Yksilöllisiä laukkuja pienyrittäjältä – Kachorovska Atelier

Avec Sofie blog - Kachorovska Atelier Erna leather bag

Vaikka olen kenkäihmisiä loppuun asti, on minusta kuoriutunut myös laukkuihminen. Vaikka päivät töissä menee samalla vanhalla LV:n laukulla (joka on ollut olalla yliopistosta asti) on kaappiin löytänyt muutama uusi laukku. Olen uusimmat laukkuni löytänyt sattumusten kautta tai ostanut käytettynä.

Olen saanut paljon kyselyitä viime keväästä asti uudehkosta laukustani, jos laukku on vilahtanut Instagramin Storyssä. Noin vuosi sitten olin Amsterdamissa ratikassa ja näin aivan todella söpön vaaleanpunaisen laukun. Pidin laukusta niin paljon, että en epäröinyt kysyä sen kantajalta, että mistä laukku on. Kyseessä oli ukrainalainen start up, Kachorovska Atelier.

Avec Sofie blog - Kachorovska Atelier Erna leather bag

Muutaman kuukauden ja Google translator -pähkäilyjen jälkeen päätin ostaa laukun viime keväänä. Valitettavasti hennon vaaleanpunainen malli ei ollut enää valikoimassa, joten ostin itselleni hyvinkin omanväriseni laukun. Hiirenharmaan, kuinkas muuten ;)

Muutamat viestit ja konsultoinnit ukrainalaiselta kollegalta eri maksuvaihtoehdoista johti siihen, että huhtikuussa sain kolmen viikon odottelun jälkeen paketin ovelle. Jännitysmomentin toi vielä ukrainalainen posti, sillä paketti ei ollut koko ajan seurailtavissa. Onneksi paketti tuli perille ilman seurantakoodiakin. Tilasin lisäksi vielä kuvassa näkyvän kukka- hihnan laukulle, että se olisi myös hivenen kesäisempi. Nyt tosin syksyn tullessa hihnaa tulee käytettyä vähemmän.

Avec Sofie blog - Kachorovska Atelier Erna leather bag

Kachorovska Atelier :n mallistosta löytyi todella monta kivaa laukkumallia, mutta itse pidin eniten Erna-mallista. Sisään mahtuu jopa kamera lompakoiden lisäksi. Kengät eivät ole ehkä ihan omaan makuuni, mutta nahkalaukut sitäkin enemmän.

Oli ihana löytää jotakin ihan uutta ja käsintehtyä. Tuntui myös hyvälle tukea pienyrittäjää ja yrityksen alkuvaihetta. Harvemmin sitä nykyään saa kuvia laukusta tai muista tilaamistaan tuotteista niiden eri tekovaiheista. Sain nimittäin kuvia eri nahkapaloista sekä nähdä miten laukkuni ja hihnani valmistuvat. Se tuntui hyvältä. Laukun takana on oikeasti ihminen, eikä vain kone Kiinassa.

Mietin laukkuoston jälkeen, että en edes muista milloin olisin viimeksi löytänyt jotain yksilöllisempää, jos löytö ei ole ollut second hand -löytö. Harvemmin sitä nimittäin löytää enää uusia merkkejä varsinkaan kivijalasta. Ne löydöt tehdään kaduilta toisten päältä tai eri sivustoja tai kuvavirtaa selaillessa.

Jaoin teille oman löytöni. Onko teillä jakaa pienyrittäjän yksilöllisempiä tuotteita minulle vinkiksi? Mielelläni tukisin pienyrittäjiä enemmän tulevaisuudessa :)

Please leave a comment

Wedding in South of France – neljä päivää pelkkää unelmaa

Avec Sofie blog - Wedding in South of France

Niin kuin moni muukin kokemus, häät ovat todella persoonallinen kokemus ja henkilöityy selkeästi hääpariin. On niin monenlaisia häitä, kun on hääpareja. Toinen panostaa illalliseen, toiselle tärkeää on jokainen yksityiskohta. Toinen haluaa pienet ja simppelit, toinen tajunnanräjäyttävät karkelot. Toiselle tärkeää on istumajärjestys, toinen painottaa baarin drinkkivalikoimaan. Tärkeintä on, että häät ovat parin näköiset.

