Olen ollut tämän viikon lomalla ja olen mielestäni onnistunut lomailussani 150%:sti. Ranska on jälleen lockdownissa, niin en ole paljoa kotoa poistunut; ollut vain kotona, kokkaillut ja seurannut vaaleja. Siivosin tosin kodin tällä viikolla ja se on ollut isoin saavutukseni.
Tarvitsin lomaviikon, vaikka se tarkoittikin vain kotona oloa. Olen jollain lailla varma, että loppuvuosi menee enemmän ja vähemmän sisätiloissa, niin halusin viikon, jolloin voin käydä edes aamuisin kävelyllä auringossa. Ei hyvään lomaan kai sitten muuta tarvitakaan.
Koska olin lokakuussa kaksi viikkoa Italiassa ilman miestäni töiden takia, sain paljon kysymyksiä, että missä mieheni oikein on. Koin nämä kysymykset jollain lailla erikoisina ja varsinkin sen takia koska mieheni ei halua olla osa blogiani. Toiseksi olemme aiemminkin viettäneet paljon aikaa erikseen ja kyllä me myös olemme lomailleet erikseen, vaikka suurimmat lomat olemme toki yhdessä. Tänä vuonna olemme itseasiassa viettäneet enemmän aikaa yhdessä kuin ikinä aiemmin. Näin on varmasti tosin monella meistä ja senkin takia koen, että oma aika on myös todella tärkeää ottaa, jos se on mahdollista. Pidän mennä aikaisin nukkumaan ja herätä aikaisin, syödä rauhassa ja puhua ystävieni kanssa tuntikaupalla puhelimessa. Näitä asioita juuri olen lomallani tehnyt.
Olin hieman yllättynyt teidän viesteistänne, vaikka tiesin, että tarkoitatte vain hyvää kun kyselitte missä mieheni on. Olin tosin ajatellut, että olin jo antanut sellaisen kuvan itsestäni, että olen aika omatoiminen ja voin muuttaa, vaikka maasta toiseen työn perässä, jos sitä vaaditaan. Olen viimeiset kuusi vuotta ollut käytännössä viikot aina yksin, niin erossa olo ei meille ole ongelma. Kumpikin meistä tarvitsee omaa aikaa ja sen takia olen tottunut olemaan paljon yksin. Jokseenkin pidän myös kaipuun fiiliksestä ja kun viikon jälkeen näemme, on tunne edelleen yhtä ihana kuin silloin 7 vuotta sitten kun aloimme tapailemaan.
Tein teille Instagramissa avauksen tästä aiheesta ja aloimme keskustella, ja te jaoitte myös paljon omia tapojanne. Lukijakuntani on hieman vanhempaa keskiverroin mitä minä ja selkeästi moni teistä on ollut jo pidempään naimisissa ja otatte myös oman aikanne. Moni teistä myös tarvitsee sitä.
Pidin kommenteista todella paljon ja joka kerta olen niin äärettömän kiitollinen teidän avoimuudestanne. En ole ainut, joka tarvitsee omaa aikaa ja yksi teistä oli jättänyt vauvat miehelle ja lähtenyt yksin Pariisiin viikoksi. Kommentin mukaan hän oli täyttänyt Pariisin vesiverkosta rintamaidolla viikon kaupungissa olon aikana koska vauvat olivat kotona miehen kanssa.
Nämä keskustelut ovat avaavia teille, mutta myös minulle, sillä välillä olen omassa kuplassani enkä ymmärrä, että ettehän te välttämättä tunne minua niin hyvin kuin välillä luulen. Luulin, että se on normaalia odottaa minulta, että olen viikkoja erossa miehestäni sillä, onhan hän ollut useasti Yhdysvalloissa pari viikkoa, kun minä olen ollut yksin Hollannissa tai Ranskassa.
Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla, pitää vain löytää itselle se sopiva muoto ja tapa. Olen onnellinen, että olemme mieheni kanssa tässä asiassa niin samanlaisia, että kumpikin vaatii oman ajan aina välillä. Ymmärrän, että jos on tottunut olemaan koko ajan yhdessä, voi erillä olo tuntua omituiselta. Meille introverteille tämä on tosin elinehto, että saa omaa aikaa olla hiljaisuudessa.