Päiväretki Buranoon l Se pastellinen kanaalikylä

Avec Sofié Blog l Burano island Venice Veneto

Olen ollut monen monta kertaa Venetsiassa, mutta olen aina pysytellyt pääsaarien lähettyvillä. Kaksi viikkoa sitten kun olimme Venetsiassa, halusin nähdä jotakin uutta myös. Muutama viikko sitten tekemääni reissun onni oli, että lämpötila ei ollut yli kolmekymmentä astetta eikä turisteja ollut juuri ollenkaan. Se joka on käynyt Venetsiassa heinäkuussa ymmärtää, että mistä puhun. Nyt pystyi liikkumaan hyvin eri saarille ja nauttimaan kesäpäivistä ilman hurjaa paahdetta ja massoja.

Yleensä kuulee ihmisten käyneen Muranon lasisaarella, mutta ei niinkään tällä pitsistä tunnetulla Buranon saarella. Pohjois-Italia on mielenkiintoinen siinä mielessä, että monilla eri kaupungeilla tai alueilla on joku tietty teollisuuden ala; Muranossa se on lasi ja Buranossa se on ollut pitsi. Nykyään Buranossa ei taideta kovastikaan enää nyplätä, vaan asukasluku on muutaman tuhannen verran ja paikallinen väestö näytti aika ikääntyvältä.

Buranoon pääsee helposti lautalla tai vesitaksilla Venetsian puolelta. Taksimatka kestää sellaisen puoli tuntia. Normaalioloissa olisimme menneet lautalla, mutta emme halunneet käyttää julkisia kulkuvälineitä pandemian takia ja sen takia vesitaksi toimi loistavasti.

Burano on tunnettu pitsin lisäksi myös värikkäistä taloista, ja ne ovat varmaankin tänä päivänä se suurin syy miksi ihmiset haluavat nähdä tämän pienen saaren. Mitään sen kummempaa ei saarella siis ole, joten muutaman tunnin reissu riittää hyvin. Koko päivää siellä en suosittele viettävän, sillä saari on todella pikkuinen. Mutta muutaman tunnin reissu, vaikka aamupäivästä tälle pastellisaarelle sopii hyvin ja näkee sen ns. työläispuolen myös Venetsiasta. Erilaista loistoa mitä pääsaarella :)

Tiedän, että monikaan teistä ei tänä kesänä ole välttämättä suuntaamassa Venetsiaan tai Italiaan, mutta laittakaa Burano listalle, jos vaikka ensi kesänä olette Pohjois-Italiaan suuntaamassa. Tiedostan, että ulkomaan matkavinkit eivät välttämättä tänä kesänä kovastikaan auta, mutta toivottavasti pääsette näiden kuvien kautta edes virtuaalimatkalle. Ja Italia pysyy siellä varmasti, niin on tulevaisuuden matkoille jotain uutta nähtävää.

 

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

 

Please leave a comment

Matkustaminen Italiaan kesällä 2020 – mitä tulee ottaa huomioon

Avec Sofié Blog l Matkustaminen Italiassa kesällä 2020

Olin toki iloinen siitä, että pääsin näkemään ystäviä kesällä Italiassa, mutta odotin mielenkiinnolla varsinkin sitä, että miten Italia on varautunut turistikauteen.  Ja tietenkin myös, että miten minun turistina piti toimia nyt toisin. Toki olen ollut Ranskassa koko kevään tiukassa karanteenissa hanskat kädessä ja maski kasvoilla, mutta liikkuminen turistisessa Venetsiassa oli mielenkiintoinen kokemus. Venetsia oli ensimmäiset päivät tyhjillään, mutta silti kaikki olivat varuillaan ja tuntui, että Italia ainakin Venetsian osalta oli on top of things.