Avec Sofie blog - Wedding in South of France

Olen ollut monenlaisissa häissä ja kaikki ovat olleet aivan ihania ja hyvin parin näköisiä. Niin olivat myös kesän neljä päivää kestänyt spektaakkeli Etelä-Ranskassa. Vaikka aluksi mietin, että miten sitä jaksaa juhlia neljä päivää, mutta kyllähän sen jaksoi, kun oli kaikki kohdallaan. Nämä häät olivat hyvin parin sekä vieraiden näköiset. Ei jäykistelty tai pönötetty, vaan juhlittiin parin onnea ja rakkautta.

Avec Sofie blog - Wedding in South of France

Avec Sofie blog - Wedding in South of France

Häät olivat ranskalaispersialaiset häät, joten kulttuurit sekoittuivat kauniisti ja kulkivat harmoniassa päivästä toiseen. Mitä häihin tulee, niin olen enemmän sellainen, joka pitää spektaakkeleista. Sen takia mietin, että miten sitä pääsisi persialaisiin häihin uudestaan ? Kutsuja saa lähettää ;). Seremonia oli todella kaunis, puheissa ei tunteita säästelty, juhlat olivat  nimenomaan JUHLAT ja taisin tanssia vielä kahdelta yöllä sulhasen ukin kanssa (jolla oli kuulolaite).

Avec Sofie blog - Wedding in South of France

Avec Sofie blog - Wedding in South of France

 

Avec Sofie blog - Wedding in South of France

Avec Sofie blog - Wedding in South of France

Postauksen kuvat ovat viimeiseltä päivältä, ja vaikka pari vihittiin aiemmin virallisin menoin, viimeisenä päivänä suoritettiin perinteinen persialainen vihkiminen, kuultiin puheet, tanssittiin ensimmäinen tanssi ja leikattiin kakku.

Avec Sofie blog - Wedding in South of France

Avec Sofie blog - Wedding in South of France

Pidin perinteisestä persialaisesta vihkimisestä ihan todella paljon. Se miten eri asiat symboloivat parille eri asioita, oli todella kaunis. Lisäksi lähetimme ilmaan ilmapalloja niille, jotka olivat nukkuneet keskuudestamme pois. Taisin itkeä koko seremonian, koska se oli ihan todella kaunis ja koskettava. Viimeistään sulhasen puhe morsiamelle ilmapallo kädessä, vertaukset Pikku-Prinssiin sekä tarinat Iranin vallankumouksesta saivat häävieraat kyyneliin.

Avec Sofie blog - Wedding in South of France

Avec Sofie blog - Wedding in South of France

Avec Sofie blog - Wedding in South of France

Suurin syy miksi pidin näistä häistä oli nimenomaan rentous. Meno ei ollut mitenkään jäykkää tai ainakin siltä tästä vieraasta tuntui. Puheet pidettiin seremonian aikana, jotta juhlille jäisi enemmän aikaa. Istumajärjestystä ei ollut. Eikä tainnut olla edes istumapaikkoja kaikille, vaan tyynyjä ja upeita tuolirykelmiä oli ripoteltu pitkin puutarhaa. Ei ollut pöytiintarjoilua, vaan ruokaa haettiin eri pisteistä ja se oli mezemäistä pientä syötävää. Kun ei ollut niin sanottua omaa paikkaa tai kovin virallista ohjelmaa, pakotti se tutustumaan uusin ihmisiin ja olemaan avoin syömään siinä pöydässä mikä oli vapaa. Tapasin ihania uusia ihmisiä ympäri maailmaa ja se taisikin olla se näiden häiden ihanin asia. Ihmiset ympäri maailmaa olivat kokoontuneet juhlimaan paria ja suurin osa ei tuntenut toisiaan, joten tunnelma oli onnellisen leppoisa.

