Monesti sitä harmittelee ihan pieniä arkisia asioita ja unohtaa ne asiat, joita joskus toivoi niin paljon. Muistutin taas itseäni, että miten asiat voivat muuttua niin nopeasti parempaan suuntaan, kunhan vain pitää tavoitteen kirkkaana mielessä ja menee järjestelmällisesti haavetta tai tavoitetta kohti. Pitää vain muistaa, että kaikki ei aina tapahdu saman tien, hyvät jutut varsinkin ottavat aikansa.

Amsterdam oli minulle haave monta vuotta. Kauan käpristelin Pariisissa ja unelmoin Amsterdamissa asumisesta sekä tilanteesta, jossa me olemme nyt. Valmiina asettumaan ja ostamaan talo kanaalien varrelta ja kutsumaan Hollantia kodiksi. Vaikka sitä oikeaa asuntoa ei ole vielä löytynyt, olo on onnellinen ja varma siitä, että joskus se oikea varmasti vielä osuu kohdalle.

Mietin viikonloppuna, että miten kaikki onkaan nyt niin hyvin. Toki aina voisi toivoa enemmän aikaa yhdessä, aurinkoisempia päiviä ja pidempiä rantalomia. Tosiasia on kumminkin niin, että nyt juuri on kaikki niin kuin monta vuotta sitten toivoin. En oikeasti välttämättä kaipaa mitään muutosta elämääni tällä hetkellä.

Moni meistä painii aika arkistenkin haaveiden kanssa ja monesti olen sen huomannut, että kun alkaa tekemään, pääsee maaliin nopeammin. Voivottelu ei yleensä auta. tekeminen kylläkin.

Aina tosin kaikkia haaveita ei noin vain toteuteta ja ikäisilläni on esimerkiksi paineita lapsista tai niiden puuttumisesta, parisuhteen puuttumisesta tai ei riittävän hyvästä sellaisesta, tai vaikkapa urasta. Jokaisella on omat paineet ja murheet, itselle isoja, toisesta ne voi tuntua mitättömiltä jutuilta. Pitää muistaa kunnioittaa ja ymmärtää niitä toisten paineita.

Olemme olleet tämän viimeisen vuoden hyvin onnellisia ja vähäitkuisia. Elämä on kaikessa kiireessä jotenkin todella seesteistä. Jonkun mielestä varmaan todella tylsää ja arkista, mutta en mitään muuta Pariisissa toivonut kun, että saisin normaalin elämän kaikkine arkineen takaisin. Vuosi on eletty Hollannissa hyvin arkista elämää ja I love it!

Itselle hyvä opetus on ollut, että asiat yleensä muuttuvat siihen suuntaan, kun toivot, jos muutat omia tekemisiä siihen suuntaan, minne haluat mennä. Jos en olisi aikoinaan vaatinut muuttoa Pariisista, elämä olisi varmasti hyvin erilaista tällä hetkellä.

Joka ilta menen nukkumaan hyvin kiitollisena elämästä mikä minulla juuri nyt on. Mitään en toivo enempää tai vähempää. Kaikki hyvin näin.

Mitä vaatteisiin tulee, en ole koskaan ollut se suurin shoppailija. Kertoo varmasti paljon, jos Carita muutama vuosi sitten tokaisi, että ”sä et kyllä ostele vaatteita juuri ollenkaan.” Vaatteita en juurikaan, mutta asusteita ja kenkiä enemmänkin. Olen oikeastaan aina mieluummin satsannut kenkiin, kuin laittanut pari sataa euroa kuukaudessa pikamuotiin. Toki minäkin ostan Zarasta ja Massimolta vaatteita, mutta huomattavasti vähemmän kuin ystäväni. Hennesissä taasen en ole käytännössä käynyt vuosiin, kun Pariisissa asuessa unohdin sen ja Amsterdamissa se ei myöskään oikein osu kohdalle. Zarasta ostan bleiserin silloin tällöin, mutta nekin ostokset ovat jääneet vähemmälle koska laatu on niin huonoa. Miksi ostaa 60 euron bleiseri, joka kestää hyvänä muutaman kuukauden, jos 260 eurolla voi saada pitkäikäisen ja materiaaleilta miellyttävän bleiserin, joka kestää vuosia?

Pukeutumistottumukseni ovat suhteellisen klassiset, joten se toki edesauttaa, että en ole joka kuukausi viimeisen trendin tai kuosin perässä. Mekkoja minulla on paljon ja niihin satsaan, mutta perusvaatteina toimii yleensä valkoinen paita ja housut/hame. Haluaisin olla värikkäämpi, mutta huomaan usein, että kirkkaat värit jäävät käyttämättä, jos värejä on muualla kuin huiveissa. Punainen bleiseri ja mekko löytyy rekiltä, mutta paitaa ei.