Avec Sofié Blog l Matkustaminen Italiassa kesällä 2020

Tiedän, että moni siellä miettii, että lähteäkö ulkomaille ja millaista turistikohteissa on. Meillä suomalaisilla on varmaan hivenen ehkä epäluuloja etelän maihin verrattuna korkeiden kuolin lukujen osalta niin halusin kirjoittaa omasta Venetsian kokemuksestani. Suosittelen myös vertaamaan matkakohteiden lukuja Suomen lukuihin, niin saa paremman käsityksen, että millainen eri maiden maakunnissa tilanne on ollut. Monissa paikoissa on ollut keskittymiä ja sen takia maana esimerkiksi Italia kuulostaa todella pahalta, mutta kun katsoo Veneton lukuja, huomaa siellä tilanteen olleen hallinnassa.

Avec Sofié Blog l Matkustaminen Italiassa kesällä 2020

Hotellissa

Olimme hotellimme ensimmäiset asiakkaat moneen kuukauteen ja selkeästi henkilökunnan eleistä näki, että miten he olivat odottaneet turistien palaamista ja normaaliin työrytmiin pääsemistä. Hotellimme alueella oli maskipakko, lämpötilamme mitattiin päivittäin ja aamupala kannettiin pöytiin. Mihinkään ei siis saanut koskea omin käsin.  Desinfiointipisteitä oli joka paikassa ja varsinkin hissin edessä, sillä toivottiin, että kun mennään hissin, kädet desinfioidaan ennen nappien painalluksia.

Avec Sofié Blog l Matkustaminen Italiassa kesällä 2020

Ravintolassa

Ravintolassa toiminen oli Venetsiassa tiukempaa mitä Etelä-Ranskassa omiin kokemuksiini perustuen. Pöydästä ei saanut poistua ilman maskia edes naistenhuoneeseen. Maski piti olla koko ajan kasvoilla muuten kuin syödessä. Etelä-Ranskassa minua ei ole komennettu Venetsian tavoin maskin pitämisestä kasvoilla, jos olen poistunut naistenhuoneeseen, joten koin että Italiassa ollaan tässä maskipakossa todella tiukkoja. Paperisia menuja ei myöskään enää ollut pienimmissäkään paikoissa, vaan menu oli QR-koodin takana ja puhelimen kautta selailtiin digitaalisia menuja.

Avec Sofié Blog l Matkustaminen Italiassa kesällä 2020

Ostosksilla

Kaupassa käyminen oli samanlaista mitä Ranskassa. Monessa liikkeessä mitattiin kuume samalla tavalla mitä Ranskassa. Kun menet kauppaan sisään, kädet desinfioidaan ja maski pitää olla kasvoilla. Vaatteita ei myöskään ole saanut sovittaa kaikissa liikkeissä, ja koskea saa vain tavaroihin mitkä aikoo ostaa. Tämän tavan toivon jatkuvan pidemmälle syksyyn ja myös toimistotiloissa, jotta toiselta aallolta säästytään. Turhan koskettamisen välttäminen ja maskit kasvoilla sisätiloissa toivottavasti säästävät meidät isommalta toiselta aallolta.

Toivon, että tästä postauksesta oli hyötyä teille lomaa miettiville. Tämä postaus on vain Venetsiaa liittyen, joten en tiedä miten esimerkiksi Sisiliassa on tilanne. Minulle jäi sellainen olo, että Venetsia on ottanut ainakin todella tarkasti kaikki käytännöt käyttöön, jotta turistit voisivat matkailla turvallisesti ja että talous saataisiin turistien kautta taas turvattua.

 

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

 

Please leave a comment

My Italian brothers l sydän on täynnä kiitollisuutta

Avec Sofié Blog l Italialaiset veljet

Olin Italiassa juhannuksen ja loppu kesäkuun töissä ja lomalla. Ennen kun hyppään lomatunnelmiin ja Italian vinkkipostauksiin, ajattelin valottaa teille, että miksi tämä kylä ja ketä ovat nämä italialaiset veljeni.

Olin kaksikymmentä (!!!) vuotta sitten kielikurssilla Brightonissa ollessani viisitoista vuotta. Tapasin pojat Brightonin kivisellä rannalla, kun olimme koulupäivän jälkeen hengailemassa. Pojat olivat interreilillä ympäri Eurooppaa ja minä kielikurssilla. Tuosta kesästä lähtien pojat ovat olleet osa elämääni.

