olen opetellut tätä avoimuutta itsekin viimeiset vuodet, ja se tuntuu hyvältä, kun ei tarvitse kierrellä tai kaarrella enää mitään. Kaikki kokemani ovat rakentaneet minusta juuri tällaisen, kun olen.

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Oslo Skin Lab

Niin kuin aiemmin toukokuussa kerroin, aloin käyttämään Oslo Skin Lab The Solution -kollageenijauhetta osana aamurutiiniani. Olen ihostani tarkka ja pidän siitä huolta ja olen useamman kerran käynyt Visia-kasvoanalyysissä jo Pariisissa ollessani. Tarkkailen ihoani kuukausittain, sillä se reagoi lentämiseen, aurinkoon, ilmastointiin ja lämpötilojenvaihteluihin todella helposti. Parhaimmillani iho on nimenomaan Aasiaan kosteassa ilmastossa ja kuivimmillaan talvipakkasissa.

Olin todella kiinnostunut näkemään miten kasvojeni iho muuttuu, kun alan syömään kollageenijauhetta ja näkemään muutoksia myös muualla kehossani. Moni blogikollega sekä ystävättäreni syövät myös kollageenivalmisteita ja olin kuullut jo entuudestaan positiivisia kokemuksia heiltä vuosien ajan.

Lähtötilanne

Lähtötilanne oli sellainen kuin sen tiesin olevan. Kuiva ja ohut iho ovat geeneissäni, joten kasvojeni iho on ryppyinen sekä ihoni sävy ei ole tasainen varsinkaan talvisaikaan, sillä kaikki verisuonet kuultavat läpi.

Raportin pisteytys menee niin, että se antaa luvun suhteessa saman ikäisiin ja samaa sukupuolta oleviin. Sitä parempi mitä lähempänä olet 100%. Tässä toki pitää huomata se, että kaikilla meillä on erilainen ihotyyppi, joten ihan kaikessa ei voi saadakaan 100%. Minulla on ohut rypistyvä puhdas iho, eikä paksu ja kostea ja sitä kautta myös enemmän epäpuhtauksia omaava iho. Ihoni kuultaa myös läpi ja minulla ei ole rasvakerrosta suojaamassa ihoa, niin vuodenajanvaihtelut tai huonosti nukutut yöt näkyvät kasvoissani helposti. Plussana on tosin, että iho on kuulas ja tasainen.

Tulokset

Koska laitteen algoritmia oli vaihdettu kesällä ensimmäisen testin jälkeen, vertasin tuloksia syyskuussa ottamaani kuvaan, jotta tulokset olisivat linjassa. Olin todella positiivisesti yllättynyt, että miten tulokseni olivat nousseet niin paljon! Ryppyisyyteni oli laskenut kaikista lentämisistä ja hektisestä syksystä huolimatta. Olin tästä asiasta itseasiassa huolissani, että miten ihon kuivuminen näkyy tuloksissani, sillä otin viimeisen kuvan heti Israelin sekä Yhdysvaltojen matkojen jälkeen.

Myös ihoni pinta oli parantunut huomattavasti, 39%:sta 50%:iin.  Huokosissa oli nähtävissä suurin parannus kaikista osa-alueista. Huokosteni tila oli noussut 75%:sta 90%:iin. Läikät olivat myös parantuneet 52%:sta ja 58%:iin.

Jos mietit, että kannattaisiko kokeilla kollageenijauhetta, niin vahvasti suosittelen. Oma ilmeeni kirkastui, sekä pienet näppylät hävisivät iholtani, joten huomasin eron selkeästi omassa peilikuvassani.  Meillä jokaisella on oma ihotyyppi, joten suosittelen testaamaan omassa arhessa miten kollageenijauhe toimii itsellä.

Aiemmasta postauksesta näettä, että miten lisäsin kollageenin omiin arkirutiineihini. Itse syön kollageenia muiden vitamiinieni yhteydessä tai sekoittamalla aamupuuroon – tai mehuun. Mutta toki kollageenin voi myös sekoittaa, vaikka teehen tai treenijuoman sekaan.