 

Avec Sofie blog - Wedding in South of France

Avec Sofie blog - Wedding in South of France

Avec Sofie blog - Wedding in South of France

 

Avec Sofie blog - Wedding in South of France

Yö huipentui siihen, kun linnan valot sammutettiin ja ihmisiä pyydettiin katsomaan taivaalle. Morsian oli nimennyt tähden sulhasen mukaan. Punainen lanka, joka oli ollut tähti kutsussa, puheissa sekä koristuksissa puutarhassa, sai nyt merkityksen. Sanomattakin selvää, että kylmät  väreet menivät pitkin ihoa.

Juhlavieraat tanssivat läpi yön lapsesta vaariin. Meistä moni taisi toivoa, että häät eivät olisi loppuneet koskaan. Sovimme, että ensi vuonna jokainen maksaa osansa, jotta pääsemme uudestaan näihin upeisiin maisemiin ja tunnelmiin. Toivon todella, että meillä on reunion ensi vuonna tässä kauniissa linnan puutarhassa.

Please leave a comment

Kesälomalainen – ajelehtimista ja auringonlaskuja

Avec Sofié blog Le Club 55 Saint Tropez South of France 9

Kyselin teiltä eilen, että mistä haluaisitte kuulla pitkän blogiloman jälkeen. Toivoitte paljon häistä juttua, Hamptonsia, Etelä-Ranskaa, sekä asujuttuja, mutta myös ihan postausta, että mitä minulle kuuluu. Jos totta puhutaan, tarvitsin kunnon kesälomaa ja täyttä nollausta. Vaikka kaikki on todella hyvin, söi viime kevät paljon jaksamista töiden, asunnonoston ja muuttamisen takia. Kesäkuussa tuntui, että elämä oli yhtä suorittamista ja kaipasin kovasti ajelehtimisen tunnetta.

Viimeiset kolme viikkoa olen nimenomaan ajelehtinut. Viikko Hamptonsissa ja kaksi viikkoa Etelä-Ranskassa teki hyvää. Tein sitä, mitä huvitti, enkä ole paljoa katsonut kelloa tai välittänyt mistään sen suuremmasta. Kertaakaan en katsonut televisiota, en pukeutunut housuihin, lihoin pari kiloa, menin merestä ilman suihkua suoraan sänkyyn muutaman kerran, näin todella paljon ystäviä ja tapasin uusia ihmisiä. Valokuvasin paljon ja kirjoitin vähän. Työmailia katsoin kerran viikossa.

Tärkein tunne oli, että en kokenut huonoa omaatuntoa ollessa lomalla.  Olin ihan relax ja Ranskan osuuden ajan taisin käydä joka päivä rannalla vähintään iltauinnilla. Monta päivää tosin vietin ihan aurinkotuolissa varjon alla.

Avec Sofie blog l South of France
Avec Sofie blog l South of France

Parasta lomassa oli ehdottomasti ystävien näkeminen. Lomalla näin nimenomaan niitä, joita näen kerran vuodessa enkä kovinkaan usein muuten. Kesät Ranskassa ovat tämän asian takia niin ainutlaatuisia, kun kesäkaverit tulevat sinne myös aina samaan aikaan ja olemme nyt kolmena kesänä viettäneet lomamme yhdessä. Ystävämme kun asuvat pääosin Yhdysvalloissa ja muualla, niin jälleennäkemisiä on harvemmin. Laatu tosin korvaa tässä asiassa määrän. Kun kaikki ovat lomalla, aurinko paistaa, ruoka on hyvää ja maisema kaunis, ei sitä paljoa enempää voi pyytää täydellisiltä lomahetkiltä.

Halusitte kuulla, että mitä minulle kuuluu, niin ajattelin aloittaa kirjoittamisen pintapuolisista aiheista ja syventyä muihin postauksiin myöhemmin. Tulen paneutumaan siis myöhemmin muihin toivomiinne aiheisiin. Jos ette Instagramissa ehtineet vielä toivoa postauksia, voi toiveita jättää myös kommentteihin.