Avec Sofié Blog l Italialaiset veljet

Toki joskus kuluu muutama vuosi, että me emme näe, mutta useasti he ovat olleet Suomessa ja minä heidän luonaan Italiassa. Olen tästä ystävyydestä äärettömän onnellinen, että vaikka elämäntilanteet muuttuvat, ei meidän ystävyytemme muutu mihinkään. Aina kun nähdään, aloitetaan siitä mihin viime kerralla jäätiin.

Viimeisen parin vuoden aikana emme ole nähneet, kun ihan pikaisesti, sillä he ovat saaneet lapsia ja elämä on ollut hektistä. Nyt kun lapset ovat jo muutaman vuoden ikäisä, on elämä helpompaa.  On helpompi matkustaa ja tehdä asioita, kun lapset ovat omatoimisempia.

Pojat ovat minulle kuin osa perhettä, sillä he aina auttavat ja ovat tukena, kun siihen on tarve. On kyse sitten mistä tahansa kahvipannun korjaamisesta tai lampun virittämisestä. He esimerkiksi ajoivat Italiasta meidän Ranskan kodin kalusteet ja laittoivat lamput viisi vuotta sitten kattoon. Minä vastavuoroisesti yritän auttaa heitä yritysten nettisivujen ja sosiaaliseen mediaan liittyen. Kyse on siis enemmän perheestä kuin pelkistä kavereista.

Olen oppinut pojilta niin paljon timanteista elämänasenteisiin saakka. He ovat aina varmoja, että kaikki onnistuu lopulta. Olen välillä aikamoinen stressierkki ja he muistuttavat, että stressaaminen tulevasta ei paljoa auta. Elämä pitää ottaa niin kuin se tulee.

Avec Sofié Blog l Italialaiset veljet

Olen myös äärettömän iloinen siitä, miten hyvin kaikki sujuu mieheni kanssa ja miten he ovat myös kuin vanhoja ystäviä. On ihanaa, miten rennosti voimme tehdä yhdessä asioita ja kaikki sujuu niin mutkattomasti.

Avec Sofié Blog l Italialaiset veljet

Olin keväällä aika surullinen lockdownin aikana, kun en nähnyt ketään moneen kuukauteen. Vaikka olen aika omatoiminen ja pidän yksinolosta, huomasin, että kuukausien yksinäisyys ei ollut minua varten. Kaikki vain pyöri töiden ja kodin ympärillä, niin alkoivat seinät jokseenkin kaatua päälle. En pysty selittämään miten hyvää teki se, että sai nauraa ääneen ja valvoa myöhään ystävien kanssa ja muistella vanhoja kesähullutuksia.

Vaikka maaliskuussa näytti siltä, että emme näkisi ketään koko kesänä, onneksi tämä ennuste on nyt muuttunut. Tuli tästä kesästä sittenkin aika ihana, vaikka keväällä näyttikin vähän toisenlaiselta. Sydän on täynnä, kun on ihania ystäviä ympärillä.

 

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

 

 

Please leave a comment

Vintagemekko ja kesän soittolista

Avec Sofié Blog l Vintage-kesä

Musiikki vaikuttaa minuun ihan älyttömän paljon. Välillä nyt keväällä, kun olin ajoittain hieman maassa tästä tilanteesta, sammutin uutiset ja laitoin iloisemmat playlistit soimaan. Muuttui fiilis kertaheitolla, kun laittoi ”Italian happy music”-soittolistan päälle esimerkiksi. Ei enää uhkakuvat ja -numerot paljoa mielessä olleet.

Kuluneen kevään aikana olen lukenut Rivieran historiasta enemmän kuin koskaan aiemmin ja katsonut myös muutaman elokuvan ja virittäytynyt sitä kautta kesätunnelmaan. Vaikka nyt kaikki on auki ja rannallekin pääsee, huhtikuussa olin ihan varma, että kesä tulee vietettyä omalla terassilla. Kevään kuluessa olen kerännyt erilaisia playlistejä ja kuunnellut paljon musiikkia, että saisin keskityttyä töihin ja iloisempiin asioihin.