Alekoodi

Sain Oslo Skin Labin yhteistyön johdosta teille alekoodin, mikäli siellä joku minun laillani haluaa hoitaa ihoa sisäisesti. Koodilla SOFIE saatte ensimmäisestä pakkauksesta jäseneksi ryhtyessä 65% alennusta ensimmäisen The Solution -kollageenipakkauksen hintaan 12,50 € ja sen jälkeen normaalisti 35,70 €.

Olen miettinyt tämän tekstin kirjoittamista varmaankin niin kauan kuin minulla on ollut blogini. Alusta asti olette aina silloin tällöin kyselleet sukujuuristani, kun en ihan täysin suomalaiselta näytä. Olen antanut ympäripyöreitä vastauksia, sillä en ole halunnut aloittaa keskustelua tuntemattomien kanssa asiasta, joka on hyvin henkilökohtainen ja monella tavalla arka aihe. Kasvotusten olen asiasta avoimesti puhunut, jos joku on kysynyt sukujuuristani, mutta muuten en niinkään.

Äitini tapasi isäni 80-luvulla Suomessa. He rakastuivat ja äitini muutti Israeliin. Kaiken onnen ja huuman keskellä elettiin Israelissa kumminkin aika ikävää aikaa ja ymmärrän miksi äitini ei siellä pystynyt yrityksistä huolimatta asua loppuelämäänsä. Jos minulle se olisi vaikeaa nyt, en ymmärrä miten äitini pystyi olla niin arassa ilmapiirissä niinkin kauan. Israel on ihana maa, mutta sijaintinsa ja historiansa takia niin hankala monelta kantilta. Kun äidin raskaustesti näytti positiivista, päätti hän palata Suomeen.

Isäni kanssa he pitivät yhtä siihen asti, kun olin kolme ja sen jälkeen kumpikin päätti jatkaa elämiään erillään ja eri maissa. Biologinen isäni ei ole ollut siis elämässäni koskaan, vaan pikkuveljieni isä oli minulle isä. Olen tiennyt ihan pienetä asti, että biologinen isäni on Israelissa, mutta en ole ottanut perheeseeni mitään yhteyttä. Jollain tavalla se on ollut helpompaa.

Lokakuussa sain rohkeutta ja suhteellisen spontaanin päähänpiston kirjoittaa sedälleni yhtenä maanantai-iltana. Helppo oli Facebookin kuvien kautta nähdä kuka on sukulaiseni, geenit tai suvun hymykuopat eivät hämään. En nukkunut yönä juuri ollenkaan. 06:30 setäni vastasi: ”olen odottanut tätä hetkeä koko elämäni.” Herätin mieheni ehkä hieman erikoisissa tunnelmissa ja sanoilla ”olen löytänyt isäni perheen.”

Alkoi kahden viikon matka viestein ja puheluin kohti tuntematonta minää. Ilokseni kaikki voivat hyvin ja mummini ja ukkini olivat kumpikin elossa. Sedistäni tiesin paljon, mutta serkuistani en mitään. Serkkuni tiesivät minusta ja ilokseni sain joka päivä uusia viestejä ja valokuvia serkuiltani sekä muulta perheeltä. Koska vastaanotto oli hyvin lämmin, menin Israeliin heti marraskuun alussa.

Matka ei ollut maahan ensimmäinen, niin tiesin mitä odottaa. Ensimmäisen kerran etsin perhettäni neljä vuotta sitten, mutta paikallisten kollegojen ja muun ympäristön innokkuus oli liian suuri, joten päätin jättää homman kesken. Nyt sain tehdä asiat omalla tavallani ja omassa järjestyksessäni. Ja jollain lailla olin henkisesti valmis vastaanottamaan mitä ikinä vastassa olikaan.

Onneksi vastassa oli mitä ihanin lämmin vastaanotto. Reilun viikon tapasin jokaista perheenjäsentäni vuorotellen ja yhdessä. Katselin perhealbumeita ja kuuntelin perheen tarinoita siitä, miten he ovat Israeliin aikoinaan päätyneet.