Toivottavasti teillä on ollut ihana ja rentouttava kesä. Vaikka en haluaisi vielä antaa kesämuistojen sumentua, on tällä viikolla taas palattu ihan kunnolla töiden pariin. Kesämuistojen sumentumista edesauttaa myös Amsterdamin sateinen sää, mutta onneksi ensi viikolla pitäisi taas paistaa ja kesän pitäisi palata edes hetkeksi.

Please leave a comment

Muuttokaaosta ja mielialavaihteluita

Viimeinen kokonainen viikko Amsterdamin kodissa on alkanut. Se tuntuu jokseenkin ihanalta, mutta samalla hetkellä myös jollain lailla surulliselta. En tiedä miksi olen ollut hieman mixed feelings viime kuukaudet. Tiesin, että tämä päivä tulisi, että meidän pitää muuttaa omaan kotiin, mutta se että oikeasti tapahtuu, on jollain lailla samalla ihanaa ja toisaalta haikeaa.

Koen usein muutostilanteet tällä tavalla. Sama se oli Pariisin kanssa. Halusin sieltä pois, mutta kun menin viimeisen kerran taksissa kaupungin läpi juna-asemalle ja kohti Amsterdamia, itkin hysteerisesti, että mitä tuli tehtyä.

Sama se on nyt. Olemme ostaneet kodin ja se tarkoittaa, että Amsterdam on meille pysyvämpi paikka. Amsterdam on ihana, älkää käsittäkö väärin. Olen vain jotenkin ajatellut, että meillä ei olisi pysyvää kotia, vaan olisimme aina valmiita muuttamaan paikasta toiseen. Nyt se tarkoittaa sitä, että Amsterdam on meidän kotimme seuraavat vuodet. En ole tottunut olemaan kiinni tietyssä paikassa ja nyt kun näin vähän on, se tekee olon levottomaksi ja jonkinlainen puolittainen pakokauhu on vallannut mielen. Vaikea selittää, että millaisia tunteita sitä käy läpi.

Tunteet tulevat varmasti pintaan sen takia, että en ole ollut viimeisten vuosien aikana kiinni missään. Reissasin Luxemburgin, Pariisin ja Nizzan väliä ja mikään ei tuntunut kodilta. Monta vuotta meni haahuillessa, mutta nyt Amsterdam on muotoutunut kodiksi ja haahuilu loppuu.

Olemme puhuneet tästä kotona ja meillä kummallakin on vähän samanlaiset fiilikset. Tämä tunne olisi joka paikassa, ei pelkästään Amsterdamissa. Nyt olemme päättäneet, että tästä kaupungista tulee koti. Olen onnellinen, että olen saanut asua monissa eri paikoissa eikä minulla ole yhtä tiettyä paikkaa, minne haluaisin vielä muuttaa. Paikalle jääminen tuntuu minusta tosin hieman omituiselta.

Tänä viikonloppuna on aika käydä kaikki tavarat läpi ja antaa pois turhat huonekalut, astia, lumilaudat… Ihan kaikki sellainen, joita ei ole käytetty viimeisien vuosien aikana. Tämä viikonloppu tulee olemaan monella tavalla puhdistava kokemus. Vaikka olemme käyneet tavaroita Pariisissa läpi vuosi sitten, nyt käymme kaiken taas uudelleen läpi.

Viikon päästä heräämme omassa uudessa kodissa. Vaikka tunteet ovat vähän mixed tällä hetkellä, en malta odottaa, että vihdoin minulla on oma koti, jota voin laittaa ja pintaremontoida omanlaiseksi. Uskon, että nämä tunteet menevät pois, kun olen asettunut kotiin ja saanut kaikki tavarat paikoilleen.

Please leave a comment

Uuden kodin sisustushaaveita osa yksi – se klassisempi koti

Avec Sofie blog l Home in Amsterdam and interior dreams

Minulle oli oikeastaan jo ensimmäisestä vuodesta aikaa selvää, että Pariisi ei ole minun paikkani. Se on ihana kaupunki boheemille kaupunki-ihmiselle, mutta en nähnyt sitä tällaiselle koti-ihmiselle sopivana kaupunkina. Olen kumminkin ihminen, jolle koti on kaikki kaikessa. On ihan sama mitä ulkona tapahtuu, minä olen mieluummin kotona. Olen tässä asiassa hyvin suomalainen.