Avec Sofié Blog l Vintage-kesä

Avec Sofié Blog l Vintage-kesä

Avec Sofié Blog l Vintage-kesä

Julkaisin lauantaina muutaman kesälistani biisiä Instagramin Storyssani ja kysyitte, että voisinko jakaa playlistin. Kokosin suosikkini yhteen listaan ja se löytyy täältä. Lista on tehty lomafiilistä hakiessa ja kepein biisein, että pääsee paremmalle fiilikselle, vaikka omalla terassilla. Olen ollut äärimmäisen onnellinen, että olette tykänneet listastani niin paljon. Mieheni ei niinkään.

Olen nyt jotenkin näiden biisien ansioista inspiroitunut vähän, että miltä Riviera näytti 60- ja 70-luvuilla. Olen etsinyt valokuvia, lukenut Etelä-Ranskasta ja kuunnellut Serge Gainsbourgin sanoituksia. Salaa toivon, että olisin saanut elää silloin täällä. Voin kuvitella, että miten upeita valokuvia saisin vähän rosoisemmasta ja rennommasta meiningistä. Vaikeaa selittää, mutta autot olivat silloin makeempia, naiset klassisia ja tunnelma oli varmasti jollain lailla hienostuneempi mitä nyt.

Avec Sofié Blog l Vintage-kesä

Avec Sofié Blog l Vintage-kesä

 

Mieheni ei ymmärtänyt mitä tällä tarkoitin. Yritin sanoa, että silloin ei kellunut kumiankkoja lahdella kellumassa ja ei menty shortseissa ravintolaan syömään. Hän pääsi jäljilleni.

Oma suosikkipaikkani on Cap-Ferratin Grand Hotel. Kävimme siellä keskiviikkona, kun se on nyt taas avautunut ja pystyin mielessäni näkemään, miten upea hotelli on aikoinaan ollut. Onhan se edelleen, mutta uskon, että kun Jane Birkinit, Grace Kellyt ja Brigitte Bardot ovat pyörineet hotellin allasalueella, on tunnelma ollut erilainen.

Playlistin löydätte täältä ja lisää kesätunnelmia löytyy Instagramistani. Toivottavasti pidätte kesälistastani, saatan innostua tekemään viikonloppuna uuden, jos innostun ja inspiroidun road tripillämme uusista maisemista. Ihanaa viikonloppua ja hyvää juhannusta!

 

Mekko Zarasta 7 vuoden takaa / Laukku Dior / Ballerinat Chanel 

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

Please leave a comment

Ranskalaisen naisen paradoksi l viiniä ja kauneusoperaatioita kohtuudella

Kun kuvaillaan yleisesti ranskalaista naista, on hän hentoinen, näennäisesti ystävällinen sekä hän kävelee ja polttaa tupakkaakin viettelevästi. Rantatuolissa kääntyminen onnistuu tyylikkäästi ja rypyt kasvoilla näyttävät myös hyvin hoidetuilta.

Ranskalainen nainen on jollain lailla ollut minulle paradoksi. Kai se on jollain lailla edelleenkin, mutta olen alkanut ymmärtämään, että miten he pitävät itsestään huolta ja miksi itsekuri on yksi kurin lajeista Ranskassa. Siltikin ranskalainen nainen on jollain lailla oma lajinsa ja heidän seuraamisensa esimerkiksi rannoilla tai ravintolassa on parempaa viihdettä kuin televisio.

Ranskalainen kasvatus perustuu aika pitkälti kovaan kuriin ja sääntöihin. Samanlainen kurinalaisuus näkyy ranskalaisessa ruokakulttuurissa. Syödään sopivasti mutta ei liikaa. Kun kerran vein Marianne-karkkeja töihin, ottivat muut naiset kourallisen, mutta ranskalainen kollegani otti yhden ja sanoi säästävänsä sen lounaan jälkeiseksi jälkiruoaksi. Minä olin syönyt ennen lounasta jo varmaan 15 Marianne-karkkia. Olen usein varsinkin Pariisissa ollessa huomannut, että annoskoko on todella erilainen ranskalaisilla lounailla mitä esimerkiksi suomalaisilla lounailla. Syödään tarpeeksi, mutta ei niin paljon, että tullaan täyteen.