Mitä materiaaleihin tulee, niin suurin syy miksi pikamuoti ei innosta on nimenomaan, että materiaalit ovat niin huonoja ja epämiellyttäviä.  Haluan hengittäviä luonnonmateriaaleja ja sellaisia on valitettavasti vaikea löytää Zaran kaltaisista liikkeistä. Polyesterit ja muut tuntuvat todella epämiellyttäviltä päällä, kangas muuttuu kainaloiden kohdilta keltaiseksi ja vaate kestää käytössä yleensä alle vuoden. En ole ostanut muovikenkiä sitten teini-iän, niin miksi puen keinokuituisia vaatteita ylleni? Keinokuitu vaate on edelleen ihan ok, mutta muovikenkiä ei kukaan osta mielellään.

Mistä sitten ostan vaatteita nykyään, jos ostan? Lempimerkkini luonnonmateriaalien osalta on ollut jo usean vuoden Filippa K. Ostan heiltä varsinkin neuleita ja olen taas onnekas, kun heillä on muutama liike Amsterdamissa. Toinen lempimerkkini on tällä hetkellä ehdottomasti Claudie Pierlot. Heillä on klassisia malleja ja luonnollisia materiaaleja. Ennen pidin myös Majesta, mutta heidän materiaalinsa eivät enää vastaa minun mieltymyksiäni. Liikaa polyesteria ja akryyliä. Sandrolta olen löytänyt myös muutaman ihanan silkkipaidan, mutta Filippa K ja Claudie Pierlot ovat neuleidensa takia ihan suosikkejani. Minulla on myös Filippan muutama kauluspaita ja tykkään niistä ihan todella paljon.

En tiedä onko tämä vain minun ajatteluani, mutta tuntuu, että miehille valmistetaan vaatteita paljon paremmista materiaaleista. Kun menee esimerkiksi Massimolle, löytyy miesten paitoja puuvillaisina, mutta näitä samoja paitoja ei löydy naisten osastolta. Miksi miehille valmistetaan vaatteita paremmista materiaaleista? Miehet ovat usein laatutietoisempia mitä me naiset, mutta toivoisin, että pikamuotiketjut myös heräisivät muuttuneisiin kulutustottumuksiin ja alkaisivat valmistamaan parempilaatuisia vaatteita paremmista materiaaleista. Mieluummin maksaisin 89 euroa valkoisesta kauluspaidasta, jos se olisi puuvilla, kuin 59 euroa samanlaisesta paidasta josta 30% on polyamidia ja elastaania.

Näiden asioiden takia löydän korvakoruja, kenkiä ja huiveja niin paljon helpommin kuin kivoja vaatteitta nykyään. Minusta on tullut todella nirso vaatteiden ostaja ja jos joskus löydän kivan paidan, ostan sen tuplana. Tämän takia minulla saattaa olla kuukausia välissä, että en osta ollenkaan vaatteita. Jos vertaan itseäni ystäviin, ostavat he kuukausittain paljon enemmän vaatteita mitä minä.

Pukeutumistottumukseni ovat muuttuneet myös Hollannissa Ranskaan verrattuna, sillä täällä tuulen ja sateen maassa pukeudutaan aika eri lailla mitä Pariisissa. Olen välillä ihan yllättynyt, että miten rennosti täällä pukeudutaan. Olin tämän viikon kokonaan työmatkalla ja oli niin ihana nähdä miten ruotsalaiset pukeutuvat ja panostavat vaatteisiin ihan eri tavalla mitä hollantilaiset. Hollanti on aika samanlainen maa mitä Suomi, sillä ylimääräinen raha laitetaan keittiöremppaan, ei vaatekaapin sisältöön. Maassa maan tavalla siis :)

Olisi mielenkiintoista kuulla teidän kulutustottumuksistanne ja -valinnoista ja varsinkin niiden muuttumisista. Uskon, että lukijakuntani on hivenen vanhempaa, joten meillä on varmasti paljon yhteistä näissä asioissa. Meneekö laatu määrää edellä?