Vaikka ensimmäinen vaihe ja tapaaminen on osaltani koettu, on tämä osa elämääni vasta alussa. Millaisen suhteen isääni saan rakennettua, on toinen asia. Tärkeintä minulle on, että olen saanut paljon vastauksia ja palasia koottua yhteen.

Oli myös mielenkiintoista nähdä, miten samanlainen persoonaltani olen kuin esimerkiksi mummini ja saman ikäiset serkkuni. Geenit ovat geenit, vaikka sitä asuisi toisella puolella maapalloa erilaisessa kulttuurissa.  Prinsessamaisuuteni sekä suoruuteni olen nimenomaan saanut mummiltani. Mummi oli hieman kauhuissaan, kun kynteni eivät olleet laitetut ja hän tokaisikin, ”kai sinulla nyt oli kauniit kynnet, edes kun menitte naimisiin.” Hän on siis yli 80 ja hänellä on värjätyt hiukset ja geelikynnet.

Nyt matkani jälkeen olen ollut perheeseeni aktiivisesti yhteydessä ja vaihdellut kuulumisia ja yrittänyt tutustua heihin paremmin. Tämä suhteiden luominen on pitkä tie, ja kaikkiin en edes odota minun saavan samanlaista yhteyttä kuin esimerkiksi mitä minulla on serkkujeni kanssa. Lähdin tälle matkalle ilman odotuksia jokseenkin suojellakseni itseäni. Onnekseni vastaanotto oli paljon parempi mitä edes uskalsin kuvitella ja olen saanut nyt ison perheen Israelista.

Koin, että olen valmis tämän jakamaan teidän kanssa, nyt kun olen sisäistänyt asioita ja käynyt vastauksia sekä kysymyksiä läpi. Jos blogini on ollut hiljainen, on tämä asia osaltaan ollut syynä. Energia ja aika on mennyt muihin asioihin kuin kirjoittamiseen. Toivon, että ymmärrätte.

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Euroopan komission Suomen-edustusto

Miten EU:n investoinneilla luodaan uusi työpaikkoja ja taataan aluekehitys?

Muutama vuosi sitten olin mukana ensimmäisen kerran Euroopan unionin rahoituksen hyödyistä  kertovasssa investEU-kampanjassa. Kampanjan ideana oli käydä tutustumassa eri rahoitusta saaneisiin kohteisiin ja nähdä mitä EU:n investoinneilla saadaan konkreettisesti aikaan. Muutama viikko sitten lähdin saman kampanjan merkeissä kohti Suomea ja Rovaniemeä.

Mediassa keskustellaan paljon siitä, että miten takaamme aluekehityksen Helsingin ja kasvukeskuksien ulkopuolella.  Pohjois-Suomi on yksi alueista meillä Suomessa, joka on muutaman isomman elinkeinon varassa. Jatkuvasti kasvava turismi tuo lisää työpaikkoja ja – mahdollisuuksia alueelle ja oli mahtava nähdä konkreettisesti miten Rovaniemen alueelle on syntynyt myös paljon jatkuvasti kasvavaa pienyrittäjyyttä turismin myötä.

Yhteistyön myötä pääsin tutustumaan rovaniemeläiseen perheyritykseen, Santa’s Hotelsiin. Kyse on nimensä mukaisesti perheyrityksestä, sillä monta eri perheenjäsentä eri polvissa on hotellin toiminnassa mukana. Oli mielenkiintoista kuulla, että mitä kaikkea yrittäjäperheen työnkuvaan kuului, sillä kun on täysin koko sydämellään mukana, ei työtehtävistä kieltäydytä. Toimitusjohtaja vie asiakkaat myös vaikka lentokentälle, jotta asiakaskokemus olisi paras mahdollinen.

Investoinnit paikalliseen osaamiseen:

EU:n investoinnit tukevat aluekehitystä parhaimmillaan silloin kun paikallista osaamista palkataan, tässä tapauksessa hotelliin töihin, sekä tuetaan alueen pienyrittäjyyttä. Mikä hienointa, investoinnit jäivät Santa’s Hotelsin kohdalla käytännössä kokonaan Rovaniemelle.