Pariisissa isompien asuntojen hinnat olivat totaalisen pilvissä, jos halusi mitään ulkotilaa ja asua keskustassa. Jotta olisimme voineet saada kivan remontoidun kodin terassilla/parvekkeella ihan Pariisin keskustasta, ei sen maksamiseen olisi välttämättä riittänyt kahta elämää. Olisi pitänyt laskea standardeja, muuttaa keskustan ulkopuolelle tai tehdä niin kuin me teimme, muuttaa pois. Asunto ei ollut tietenkään ainut asia mikä Pariisissa oli kohdallani vinossa, mutta yksi suurimmista asioista miksi en voinut nähdä itseäni siellä lopun elämääni oli nimenomaan asuminen ja elämäntyyli.

 

Etsimme kotia kauan aikaa Amsterdamista, mutta koska tänne on niin paljon muuttoliikettä Brexitin ja muiden asioiden takia, oli vaikea löytää kotia, joka olisi sellainen kuin toivoimme. Halusimme kodin keskustasta, joka olisi remontoitu sekä kodissa piti olla terassi tai ainakin parveke. Sellaisen löysimme helmikuussa ja muutaman viikon päästä on aika muuttaa :)

Koti ei ole ehkä se tyypillisin koti, sillä osaa kodin sisustuksesta emme voi muuttaa, koska esimerkiksi portaikko on suojeltu. Pääpiirteet ovat tosin modernit ja koti on muutama vuosi sitten täysin remontoitu. Pientä maalia se tosin vaatii, sillä seinät ovat osittain aika värikkäät.

 

  1. Svenskt Tenn – Knob messinkikoukut.  2. Flos 2097/50 – valaisin. 3. Gubi pyöreä peili. 4. Bolia.com sivupöytä. 5. Ligne Roset Togo-nojatuoli.

Millaista remonttia olen sitten tekemässä? Ja millaisia sisustusjuttuja olen hankkimassa? Totta puhuakseni, en ole ostamassa juurikaan uusia huonekaluja yöpöytiä ja pikkujuttuja lukuun ottamatta. Sillä kaikki huonekalut, jotka meillä nyt on, sopivat kotiin täydellisesti. Jokaiselle huonekalulle on paikka uudessa kodissa, joten muutto on siltä kantilta suhteellisen helppo.

Uusi koti on ehkä jollain lailla perinteisempi ja klassisempi koti mitä nykyinen kotimme. Rakastan tämän kodin valoa, mutta kaipasin ns. normaalia asuntoa, jossa on huoneita eikä vain yhtä isoa tilaa. Tuleva koti on myös valoisa, mutta huoneita on selkeämmin ja pohjaratkaisu on todella hyvä. Alakerta on yhtä isoa tilaa ja yläkerrassa on toimistotila sekä kaksi makuuhuonetta. Koti on sillä tavalla klassisempi ja ns. normaali asunto.

Panelointia kodista löytyy jo ennestään, mutta olen muuttamassa kodin ulkonäköä hivenen varsinkin alakerrassa ja sisäänkäynnin osalta. Nyt se on kultatapettia ja isoja kultapeilejä täynnä, mutta toivon saavani remppamiehet hommiin saman tien ja muuttamaan alakerran sisääntuloa klassisemmaksi.

Olen odottanut tätä hetkeä vuosikaudet. En voi uskoa, että meillä on ihan kohta oikeasti oma koti, jossa asumme seuraavat vuodet ja josta vihdoinkin voin rakentaa omannäköisen kodin. Vihdoinkin voin tehdä mattojen osalta pysyviä hankintoja ja ostaa verhot muualta kuin Ikeasta. Tuntuu niin hyvältä, että olemme löytäneet paikan, jossa olemme asumassa seuraavien vuosien ajan.

 

Ps. uusi koti vilahtaa hivenen eilisissä Instagramin Storyissä.

Follow me on:

Facebook, InstagramPinterestBloglovin,  SoundCloud and Twitter

Please leave a comment
1 2 3 355