Sama pätee ranskalaisten naisten kauneusihanteissa; sopivasti meikkiä korostamaan tiettyjä asioita, mutta ei liikaa. Nyt tuntuu, että naisten kauneusihanteet ovat aika lailla kahtiajakautuneet, on joko klassista ja luonnollista tai ylitseampuvaa botox-täytehuulia ja selkeitä ripsilisäkkeitä. Jos yleistän hieman, Ranskassa ei ranskalaisilla naisilla näy niin selkeitä botox-toimenpiteitä tai saatikka tekoripsiä. Etelä-Ranskassa näkyy mielestäni hieman enemmän rintaimplantteja ja huulitäytteitä mitä Pariisissa, mutta ne ovat luonnollisen näköisiä, eikä niitä edes huomaa, jos ei kiinnitä huomiota. Jos menen esimerkiksi Ruotsiin työmatkalle, on tilanne toinen. Siellä selkeästi on ok näyttää siltä, että operaatioissa on käyty eikä haittaa, että ripset ovat vinksin vonksin.

Viikonloppuna seurailin illallisella Cannesissa ja eilen koko päivän rannalla ranskalaisia naisia ja mietin, että miten he onnistuvat näyttämään vielä viisikymppisiltäkin niin upeilta. Vaikka tupakkaa ja viiniä voi mennä päivittäin vielä vanhalla iällä, näyttävät he silti niin hyvin säilyneiltä. Uskon nimenomaan, että kaiken a ja o on kurinalaisuus. Syödään sievästi ja juodaan kevyesti, on varmaankin geenien lisäksi ranskalaisten naisten salaisuus. He ovat luonnostaan usein hentoluisempia mitä me pohjoismaalaiset, ja sen takia minä esimerkiksi tuskastelen ranskalaiset merkkien kohdalla, koska olen paikalliseen väestöön nähden paljon harteikkaampi. Paljon saa aikaan itsekurilla ja käytöskulttuurilla, mutta geenit määrittävät paljolti kropan mallin.

Ihailen kurinalaisuutta naisten käytöksessä ja lastenkasvatuksessa, työpaikoilla en niinkään. Mutta kurinalaisuus ja jonkinlainen autoritäärisyys kuuluvat vahvasti ranskalaiseen kulttuuriin, niin en usko, että sitä voisi Ranskassa kohdistaa nimenomaan vain syömiseen kohtuudella, se näkyy ihan kaikessa. Ne kenellä on ollut esimerkiksi ranskalainen esimies ymmärtävät mitä tarkoitan täydellisyyden tavoittelulla ja kurinalaisuudella. Asioita ei yritetä viedä pohjoismaisesti nopeasti eteenpäin vaan ne tehdään monen monta kertaa uudestaan ja vasta sitten on valmista, kun kaikki on tip top. Isä on yleensä autoritäärinen kotona ja näin myös esimiestä kunnioitetaan työpaikoilla Ranskassa eikä välttämättä ole soveliasta väitellä asiasta esimiehen kanssa samalla lailla mitä amerikkalaisessa työkulttuurissa.

Täten uskonkin, että se on nimenomaan se kulttuuri ja käytöstavat mitkä täällä ohjaavat naisten käytöstä ja kropan mallia. En välttämättä voisi nähdä kovinkaan helposti ranskalaista ystävääni syömässä Mc Donaldsissa lastensa kanssa, mutta suomalaisen kyllä. En myöskään useinkaan näe ranskalaisia naisia humaltuneena, suomalaisia kyllä. Viiniä Ranskassa toki juodaan mutta se jää usein yhteen tai kahteen lasiin. Heidän tapakulttuurinsa korostuu kohtuus monella lailla ja se on kaiken lähtökohta elämälle ja kauneudelle.

Please leave a comment
1 2 3 367