Hotelli on saanut yhteensä noin 1,5 miljoonaa euroa rahoitusta kokonaisuudessaan ja niiden kautta hotellia on laajennettu ja igluja rakennettu lisää. Kun EU -rahoitus saatiin, oli itsestään selvää, että se hyödynnetään paikallista osaamista käyttäen. Arkkitehtinä hotellin lisärakennuksille toimi rovaniemeläinen arkkitehti ja puusuunnittelijana paikallinen puuseppä. Näillä valinnoilla esimerkiksi taattiin se, että saadut investoinnit hyödyttävät paikallista yrittäjyyttä ja osaamista.

Investointien myötä saatiin myös paljon lisää työpaikkoja ja siten toimintaa skaalattua. Tällä hetkellä hotellissa on noin 100 työntekijää ja jos kesäturistit löytävät Rovaniemelle, pitää työntekijöitä palkata vielä paljon lisää.

Miten saadaan lisättyä kesäturisteja talvikauden ulkopuolelle:

Yksi tulevaisuuden toive Santa’s Hotelsin toimitusjohtaja Maarit Aholla oli. Miten toimintaa saataisiin kehitettyä niin, että turistit lumoutuisivat pohjoisesta myös kesäkaudella?

Pohjoisinta Suomea on menestyksekkäästi markkinoitu nimenomaan revontulilla, joulupukilla ja lumikinoksilla. Alueen hotellit sekä yrittäjät toivoisivatkin, että tulevaisuudessa turistit tulisivat Rovaniemelle ympäri vuoden. Kysyinkin, että miksi ei aluetta markkinoida turisteille hiljaisuuden, puhtauden ja yöttömien öiden kautta?

Nyt kun olen ollut Suomesta kauemmin poissa, olen nimenomaan onnellinen siitä hiljaisuudesta ja puhtaudesta, jota Suomella on tarjota. Mietinkin, että miksi ihmeessä me lähdemme joogaretriitteihin kauas Aasiaan, kun meillä on niin paljon tilaa rauhoittumiselle Suomessa?

Yksi toinen miete oli, että ulkomaalaisille turisteille alkukesä ja yöttömän yön aika on todella eksoottista ja erilaista. Se kun voit keskellä yötä käydä aurinkoisessa ilmassa esimerkiksi kävelyllä. Kolmas miete, joka tuli mieleeni, että miten turistit varmasti nauttisivat myös suomalaisen ruoan kursseista. Mennäänhän mekin Italiaan tekemään pastaa, niin miksi ei japanilainen viihtyisi poronkäristyspatojen tai karjalanpiirakkakurssien parissa?

Paljon on jo turismin eteen tehty meillä Pohjois-Suomessa talvikaudelle, mutta tarvitsemme vielä keinoja viedä Suomen yöttömän yön viestiä turisteille, jotta he pääsisivät kokemaan kaikki vuodenajat Rovaniemellä. Vuosittain Rovaniemelle tulee satoja tuhansia turisteja varsinkin kaukomailta, mutta Suomesta ei niinkään. Toinen asia johon Santa´s Hotels aikoo kiinnittää huomiota on, että myös suomalaiset turistit löytävät alueen kauneuden ja hiljaisuuden.

Vein mieheni myös mukaan tälle työmatkalle ja hän oli aivan lumoutunut varsinkin alueen hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta. Noise detox digital detoxin rinnalla olivat hänen mielestään saunan ja puhtaan luonnon lisäksi sellaisia asioita, joita ei muualla pääse kokemaan kuin nimenomaan pohjoisessa Suomessa.

Pääsette lukemaan Santa’s Hotelsista lisää heidän kotisivujen kautta sekä matkakumppanini ihanan Jonnan postauksesta. Aivan ihana kokemus kaiken kaikkiaan päästä näkemään miten yrittäjyyttä tuetaan konkreettisesti sekä se että aluekehitys taataan siten myös Helsingin ulkopuolella.

Lisää rahoitusta saaneista hankkeista meillä Suomessa ja muualla Euroopassa voit lukea täältä.