Follow me on:

Facebook, Instagram, Pinterest, Bloglovin,  SoundCloud and Twitter

Hei pienen tauon jälkeen. Palasin joululomalta lauantaina ja nyt alkuviikko on mennyt palautumiseen ja töiden aloittamiseen. Pidin blogista ihan tarkoituksella vapaata, sillä halusin kerrankin olla ilman tietokonetta niin paljon kuin mahdollista. Jonkun verran tuli tehtyä päivätöitä alkulomasta, joten toisen viikon pyhitin ihan vain olemiselle.  Ensi loman ajattelin olla myös täysin ilman puhelinta, jotta voisi rentoutua totaalisesti.

Juhlimme joulua ja uutta vuotta tänä vuonna Meksikossa ystävien kanssa ja voin myöntää, että breikki auringossa teki todella hyvää. Minulla oli aika tiukka loppurutistus tänä vuonna ja vuosi muutenkin oli aika kiireinen, joten loma keskellä pimeintä talvea teki todella hyvää. Tämä toistetaan myös ensi vuonna, sillä aurinko tekee ihmeitä.

Moni teistä, jotka olette storyjani Instagramissa seuranneet, olette huomanneet, että olimme lempipaikassani Tulumissa. Huomasitte varmasti myös, että tunteeni olivat hivenen ristiriitaiset paikkaa kohtaan, sillä muutamassa vuodessa pienestä ja rennosta paikasta on tullut ihan äärettömän suosittu eikä luonto ja infrastruktuuri oikein kestä väenpaljoutta. Edellä mainittu asia myös vaikutti siihen, että olin jokseenkin hiljainen Meksikossa ollessa. En halunnut hehkuttaa paikkaa, sillä olin ehkä hivenen pettynyt muutoksiin, joita oli tapahtunut muutamassa vuodessa.

Pettynyt en ollut ruokaan tai matkaani, vaan jokseenkin surullinen siitä, että miten paikan oli annettu muuttua niin paljon. Miten aiemmista Cancunin tai Playa del Carmenin muutoksista ei ollut opittu? Eniten tosin harmitti mitä luonnolle oli tapahtunut ja miten muovia oli rannalla ja meressä. Näistä asioista huomasi, että miten Meksikossa ei oteta näitä asioita niin tosissaan ja miten luonto laitetaan toiselle sijalle turismin edeltä.

Matka oli monilta osin näiden asioiden takia hyvin silmiä-avaava ja mietin varmasti ensi kerralla matkakohteeni tarkemmin. Uskon, että ne ketkä ovat käyneet Thaimassa 70-luvulla, kokevat jokseenkin samanlaisia fiiliksiä mitä minä Meksikossa. Thaimaan muutos on onneksi kestänyt hieman kauemmin, sillä kolmessa vuodessa Tulum oli muuttunut ihan todella paljon.

Mietin päivittäin lomallani, että mitä jaan ja mitä en, sillä en kumminkaan halunnut jakaa pelkästään negatiivista. Olen nimittäin huomannut, että monelle saattaa jäädä ne negatiiviset kommentit vain mieleen enkä halua luoda kuvaa, että minulla oli huono loma. Loma ei ollut huono, vain ehkä hieman karu juuri tämän muutoksen osalta.

Vaikka miten matkustamisesta pidän, tällaisissa asioissa tulen hieman kiukkuiseksi, kun huomaan miten alkuperäinen kulttuuri laitetaan toiselle sijalle, että isot turistilaumat saadaan liikkeelle. Tämä näkyy Aasiassa ainakin räikeästi, kun menut ovat jopa ruotsiksi ja sieltä löytyy lihapullia. Vielä ihan tälle tasolle ei Tulumissa oltu menty, mutta kyllä siellä kävi jo ruotsalainen mobile pay sekä kryptovaluutalla pystyi myös maksamaan illallisen.

Tulen kirjoittamaan Tulumista teille vielä lisää ja korjaamaan mutamaa asiaa, sillä koen, että esimerkiksi hotellisuositukset pitää korjata omalta osaltani ainakin näin joulun ja uuden vuoden osalta. Muutama teistä onkin mennyt aiemmin suosittelemaani hotelliin, mutta en enää voisi suositella sitä lapsiperheille.

Ehkä ajankohta oli huono lomalleni ja ensi kerralla menenkin Tulumiin varmasti kesällä, jolloin paikka on paljon rauhallisempi ja moni paikka kiinni. Täytyy tosin todeta, että ehkä ensi kerralla matkani tulee suuntautumaan sisämaahan ja jonnekin muualle myös eikä vain Karibialle. Tuntuu, että tämä osa Meksikoa on osaltani nyt nähty.

Follow me on:

Facebook, Instagram, Pinterest, Bloglovin,  SoundCloud and Twitter